Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kaverin avuttomuus ja saamattomuus
02.04.2015 |
Olemme molemmat siis parikymppisiä ja kaverini on miespuolinen. On asunut "omillaan" viime syksystä saakka ja tuosta ei meinaa tulla mitään, kun ei pärjää ilman äitinsä passausta. Ei siis osaa käyttää pesukonetta, uunia yms. vaikka häntä on neuvottu vaikka kuinka paljon. Vie pyykkinsä ja tiskinsä äidille, kun ei osaa tiskata käsin.
Nyt on sitten lopettamassa koulua kesken ja olisi muuttamassa samalle paikkakunnalle kuin minä. Sanoin, että tässä talossa olisi yksi yksiö vapaana, että kannattaa soittaa asunnosta heti, koska nuo menevät tosi nopeasti. Joo joo, soitan sitten kun olen tehnyt asiat X, Y ja O. Soitan huomenna, soitan sitten kun olen syönyt yms.
Noh, viikkoon ei saanut aikaiseksi soitettua ja sitten kun viimein sai, asunto oli mennyt. Nyt marisee että hänellä ei mikään onnistu ja kaikki on paskaa, ei ikinä varmaan koskaan löydä koko kaupungista yhtä hyvää asuntoa (öh?).
Ärsyttävää, miksi ei voinut heti soittaa asunnosta. :D Nyt äitinsä syyttää minua, kun en voinut olla hyvä ystävä ja soittaa tyypin puolesta ja kysyä asuntoa hänelle.
Ihan hyvä varmaan ettei muuta minun naapuriini. Varmaan raahaisi likapyykkinsä tänne.
Kommentit (43)
Mä olen kerran väsynyt vastaavanlaiseen loisen ininään niin, että taivuin lopulta suosittelemaan häntä vuokranantajani toiseen asuntoon. Hän sit muutti sinne, ja jo muutaman kuukauden jälkeen kämppä oli paskottu niin, ettei mitään määrää, ja vuokranantaja kertoi, ettei ollut saanut vuokria ekan kuukauden jälkeen. Pojan äiti tuli paikalle siivoamaan ja maksoi rästit, mutta hän oli sitä mieltä, että minä ja vuokranantaja olimme jotenkin lavastaneet pojan syylliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 08:45"]
Kyllä minä olen äitinä soittanut 20-vuotiaan puolesta asuntoa (tuon ikäiset ovat vielä poikia, eivät miehiä. Tytöt aikuistuvat paljon nopeammin) mutta en kyllä alkaisi kavereitaan syyttelemään...
[/quote]
Olin pitkään työssä, jossa käsittelin ihmisten terveystietoja. Meillä oli ehdoton sääntö, ettei täysi-ikäisten eli 18 vuotta täyttäneiden nuorien tietoja annettu vanhemmille. Siinäpä olikin sitten selittämistä äideille, miksi Mikkomattijoonatanin tietoja ei voitu antaa. Ja äiti raivosi puhelimessa, että eihän tuonikäinen ole vielä aikuinen ja ei meidän poika osaa itse hoitaa asioitaan ja onhan se luonnollistakin, että äiti tietää lapsensa asiat. Oli pakko pysyä kovana ja vaatia valtakirja, vain pojan antamalla valtakirjalla olisi voitu hänen asioistaan keskustella äidin kanssa. Jostain kumman syystä tyttöjen asioista äidit soittelivat harvemmin. Eikä usein pojatkaan antaneet äideilleen valtakirjoja asioidensa hoitamista varten.
Miksi et voinut etukäteen soittaa vuokranantajalle, kun ilmeisesti tunnet hänet, että tälläinen kaveri olisi vaikka asuntoa. Löytyykö sopivaa ja milloin voi soittaa.