Sinä, joka jouduit luopumaan ystävästäsi ystävän kumppanin takia

Lapsuudenystäväni (mies), joka aina ollut vain pelkkä kaveri lopetti yhteydenpidon mustasukkaisen muijansa toimesta. Silloin tällöin suhteen alkuaikoina mies kävi meillä kahvilla tai istumassa iltaa (oli myös mieheni ystävä). Nainen pyydettiin AINA mukaan, mutta ei halunnut tulla... Viimeinen niitti oli, kun minä olin joskus jätkille kuskina ja vein tämän kaverin kotiin, niin muija sekosi ja huoritteli ja käski painua helvettiin ja lopettaa miehensä paneminen... Naurettavaa ja sairasta. Sinne meni se ystävyys ja mies on kyllä pyytänyt anteeksi naisensa käytöstä, mutta en minä siedä sitä, kuinka hän hyväksyy hullun kumppaninsa sekoilut MITÄTTÖMÄSTÄ.

Ystäväni päätyi seurustelemaan kiusaajani kanssa (olimme tuolloin 15-vuotiaita, poika 17). Tyttö puolusteli asiaa näin: "Se kiusas ryhmäpaineessa", mutta koskaan en puhunut pojan kanssa asiasta.

Muutin opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle ja pyrin näkemään kotipaikkakuntani kavereita joka lomalla, mutta ko. tyttö teki usein ohareita juuri poikaystävänsä takia. Katkaisin välit. Joskus myöhemmin avauduin asiasta ja päätimme tavata. Tein oharit, koska ajattelin silloin, että minulla on oikeus siihen. Emme ole nähneet tai jutelleet sen jälkeen.

Kyllä niitä kaikkia skitsoja ylimustasukkaisia muijia on nähty... Yhteenkään tällaiseen mieheen en ole ikinä törmännyt, joka olisi kieltänyt naisensa miespuoliset kaverit (kyseessä siis pelkät kaverit, ei säädöt tai panot).

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 20:48"]

Kyllä niitä kaikkia skitsoja ylimustasukkaisia muijia on nähty... Yhteenkään tällaiseen mieheen en ole ikinä törmännyt, joka olisi kieltänyt naisensa miespuoliset kaverit (kyseessä siis pelkät kaverit, ei säädöt tai panot).

[/quote]

Oi tok' on niitäkin ja ämmä pidetään aika hyvin liehnassa.

Kukaan ei luovu ystävästä sen takia, että joku toinen haluaa. Kyllä se ihminen, joka luopuu haluaa sitä aina itsekin.

up

Toinen muutti toiselle puolelle maata keskelle metsää omakotitaloon miehen perässä. aloittivat ekologisen elämäntavan ja putkauttivat pari lasta maailmaan. Todellisuudessa mies on eristänyt ystäväni kaikista muista ihmiskontakteista, aivopessyt ystäväni uskomaan ihan järjettömiin juttuihin ja meno vaikuttaa sekopäiseltä kulttikamalta, toivon todella paljon ettei lapsille tehdä siinä talossa mitään pahaa. Tämä entinen ystäväni kilahti kun sanoin puhelimessa että hänen miehensä vaikuttaa vainoharhaiselta ja eikä nykyään olla tekemisssä.

Toinen taas seurustelee lapsellisen, itsekkään kusipään kanssa joka juo ja pettää, on ylimielinen, inhottava ja uhkaava myös tuntemattomille ihmisille ja mm. arvostelee ystäväni viehätysvoimaa hänen kuullen ja ehdottelee kaksimielisiä meille naispuolisille ystäville. En tahdo olla missään tekemisissä sen miehen kanssa, mutta minkäs teet kun ovat jo kaksi vuotta olleet erottamattomat eikä ystävää näe enää ilman tätä äijänkuvotusta.

Ovat muuten kummatkin ystäväni kasvaneet ilman isää, voisiko vaikuttaa miesmakuun?

