vieraat eivät pitäneet tätä ruokana;

Ap:han on kasvanut vanhempiensa tapakulttuurissa. Ei siis voi tulla yllätyksenä, että he kokivat tarjotut ruuat liian eksoottisina tai että heidän mielestääb vatsan pitää koko ajan olla täynnä (iltapala illallisen jälkeen). Miksi tätä asiaa pitää hänelle avata palstalla? 

Eli piirakkaa on tästä lähtien tarjolla kaikille vieraille

Minua kyllä ärsyttää suurten luokkien ruokafiksaatiot. Äitini esim. marmatti, että koskas aiot oikein tarjota lapsille ruokaa, kun tarjoamani jauhelihapizza, jota lapset söivät monta palaa, oli kuulemma vaan välipala. Pizza ei ole oikeaa ruokaa, hänen mielestään.

Vuosia sitten tarjosin tuleville appivanhemmilleni ja heidän sisaruksilleen aterian. Tarjolla oli perunavuokaa, lihakääryleitä, lihapullia, kasvisvuokaa, kahta eri salaattia sekä höyrytettyjä kasviksia. Anoppi tuli sitten vaivihkaa keittiöön ja pyysi, että saisi leipää, kun ei appi voi kuulemma syödä mitään ilman sitä. Ja siellä se appi tosiaan istui kädet sivuilla koskemattakaan ruokaan ennen kuin leipäkori iskettiin viereen. Meillä ei lapsuudenkodissakaan syöty leipää kuin aamu- ja iltapalalla, mutta kun kerroin äidilleni tapauksen, niin äiti ihan nolostui puolestani ja jankutti, että kyllä vieraille pitää aina leipää tarjota, on kuulemma meilläkin ollut aina silloin, jos on ollut vieraita.

Kaikki nämä ihmiset ovat mukavia, joustavia ja normaalin tuntuisia ihmisiä paitsi näissä ruoka-asioissa. En vain käsitä, miksi ne omat tavat ovat kuin jotain supersääntöjä, joita kaikkien muidenkin pitää noudattaa. Eniten ärsyttää, että olen myöhemmin ollut apen kanssa syömässä ravintoloissa eikä siellä ole vinkunut minkään leivän perään. Miksi siis minun kodissani?

Katkaise heti välit niitten kanssa muuten tulet hulluksi 

Mun vanhemmat on kanssa sellaisia, että ruisleipää ja perunaa täytyy olla aina ruuan kanssa. Toinen on, että mausteita ei saa käyttää. Vain suolaa ja korkeintaan tavallista pippuria hieman. Ollaan savosta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:21"]Eli piirakkaa on tästä lähtien tarjolla kaikille vieraille
[/quote]

Meidän tarjoama piirakka ei todellakaan ollut sellaista suomalaista kana piikakkaa vuuassa jossa kanasiivuja pussista. Tässä oli 7 kanan rintafilettä ja kasvista täytteenä. Täytteet ovat kokonaan piilossa taikinakuoren alla. Erittäin täyttävää. Ap

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:47"]

Meillä ontasainen ruokarytmi.

7 aamupalaa

11 lounas

14 välipala,jos tarpeen'

16,30 päivällinen

20 iltapala

Ja lapset syötetään ennen kuin lähdetään minnekään reissuun. Näin on menty viimeiset 24 vuotta :D

[/quote]

Miten tuollaisen rytmin kanssa pystyy elämään? Oletteko aina vain kotona ja keittiössä?

Olen sanaton. Meillä alettiin vasta nyt tekemään aamiaista, tai oikeastaan brunssia. Päivällinen syödään sitten joskus illalla, ne joilla on sitä ennen nälkä voivat ottaa jotain välipalaa. Ja ihan terveet ja normaalit lapset meillä. En kestäisi tuollaisia rutiineja. No mutta niin me kaikki olemme erilaisia.

Onko teidän muukin elämä yhtä rytmitettyä?

Ap on oikeassa kaikin puolin. Jotkut vaan elävät vähän eri aikakaudessa, ja se saattaa näyttää aika epäkohteliaaltakin joskus. 

