Kasvatatteko, neuvotteko, ohjaatteko puolisonne lapsia?

Kohtelen samalla tavalla kuin omia lapsiani: samat oikeudet ja velvollisuudet, vietän aikaa heidän kanssa samalla tavalla kuin omienikin. Usein tehdään ihan kahdestaankin asioita. Koen olevani kyllä paljon enemmän kuin "isän vaimo", ihan perheenjäseniä toisillemme ollaan.

Joo, kaikkia noita teen, ja ihan mielelläni.

Meillä on vain vähän eri säännöt kuin lapsen äidin luona. Sekään ei ole varsinaisesti ongelma, koska meillä on vähän löyhemmät säännöt. Siitäkin syystä että lapsi on meillä vain viikonloppuina ja lomilla niin esim. nukkumaanmenoajoissa voidaan olla joustavampia. 

Tietyissä jutuissa tulee toistuvasti pieniä "neuvottelutilanteita", esim ruokailussa. Äidin luona lapsi ei syö muuta lihaa kuin kanaa, ja tähän ei ole varsinaista syytä, ei eettistä tai terveydellistä, vaan on lähinnä äidin uskonnollisen taustan (äiti ei ole itse aktiivisesti uskonnollinen) sanelemaa. Meillä kuitenkin on sääntö, että kaikki syö samaa ruokaa, emmekä ala erikseen tekemään tälle lapselle eri ruokaa vain siksi että hänen äitinsä on tiettyä mieltä tietyistä ruoka-aineista. Itsekin syödään pääosin kasvispainotteista ruokaa ja olenkin monesti keskustellut lapsen kanssa lihansyönnistä ja lihattoman ruokavalion "oikeista" motiiveista, ja kannustanut suosimaan kasvispainotteista. Toisinaan silti syödään luomu-lihaa, ja siitäkin ollaan keskusteltu että miksi se on enemmän ok kuin "tavallinen" liha.

Ihan saman perheen jäseniä kaikki ollaan. Lapsilla on kaikilla samat oikeudet (tietysti vähän iän mukaan myös) ja aikuisilla yhtäläiset valvollisuudet ja päätäntävallat asioista. Mulla on esim. oikeus ilmoittaa koska on sopiva nukkumaanmenoaika vaikka isänsä vielä saattaisi antaa hetken valvoa. Se on kaikille ok.

Mielelläni auttaisin läksyissä, mutta tähän mennessä tytöllä ei vielä ole ollut läksyjä (läksytön koulu, ainakin alaluokilla). Kesällä oli yksi pitkä runo mikä piti opetella ulkoa ja sitä mantrattiin yhdessä. :)

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 11:26"]

Meillä on vain vähän eri säännöt kuin lapsen äidin luona. Sekään ei ole varsinaisesti ongelma, koska meillä on vähän löyhemmät säännöt.

[/quote]

Ei varmaan ongelma teillä? ;-)

Me miehen kanssa olemme sopineet yhteisen linjan, ja kun lapset ovat meillä, toimitaan meidän kodin säännöillä. Muuhun en puutu, olen tehnyt selväksi lapsille etten yritä olla heidän äitinsä mutta olen olemassa heitä varten jos ikinä tarvitsevat apua tai tukea tai kuuntelijaa. Varsinkin miehen tytär tukeutuu nyt varhaisteininä helpommin minuun kuin mieheen, mikä on ollut kiva huomata. Tyttöjen jutut ja kuukautisiin liittyvät asiat on aina helpompi puhua naiselle. Meillä myös kaksi yhteistä lasta ja rakastan kyllä miehen lapsia ihan kuin omianikin.

