Pahimmat päivystyslääkärimokat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin työ on vaativaa ja jokainen erehtyy joskus. Ison syyttävän sormen osoitan kuitenkin lääkäriliittoa kohti. On suuri moraalinen vääryys rajoittaa opiskelijamääriä, että saadaan pidettyä lääkäripula ja liksat korkeina. Eipä pikkupaikkakunnallekaan ole useita lääkärihakijoita, joista voitaisiin edes valikoida se pätevimmän oloinen. Ei kovin monelta muulta ammatilta vaadita korkeaa suorituskykyä ja yli 8h työvuoroja.

Oletko sä jonkin sortin vajavainen vai etkö vain osaa lukea? Lääkiksen sisäänottomääriä on kasvatettu koko 2000-luvun, viimeisimmät on olleet 2015. Oletko sä niin s**tanan yksinkertainen että kuvittelet että kun päätös sisäänottomäärien nostamisesta tehdään on saman tien markkinoilla 100 lääkäriä lisää? Siihen menee 6 vuotta ennen kuin viimeisin muutos näkyy. Lisäksi ei ole olemassa lääkäripulaa, lääkäreitä alkaa pikku hiljaa olemaan liikaa. Ja 12 yläpeukuttanut... Mitä sitä turhaa faktoja selvittämään, huudellaan tuuleen omaa mutua ja mitä kerran Esson baarissa Pera kertoi.

Oletko lääkisopiskelija? Jos olet tai joku muu hoitoalalla oleva, et anna kovin asiallista kuvaa itsestäsi. Lääkäriliitto on sitä paitsi itse myöntänyt menetelleensä näin. Todellakin on olemassa hoito- ja arviointivirheitä, kommunikointirajoitteisia on sekä hoitohenkilökunnassa että potilaissa. Tiedän lääkäreitä ja hoitajia, jotka suorastaan ruokkivat toistensa ennakkoluuloja potilaiden tyhmyydestä ja lääkäreitä, jotka inhoavat jutella potilailleen (tai eläinten kyseessä ollessa potilaiden omistajille). Yksi syy lääkäreiden/hoitajien kyynisyyteen ovat ne oikeasti hankalat potilaat, jotka käyttäytyvät asiattomasti. Ihmisiä kun ollaan, kaikki eivät jaksa pysyä ikipirteinä jos jatkuvasti otetaan vastaan asiattomuuksia joita ei ole ansaittu. Tiedän erään lääketiedettä tietämättömän ihmisen, joka suorastaan kehuskelee miten on aina huutamassa, haukkumassa ja soittamassa 112:seen kun oma läheinen/eläimensä on sairaana. Tekisitkö itse työsi optimaalisesti, kun teet yli 8h vuoroja nälässä, vessahädässä ja negatiivisissa palautteissa kelluen? Aika riisua supersankariviitta, lääkäri voi erehtyä ja olla asiaton. Työolosuhteet pitäisi optimoida. 

Lääkärin koulutus on kallista, joten ei ole kannattavaa ylikouluttaa. Pitääkö pikkupaikkakuntien silti aina tyytyä kielitaidoiltaan puutteellisiin tai autisteihin joista ei ole oikeasti käytännön työhön? On se kumma että valinnanvaraa on kaikkiin turhanpäiväisiin asioihin liittyen, mutta kun kyse on elämäni erittäin merkittävästä asiasta, omasta tai läheisen terveydestä, on se joskus yhden väsyneen lääkärin päätäntävallan alla. 

Olin juuri tullut ulkomailta ja sairastunut. Oli korkea kuume, hengenahdistusta, oksentelua ym. Menin päivystykseen ja lääkäri naureskeli oireilleni. Lähetti vain kotiin lepäämään. Nousin ylös, astuin ovesta ja pyörryin. Siinä vaiheessa vasta otettiin tosissaan ja jouduin saman tien tiputukseen. Antibiootit määrättiin määrittelemättömään keuhkosairauteen. Makasin kuumehoureisena monta viikkoa, enkä edes saanut itse syötyä. Myöhemmin kontrollissa toinen lääkäri diagnosoi sikainfluenssan jälkikäteen. Ei tosin ollut siinä vaiheessa vielä montaakaan tapausta ollut Suomessa, joten en ihmettele, että aluksi ei löytynyt oikeaa diagnoosia. Edelleen kuitenkin ärsyttää se, että lääkäri ei ottanut tosissaan ja naureskeli vain.

