Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi pakottaa auttamaan sukulaisia - kuinka toimia?
01.04.2015 |
Mieheni äiti, anoppini, asuu 200km päässä meistä toisessa kaupungissa. Meillä oli ennen tapana vierailla viikonlopun ajan hänen luonaan kerran kahdessa kuukaudessa. Kun yövyimme anopin luona kävimme myös tapaamassa mieheni muita sukulaisia jotka asuvat samassa kaupungissa kuin anoppi.
Mieheni setä sai vuosi sitten sairauskohtauksen ja sen jälkeen hän on osittain ollut muiden avun varassa. Kyseinen setä asuu kyllä itsenäisesti mutta sukulaiset käyvät häntä useasti viikon aikana katsomassa ja auttamassa kauppareissuissa ja kotiaskareissa. Me aloimme kerran viikossa ajamaan setää katsomaan sairauskohtauksen saannin jälkeen. Halusimme auttaa setää ja viettää yhdessä aikaa. Etenkin mieheni äiti oli asiasta kovin tyytyväinen että otimme sedän asioita hoitaakseen. Vähitellen meidän joka viikkoista käyntiämme alettiin pitää itsestäänselvyytenä kaikkien toimesta, etenkin miehen äidin. Hän alkoi pitää täysin selvänä sitä että ajamme joka viikko 200km päästä miehen setää katsomaan ja hoitamaan hänen asioitaan. Aina seuraavana päivänä siittä kun olimme setää käyneet katsomassa anoppi jo soittikin kysyäkseen minäs päivänä ensviikolla ootte tulossa tänne. Ja usein sai kuulla että "kun tuutte niin olis tällasta ja tällasta hommaa mitä voisitte sitten tehdä".
Ensin alkuun oli mukava olla avuksi ja käydä tapaamassa miehen sukulaisia useammin kuin ennen ja anoppia itseään. Mutta pikkuhiljaa homma alkoi käydä raskaammaksi. Käymme kuitenkin itse normaalissa päivätyössä ja tottahan toki sitä haluaisi joskus olla oman miehen kanssa kahdestaan kotona vapaapäivän tai tehdä jotain omia harrastuksia sen sijaan että suhaisi autolla edestaas 400km ja juoksisi toisten ihmisten asioilla ja tekisi muiden ihmisten kotityöt. Kun aloimme sitten puhella ettemme taida joka viikko tulla etenkin anoppi siittä "hermostui" ja esitti vastaväitteitä kuinka meitä nyt tarvitaan ja niin odotetaan ja että olisi tärke tulla. Lopulta jouduimme aina valehtelemaan syyn, miksi emme joinakin viikkoina päässeet tulemaan. Vetosimme esimerkiksi ylitöihin. Kun oikeasti tahdoimme vain olla kahden yhden viikonlopun koton, käydä elokuvissa tai ravintolassa syömässä.
Anoppi liukastui kuukausi takaperin ja hänen nilkkansa ja ranteensa murtui. Anoppi ei voi ajaa autoa eikä hän oikeastaan voi tehdä mitään erikoista itse ilman apua. Hän asuu yksin. Nyt me olemmekin saaneet sitten sedän auttamisen ohessa juosta myös viikottain auttamassa anoppia. Kun tulemme anoppilaan hän alkaa oikopäätä jakamaan ensin omia töitään joita tehdä. On kirjoittanut kauppaostokset valmiiksi listalle ja lähettää meidät käymään kaupassa. Sen jälkeen hän yleensä pyytää että laitamme ruokaa hänelle/itsellemme, sen jälkeen yleensä on sekalaisia kodinhoidon töitä; imurointia, pyykkäystä, lattian luuttuamista, mankelointia ja verhojen vaihtoa. Tämän jälkeen anoppi "paljastaa" luvanneensa tälle sedälle että me tulemme vielä kyseisenä päivänä auttamaan myös setää esimerkiksi kauppaostosten hoidossa. Kaikenkukkuraksi anopilla on taipumus toisinaan lupailla myös muille sukulaisille meidän apuamme ilman kysymättä meiltä. Anoppi esittää myöskin kaikki "työkomennuksensa" sellaiseen sävyyn että niistä ei kehtaa kieltäytyä. Pyytää että käymme kaupassa hänelle koska hän ei pysty itse kun paikat murtuneet ja ruoka loppu ja me olemme nuoria ja jaksavia joilla on 4kättä yhteensä. Ja sanoo että lupasi setäparalle että me tulemem auttamaan koska hänellä ei ole muita apulaisia sillepäivälle ja emmehän me voisi jättää setää pulaan.
