Äiti - paras ystäväni

Toivottavasti se ei ole outoa, koska aikuinen tyttäreni on sanonut minun olevan hänen paras ystävänsä. Samoin on sanonut miniäni, mikä on ulkopuolisissa herättänyt lähinnä epäuskoa ja ihmetystä.

Kyse lienee kemioitten kohtaamisesta, luottamuksesta, avoimuudesta, aidosta välittämisestä ja rakkaudesta. 

Muistin taas, kuinka onnekas olen.

Ei ole outoa ollenkaan, olen itse 47 v ja tyttäreni 27 v ja olemme parhaat ystävät, toki hänellä on sydän ystävä mutta olen siinä lähellä koko ajan.

Mullakin oli. Mutta kuoli 50-vuotiaana

Mulle myös äiti on todella läheinen ja ollaan tiiviisti yhteydessä. Äiti on ensimmäinen ihminen kenelle soitan jos elämässäni tapahtuu jotain. Minulla on lapsia ja mies, mutta äiti on tärkeä ja tulee aina olemaan.

Mun paras ystävä on mun aviomies. Äiti luottoihmisenä jäi lapsuuteen ja nuoruuteen, toki hyvät välit silti.
Yllättävää kuulla että aikuiset, jopa perheelliset, pitävät äitiä parhaana ystävänä. Ettekö luota kumppaniin vai mikä on?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:54"]Mun paras ystävä on mun aviomies. Äiti luottoihmisenä jäi lapsuuteen ja nuoruuteen, toki hyvät välit silti.
Yllättävää kuulla että aikuiset, jopa perheelliset, pitävät äitiä parhaana ystävänä. Ettekö luota kumppaniin vai mikä on?

[/quote]

Ei kyse ole luottamuksen puutteesta.
Miehet ei vaan koskaan voi korvata naista parhaana ystävänä. Ne ei tajuu. Mieheni on hyvä mies ja kumppani, mutta edelleenkään yli 20v yhdessäolon jälkeen hän ei osaa tulkita minua puolesta sanasta, ilmeestä tai muusta sanattomasta viestinnästä. Äitini osaa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:48"]Mullakin oli. Mutta kuoli 50-vuotiaana
[/quote]

Lämmin osanottoni.

Ap

Minkälainen sun äiti on? Miten hän on saanut muodostettua teidän välille noin ihanan siteen?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:04"]Minkälainen sun äiti on? Miten hän on saanut muodostettua teidän välille noin ihanan siteen?
[/quote]

Varmasti hyvin samanlainen kuin minä. Hyvin liberaali ja perhekeskeinen. Lapset kaikki kaikessa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:48"]Mullakin oli. Mutta kuoli 50-vuotiaana
[/quote]

Lämmin osanottoni.

Ap
[/quote] kiitos. Vaikka kuolemasta on aikaa, ovat muistot rakkaat ja läsnä.

Mä olen äitinä hyvin siunattu, koska minulla on parikymppinen tytär, jonka kanssa tunnemme olevamme parhaita ystäviä! Tietenkin meillä on myös muita ystäviä, mutta tytär on kyllä se kaikkein läheisin.

On outoa. Äiti on kuitenkin äiti, puuttuuko sinulta ehkä "oikeita" ystäviä? Toki äiti saa läheinen olla, mutta kyllä ihmisellä kuuluu olla myös läheisiä ystäviä. Äiti ei ole nuori ikuisesti eikä elä ikuisesti.

Kuten jo avauksessa kerroin, on minulla muitakin hyviä ystäviä. Mutta äiti on ykkönen.

Ap

Minusta on outoa, tosin äitini on vähän erilainen kuin ehkä teillä, vaikka hyvät välit meillä on aina olleet. Outoa siksikin, että olisi varmaan outoa, jos 17v tyttäreni sanoisi, että olisin hänen paras ystävänsä, olisin ehkä vähän surullinen tästä.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:52"]Minusta on outoa, tosin äitini on vähän erilainen kuin ehkä teillä, vaikka hyvät välit meillä on aina olleet. Outoa siksikin, että olisi varmaan outoa, jos 17v tyttäreni sanoisi, että olisin hänen paras ystävänsä, olisin ehkä vähän surullinen tästä.
[/quote]
Niin mäkin olisin. Tuntuisi että lapsi on yksinäinen ja liikaa äidissä kiinni. Ehkä henkinen napanuora vielä tiukasti kiinni.

Up

No on se vähän outoa, kun on mammanpoikia niin sä oot sitten vähän niin kuin mammantyttö tai jotain.

On. Tämä vain oma mielipiteeni

Minä ja äitini ollaan myös hyvin läheisiä ja yhteydessä päivittäin. Aina olemme äitini kanssa tulleet hyvin toimeen ja olleet läheisiä, mutta ensimmäisen raskauteni aikaan meistä tuli parhaita ystävyksiä. Toivon myös että suhde lapsiini tulisi olemaan samanlainen mitä minulla ja äidilläni. Minulla on maailman paras äiti :)<3.

Ei ole omituista. Minä kasvoin pohjoisessa, ja oli selvää että perheen luota lähdetään jo aikaisinkin muualle opiskelemaan. Suurin osa kavereistani muutti omilleen 16-vuotiaana, minä vasta täysi-ikäisenä, mutta kuitenkin kauas. Olen todistettavasti elänyt itsenäistä elämää ja elättänyt itseni, ja voin aivan hyvin olla äitini kanssa hyvät ystävät miettimättä, että ollaanko tässä nyt liian läheisiä.