Kasvatan, neuvon ja ohjaan, koska olen lähellä jatkuvasti oleva vastuullinen aikuinen. Oikeilla vanhemmilla on silti aina viimeinen sana - minä en ole oikea vanhempi, olen vain aikuinen tässä vakituisesti mukana. Tässä ei tietenkään puhuta mistään mukkumaanmenoajoista - kyllä minäkin niistä voin päättää, vaan esimerkiksi kouluvalinnoista, harrastusvalinnoista, maailmankuvallisesta kasvatuksesta, jne. isommista asioista. Mnulla on oikeus esittää perusteltu mielipide, mutta vanhemmat tekevät lopulliset päätökset.

Tilanne voisi olla hankala, jos olisimme näistä kovin eri mieltä, lapsen toinen vanhempi esim kuuluisi johonkin hihhuliseurkuntaan tai vannoisi sukupuolijakoon valinnaisaineiden suhteen tai vaatisi todella tavoitteellista harrastamista. Mutta me ollaan aika samanlaisia suhteellisen normaaleja ihmisiä, joten isoja ongelmia ei ole ollut.

En tee mitään noista. Kasvattaminen ja huolenpito on lasten vanhempien tehtävä.

Yrittäkää aikuiset jo tajuta, että ero ei ole lasten syy, mutta he ovat ne joita pompotellaan eniten. Ei riitä, että vanhemmat eroavat, lapset joutuvt ramppaamaan kahden kodin välillä, vaan mukaan tulee vielä ulkopuolinen "vanhempi", joka alkaa sanella omia sääntöjään. Antakaa lapsille edes pieni mahdollisuus säilyttää entinen elämä. "teidän kotinne" ja "teidän sääntönne". Grow up! Jos ne lapset ovat niin suuri vaiva, niin älkää alkako seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on JO lapsia! Arka aihe mulle joo, mutta oon pienen ikäni rampannut kahden kodin välillä ja kuunnellut uusien puolisoiden paasausta niiden tavoista, niin syömisessä, kavereissa kuin muussakin käytöksessä. Nyt aikuisena tajuan, että niitä vaan ärsytti kun olin siellä "niiden kotona". Jos itse ikinä eroan, niin en IKINÄ tule pakottamaan lapsiani tuohon. Lapset saavat asua samassa paikassa, ja me aikuiset voidaan sitten rampata vuoroviikoin eri asunnoissa ja pakkailla tavaroitamme.

En. Miehen lapsi menee kantelemaan äidilleen, että olen ilkeä jos en anna esim. räplätä jatkuvasti puhelinta ruokapöydässä. En jaksa muutoinkin hankalan eksän edesottamuksia ja puren hammasta. Tyttö osaa käyttää äitiään täsmäaseena, kun tietää tämän taidot tehdä elämästämme helvettiä. Joten en kiellä enkä ohjaa, mielipiteeni ilmaisen kysyttäessä vaikka muuten toimeen tullaankin. Perhedynamiikka keturallaan, mutta annan olla koska ei se teini pitkiä aikoja halua meillä kyhjöttää, vaan yleensä rahastaa isänsä ja lähtee kavereilleen...

En tee mitään. Jos olisivat pikkulapsia niin ehkä sitten, mutta teinit osaavat muutenkin yleensä jo käyttäytyä ja olla. 

Meillä on melkoisen epäselvän kuuloinen perhemuoto. Lapsia, jotka ovat biologisesti joko minun tai mieheni (tai molempien) on yhteensä 6. Lisäksi löytyy lasten puolisisaruksia 4. Eli me olemme aikanamme eronneet eksistä, molemmilla oli ennestään lapsia ja sitten teimme 2 lisää.  

Eksät löysivät uudet parisuhteet ja tekivät lisää lapsia.

Lapsia on paljon ja aikuisia on paljon ja jokaisella on omat sääntönsä. Kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan keskustelimme paljon. Muutimme yhteen kun seurustelua oli 4 vuotta takana. Yksi tärkein juttu uudessa kodissa oli että siellä on paljon tilaa ja kaikilla koulu ikäisillä lapsilla oma huone. 