Yksi kaveri kanssa joskus tuskaili appivanhempiansa, kun kanakin on kuulemma liian modernia tarjottavaa. Pottua ja lihaa sen kuulemma olla pitää, mausteina suolaa ja pippuria. :)

Kuten muutkin sanoivat, älä välitä ap. Ne ovat tapojensa orjia. Pakko kyllä sanoa, että mikroruuan hakeminen  kuullostaa älyttömän juntilta, on sitten 'lasten' luona kylässä tai ei.

ihminen on joko
1) pieni lapsi
2) tai jotenkin hyvin sairas tai häiriintynyt aikuinen
jos ruoka täytyy olla juuri tietyllä kellonlyömällä.

Pienet lapsethan syövät todella vähän kerrallaan, joten säännöllinen ruokarytmi on välttämätön. Siinä noin 4:n ikävuoden jälkeen ei ole ihan niin tarkkaa. Jos meilläkin venähtää päivällinen niin, että syödään klo 19, ei kyllä enää mitään iltapalaa ole tarjolla.

Ja sitten noista aikuisista... Kahdella läheisellä ollut alzheimerin tauti (toinen jo kuollut, toisella diagnoosi ollut 13 vuotta ja on hiipumassa pois). Nyt kun muistelen niitä kyläilyjä noin 20 vuotta sitten niin ihan ensi oire on ollut, että ruoka on pakko pakko pakko olla just tiettyyn aikaan. Tämä siis ennen kuin puheessa tai missään muussa paremmin havaittavassa on ilmennyt ongelmia. Eli se rutiineihim takertuminen.

Ap, etkö sä ole elänyt yhdessä vanhempiesi kanssa parikymmentä vuotta ja tunne heidän tapansa läpikotaisin? Kirjoitat kuin vieraista ihmisistä, jotka tulevat teille kylään ensimmäistä kertaa ja sitten yllättyneenä äimistelet heidän käytöstään.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:47"]

Meillä ontasainen ruokarytmi.

7 aamupalaa

11 lounas

14 välipala,jos tarpeen'

16,30 päivällinen

20 iltapala

Ja lapset syötetään ennen kuin lähdetään minnekään reissuun. Näin on menty viimeiset 24 vuotta :D

[/quote]

Meillä lapset ei halua syödä heti herättyään, heillä ei yksinkertaisesti ole nälkä. Tuo ap:n 30min. matka kentälle olis aika hyvä meidän lapsille. Aamutoimet ja matka herättäis lapset ja varsinkin ruokahalun. Kentällä ne pistelis aamupalansa hyvällä ruokahalulla. Kotona vaan vähän närpittäis ja kentällä olis taas nälkä.

Meilläkin on periaatteessa aika samoina pysyvät ruoka-ajat, mutta tarpeen tullen niistä voidaan joustaa. 

Ravintolassa erikseen pyydetty leipä luultavasti maksaa, eikä appesi halua maksaa "ylimääräistä" ravintola-ateriasta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:47"]

Meillä ontasainen ruokarytmi.

7 aamupalaa

11 lounas

14 välipala,jos tarpeen'

16,30 päivällinen

20 iltapala

Ja lapset syötetään ennen kuin lähdetään minnekään reissuun. Näin on menty viimeiset 24 vuotta :D

[/quote]

Miten tuollaisen rytmin kanssa pystyy elämään? Oletteko aina vain kotona ja keittiössä?

Olen sanaton. Meillä alettiin vasta nyt tekemään aamiaista, tai oikeastaan brunssia. Päivällinen syödään sitten joskus illalla, ne joilla on sitä ennen nälkä voivat ottaa jotain välipalaa. Ja ihan terveet ja normaalit lapset meillä. En kestäisi tuollaisia rutiineja. No mutta niin me kaikki olemme erilaisia.

Onko teidän muukin elämä yhtä rytmitettyä?

[/quote]

On sen kanssa pystynyt hyvin elämään. Tietysti ateria-aikoja voi tarpeen tullen joustaa suuntaan tai toiseen, syödä ravintoloissa, huoltoasemilla, makkaranuotiolla tai vieraisilla, mutta periaatteessa ruokarytmi kyllä säilyy. Se on auttanut mm. esikoislasta jäsentämään päivää (autistispiirteinen kv-lapsi) ja muutenkin lapsia. Päivä rakentuu turvallisista ja johdonmukaisista rutiineista, tuovat siihen kehystä.

Lisäksi heille ei ole kehittynyt napostelukulttuuria ja jääkaapilla ravaamista pelkästä tekemisen puutteesta. Napostelun puuttuminen auttaa myös pitämään hampaat kunnossa, kun suussa ei ole koko ajan jotakin. Uskon, että ateriarytmillä on ollut vaikutus siihenkin, että koko lauma on normaalipainosia tai hoikkia.