Lääkäri oli äreä, ja antoi ymmärtää että olen ylihysteerinen  äiti joka tuo turhaan flunssaisen lapsen päivystykseen. Vielä siinä vaiheessa, kun poika paitaa riisuessa lyyhistyi kehtasi kysellä että onko tuo teillä tavallistakin ? Huoneeseen tuli käymään hoitaja, jolta pyysin lähes paniikissa apua ja kyselin toista lääkäriä paikalle, viereisestä huoneesta tulikin sitten lääkäri kesken jonkun mummon keuhkojen kuuntelemisen ja sanoi että joo on tämä nyt jotain vakavampaa. Ja tämä lääkäri numero yksi vain mumisi huuli lerpallaan kun toinen lääkäri pisti pyörät pyörimään, teki mieli antaa litsari  lähtiäislahjaksi! Mikä taukki. Lapsi pyörtyy riisuessa ja lääkäri kuvittelee sen olevan ihan normaalia!  

no jaa - ystäväni on sairaalan päivystyksessä töissä sairaanhoitajana ja kyllä heillä on aina kilpailu meneillään kuinka monta vati-tai ämpäripäätä saavat käännytetyä pois... ja tämä on ihan tosi juttu.

Äitini meni jalan turvotuksen ja kivun takia lääkäriin, sai kotiin vietäväksi rasvaa. Totuus: suonikohjut ja veritulppaan ei pitkä matka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten menin viikonloppu-iltana päivystykseen, koska mun hammas oli alkanut yllättäen siinä illalla sattua ihan mielettömästi, niin mieletön hermokipu että taju meinasi sumentua, en ihan rehellisesti oo koskaan ollut niin hirveissä kivuissa. Mut otti vastaan nuori, erittäin kypsyneen näköinen mieslääkäri, joka oli niin töykeä ja välinpitämätön, että oikein sykki ja hehkui ylimielisyyttä. Sen muistan sieltä kipujen seasta, että kysyi: "Maistuisko mennä hammaslääkäriin?". Mitään muuta ei tehnyt kuin lykkäsi inhoten yhden burana 600sen ja tokaisi, et hoida ittes huomenna hammaslääkäriin. Oli siis täysi hukkareissu ja mitään muuta ei käteen jäänyt kuin todella paha mieli ja lasku.

Miksi mennä hammassäryn kanssa lääkäriin saadakseen Buranaa, sitä saa apteekista itse ja ei niihin yleensä muuta anneta. Vai aattelitko, että lääkäri olis alkanut meisselillä kaivaa hammastasi irti? Hammaslääkärihän siihen tarvitaan ja missään yöllä ei paikata hampaita julkisella puolella. Yksityisiäkin on harvassa. Jos se kipu on hirveä, niin sitä loiventaa lääke siedettävälle tasolle ku ottaa tarpeeksi ja hammaspäivystykseen pääsee päiväsaikaan. En oikein ymmärrä, mitä lääkäri sille ois voinut tehdä. Hammassärkykin harvoin alkaa kuin salama kirkkaalta taivaalta.  Kyllä itselläkin hammasta särkenyt usein ja ei siinä kauheesti voi muuta kuin ottaa lääkettä ja mennä hammaslääkäriin kun pääsee, joko julkiselle tai yksityiselle.

Mitä ihmettä? Totta kai kovan hammassäryn kanssa voi ja yleensä myös kannattaa mennä hakemaan apua päivystykseen, jos muualle ei pääse ja tavalliset kipulääkkeet eivät auta. Menin itsekin kerran eräänä sunnuntaina. Ei se kipu alkanut nyt ehkä ihan "kuin salama kirkkaalta taivaalta", mutta tuon viikonlopun sisällä se kehittyi, mikä ei näissä tapauksissa ole edes harvinaista. Mihin muuallekaan silloin olisi voinut mennä? Sekä buranaa että parasetamolia olin ottanut aivan tappiin asti (olikohan 1200 mg molempia), ei auttanut juuri yhtään. Päivystyksessä oli minullakin vastassa nuorehko ja myös vähän kypsyneen näköinen mieslääkäri, mutta ei haitannut minua, kun asiallisesti teki työnsä silti. Sain heti Voltarenia pistoksena ja reseptin suun kautta otettavaan versioon. Olisin oikeastaan toivonut vieläkin vahvempaa, mutta pärjäsin tuolla joten kuten siihen asti, että pääsin hammaslääkäriin. Minut myöhemmin vastaanottanut hammaslääkäri sitten totesikin, että kipu voi näissä tapauksissa olla "aivan uskomaton". Vilpittömät kiitokset vaan Taysiin avusta.

