Kuittailu parisuhteessa ja sen ottaminen esiin
Miten suhtaudutte kuittailuun parisuhteessa, mikä on "tervettä" ja mikä ei?
Olen huomannut itse ajattelevani tätä omassa suhteessa enenevästi. Pidän kaikenlaista vähänkin ilkeää kuittailua tarpeettomana ja jopa jossain määrin jopa manipuloivana.
Omina esimerkkeinä esim. olen puhunut omaan sukuun liittyvistä negatiivisista kokemuksistani, kun sain viestejä eräältä sukulaiselta. Myöhemmin samana iltana mies kommentoi yllättäen, miten tylsää on kun puhutaan sukulaisista tai työasioista kesken viikonlopun. Työskentelen alalla ja työpaikassa josta pidän, joten en vapaa-ajallakaan karta ko. aihepiiriä, mutta keskustelen takuuvarmasti laajasti monenlaisista asioista. Myös niistä sukulaisista, jos tulee jokin tilanne että semmoisia ajatuksia herää.
Olen myös kuullut lasten kasvatukseen liittyen (ei yhteisiä) lapsia jossain määrin kritiikkiä ja vertailua siihen, miten exä tekee jonkin jutun omien lastensa kanssa. Pidän itse tiukan rajan siinä, etten puutu oikeasti millään lailla ystävien ym. lasten kasvatukseen (ellei kyse olisi jostain oikeasti vakavasta).
Ongelmanani on siis, se etten oikeassa hetkessä osaa kysyä mitä toinen tarkoittaa, vaan kuittaan asian läpällä ja keskustelun suuntaa muuttamalla. Lopuksi kuitenkin jää ikävä mieli ja olo näistä tilanteista. En ikinä toimi itse missään suhteissani kuittailemalla, ja suoraan sanoen karsastan koko tapaa.
Esimerkkejä on muitakin, mutta pointti tullee tässäkin esille riittävästi. Kaikki ajatukset on tervetulleita.
M
Kommentit (10)
Entäs ihan vain rauhallinen avaus seuraavan loukkauksen jälkeen? ”Oletko huomannut, että minä en koskaan arvostele sinun tapaasi hoitaa lapsia. Teen sen siksi että minusta arvostelu on loukkaavaa. Siksi toivoisin että sinäkään et puuttuisi tapaani toimia etkä vertailisi minua muihin.”
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt mitään tuosta.
Sama juttu. Jos ap on kotonakin noin vaikeaselkoinen, niin ymmärrän, että parisuhteessa oleminen ja normaali keskustelu voi olla hankalaa. En nyt siis syyttäisi suorilta käsin sitä toista osapuolta, vaan kirjoittajastakin voi löytyä vikaa.
Pahoittelen, mutta käsitin ihan eri tavalla aloituksesi otsikon, joten en voi mitään vastata, kun nauran katketakseni.
Ymmärrättekö toisianne yleensäkään? Oletko koko ajan varpaillasi ja karvat pystyssä kaikesta? Etsitkö vain toisen sanomasta piilomerkityksiä ja keskityt sitten märehtimään niistä kuukausitolkulla? Oletko pitkävihainen ja pilkunviilaaja? Etkö oikeasti saa leipäläpeä auki? Käytkö hieman hitaalla?
Onko tässä siis kyseessä miespari? Yhteisistä lapsista puhuminen hieman hämäsi…
Mutta siis, minäkään en kyllä ymmärtänyt avauksesta juuri mitään muutakaan. Kommunikointi tuossa parisuhteesa on varmasti tosi haastavaa.
Kumpi teidtä siis kuittailee?
Kysytkö neuvoa siihen miten itse lopettaa kuittailu?
Ap:n teksti oli täysin ymmärrettävä. Ensimmäinen kommentti oli hyvä, melkeinpä kaikki muut kommentit olivat vittuilua tai todella typerien, sisälukutaidottomien henkilöiden kirjoittamia.
Harjoittele joku fraasi valmiiksi (”Olitko nyt vain ajattelematon vai halusitko tahallaan saada minulle ikävän olon?”) ja nyt kun tiedostat tällaisen kuittailun, käytä sitä. Käytä niin usein kuin on tarpeen äläkä anna periksi.
Tee rajasi selväksi ennen kuin toinen luulee, että sinulle voi puhua miten tahansa. Ennen pitkää se nimittäin vahingoittaa teitä molempia: sinä tulet epävarmaksi ja alat inhota häntä, hän taas menettää kunnioituksensa sinuun ja alkaa inhota sekä itseään että sinua, kun seurassasi voi käyttäytyä niin rumasti.