Olemme koittaneet hienovaraisesti kieltäytyä auttelusta. Emme toki kaikesta, mutta kun olemme anoppia auttaneet ja tämä sitten paljastaa että on lupanut apuamme muille sukulaisille keksimme toisinaan hätävaleita että olemme sopineet jonkin oman menon vielä illalle että emme kyllä millään ehdi jokapaikkaan kaikkia tänään auttamaan. Tällöin anoppi kimpaantuu ja sanoo että kyllä sitä ja sitä on nyt pakko käydä auttamassa kun ei ole muita ja se ei meiltä niin paljon vaadi ja kauaa vie.
Ahdistaa tämä tilanne suunnattomasti. Toki ymmärrän että anoppi ei rampana ja käsi murtuneena oikeasti pysty itse paljoa tekemään mutta hänen asenteensa on ärsyttävä. Ikäänkuin apumme olisi itsestäänselvyys. Ehkä anopin auttaminen vielä menisi, tarjoaahan hän yösijaa kotoaan, mutta se että lupailee kaikki sukulaiset ympäriinsä että me voimme käydä poikkeamass auttamassa on jo liikaa. Viime kerralla kun vierailimme anopin luona kävi niin että hänen yksin asuva veljensä soitti ja kertoi että astiakaapin astioita oli "tullut alas". Anoppi totesi puhelimeen että "nuoripari onkin täällä mun luona ja ne tulevat auttaan sua siivoamaan sen siivon. Ne lähtevät tästä juuri". Totesimme että emme kyllä ajatelleet lähteä että ei meillä voi olla aina velvollisuus auttaa kaikkia. Anoppi muuttui punaiseksi ja sanoi että kyllä sinne on mentävä että ei hänen veljeä kukaan muukaan voi auttaa ja että ei se kauaa vie. Kieltäydyimme uudelleen jolloin anoppi oli loppuillan meitä kohtaan erittäin kireä.
Tänään armas anoppi siellä soittelikin ja sanoi että seuraavaksi kun tullaan (oltiin luvattu mennä pääsiäisen aikaan yhdeksi yöksi anoppilaan) niin "tulkaas sitten ilman kiirettä että kerkeätte sitä veljeäni auttamaan niiden risojen astioiden kanssa sillä veli ei ole saanut niitä siivottua vieläkään siellä ne on maassa. Lupasin että kun tuutte seuraavaksi niin menette apuun".
Kiukuttaa niin pirusti. Enkä mielestäni ole itsekäs. Mutta mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?! Emme voi kieltäytyä antamasta apua anopille+sukulaisille. Koska anoppi alkaa painostamaan ja inttämään. Vaikka miten olemme koittaneet selittää että jaksaminen ei riitä eikä kaikkien passaus voi olla meidän velvollisuutemme mutta kun ei mene perille. Ja mielelläni autan anoppia mutta kun en jaksaisi auttaa montaa muutakin sukulaista vielä päälle.
Kommentit (57)
Laita miehesi yksin äitinsä luo, kun ei osaa kieltää. Sinä kärsit sen ajan hirveästä migreenistä. Migreeni just puhkes, etkä voi autoilla kun oksettaa. Hätävale, mikä hätävale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootteko naimisissa?