Näissä keskusteluissa pitää aina syyllistää joko mustasukkaista kumppania tai naispuolista ystävätärtä eli syöjätärkotkaa, joka haluaa säilyttää miehen haaremissaan varattunakin. Eipä kenelläkään tullut mieleen, että syy välirikkoon voisi olla tässä "kaverimiehessä", joka käytöksellään saa ystävyyden loppumaan? Tiedän miehiä, jotka ovat salaa olleet rakastuneita naispuolisiin ystäviinsä ja esittäneet vuosia pelkkää kaveria. Eikä nuo kaverinaiset ole (muka) tajunneet mitään. Parisuhteen liittyessä soppaan on sitten tietoisesti yritetty pitää tuo salainen ihastus "salaisena" ja alettu jostain täysin irrationaalisesta syystä piilottelemaan oikealta kumppanilta tapaamisia kaverinaisen kanssa. Epäilykset heräävät, totuus tulee ilmi, mies valitsee nykyisen kumppaninsa tai sen kaverinaisen. Ei se aina ole puhdasta ystävyyttä, vaikka toinen osapuoli niin luulisikin.

Myönnän olleeni mustasukkainen kumppani, mutten koskaan kertonut tätä sille ystävänaiselle. En koskaan estänyt tapaamisia, mutta saatoin udella liikaa heidän suhteestaan ja olla kiukkuinen, jos minulle ei kerrottu esimerkiksi, milloin ovat tapailleet kahdestaan. Syy ei ollut se, etten usko miehen ja naisen väliseen ystävyyteen, vaan se, että mieheni oli ollut ihastunut tuohon naiseen todella pitkään ja kertonut asiasta minulle. Sitten tilanne vain meni siihen, että mieheni ei halunnut tapailla naista enää, muttei myöskään tutustuttaa minua häneen. Kävi sitten niin, etteivät he enää ole ystäviä. 

Tutun oloisia tarinoita..

Mulla oli miespuolinen ystävä vuosien takaa. Seurustelun aikana oikeasti ihan vaan ystävyyttä, mut nuoruudessa ihastumisia puolin ja toisin. Eli periaatteessa ymmärrän, miksi nainen oli niin mustasukkanen. Päätös oli ilmotusluontonen ja kaveri ei vaan ollut sitten aiemmin viittiny valottaa, että oon naiselle kova pala (olin useesti asiaa kyselly ja murehtinu). Aluksi tuntu ja yhä tuntuu tosi epäreilulta ja ikävältä et kukaan vois haluta kumppaninsa joutuvan luopumaan hyvästä ystävästä omista itsekkäistä syistä. Tavallaan kuitenkin ymmärrän naista ja lähinnä säälin häntä, jos olo on kerta noin epävarma. Entiselle ystävälle oon loukkaantunu ja on melko petetty olo. Ton ystävyyden eteen oltiin meinaa nähty vaivaa vuosien aikana ihan liian paljon siihen nähden, et sen sai lopettaa naps vaan.

Oli toinen ketju luopumisesta. Tämä sivuaa myös sitä.

Olen nainen ja olen menettänyt kaksi parasta(naispuolista) ystävääni näin. Alkoivat seurustelemaan miehen kanssa ja katkaisivat välit. Ensimmäinen katkaisi välit vähitellen kaikkiin entisiin ystäviinsä, luopui omista kiinnostuksen kohteistaan esim. kasvisruoan vaihtoi kalastukseen ja metsästykseen, ei harrasta enää matkustelua, konsertteja, taidenäyttelyjä mitä ennen harrasti, rymyää vaan erämaassa miehen mukana. Pukeutumistyylikin, poliittinen suuntaus ym. muuttui.

Toinen katkaisi välit kaikkiin ystäviin, tuttuihin, sukulaisiin, perheenjäseniin, myös lapsiinsa, kertalaakista sillä he eivät olleet mieleen uudelle miehelle joka tunnustaa tiettyä uskontoa. Ei ole missään yhteydessä edes perheeseensä, on muuttanut ja salannut tietonsa. Liittyi itsekin miehen uskontoon. Ennen eläinrakas ystäväni lopetutti myös koiransa miehen mieliksi. Me kaikki läheiset ollaan tosi häkeltyneitä tästä äkkikäännöksestä, kaikki tapahtui kuukaudessa. Myös loukkaa miten ystäväni sanoi välinsä katkaistessaan että olemme pahoja ihmisiä kun emme kuulu tähän uskontoon ja että meillä on paha vaikutus häneen jos hän on tekemisissä kanssamme.

Epäilen että molemmissa tapauksissa taustalla on miesten narsistinen halu hallita naistaan. Molemmat ovat seurustelleet aikaisemminkin ja silloin kaikki on ollut ihan normaalia.

