Lue keskustelun säännöt.
Äiti - paras ystäväni
02.04.2015 |
Onko teistä outoa, jos äiti ja tytär ovat parhaat ystävät?
Meillä näin on aina ollut. Jo teini-ikäisenä kerroin äidille kaiken. On minulla aina ollut myös hyviä ystäviä, mutta ei ketään niin läheistä kuin äitini.
Olen naimisissa ja lapsiakin on. Toivon, että suhde omiin lapsiini on aina yhtä läheinen.
Kommentit (28)
KUKA TEKISI LAPSIA SEN TAKIA, ETTÄ LAPSISTA TULISI YSTÄVÄ ITSELLE ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näen äitiäni paljon, mutta hän on uraihminen.
En tiedä olenko tyttäreni paras ystävä, mutta olemme läheisiä kyllä ja hän soittaa minulle ensimmäisenä hädän tullen. Ei kuitenkaan kerro parisuhdeasioitaan tai riko ystäviensä luottamusta kertomalla minulle heidän asioistaan. Meillä on hauskaa yhdessä ja tytär haluaa viettää kanssani aikaa ja matkustaa yhdessä enemmän kun on mahdollista.
Olemme aika samantyyppisiä ihmisiä ja perheemme on erittäin perhekeskeinen, vaikka tytär muuttikin kotoa jo 16-vuotiaana isommalle paikkakunnalle opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle myös äiti on todella läheinen ja ollaan tiiviisti yhteydessä. Äiti on ensimmäinen ihminen kenelle soitan jos elämässäni tapahtuu jotain. Minulla on lapsia ja mies, mutta äiti on tärkeä ja tulee aina olemaan.
Minulla on läheinen suhde äitiin. Kaikesta huolimatta mieheni, aviopuolisoni on ensimmäinen ihminen, kenelle soitan tai puhun, kun elämässäni tapahtuu jotain. Mieheni myös kertoo ensimmäisenä minulle.
En todellakaan ole oman äitini kanssa. Luonne ja arvot ovat kovin erilaiset.
Omalle tyttärelleni olen ensijaisesti äiti, tuki ja luotettava aikuinen. Parhaat ystävät ovat sitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 19:54"]Mun paras ystävä on mun aviomies. Äiti luottoihmisenä jäi lapsuuteen ja nuoruuteen, toki hyvät välit silti. Yllättävää kuulla että aikuiset, jopa perheelliset, pitävät äitiä parhaana ystävänä. Ettekö luota kumppaniin vai mikä on? [/quote] Ei kyse ole luottamuksen puutteesta. Miehet ei vaan koskaan voi korvata naista parhaana ystävänä. Ne ei tajuu. Mieheni on hyvä mies ja kumppani, mutta edelleenkään yli 20v yhdessäolon jälkeen hän ei osaa tulkita minua puolesta sanasta, ilmeestä tai muusta sanattomasta viestinnästä. Äitini osaa. Ap
Et ole tainnut päästää miestäsi iholle?
Ei mekään tulkita toisiamme puolesta sanasta mieheni kanssa. Meillä on molemminpuolinen kunnioitus ja maltamme odottaa, mitä toisella on kerrottavaa. Mieheni lukee minua kuin avointa kirjaa, samoin minä miestäni. Olemme olleet yhdessä liki 20 vuotta.
Suhde äitiini on läheinen. Myös hänen kanssaan maltamme odottaa, mitä toisella on kerrottavaa.
Äitini ei ole paras ystäväni, puoliso on.
Molempiin on vakaa luottamussuhde.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:04"]Minkälainen sun äiti on? Miten hän on saanut muodostettua teidän välille noin ihanan siteen? [/quote] Varmasti hyvin samanlainen kuin minä. Hyvin liberaali ja perhekeskeinen. Lapset kaikki kaikessa. Ap
Minä olen perhekeskeinen, äitini myös. Minulla on lämmin, avoin luottamuksellinen suhde lapsiini. En ole, enkä halua olla ensimmäinen ihminen, jolle jo aikuiset lapseni asiansa kertovat. He puhuvat puolisoilleen.
Minä olin ensimmäisenä jonossa, kun ilmoitettiin lapsenlapsen tulosta. Tämä oli myös miniän toive, vaikka hyvä suhde äitiin.
Minulla on näin. Äitini on vain 18 vuotta vanhempi. Äitini on ainoa ihminen,joka ei ole ikinä pettänyt minua tai puhunut asioitani ulkopuoliselle. Muutin 16v omilleni.