Sano anopille että eroat hänen pojastaan jos tyyli ei muutu. luulisi olevan tarpeeksi raju uhkaus että heräisi ajattelemaan.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 23:34"]
Kuinka kauan sen nilkan ja ranteen kestää parantua? Ja missä hänen miehensä on? Missä hänen muut lapsensa?
[/quote]Varmaan kauan, jos anoppi nauttii vallankäytöstä.
sanotte anopille, että menette auttelemaan sun vanhempia/sukua seuraavat 7 vuotta...nyt on niiden vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollenkaan tuon valehtelun kannalla. Kyllä aikuisten ihmisten pitää opetella asettamaan omat rajansa. Mitä kynnysmattoja te oikein olette, että nöyristelette jonkun kiukuttelijan edessä?
Lakatkaa käymässä siellä yhtenään. Teille on helpompi, että hankitte vaikka joltain yksityiseltä firmalta muutaman tunnin kotiapua per viikko sille anopille. Saatte sen vähennettyä omassa verotuksessanne. Turhaan kulutatte aikaa joutavaan suhailuun vain joutuaksenne työleirille ja haukuttavaksi. Ostatte muutaman tunnin kotiapua ja sillä hyvä. Se maksettu apulainen osaa kyllä sanoa sille räyhäävälle anopille, että hänen työaikansa tuli nyt täyteen :-D
Meillä asuu appivanhemmat samanlaisen matkan päässä ja olemme nyt ottaneet tavaksi käydä kylässä ihan päiväseltään, koska se nyt vaan on niin paljon helpompaa kuin yökyläily. Päästään lähtemään noin vain ilman mitään kantamuksia eikä tarvitse siellä päässä petailla patjoja lattialle ja mitä kaikkea siihen yökyläilyyn liittyy. Ehdimme ihan hyvin kyläilemään näinkin. Siinä ehtii seurustella, laittaa ruokaa ja mies joutuu yleensä vähän katsomaan appiukon solmuun mennyttä tietokonetta. Anoppi on ihan itse keksinyt palkata siivousapua, kun huomasi siinä hommassa väsyvänsä. Ovat molemmat jo melkein 80-vuotiaita.
Jos teidän anoppi haluaa teidän käyvän useammin kuin kerran kuussa, niin voitte vihjata hänelle että hän voisi muuttaa teitä lähemmäs. Saattaa kuitenkin olla turvallisempaa pitää hänet riittävän turvavälin päässä. Jostain avioliitto-oppaasta olen lukenut, että 200km on se minimi välimatka appivanhempiin, joka takaa onnellisen avioliiton.
Sinun tossukkamiehesi joutaisi kasvamaan jo aikuiseksi!
Selkeä stoppi tuohon. Loukkaantuuhan anoppi, mutta parempi kertarytinä. Pääsiäisenä yksi yö ja ilmoitatte lähtiessä, että pari seuraavaa viikkoa on viikonloppuisin menoja. Ruoan saa kotiinkuljetettuna ja siivoojan saa rahalla. Kotisairaanhoitajan saa kunnasta tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne astiat edelleen on siellä anopin veljen lattialla, niin ei ne varmaan kovin paljoa veljen elämää häiritse. Antakaa olla vaan siellä. Aikamoista saamattomuutta ihan joka tasolla jos ilman teidän apuanne ne siellä vieläkin makoilee.
Törkeää käytöstä anopilta. Käske sen vaikka suksia vittuun kunhan vähän paranee.
Tuossa tilanteessa täytyy vain itse miettiä, minkä verran on valmis auttamaan, ja järjestää elämänsä siten että anoppi saa pompotettua teitä juuri sen verran - ei enempää.
Jos kerran aina kun olette kylässä, se meno on tuollaista passuuttamista ja hullunmyllyä, niin hyväksykää että näin on, ja päättäkää kuinka usein haluatte sellaiseen lähteä. Itse menisin ehkä kerran joka toinen kuukausi, jos minulla olisi normaali määrä vapaa-aikaa. Koska olemme mieheni kanssa erittäin kiireisiä, käymme vanhempiani tapaamassa 200 kilometrin päässä nytkin selvästi tuota harvemmin, vaikka vanhempani eivät tosiaankaan passuuta meitä vaan päin vastoin passaavat kun käymme..