Sinne menivät parhaat ystäväni. Vielä kun olimme väleissä puhuimme vielä kolmestaan siitä miten hienoa olla itsellisiä naisia ja miten kamalaa olisi alkaa elää miehen mukaan ja luopua omasta elämästään.

Olen tosi surullinen ja ikävöin ystäviäni.

Paha mieli sen ystävän puolesta. Hänen elämänsä sellaisen ihmisen kanssa ei ole helppoa.

Oltiin oltu hyviä ystäviä noin 8-10 vuotta, kunnes miespuolinen ystäväni alkoi vakavaan seurustelusuhteeseen. Tunsin tämän tyttöystävän ja tultiin hyvin juttuun eikä ollut mitään ongelmaa. Yhtäkkiä tämä ystävä vain lopetti minuun yhteydenpidon, jos törmättiin niin tuskin sanoi kahta sanaa, suoraan sanottuna vältteli minua ja käveli vaan muualle vaikka olisin vaihtanut kuulumisia tämän tyttöystävän kanssa. Otti taas yhteyttä kun erosivat ja pikkuhiljaa välimme palasivat normaaleiksi. Koskaan hän ei ole mitään aloitetta minua kohtaan tehnyt, mutta ei tämä välirikko tyttöystävän syytä ollut, kyllä se oli ihan itse tämä ystäväni joka ei voinut puhua minulle koko seurusteluaikanaan. En muuten koskaan kysynyt mistä tämä johtui ja nyt vuosia on jo kulunut muutama. 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 01:25"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 22:32"]

Älä viitsi. Liian usein ihmiset joutuvat valitsemaan joko puolison tai ystävän. Harmi, että kaikki eivät tajua tuollaista sairasta vallankäyttöä ajoissa, siinä katkeaa turhaan ihmissuhteita.

[/quote]

Kertoo paljon ystävyydestä, jos tuossa tilanteessa valitsee sen "hullun ja vittumaisen" tyttöystävän rakkaan ja pitkäaikaisen ystävän sijaan...

Enemmän vaikuttaa siltä, että niiden ystävänaisten on vaikea hyväksyä, että joku toinen meneekin heidän ohitseen miehen elämässä. Uskotellaan, että miehen on ollut ihan pakko tehdä tuollainen valinta, eikä ymmärretä että miehellä on tosiaan ollut vaihtoehtoja ja se ystävä nyt vain hävisi kilpailun.

Itselläni ei ole ikinä ollut miespuolista ystävää, jota en olisi saanut halutessani houkuteltua sänkyyn. En todellakaan usko, että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, vaan aina vähintään toisella pelissä on muutakin. Tästä syystä en ikimaailmassa seurustelisi miehen kanssa, jolla on naisystävä.

[/quote]

Se voi kertoa ystävyydestä, mutta se voi kertoa myös puolison vallankäytöstä. Älä unohda, että mustasukkaiset puolisot saavat lopetettua myös samaa sukupuolta olevien ystävyyssuhteita, joissa ei ole mitään seksuaalista. Ei sillä, että miehen ja naisen ystävyydessäkään aina olisi.

Välit lapsuudenystävääni viilenivät, kun hän nuorena tapasi itseään paljon vanhemman miehen. Olemme molemmat siis naisia, ja yritin parhaani sietää tätä ystäväni kumppania, mutta vuosien kuluttua mittani täyttyi. Mies oli vain puhtaasti ilkeä ihminen! Hän saattoi arvostella minua, ammattiani, vartaloani, poikaystäviäni, vanhempiani (!!) tai ihan mitä vain suoraan minulle. Minä olin hänen mielestään niin babyface että poikaystäväni täytyisi pistää linnaan minun panemisestani. Minun ammattini oli oikein kunnon huoran ammatti. Minun vanhempani olivat roskasakkia. 

Kauan itse kuuntelisitte tuollaista? Ja vielä niin, että ystävänäsi pitämä ihminen vain istuu hiljaa vieressä? Vähensin kyläilyjä, ja vaikka näin että ystäväni masentui ja ahdistui miehestään, en minä sille mitään voinut tehdä. Nyttemmin he ovat eronneet, mutta meidän välimme ovat jo niin etäiset että emme näe toisiamme enää ollenkaan. 

Ja sitten on vielä veljeni vaimo. Hän ei selvästikään pidä minusta, ja näen veljeäni aika harvoin nykyään. 

