Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä kannattaa myöntää että jää yksin
20.12.2021 |
Olen 28v ja vähän alkaa tuntua siltä, että olisi jo parempi luovuttaa....Miksi pilata elämä haaveilemalla sellaisesta mikä ei koskaan tapahdu?
N28
Kommentit (36)
Eiköhän sen vähän reilut parikymppisenä näe, että miten haluttua seuraa on vastakkaiselle sukupuolelle. Ei se haluttavuus siitä ihan heti ole paranemassa, ja ainakin näin miehenä se kokemattomuus sitten jää kummittelemaan sellaisena mörkönä, että ei varmaan uskaltaisi naisen kanssa mihinkään alkaa vaikka mahdollisuus tulisikin. Jokainen varmaan osaa omalla kohdallaan sanoa, että milloin kannattaa myöntää tosiasiat, toisen puolesta on kenenkään paha mennä puhumaan.
Terveisin Naispelko28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Never. Haaveile ihmeessä. Haaveilla on taipumus toteutua. Aina on parempi haaveilla ja toivoa, kuin pessimistiksi heittäytyä. Hyvän tuulinen ihminen saa ystäviä paremmin kuin masentunut mutruhuuli. Etsivä löytää, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Never. Haaveile ihmeessä. Haaveilla on taipumus toteutua. Aina on parempi haaveilla ja toivoa, kuin pessimistiksi heittäytyä. Hyvän tuulinen ihminen saa ystäviä paremmin kuin masentunut mutruhuuli. Etsivä löytää, usko pois.
Haaveilen pillusta
M36, neitsyt
Minä nappasin mieheni 43-vuotiaana. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Toki aktiivisuutta se vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nuori. Mutta mitä vanhemmaksi tulen ajattelen että tämä akka menee eteenpäin tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koskaan edes pohtinut tätä pariutumishommaa, koska aina ajattelin että kuolen nuorena. Nyt oon kuitenkin 29v, edelleen hengissä, ja tämä yksinäisyys alkaa piinaamaan. Oi voi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Never. Haaveile ihmeessä. Haaveilla on taipumus toteutua. Aina on parempi haaveilla ja toivoa, kuin pessimistiksi heittäytyä. Hyvän tuulinen ihminen saa ystäviä paremmin kuin masentunut mutruhuuli. Etsivä löytää, usko pois.
Haaveilen pillusta
M36, neitsyt
Jos haaveilisit ihan vaan naisesta niin saattaisit jopa saada pillua.
Tuttava löysi puolison 40-vuotiaana ja uudemman kerran 70-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni löysi elämänsä ensimmäisen naisystävän 60-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Never. Haaveile ihmeessä. Haaveilla on taipumus toteutua. Aina on parempi haaveilla ja toivoa, kuin pessimistiksi heittäytyä. Hyvän tuulinen ihminen saa ystäviä paremmin kuin masentunut mutruhuuli. Etsivä löytää, usko pois.
Haaveilen pillusta
M36, neitsyt
Jos haaveilisit ihan vaan naisesta niin saattaisit jopa saada pillua.
Joo tuossa se ero varmaan on löytyykö joku vai ei. Sitä paitsi jos haluaa pillua, sitä voi ostaa. Naista ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25v. Sen jälkeen kaikki hyvät on viety ja vapailla markkinoilla on enää vaan tähteet jäljellä
Ei ikinä saa luovuttaa. Sinun iässäsi varsinkaan.
sinulla ei ole mitää hätää vielä, vaikka voi siltä tuntua kun 30-lähestyy. Älä huoli, elä elämääsi ja nauti nuoruudesta. Ja kaikesta mitä siihen liittyy.
Olet vielä nuori, hehkeä, kaunis. Muista ettet enää koskaan ole 28-vuotias. Nauti!
Itsensä kehittäminen ja positiivinen asenne kannattaa koko elämän. Ehkä se vetää magneetin lailla hyvän miehen luoksesi.
Ilo ja onnellisuus, paras meikki kaiken ikäisille 😚💕
25 vuotiaana alkaa väistämätön alamäki jos et pidä kunnostasi jatkuvasti huolta. Ruma naama ja huono fysiikka on parisuhderintamalla kiipeämätön vuori ja jos päälle on vielä huono itsetunto niin kannattaa lopettaa haihattelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Never. Haaveile ihmeessä. Haaveilla on taipumus toteutua. Aina on parempi haaveilla ja toivoa, kuin pessimistiksi heittäytyä. Hyvän tuulinen ihminen saa ystäviä paremmin kuin masentunut mutruhuuli. Etsivä löytää, usko pois.
Haaveilen pillusta
M36, neitsyt
On sullakin haave. Varaudu suureen pettymykseen, jos joskus pääset haaveesi äärelle. Saattaa olla, että jo hajuun tuuperrut.
En tiedä.
Monet sanovat, että ei koskaan, mutta hieman epäilen, että puhuvat vain lämpimikseen ja koska niin pitää sanoa. Harva noin ajattelevista on ollut esimerkiksi 30 vuotta yksin.
Mä itse katsoisin historiaa. Onko yksinäisyys oma tahto? Onko se olosuhteiden syy? Olisiko menneisyydessä ollut mahdollisuuksia löytää joku? Onko omassa persoonassa tai kokonaisuudessa jotain mitä voisi parantaa?
Itse myönsin jääväni yksin, kun täytin 35 enkä siihen mennessä ollut tapaillut ketään, ollut parisuhteessa enkä ollut fyysisellä puolella päässyt yhtä kännisuudelmaa pidemmälle. Vika on tietysti suurilta osin minussa, mutta koska koen, että en enää voi kiinnostavammaksi tai viehättävämmäksi pahemmin muuttua niin siksi oli hyvä tunnustaa itselleen tosiseikat.
Tuttuja, ei saanu pysyvää suhdetta millään. Nainen, osti miehen vajaa 50 v. Rikas perijätär, osti ylivelkaantuneen pelimiehen. Toinen taas vähän päälle 50 v, mies osti itätaustaisen nuorempi äiti lapsineen.
Molempien kanssa olen jutellut. Kovasti olisivat halunneet naimisiin ja perheen jo nuorempina, mut ku ei heitä huolittu. Niin rahalla sit.
Itselläni kun ei oo rahaa ei voi tuollaista tehdä, enkä haluais. Olen seurustellu paljon. Nyt oon 50 ja tulee lockdown niin eiköhän tämä ollu tässä. Olin jo syksyllä alkanut valmistella tätä päätöstä. Tavallaan ollu sinkku vasta 2 vuotta, mutta viimeisten 10 vuoden kokemukset enemmän kuin rankkaa. Ei mikään lämmin suhde tää edellinem.
Mistä siis haaveilet? Ja miksi se ei tapahdu? Miten voit olla varma?