Mutta siis miettikää kuinka monta viikonloppua tietyllä aikavälillä olette valmiit käyttämään tuohon koko kylän auttelemiseen, ja sitten pidätte siitä kiinni. Kun olette käymässä, kerrotte heti ensimmäiseksi anopille milloin olette tulossa seuraavan kerran. Sitten teette mukisematta kaiken mitä hän pyytää ja juoksette muidenkin sukulaisten luona miten nämä vain tahtovat. Kun teette tämän riittävän harvoin, ei ala vituttamaan eikä tarvitse alkaa avusta "pihistelemään" ja riitelemään anopin kanssa kylässä ollessanne.
Kyllä se anoppi siihen sopeutuu ja ymmärtää varmasti senkin, mistä harventunut käyntiväli johtuu. Sitä niittää mitä kylvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 00:00"]
Kun teette lapsen, niin sitten ehkä paremmin ymmärretään kiireenne.
[/quote]Lapsi pitää tehdä oikeista syistä. Se, että pääsee auttelemasta anoppia kun ei muuten osaa sanoa sille ei, ei ehkä ole oikea syy.
Olette siis kertoneet hänelle, ettei hän voi vuokrata teitä orjatyövoimaksi? Seuraavan kerran, kun hän on lähettämässä teitä avuksi ties minne, niin pidä sellainen "mehän keskustelimme tästä, ei tämmöinen käy päinsä. Nyt joudut kyllä soittamaan Kaleville ja kertomaan, että taisit lupailla liikoja" -puhe.
Jos anoppi suutahtaa ja yrittää pakottaa, niin lähtekää saman tien kotiin sieltä. Toistakaa kunnes on mennyt perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöh. Miehelläsi on tästä lähtien on kipeä selkä, venähti kun nosti jotain ja aina jotain kipugeeliä ja selkätukea mukaan rekvisiitaksi. Ja mikä on kun ei meinaa helpottaa. Jos miehesi punottaa niin sinä puhut. Sinulla on aina ideaaliside ranteessa ja vaikka kävelykepit mukana.
Ja nyt lepoa, saattaa olla monen kuukauden juttu, jännetupin tulehduksen kanssa ei voi leikkiä kun nykyään työpaikkakin on vaakalaudalla jos on paljon sairauspoissaoloja. Että me niin mielellään mutta kun tuo omakin terveys. Ja selkä ei kestä niin pitkiä ajomatkoja usein. Sinulla on lääkäri kieltänyt ajamisen toistaiseksi. Ja silmälääkärillekin pitää tilata aika, näkö on selkeästi heikentynyt töissä.
Sillä sipuli. Mammaa voi auttaa mutta aijaijai nyt ei pidä reuhtoa. Täytyypä katsella ruokakaupan kotiinkuljetuspalveluita, nehän ne on nykyään käteviä. Pehmoja kusetetaan aina, trenaa sukulaiskestävyyttä, keskity omaan perheeseen. Peukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen auttaa sanomalla ei ja raha. Ehkä anoppisi ja miehesi setä vähän aikaa nikottelevat, mutta kun huomaavat etteivät pärjää, ostavat palvelut ulkopuoliselta. Kaiken sen mitä nyt teette. Nykyään kunnat eivät juuri tarjoa kodinhoito yms. palveluita vaan ne ohjataan ostamaan yksityiseltä, joka tietenkin maksaa ja vain harvoin eläkkeet riittävät niiden ostamiseen.
Jos säästöjä ei ole, niin omaisuutta on myytävä. Esim. pankit tarjoavat asunnoista käänteistä pankkilainaa, jolla vanhus voi kustantaa palvelunsa. Asunto menee pankin omistukseen ja pankki maksaa tietyn summan kuukaudessa. Ei lainkaan paha ja näin vanhus voi viimeiset elinvuotensa elää inhimillistä ja ihmisarvoista elämää, ilman lähiomaisten huolenpitoa ja vierailut voi kestittää yhdessä oloon ja seurusteluun.