Keittiössä ei tarvitse seistä koko päivää. Valmista yleensä isomman satsin kerrallaan tai kaksikin ruokaa. Niitä voi ammentaa jääkaapista. Ilta- ja aamupalat eivät vaadi kuin pöytään nostamista tai puuron keittämistä. Yksi lapsista sairastui diabetekseen, niin ruokarytmi solahti hänellekin ihan itsestään, kun syömistavat olivat muutenkin jo tasaiset. Verensokerit on helppo pitää kurissa.

Jäsennelty päivä tuo lapsille levollisuutta ja varmuutta, he ovat oikeasti olleet todella helppoja ja kilttejä lapsia. Iltasuihkun jälkeen iltapala ja sitten nukkumaan, eikä senkään kanssa ole tarvinnut vääntää ikinä.

Koska olen suunnilleen samaa ikäpolvea kuin ap:n vanhemmat, voinen hieman valottaa asiaa toiselta puolelta. Kun me olimme nuoria, tuli muotiin tarjota illalla teen tai kahvin kanssa suolaisia piirakoita, usein kinkkupiirakkaa tai kasvis-juustopiirakkaa tai sitten omatekoista pitsaa ja salaattia. Näin saatettiin herkutella esim. lauantaina ihan oman poriukankin kesken saunan jälkeen, ellei sitten tehty lämpimiä kinkku-juusto-ananasleipiä. Samanlainen tarjoilu oli, jos kutsuttiin ikätovereita iltaa istumaan. Lisukkeena oli usein vielä viiniä. Makeita kahvileipiä ei pöydässä yleensä ollut.

Sen sijaan, jos vanhempaa väkeä kutsuttiin kylään, vaikka illansuussakin, niin silloin tarjottiin "oikeaa" ruokaa eli perunaa, kastiketta ja vaikka lihamureketta, lisänä silloista uutuutta sekavihanneksia. Makaronit ja riisit eivät kuuluneet tavalliseen menuuhun. Makaronilaatikko ilman lihaa oli ainakin meillä päin pitoruokaa, on muuten vieläkin. Riisi alkoi hiipiä suomalaiselle ruokalistalle kanan ja broilerin myötä perunan rinnalle. Tosin kana oli aika pitkään nuoremman väen ruokaa. Vanhat muistelivat lapsuutensa ja nuoruutensa sitkeitä vanhoja kanoja eivätkä innostuneet moisista pöperöistä. Lihaa sen olla piti! Ja leipää todellakin tarjottiin joka aterialla. Monessa perheessä oli leivän ja voin lisäksi myös leikkeleitä tarjolla. Ja tietysti maitoa ja piimää agraariyhteiskunnassa, mitäs muuta!

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:09"]Ap, etkö sä ole elänyt yhdessä vanhempiesi kanssa parikymmentä vuotta ja tunne heidän tapansa läpikotaisin? Kirjoitat kuin vieraista ihmisistä, jotka tulevat teille kylään ensimmäistä kertaa ja sitten yllättyneenä äimistelet heidän käytöstään.
[/quote]

Olen äimistynyt! Meillä syötiin perusruokaa mutta kyllä he leipovat suomalaista kanapiirasta ja syövät pizzaa. Kyllä lapsena joskus korvattiin se Ruoka hampparilla tai pizzalla. Olen aikaisemmin tehnyt perusruokaa tai tarjonnut vain kahvit makeine lisukkeineen, normaalisti kahvia ja makeaa. En ollut tajunnut että ovat näin tarkkoja. Ap

Mun anoppi, 73v, tarjoaa juurikin monesti salaattia ja piirakkaa/graavikalaa/lihaa päivälliseksi. Helpompaa vaan olisi nälkäisen taaperon ruokkiminen sillä oman äidin makkarakeitolla tms "oikealla ruualla". Kotioloissa syödään kuitenkin kaikenlaista mutta oma lapsi on näihin kotipöperöihin sushista karjalanpaistiin tottunut, mutta anoppilassa ei vaan maistu.

Mun vanhemmilla on vähän samaa ongelmaa. Olen kasvissyöjä, joten kaikki tarjottavani ovat vegejä, sillä vanhempani syövät ex tempore kun ovat, enkä koskaan suunnittele tai laita mitään yhteisiä päivällisiä.