Eniten olen kyllä saanut epäasiallista hoitoa sairaanhoitajilta, on tainnut opetuksen taso laskea ihan pohjalle tai sitten potilaiden henki ei vaan kiinnosta p'skan vertaa. Armeijassa olin pienessä lämmössä mennyt varuskuntasairaalaan, hoitaja totesi että yritän vain lintsata palveluksesta mutta määräsi kuitenkin YHDEN buranan mukaan yksikköön. Noh iltaan mennessä kuumetta 40,1 ja tulehdusarvot katossa, seuraavat pari päivää menikin sitten vuodeosastolla influenssan kourissa. Tein valituksen kyseisestä sairaanhoitajasta, toivottavasti ei enää hoitanut yhtäkään henkilöä siinä varuskuntasairaalassa.

No niin nyt kaikki foliohatut yms. kirjoittelemaan kuinka kukaan ei kuunnellut ja hoitanut oikein päivystyksessä. Tämä ainainen itkun aihe johon kukaan ei saa vastata koska  vaitiolovelvollisuus velvoittaa. Sen takia iltapäivälehdet tykkää retostella näitä juttuja koska saa kirjoittaa miten haluaa ja kukaan ei tule oikaisemaan, ja varmasti myyvät hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

kipeän lonkan kanssa päivystykseen kun kävelykyky meni.

lääkäri totes että liiottelen ja laitto fysioterapialähetteen. kuukauden päästä jokanen nivel turpos vuorotellen.

nyt on nivelreumadiagnoosia.

Mikä tässä meni väärin? Ei päivystyksessä reumaa diagnosoida eikä jokaista lonkkakipua voi heti pitää reumana.

Päivystykseen tulee potilaita jotka ei sinne edes kuulu. Olen ollut leikkauksessa 4 kertaa (ei vakavia) ja kaksi kertaa muuten vaan sairaalassa ja ei ole valittamista. Hoitohenkilökunta lääkärineen tekee arvikasta työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Päivystykseen tulee potilaita jotka ei sinne edes kuulu. Olen ollut leikkauksessa 4 kertaa (ei vakavia) ja kaksi kertaa muuten vaan sairaalassa ja ei ole valittamista. Hoitohenkilökunta lääkärineen tekee arvikasta työtä. 

arvokasta työtä

Vierailija kirjoitti:

Äitini meni jalan turvotuksen ja kivun takia lääkäriin, sai kotiin vietäväksi rasvaa. Totuus: suonikohjut ja veritulppaan ei pitkä matka.

Eli ihan oikein diagnosoitu pinnallinen laskimotulehdus ja siihen oikea hoitokin, ilmeisesti Trombosol tms. voide. Siitä on vielä pitkä matka syvään laskimotukokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on oikeasti hätä niin menkää yksityiselle hoitoa hakemaan!!Hävettää että Suomessakin voi näin paskaa hoitoa saada.Aion itse hakea lääkäriksi lukemaan ja nämä saa niin pahalle mielelle.En ikinä voisi toimia noin huonosti että en potilasta kuuntelisi!!Valitettavasti joukkoon mahtuu aina noita jotka eivät välitä paskaakaan:(

Eipä ole köyhällä työkyvyttömyyseläkeläisellä varaa yksityisellä käydä, muutama satanenhan sinne hulahtaisi

