Anoppi pakottaa auttamaan sukulaisia - kuinka toimia?

Vierailija

01.04.2015 | 11:05

Mieheni äiti, anoppini, asuu 200km päässä meistä toisessa kaupungissa. Meillä oli ennen tapana vierailla viikonlopun ajan hänen luonaan kerran kahdessa kuukaudessa. Kun yövyimme anopin luona kävimme myös tapaamassa mieheni muita sukulaisia jotka asuvat samassa kaupungissa kuin anoppi.

Mieheni setä sai vuosi sitten sairauskohtauksen ja sen jälkeen hän on osittain ollut muiden avun varassa. Kyseinen setä asuu kyllä itsenäisesti mutta sukulaiset käyvät häntä useasti viikon aikana katsomassa ja auttamassa kauppareissuissa ja kotiaskareissa. Me aloimme kerran viikossa ajamaan setää katsomaan sairauskohtauksen saannin jälkeen. Halusimme auttaa setää ja viettää yhdessä aikaa. Etenkin mieheni äiti oli asiasta kovin tyytyväinen että otimme sedän asioita hoitaakseen. Vähitellen meidän joka viikkoista käyntiämme alettiin pitää itsestäänselvyytenä kaikkien toimesta, etenkin miehen äidin. Hän alkoi pitää täysin selvänä sitä että ajamme joka viikko 200km päästä miehen setää katsomaan ja hoitamaan hänen asioitaan. Aina seuraavana päivänä siittä kun olimme setää käyneet katsomassa anoppi jo soittikin kysyäkseen minäs päivänä ensviikolla ootte tulossa tänne. Ja usein sai kuulla että "kun tuutte niin olis tällasta ja tällasta hommaa mitä voisitte sitten tehdä".

Ensin alkuun oli mukava olla avuksi ja käydä tapaamassa miehen sukulaisia useammin kuin ennen ja anoppia itseään. Mutta pikkuhiljaa homma alkoi käydä raskaammaksi. Käymme kuitenkin itse normaalissa päivätyössä ja tottahan toki sitä haluaisi joskus olla oman miehen kanssa kahdestaan kotona vapaapäivän tai tehdä jotain omia harrastuksia sen sijaan että suhaisi autolla edestaas 400km ja juoksisi toisten ihmisten asioilla ja tekisi muiden ihmisten kotityöt. Kun aloimme sitten puhella ettemme taida joka viikko tulla etenkin anoppi siittä "hermostui" ja esitti vastaväitteitä kuinka meitä nyt tarvitaan ja niin odotetaan ja että olisi tärke tulla. Lopulta jouduimme aina valehtelemaan syyn, miksi emme joinakin viikkoina päässeet tulemaan. Vetosimme esimerkiksi ylitöihin. Kun oikeasti tahdoimme vain olla kahden yhden viikonlopun koton, käydä elokuvissa tai ravintolassa syömässä.

Anoppi liukastui kuukausi takaperin ja hänen nilkkansa ja ranteensa murtui. Anoppi ei voi ajaa autoa eikä hän oikeastaan voi tehdä mitään erikoista itse ilman apua. Hän asuu yksin. Nyt me olemmekin saaneet sitten sedän auttamisen ohessa juosta myös viikottain auttamassa anoppia. Kun tulemme anoppilaan hän alkaa oikopäätä jakamaan ensin omia töitään joita tehdä. On kirjoittanut kauppaostokset valmiiksi listalle ja lähettää meidät käymään kaupassa. Sen jälkeen hän yleensä pyytää että laitamme ruokaa hänelle/itsellemme, sen jälkeen yleensä on sekalaisia kodinhoidon töitä; imurointia, pyykkäystä, lattian luuttuamista, mankelointia ja verhojen vaihtoa. Tämän jälkeen anoppi "paljastaa" luvanneensa tälle sedälle että me tulemme vielä kyseisenä päivänä auttamaan myös setää esimerkiksi kauppaostosten hoidossa. Kaikenkukkuraksi anopilla on taipumus toisinaan lupailla myös muille sukulaisille meidän apuamme ilman kysymättä meiltä. Anoppi esittää myöskin kaikki "työkomennuksensa" sellaiseen sävyyn että niistä ei kehtaa kieltäytyä. Pyytää että käymme kaupassa hänelle koska hän ei pysty itse kun paikat murtuneet ja ruoka loppu ja me olemme nuoria ja jaksavia joilla on 4kättä yhteensä. Ja sanoo että lupasi setäparalle että me tulemem auttamaan koska hänellä ei ole muita apulaisia sillepäivälle ja emmehän me voisi jättää setää pulaan.

Olemme koittaneet hienovaraisesti kieltäytyä auttelusta. Emme toki kaikesta, mutta kun olemme anoppia auttaneet ja tämä sitten paljastaa että on lupanut apuamme muille sukulaisille keksimme toisinaan hätävaleita että olemme sopineet jonkin oman menon vielä illalle että emme kyllä millään ehdi jokapaikkaan kaikkia tänään auttamaan. Tällöin anoppi kimpaantuu ja sanoo että kyllä sitä ja sitä on nyt pakko käydä auttamassa kun ei ole muita ja se ei meiltä niin paljon vaadi ja kauaa vie.

Ahdistaa tämä tilanne suunnattomasti. Toki ymmärrän että anoppi ei rampana ja käsi murtuneena oikeasti pysty itse paljoa tekemään mutta hänen asenteensa on ärsyttävä. Ikäänkuin apumme olisi itsestäänselvyys. Ehkä anopin auttaminen vielä menisi, tarjoaahan hän yösijaa kotoaan, mutta se että lupailee kaikki sukulaiset ympäriinsä että me voimme käydä poikkeamass auttamassa on jo liikaa. Viime kerralla kun vierailimme anopin luona kävi niin että hänen yksin asuva veljensä soitti ja kertoi että astiakaapin astioita oli "tullut alas". Anoppi totesi puhelimeen että "nuoripari onkin täällä mun luona ja ne tulevat auttaan sua siivoamaan sen siivon. Ne lähtevät tästä juuri". Totesimme että emme kyllä ajatelleet lähteä että ei meillä voi olla aina velvollisuus auttaa kaikkia. Anoppi muuttui punaiseksi ja sanoi että kyllä sinne on mentävä että ei hänen veljeä kukaan muukaan voi auttaa ja että ei se kauaa vie. Kieltäydyimme uudelleen jolloin anoppi oli loppuillan meitä kohtaan erittäin kireä.

Tänään armas anoppi siellä soittelikin ja sanoi että seuraavaksi kun tullaan (oltiin luvattu mennä pääsiäisen aikaan yhdeksi yöksi anoppilaan) niin "tulkaas sitten ilman kiirettä että kerkeätte sitä veljeäni auttamaan niiden risojen astioiden kanssa sillä veli ei ole saanut niitä siivottua vieläkään siellä ne on maassa. Lupasin että kun tuutte seuraavaksi niin menette apuun".

Kiukuttaa niin pirusti. Enkä mielestäni ole itsekäs. Mutta mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?! Emme voi kieltäytyä antamasta apua anopille+sukulaisille. Koska anoppi alkaa painostamaan ja inttämään. Vaikka miten olemme koittaneet selittää että jaksaminen ei riitä eikä kaikkien passaus voi olla meidän velvollisuutemme mutta kun ei mene perille. Ja mielelläni autan anoppia mutta kun en jaksaisi auttaa montaa muutakin sukulaista vielä päälle.

Vastaa

Tapahtumat

Anoppi pakottaa auttamaan sukulaisia - kuinka toimia?

Kommentit (57)