Monet vuodet kuunnellut, että onhan tämä ihan hyvää, mut tarttis makkaran viereen. Nyt ovat onneksi pikkuhiljaa lakanneet kommentoimasta, mikä varmaan johtuu et mediassa on alettu puhumaan vegeruokapäivistä tms. Viimeksi isäni jopa kehui ruokaani, ilman lisäkommenttia "(hyvää) kasvisruuaksi" :D 

Ap:n tarjottavat kuullostavat todella hyviltä, ja aika moukkamaista käyttäytymistä vanhemmiltasi. Vaikka tuskin se sinulle täysin yllätyksenä tuli.

"Taitavat olla reilusti ylipainoisia, jos pitsa on heille pelkkä lisuke muun ruuan ohessa :D"

Jos pitsaa ja suolaisia piirakoita syödään nälkään ja pidetään sitä pääruokana, niin pian ollaan todella ylipainoisia, sillä yleensä niissä on älyttömät määrät rasvaa ja vielä kovaa rasvaa ja ovat oikein kaloripommeja ja se taikinan määrä mitä niissä on ja lähes aina pelkää vehnäjauhoa.

Minulle pitsat ja piiraat ovat lisukkeita ja syön vain välipalana ja haluan syödä kunnon ravitsevaa ruokaa terveellisesti, enkä ole ylipainoinen ja ehkä juuri siksi. 

[/quote]

Meinaatko että oikein kovassa rasvassa olisi enemmän kaloreita kuin hyvässä pehmeässä rasvassa ja siksi kova rasva lihottaa enemmän? Ja suolakin mielestäsi lihottaa, koska se piti erikseen mainita? Ja vehnäjauhokin lihottaa, mutta joku muu jauho ei vai?"

Lievä ylipaino ei ole vielä sairaus tai edes terveysriski, eikä itseasiassa myöskään lihavuus, mutta iän mukana "huomaamatta" esim. kovat rasvat tukkivat veri- ja valtimosuonet ja suolalla on omat terveyshaitat esim. kohonut verenpaine, jolla on suora yhteys esim. sydänkuoleisuus.

Tämän päivän uusi ilmiö ja todella huolestuttava on nuorten (pitsa, hampul. sukupolvi) keskuudessa, sellaiset sairaudet jotka ennen kuuluivat 50-60-vuotiaille. Esim. 20-30-vuotiaille on kohonnun verenpaine ja sydänpolit täyttyvät hoikista ja hyväkuntoisista neljäkymppisistä, joilla sydän reistailleen, koska veri- ja valtimosuonet ovat tukkeutuneet kovan rasvan ja muiden huonon ravinnon seurauksena, johon pitsat ja suolaiset piirakat kuuluvat.

Pitsat ja suolaiset piirakat ei todella sovi pääruuaksi ja kovaan nälkään, vaan niitä suositellaan syödään vain vähän esim. välipalaksi ja yhä edelleen kunnon ruokaa esim. paljon vihanneksi, kalaa, kanaa, marjoja jne. ja vaikka sitä paljon parjattua perunaa, kuin pitsaa tai piiraita.

"Iskin eilen miniän eteen muussia ja nakkikastiketta, se ei pystynyt syömään, kun oli tottunut toisenlaisiin ruokiin."

No tämäkin on ihan idioottimaista ja epäkunnioittavaa ruokaa sekä sen tarjoajaa kohtaan. Ellei siis ole jotain oikeita ruokarajoitteita. Jos menee kylään syömään, niin sietää vähän joustaa siitä "normaalista lautasmallistaan". Ainiin mut ei voi, koska fitness pakottaa syömään tietyllä kellonlyömällä rahkaa ja ananasta, ja mistään ei voi poiketa."

Aivan. Ja tämä rahkojen ja muiden proteiinin tuotteiden syöti on älytöntä, eikä siihen edes viranomaiset puutu ja erityisesti fitness-maailmassa, eikä edes ymmärretä, että proteiini muuttuu elimistössä rasvaksi, eikä ihme jos niiden veri-ja valtimosuodet ovat jo tukossa nelikymppisenä.

Valkuaineet kun muuttuivat proteiiniksi, niin niiden kulutus karkasi käsistä markkinahumun myötä ja nuoret uskovat, ennen riitti maitolasi tyydyttämään valkuaisaine tarpeen, mutta ei nykyään, vaan rahkaa vedetään kuin viimeistä päivää, mutta sitten ei kelpaa edes perunamuusi makkarakastikkeella, joka on paljon terveellisempi kuin nämä hömpötykset.