Kaaduin teininä ulkona liukkailla portailla ja tipuin maahan vasemman jalkani päälle koko painollani. Ensiavussa lääkäri vain vilkaisi jalkaa ja sanoi, että se on nyrjähtänyt ja paranisi ajan kanssa. Onneksi isä oli siellä sairaalassa töissä ja onnistui saamaan minut röntgenkuvaukseen, vaikka lääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, että se ei olisi tarpeen. No, kuvissa näkyi, että jalassa oli kahdessa luussa murtuma ja yksi luu oli halki, joten jouduin jäämään sairaalaan ja jalka leikattiin, koska se haljenneen luun puolikkaat piti laittaa yhteen ruuveilla ja metallilevyllä. Olen monesti ajatellut, että mitä jos jalka olisi saanut parantua itsekseen omia aikojaan, että olisivatko luut koskaan parantuneet täysin ilman sitä leikkausta ja kipsihoitoa. Ehkä olisivat, mutta toinen asia olisi, että pystyisinkö kävelemään sillä ja mitä kaikkia hoitoja se olisi vaatinut, jos olisi huomattu myöhemmin, että ne luut olisivat luutuneet väärään asentoon ja nilkka olisi jäänyt siksi epämuodostuneeksi.

Pahin moka, hammaslääkäri jätti veren hampaaseen kun olin lapsi ja nyt se hammas on sinertävä, onneksi ei ihan näy. Muuten hyvää sanottavaa, lääkäri epäili mulla olevan helikobakteerin niinku olikin kun sai tulokset. Nuorena pääsin aika pian polvileikkaukseen 2 kertaa, myöhemmin tekonivel leikkaukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä te odotatte lääkäriltä.. ihmettä? Nehän on ihmisiä, jotka tienaa elantonsa. Pitää muistaa että historiassa lääkäriä ei arvostettu. Lääkäri osti murhamiehiltä ruumiita leikeltäväksi. Heidän etiikka ei ole koskaan ollut korkealla, tiede on mennyt aina ohitse.

Pitää tiedostaa että lääkäriksi hakeutuvat ne joiden mielestä se on coolia ja jotka haluavat tienata. Ja sitten niitä joita kiehtoo ruumis ja tiede. Näiltä jälkimmäisiltä voi saada oikean diagnoosin, mutta ei empatiaa. Auttamishaluiset opiskelevat sairaanhoitajaksi.

Mut on joka kerta naurettu ulos vastaanotolta. Onneksi ruumis parantaa keuhkokuumeet, murtumat ja tulehdukset ajan kanssa itsestään. Olen 100% terve joka kerta.

Sh siellä kirjoittelee?

Suurin osa lääkäreistä on ihan tavalllisia, auttamishaluisia, empaattisia ihmisiä. Toki on sitten niitäkin, jotka eivät sovi potilastyöhön vaan pikemminkin tutkijoiksi. Mutta ihan varmasti kukaan ei jaksa sitä lääkiksen pääsykoeprosessia, 6-12 vuoden koulutusta, vastuuta ihmishengistä, 24h päivystysvuoroja ja ylitöitä vain koska "se on coolia" tai #rahantakii.

Toki monilta lääkäreiltä vuosien saatossa valitettavan iso osa empatiasta ja potilaslähtöisyydestä katoaa kiireeseen, rajallisiin resursseihin, riittämättömyyden tunteeseen ja päivystämisen raadolliseen todellisuuteen. Ei sen todellakaan pitäisi olla niin, mutta kova maailma se on lääkärillekin.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kaatui kadulla matkalla töihin. Työkaveri vei päivystykseen. Hampaat huulen läpi, ranne murtunut ja naamassa ruhjeita. Huuli ommeltiin muutamalla tikillä tökerösti ja arpi pahasti koholla. Ranne vedettiin paikalleen, kuvattiin, ei ollut hyvä, lääkäri kertoo menevänsä syömään ja uusi veto myöhemmin ilman puudutusta kun sitä annettu jo maksimit. Onneksi äitini ärähti että vedät nyt heti kun se in vielä puyduksissa. Kipsattiin väärään asentoon ja äitini ranne nyt pienellä mutkalla. Sairaslomaa lääkäri kirjoitti 5 päivää. Ranteen asento piti tarkistaa omassa päivystyssairaalassa 5 päivän päästä. Täällä äitini sit tokasi lääkärille "ja huomenna töihin". Lääkäri ihmetteli äitini kommenttia ja sanoi "ei todellakaan". Meni hetki ennen kun lekuri tajudi että saikkua kirjoitettu 5päivää. Lääkäri repesi nauramaan ja kirjoitti 5 viikkoa.

