Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikävää katsoa,vierestä, kun läheinen ihminen kasvattaa lapsensa ihan pieleen!
04.04.2015 |
En siis pidä itseäni minään huippuvanhempana, enkä todellakaan jakele neuvoja kuin hiljaa mielessäni, mutta olen seurannut parinkin lapsen kasvamista vierestä, ja kyllä on hyvää tarkoittavat vanhemmat tehneet hallaa lapsilleen!
Kas näin se on käynyt: lapselle ei luoda rytmiä eikä aseteta rajoja pienenä. Kaikki tehdään puolesta, kaikki siloitellaan, lapsi saa päättää kaiken ja mitään ei tarvitse tehdä, muita ei tarvitse huomioida ja etenkään mistään ei oteta vastuuta, kaikki on aina muiden vika. Kaikki mahdollinen ostetaan ja tehdään. Periaatteena on, ettei lasta koskaan komenneta eikä ääntä koroteta. Lapsi itse toki saa lyödä, heitellä, kiljua, sotkea ja ottaa muiden tavaroita.
Ja 10 - 15 v. myöhemmin ollaan kusessa: lapsi ei suostu heräämään kouluun aamulla, liikkuu epämääräisissä porukoissa, ystävyyssuhteet on ongelmallisia ja lastensuojelu lähestyy myymälävarkauksien, päihdekokeilujen ja koululintsauksen vuoksi. Ja vanhemmat ovat ihmeissään 'kun ei se mitään usko".
Tosi surullista. Kaksi tällaista teiniä tuttavapiirissä ja kolmas hyvää vauhtia kasvamassa. Kaikki mukavien vanhempien hyvistä perheistä :(
Kommentit (10)
Alkaako äidin nimi h- Kirjaimella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ala, ja kuvailin peräti kolmen eri perheen lapsia. Ja uskon että näitä riittää ihan jokaiselle aakkosille....
t. Ap
Ihmiset väsyvät lasten kasvattamiseenkin. Iltatähden kohdalla ei jakseta enää vääntää jatkuvasti, vuositolkulla putkeen. Syyllistyn tähän itsekin. Olen myös itse ns. iltatähti, kasvattamaton, ihan lainkuuliainen veronmaksaja minusta kuitenkin tuli. Nuorimmaiseni on 5-vuotias ja todella vilkas poika, toivottavasti saan hänet ihmiseksi kouluikään mennessä, haasteita on.
Minusta iltatähtien kasvattaminen on mitä mukavinta. Oma vanhemuus on hanskassa ja elämä levollista.
Vähän samaa olen miettinyt erään perheen lapsista. Vanhin on pian 10-vuotias. Perheessä ei esimerkiksi käydä kaupassa, jos lapsi sanoo ettei halua mennä kauppaan. Lapsi saa aina tahtonsa läpi, jos huutaa tarpeeksi kauan. Vaippaikäisen ei tarvinnut edes kylässä pitää vaippaa, jos ei halunnut. Pissasi sitten housuun, kun ei osannut itse mennä potalle. Lapsen ei myöskään tarvinnut vaihtaa vaatteita, jos ei halunnut. Jos halusi pitää vaikka lempipaitaa yötä päivää päällään, vanhempien mielestä se oli ok.
Olen natsi näiden vanhempien rinnalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä varmasti saa ihan hurjasti alapeukkuja, mutta kuinka läheisesti te tunnette näitä "pilalle kasvattajia"? Oletteko ihan varmoja, etteivät he ole koettaneet myös sitä kovemman kurin tietä?
Nimittäin on lapsia, joihin ei oikein toimi mikään. Kaikkein vähiten heihin toimii natseilu - se saa heidät täysin suunniltaan. Keskusteluyhteydestä ei ole tuntikausiin tietoakaan. Parhaiten tuollaisiin lapsiin toimii loputon rauhallinen järkähtämättömyys ja todella tiukka struktuuri arjessa - päivät täytetään rutiineilla ja jätetään mahdollisimman vähän vääntämisen varaa. Ikävä kyllä tällainen struktuuri murtuu, kun tulee vaikka vieraita.
Ja ei, omat lapseni eivät ole villipetoja. He vaikuttavat jopa hyvin kasvatetuilta, mutta heissä on ollut aikamoinen vääntäminen.
Minä olen siloittanut lasteni tietä niin paljon kuin voin, paaponut ja ostanut kaiken, mitä itse olen keksinyt hankkia. Meillä ei ole huudettu eikä määrätty, neuvottelemalla ja puhumalla on selvitty. Lapset on saanet tahtonsa läpi aika usein.
Silti meille ei ole poliisi tai lastensuojelu soitellut, koulusta on tullut kiitettävää palautetta ja kiitettävät todistukset, kaveripiiri on mukava ja laaja ja lasten kanssa olen edelleen puheväleissä, vaikka heistä osa on jo muuttanut pois kotoa.
Kaikki lapset eivät tarvitse kuria tullakseen yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tunne ketään tällasta. Itse pelkään joskus meneväni liian kurin puolelle, kun meillä on varmaan maailman itsepäisin lapsi, joka ei suostu että häntä määrätään. Hän sanoo että tekee kuten tahtoo ja jos huomaa ettei onnistu haluamassaan ilmoittaa, että niinhän halusikin ja asia meni muka oman mielensä mukaan vaikkei mennyt. On 5v ja pelottaa vähän tulevaisuus. Tuntuu, että olen koko ajan komentamassa ja ne hyvät hetket on vähemmässä osassa. Pelattiin tossa lautapeliä ja kun hävisi, heitti nappulat ja raivosi. Meni peli jäähylle viikoksi, kun ei edes juttelun jälkeen hyväksynyt sitä, että hän voi myös hävitä joskus.
No, ei ainakaan anna kenenkään tehdä päätöksiä puolesta aikuisena.
Että ärsyttää tuollainen arvostelu kun et varmastikaan tiedä kaikkea mitä perheen sisällä tapahtuu.
Kaikki ei aina ole sitä miltä ulospäin näyttää.
t. adhd-lapsen äiti
Alue: Aihe vapaa
Toine ääripää on liian kovalla kurilla kasvatetut, joille huudetaan ja rangaistaan kaikesta arestilla, takavarikoilla ja kielloilla tavata kavereita ja poistua kotoa. Sama lopputulos. Silmille hyppiviä hirviöitä heistä kasvaa.