Lue keskustelun säännöt.
"Laatuaikaa" miehen kanssa.. Mitä teette?
02.04.2015 |
meillä on mukavan. 8 vuoden liitto takana.. 2 lasta. Viime vuonna hain eroa miehestäni, mutta yksin olo tuntui pahalta ja tavallaan aloin "säälimään" miestäni. Kun hän oli niin rikki jne. No ei siitä sen enempää.
Ollaan siis nyt saatu paljonkin apua tämän suhteen parantamiseksi. Ja arki toimiikin, petipuuhat toimii, mutta! Me emme edelleenkään osaa keskutella mistään? Toinen puhuu omista harrastuksistaan ja mä vaan kuuntelen tylsistyneenä. Minä haluaisin hirmusesti matkustella mutta mieheni mielestä se on rahan tuhlaamista jne. :/
Tiedän etten rakasta miestäni mutta hän rakastaa minua enemmän kuin ketään. Ja lapsien takia sitä yrittää pysyä itsekin kasassa.
Mutta siis jos teillä on laatuaikaa niin mitä yleensä teette? ja onko miehenne teidän paras ystävä? :)
Kommentit (23)
pelatkaa yhdessä xboxia. vaikka the sims. se yhdistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tehdään yhdessä hyvää ruokaa kotona tai käydään ulkona syömässä, leffassa, näyttelyissä ym. Meillä on samanlaiset kiinnostusten kohteet ja laatuaikaa on vaikka puhuisimme vain keittönpöydän ääressä, olemme siis myös parhaita ystäviä.
Olisiko tuohon ratkaisu että ette tee mitään kummankaan kiinnostiksen kohteista vaan kokeilisitte yhdessä jotain ihan uutta? Seinäkiipeilyä tai muuta jossa joutuu täysin luottamaan toiseen ja voi tulla uusia puolia esiin, ehkä se menetetty rakkauden kipinäkin?
Käydään metsässä. Puhutaan ja höpsötellään. Suunnitellaan tulevaisuutta. Naidaan. Vedetään kalsarikännit. Yhdessä 25v
Mun mies on mun paras ystävä. Me matkustellaan, joskus voidaan tuhota muutama punaviinipullo ja vain puhua ja puhua ja puhua, elämästä ja unelmista ja meistä ja ihan kaikesta, joskus mennään poimimaan mustikoita, joskus ulos syömään ja / tai leffaan, ihan tavallisia asioita.
Mitä miehesi harrastaa? Voisitko mennä joskus mukaan, ja unohtaa sen tylsistymisen ajatuksen? Sulla voisi olla oikeasti hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni harrastaa autoja.. Ja kyllähän mäkin niistä tykkään jossain määrin. Mutta en mä jaksa niistä 24/7 jutella. Ja kuunnella kun hänen ystävät hommasi uuden auton jne. Lisäksi miehessäni on vähän tollasia narsistisia puolia. Hän itse on täydellinen, mutta ei kukaan muu. Arvostelee minunkin ystäviä aina. Ja kun en lähde mukaan arvosteluun saattaa suuttua mulle että miksen ole samaa mieltä jne. :/ jos ostan jotakin, tulee kauhea myrsky siitä. :( olisi ihanaa jos ei tarvitsisi salailla kaikkea mitä ostaa ja mitä tekee :D
On paras ystävä eikä ole koskaan tylsää. Itse vain haluaisin enemmän seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 09:33"]Mun mies on mun paras ystävä. Me matkustellaan, joskus voidaan tuhota muutama punaviinipullo ja vain puhua ja puhua ja puhua, elämästä ja unelmista ja meistä ja ihan kaikesta, joskus mennään poimimaan mustikoita, joskus ulos syömään ja / tai leffaan, ihan tavallisia asioita.
[/quote]
Mä haluan myös tällaisen suhteen :( mun poikaystävä puhuu vain omista asioistaan, itse voin suunnitella vaikka kansanmurhaa vieressä (en suunnittele), eikä se korvaansa lotkauta.
Meillä ei muuta olekkaan kuin laatuaikaa,kun ei ole kakaroita häiritsemässä.Repikää siitä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et rakasta sitä, löydät siitä narsistisia piirteitä (eikö tämä ole jo vähän vanha juonen käänne?) ja kun yritit eroa, säälit miestä. Eiköhän se olisi parempi teidän molempien kannalta, että vietät laatuaikaa mahdollisimman kaukana miehestäsi.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 09:30"]
Käydään metsässä. Puhutaan ja höpsötellään. Suunnitellaan tulevaisuutta. Naidaan. Vedetään kalsarikännit. Yhdessä 25v
[/quote]
Ihqua. Itse olen niin loppuun palanut työn ja pienen lapsen kanssa, että en jaksa edes noita. Ja olen sentäään vain isä.