Samantapaisia sukulaisia löytyy ja ymmärrän hyvin tuon ahdistavan tunteen. Varsinkin, kun itse kuitenkin haluaisi auttaa mahdollisimman paljon, mutta oman jaksamisen rajoissa ja sillä ajatuksella, että viikonloppuisin pitää saada levättyäkin, että jaksaa sitä työssäkäyntiä. Eikä puhuminen tosiaan auta tässä asiassa, koska millään perusteluilla ei voi kääntää ihmisen päätä, jos tämä ei edes suostu kuuntelemaan tai miettimään asiaa toisesta näkökulmasta, koska "nuorilla on jaksamista ja aikaa" ja sillä hyvä.
Meillä vähän vastaavassa tilanteessa auttoi "jääkausi". Ei annettu enää tälle sukulaiselle mitään tekosyitä ja selittelyjä, koska niistä löytyy aina jotain inttämistä ja vastaansanomista, vaan sanottiin vain ei, emme nyt tee asiaa x, koska se ei sovi. Miksi - kysymykseen toistettiin, että se ei nyt sovi. Kun ei selittele, niin ei voi väittää vastaankaan. Jos inttäminen jatkuu, niin lähdetään pois. Jossain vaiheessa alkaa vihje mennä perille, mutta jonkin verran toistoja se vaatii. Ja lisäksi joutuu hyväksymään sen, että poislähtiessä itsellä on kamala olo ja huono omatunto, ja todennäköisesti sukulainen valittaa meidän laiskuuttamme joka puolella.
Mutta toisaalta välit säilyvät ja kun tämä sukulainen on muilla tavoin mukava ihminen, niin se on ihan hyvä juttu. Ja kuten sanottua, niin auttaminen itsessään ei ollut ongelma, vaan se avunpyyntöjen määrä ja tiheys.
Tulipa avautuminen, taisi traumat nousta pintaan:D
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 23:13"]
Mieheni äiti, anoppini, asuu 200km päässä meistä toisessa kaupungissa. Meillä oli ennen tapana vierailla viikonlopun ajan hänen luonaan kerran kahdessa kuukaudessa. Kun yövyimme anopin luona kävimme myös tapaamassa mieheni muita sukulaisia jotka asuvat samassa kaupungissa kuin anoppi.
[/quote]
Autatte anoppia enemmän sen aikaa kun on kipsit ja sitten palaatte vanhaan malliin ja käytte harvemmin. Sanotte suoraan että ette ole mitään sukunne palvelijoita vaan tulette vieraisille tavataksenne heitä ja siinä ohessa voitte auttaa jossain pikkujutussa.
Puhu tästä miehesi kanssa vakavasti ja kerro kuinka rasittavana koet tämän.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 00:20"]
Niin miksei he käytä kaupan kuljetuspalvelua?
[/quote]
sitä ei ole kaikkialla tarjolla
Alue: Aihe vapaa
mitä jos jo etukäteen ilmoitatte esim tulemme perjantaina klo 19 ja lähdemme lauantaina klo 14. emme voi viipyä pitempään. ei selitystä miksi. jos anoppi tivaa pahoitellen vaan toteatte että teidän pitää lähteä viimeistään klo 14. muistutatte lähtöajastanne myös heti perjantaina anoppilaan mentyänne (ja mahdollisesti vielä lauantai aamunakin)
jos anoppi lupaa teidät avuksi jonnekin, menette mutta lähdette klo 14 pois. ja jos lähdette klo 14 jostain muualta kuin anoppilasta ette enää poikkea siellä. jos/kun anoppi soittaa perään, toteatte vaan lyhyesti erttä teidän oli lähdettävä klo 14. pahotella voi, MUTTA ei selitellä miksi. korkeintaan "on muuta sovittu"