No enpä mitään. Ei se mitään oikeaa ystävyyttä ollut, kyllä siinä sellaista flirttiä oli kuitenkin ollut, siis ennen heidän seurusteluaan.
Jos kerran toinen haluaa sen kumppaninsa kanssa olla ja on onnellinen vaikka tämä rajoittaa jotenkin, niin eipä tuo minun asiani ole tuomita.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 01:25"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 22:32"]

Älä viitsi. Liian usein ihmiset joutuvat valitsemaan joko puolison tai ystävän. Harmi, että kaikki eivät tajua tuollaista sairasta vallankäyttöä ajoissa, siinä katkeaa turhaan ihmissuhteita.

[/quote]

Kertoo paljon ystävyydestä, jos tuossa tilanteessa valitsee sen "hullun ja vittumaisen" tyttöystävän rakkaan ja pitkäaikaisen ystävän sijaan...

Enemmän vaikuttaa siltä, että niiden ystävänaisten on vaikea hyväksyä, että joku toinen meneekin heidän ohitseen miehen elämässä. Uskotellaan, että miehen on ollut ihan pakko tehdä tuollainen valinta, eikä ymmärretä että miehellä on tosiaan ollut vaihtoehtoja ja se ystävä nyt vain hävisi kilpailun.

Itselläni ei ole ikinä ollut miespuolista ystävää, jota en olisi saanut halutessani houkuteltua sänkyyn. En todellakaan usko, että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, vaan aina vähintään toisella pelissä on muutakin. Tästä syystä en ikimaailmassa seurustelisi miehen kanssa, jolla on naisystävä.

[/quote]

Jos naisella on ollut tunteita miestä kohtaan, hän voi tunteakin "kilpailevansa". Mutta joskus on niinkin, että se uusi kumppani kuvittelee kilpailevansa ja tuntee suurta voitonriemua, kun mies luopuu naispuolisesta ystävästään eikä ystävä edes tajua olevansa kilpailussa mukana. Jotkuthan käyttävät myös naispuolisia ystäviään saamaan uuden kumppanin mustasukkaiseksi ja "kilpailemaan". Siinä saa sitten naispuolinen ystävä mennä, kun häntä ei tarvita enää. Ihan perus toimintatapa narsisteille ja sosiopaateille, mutta varmaan myös pelimiehille. Kun on ihastunut, toisen ei tarvitse muuta kuin puhua ihan normaaliin sävyyn vastakkaisen sukupuolen edustajasta ja nainen kokee sen helposti uhkana. Itse en huolisi miestä, joka luopuisi ystävästään takiani. Ennemmin tutustuisin siihen ystävään kunnolla ja tekisin omat johtopäätökseni vasta sitten. 

Yhteen kaveriin vähensin yhteydenpitoa hänen öykkäröivän miehensä takia.

Asuttiin eri paikkakunnilla ja jos menin kutsuttuna kaverini luo viikonloppuvieraaksi, oli kaverin mies joko krapuloissan tai humalassa paikalla. Kerrankin olin matkannut paikkakunnalle yöjunalla, josta menin suoraan kaverin luo ja aamulla kaverin kotona oli tämän mies kalsareissaan ja sössötti "pitääpä tehdä virkistävät drinksut".

He eivät siis asuneet yhdessä ja olisi oikeasti ollut kiva viettää aikaa kaverin kanssa ilman että paikalla on humalainen mies, joka juo aamusta alkaen siihen pisteeseen kuin sammui. Kaveri asui vielä pienessä kaksiossa ja iltapäivästä tämä mies kuorsasi sitten olohuoneen sohvalla. Alun perin tarkoitukseni oli ollut lähteä sunnuntai-iltana, mutta päätinkin sitten lähteä jo aiemmalla junalla.

Tuon tapauksen jälkeen vielä tavattiin jokunen kerta, mutta tuli kyllä mieleen, että rakkaus on sokeaa. Jokaisella kerralla mies joi itsensä tolkuttomaan humalaan, mutta silti hänen piti olla aina mukana.

Ottaa päähän edelleen. Pidän kumppania vittumaisena ämmänä, vaikka sitä en tietenkään ole sanallakaan ilmaissut kaverille enkä hänen vaimolleen.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 22:02"]

Kukaan ei luovu ystävästä sen takia, että joku toinen haluaa. Kyllä se ihminen, joka luopuu haluaa sitä aina itsekin.

[/quote]

Kiitos, kun tulit kertomaan sen tänne ketjuun. Oma valintahan se aina on. Not.