Aina pitää herätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota, en voi sanoa, että mun mies on paras kaverini. Ei sekään osaa puhua, ja minusta se on maailman ärsyttävintä kun toinen ei osaa vastata kysymykseen. Sille ei ole myöskään kiva jutella, kun saa vastaukseksi vaan "jaa". Ja sitten se ei muista mitä sille on sanottu, eli ei se edes kuuntele. Joten ihan yhtä tyhjän kanssa jutella. Ja minä olen paljon pöllömpi kuin mies, ja käyttäydyn "lapsellisesti" ja puhun höpöjä ja teeskentelen olevani tyhmempi kuin olen, ihan huvikseen. Mies on aika tosikko, niin ei se sitten ole kivaa sekään. Tympii olla tuommosen paskatikun kanssa, joka vaan möllöttää, eikä lähde mihinkään hullutukseen tai rutiinin rikkomiseen mukaan.
Viime kerran kun meillä oli yhteinen ilta, oli joulukuussa. Menimme ravintolaan syömään ja baariin. Mies avasi suunsa, ja puhui kaksi tuntia putkeen miten stressaavaa töissä on. Sitten kielsin työasioista puhumisen, mutta tässä vaiheessa mies oli jo aika kännissä, joten ei hän mitään järkevää osannut enää puhuakaan. Klo 11 hän hoiperteli jo siihen malliin, että talutin taksijonoon ja lähdettiin kotiin nukkumaan. Jee.
Mutta oikeesti mukavimmat asiat, joita yhdessä on tehty on olleet ihan hulluja. Esim. mentiin lumikenkäilemään ihan mahdottomaan maastoon ja siellä liu'uttiin isoja lumiseinämiä alas ja eksyttiin jne. Ja pikkukoiramme kanssa lähdettiin kerran taas ihan mahdottomalle "luontoretkelle", samantyyppinen juttu kuin tuo lumikenkäily, kannettiin vuorotellen 10 kg koiraa, kun ei se päässyt kallioiden ja puunrunkojen yli, ja sitten kaatosateessa paistettiin makkaraa. Tai käytiin moottoripyöräilemässä ja otettiin uikkarit mukaan.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 09:30"]
Käydään metsässä. Puhutaan ja höpsötellään. Suunnitellaan tulevaisuutta. Naidaan. Vedetään kalsarikännit. Yhdessä 25v
[/quote]
Ihqua. Itse olen niin loppuun palanut työn ja pienen lapsen kanssa, että en jaksa edes noita. Ja olen sentäään vain isä.
Aina pitää herätä.
[/quote]
Meillä ei ole enää pieniä lapsia ja molemmat ovat vähentäneet töiden tekoa kun vähemmälläkin jo pärjää. Pahimmat ruuhkavuodet takana. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 09:54"]
Meillä ei muuta olekkaan kuin laatuaikaa,kun ei ole kakaroita häiritsemässä.Repikää siitä ;)
[/quote]
Kannattaisi panostaa se laatuaika vaikka kirjoittamisen opettelemiseen.
Viihdytään ihan lastenkin kanssa eli tehdään paljon yhdessä perheenä. Kyläillään, ulkoillaan, pelataan, siivotaan, hassutellaan, luetaan ja jutellaan.
Kun olemme kaksin käydään messuilla, leffassa, syömässä, patikoimassa, telttailemassa. Joskus ollaan aamulla otettu kartta esiin ja 100km säteellä katsottu paikka jossa ei olla ennen käyty. Sitten ajetaan sinne ja tutustutaan paikkaan.
Me jutellaan paljon. Ihmissuhteista, meistä, tulevaisuudesta, harrastuksista, pohditaan maailman menoa, väitellään politiikasta ja musiikista. Meillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita mutta mielellään sitä toista kuuntelee ja kyselee koska on hauska oppia uutta.
Olemme toistemme parhaat kaverit. On kiva olla ja tehdä asioita yhdessä. Silti semmoinen seksuaalinen kipinä ei ole hävinnyt. Me myös halimme ja koskettelemme paljon toisiamme pitkin päivää. Lapsia myös halitaan, silitellään ja sylitellään paljon. On mukavaa välillä olla sohvalla sylikkäin.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 09:54"]
Meillä ei muuta olekkaan kuin laatuaikaa,kun ei ole kakaroita häiritsemässä.Repikää siitä ;)
[/quote]
No meilläpä on laatuaikaa miehen ja lasten kanssa. Revipä siitä. :) Toki tehdään välillä jotain ihan kahdestaankin miehen kanssa. Mutta olisi todella tylsää elämää, jos vuosikymmenestä toiseen olisi pelkkää laatuaikaa miehen kanssa.