Minun äiteen ranne leikattiin ja kipsattiin väärään asentoon. Nyt se on ihan pilakalu :/

Eikä uskoneet vaikka äiti monta kertaa sanoi, että kipsi tuntuu pieneltä ja kummalliselta...

Koko lääkäriasema oli tapetoitu influenssavaroituksilla ja muistutettiin, että kättelyä on tartuntojen vuoksi vältettävä.

Mitäpä tekee päivystyslääkäri kun huoneeseen astun? Yrittää luonnollisesti kätellä. En kätellyt. :o

Kävin perjantaina  päivystyksessä koska epäilin pissatulehdusta, mitään ei  löytynyt. Koko viikonloppu  meni sitten vessassa juostellessa ja alapää tulessa, maanantaina oli gynen aika ja koneeltaan gyne  näki  että minulla oli kuin olikin pissatulehdus! Kukaan ei ollut vain vaivautunut ilmoittamaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla (Nainen +30v) hoidettiin melkein kolme vuotta (ala)selkäkipuja välilevynpullistumana, koska eihän nuorella muuten terveellä naisella mitään vakavaa voi olla. Lopulta lähti jalat alta ja vasta sitten kuvattiin ja löydettiin virtsarakon syöpä, joka oli levinnyt jo. Kaverini kuoli n.vuosi diagnoosista. Mikäli hänet olisi heti tutkittu (kuvattu) näiden selkäkipujen vuoksi, hän olisi melko varmasti elossa.

Ikävä juttu, mutta eihän selkäkipuisia todellakaan aleta heti kuvaaman. 60-70%   keski-ikäisistä on välillä todella pahoja selkäkipuja ja päivystykset on täynnä erittäin  kovista selkäkivuista kärsiviä. Ne hoidetaan käypä hoidon mukaan tietyllä tavalla, jos ei ole syytä epäillä mitään vakavaa. Ja levinnyt virtsarakon syöpä selkäkivun syynä on kyllä niin harvinainen, että on ihan normaalia, ettei sitä aleta ensimmäisenä epäilemään. Ei voida toimia siten, että jokainen ihminen tutkitaan päästä varpaisiin eri kuvilla kun astuu ovesta sisään. Lähdetään olettamuksesta, että vaiva on tyypillinen vaiva, jos ei tule ilmi jotain, mikä kielisi jostain muusta. Ja aina näin ei ikävä kyllä ole. Esim. välilevyoireet voi olla ihan helvetillisiä nekin. Tämä on todennäköisesti ollut totuus tässäkin tuttavasi tapauksessa, vaikka sitten lopputulos on ollut ikävä. Mutta ei se virheellinen toimintatapa ole ollut eikä siitä mitenkään voi syytää lääkäriä

Kyllähän tuossa virhe tehtiin, kun kolme vuotta katseltiin selkäkipuista nuorta naista, ennen kuin kuvaamaan lähdettiin. Kyllä kuvaus olisi ollut paikallaan viimeistään siinä 2-3 kk oireiden alusta. 

En usko, että oli 3 vuotta katseltu ennen tutkimuksia, en usko. Kuviin laitetaan parin kuukauden jälkeen yleensä aina. Tässä tarina on todennäköisesti muuttunut. Tai ihminen kärsinyt  suht "normikivuista" ja selän jumeista aiemminkin, jokaisellahan välillä juilii vähän selkää ja yhdistänyt sitten  diagnoosin tullessa, että kyse on  samasta asiasta. Muuten tuntuu käsittämättömältä eikä ole ees mahdollista

Paskat laitetaan. Mulla oli 16-vuotiaasta asti niin pahoja selkäkipuja että opiskelutkin jäi kesken ja nukkuminen oli vaikeaa, ei kuvattu koska " nuori ja hoikka nainen ".  Asuimme rivarissa enkä ollut lopulta päästä edes portaita ylös, silti tk:ssa kivut tulkittiin "kasvukivuiksi" ja " noidannuoleksi!" Olin 19v kun yksityisellä lääkäriasemalla viimein ottivat magneettikuvat ja sitten olinkin leikkausjonossa.