En nyt ehkä sanoisi että mieheni on paras ystäväni, mutta viihdymme yhdessä, meillä on hauskaa sekä kahdestaan että lasten kanssa ja olemme kiinnostuneita samoista asioista.
Taas ihmettelen näitä jotka eivät ole tyytyväisiä, että mitä tapahtui että suhde muuttui tuollaiseksi? Lähinnä siis nämä jotka valittavat kun miehen kanssa ei ole mitään puhuttavaa tai mies ei puhu mitään. Miksi alunperin olette aloittaneet suhteen? Tai miksi ette heti puuttuneet asiaan kun huomasitte, että yhtäkkiä ei enää juttu luistanut?
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 10:18"]
Taas ihmettelen näitä jotka eivät ole tyytyväisiä, että mitä tapahtui että suhde muuttui tuollaiseksi? Lähinnä siis nämä jotka valittavat kun miehen kanssa ei ole mitään puhuttavaa tai mies ei puhu mitään. Miksi alunperin olette aloittaneet suhteen? Tai miksi ette heti puuttuneet asiaan kun huomasitte, että yhtäkkiä ei enää juttu luistanut?
[/quote]
Suhteen alussa mies ehkä puhui vähän enemmän. Vaikka aina se keskustelu on ollut minun yksinpuhelua ja miehen tenttaamista, eli kysyn samasta asiasta mieheltä lukemattomin eri sanankääntein ennen kuin hänen lukkonsa avautuu, ja hän kykenee jonkinlaista vastausta muotoilemaan.
Mutta sitten näitä muita asioita, mitkä on pitäneet meidät yhdessä ovat toimiva seksielämä, hyvä elintaso, mies on rauhallinen ja turvallinen, erittäin luotettava, ihan suht edustava, hyvä isä... Ei vaan osaa puhua minulle ainakaan, työnsä puolesta hän puhuu koko päivän kyllä, että periaatteessa osaa, mulle vaan ei. Joskus hänen kanssaan juttu luistaa, ja vitsailemme ja toisiamme kiusaamme, ja silloin on todella kivaa. Mutta niitä hetkiä on harvemmin. Yleensä mies nukkuu illalla tai mököttää, kun töissä on ollut raskas päivä.
Kun se kommunikaatio on kuihtunut ajan myötä, niin sitä on vaikeaa aloittaa. Huomaan, että minun on vaikea höpötellä miehelle, joka vaan lukee lehteä, eikä voi olla varma kuunteleeko se edes. Ja mies ei kerro minulle mitään, ja sitten minua ärsyttää kun hän sanoo jotain viime hetkellä. Mutta kun ei ole suutaan saanut auki aikaisemmin. Eikä sen kanssa viitsi edes televisiota katsoa, kun hän ei tykkää hömppäohjelmista tai paskaelokuvista, ja urheilut pitää kattoo... Ja sitten vetäydyn makkariin kattomaan toista telkkaria, ja pian sitä vietetään JOKA ilta eri huoneissa. Syödäänkin eri aikaan. Nukkumaan mennessä sitten ehkä nähdään, mutta minäkin menen aikasin nukkumaan kun on aikaiset herätykset, ja mies useasti viikossa nukkuu jo illan sohvalla ja siirtyy suoraan nukkumaan sänkyyn, joten voi olla, että siinäkin jo toinen nukkuu. Tämmöstä.
Miksi en lähde? Miksi lähtisin? Ei me oikeastaan riidellä, ei vaan oikeen eletä yhdessä. Minä olen sisältä yksinäinen, mutta omat tekemiset täyttää sen miehen jättämän tyhjän tilan. Ja ajattelen, että ei tämä elämä herkkua olis yksinhuoltajanakaan. Lapset on sen verran isoja, ettei heitä tarvii joka hetki olla kaitsemassa. Ei ole tarpeeksi isoa syytä lähteä. Perusasiat on hyvin, yhteisiä hyviä hetkiä on vähän kyllä, yhteenkuuluvuutta ei ole oikeastaan kuin sukujuhlissa, jonne mennään pariskuntana, yhteisiä keskustelunaiheita ei ole... Naurettavaahan tämä on, mutta uskoisin, että äärimmäisen yleistä.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 10:09"]
Mutta olisi todella tylsää elämää, jos vuosikymmenestä toiseen olisi pelkkää laatuaikaa miehen kanssa.
[/quote]
Onneksi maailmassa on muitakin ihmisiä seuraksi kuin oman perheen jäsenet. Ei tarvitse tuottaa uusia ihmisiä, jotta saisi itselleen juttukavereita.
Me mennään yleensä syömään, teatteriin, leffaan, baariin... tai matkustellaan aina kun on tilaisuus. Mieheni on ehdottomasti paras kaverini.