Kun sitten meidän eksät saivat perheenlisäystä keskustelimme heidänkin kanssaan. Tulimme siihen tulokseen että myös nämä sisarpuolet ovat tervetulleita meille hoitoon ja kylään. 

Tähän vielä päälle lasten kaveri kyläilyt niin vilskettä on! Nyt nuorinta lukuunottamatta kaikki ovat koululaisia joten he tulevat ja menevät monen kodin väliä. Kuitenkin aina on sovittu että missä kukakin menee ja aikuisten kesken info kulkee.

Mutta itse kysymykseen. Meillä on lapsia. Ei ole minun, sinun, meidän, eksän lapsia vaan lapsia. Biologiset vanhemmat päättävät yhdessä esimerkiksi harrastuksista ja lapset ovat äitien/isäin päivänä biologisen äidin/isän luona. 

Säännöt ovat kaikkien aikuisten kodeissa lapsilla suhteellisen samanlaisia, biologiset aikuiset ovat päävastuussa lasten tavaroiden hankinnasta. Jos olen kaupassa ja näen tarjouksessa olevat kivat kengät saatan soittaa miehelleni tai mieheni eksälle että jos ostaisin "Karille nämä, olisi tätä ja tätä kokoa".

Homma toimii kun aikuiset joustavat. Lapset joutuvat jo seilaamaan monen kodin väliä joten ei tarvitse vaihtaa käyttäytymistyyliä ja muistaa jokaisen kodin sääntöjä vielä päälle.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:00"]

 Meillä on lapsia. Ei ole minun, sinun, meidän, eksän lapsia vaan lapsia. Biologiset vanhemmat päättävät yhdessä esimerkiksi harrastuksista ja lapset ovat äitien/isäin päivänä biologisen äidin/isän luona. 

Säännöt ovat kaikkien aikuisten kodeissa lapsilla suhteellisen samanlaisia, biologiset aikuiset ovat päävastuussa lasten tavaroiden hankinnasta. Jos olen kaupassa ja näen tarjouksessa olevat kivat kengät saatan soittaa miehelleni tai mieheni eksälle että jos ostaisin "Karille nämä, olisi tätä ja tätä kokoa".

Homma toimii kun aikuiset joustavat. Lapset joutuvat jo seilaamaan monen kodin väliä joten ei tarvitse vaihtaa käyttäytymistyyliä ja muistaa jokaisen kodin sääntöjä vielä päälle.

[/quote]

Ensin sanot noin, ettei sinun minun eksän lapsia vaan lapsia... mutta sitten tulee luettelo asioista joita tehdään biologisen vanhemman päätöksestä tai biologisen vanhemman luona. Joten onhan teillä iso ero siinä, kenen lapsista on kyse. Koko lapsen elämä muodostuu siitä, kenen lapsia he ovat tuossa teidän kuviossanne - kuinka paljon joutuu esim. seilaamaan monen kodin väliä. Vain teidän yhteiset lapsenne saavat elää omien vanhempiensa luona.

Minulla ei ole tätä tilannetta, mutta ehdottomasti kasvattaisin! Kasvatus tehtävä on kaikkien aikuisten joiden kanssa lapsi on tekemisissä ja niiden tuntemattomienkin teot kasvattaa lasta suuntaan ja toiseen.

Kasvatan myös naapurin lasta jos tulee meille, serkkuja jne. Myös uĺkona ja kaupassa kasvatus on tarpeen jos lapsen omat vanhemmat eivät näe tai eivät välitä. Enkä ole mikään valittaja, mutta jos lapsi puristaa kaupan suklaa munaa, kiusaa toista, hajoittaa julkisia tiloja tai pyytää pöydässä mä haluun, eikä sano kiitos.

Lapsia , varsinkin toisten on hyvä ohjata lempeästi.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:23"]

Minulla ei ole tätä tilannetta, mutta ehdottomasti kasvattaisin! Kasvatus tehtävä on kaikkien aikuisten joiden kanssa lapsi on tekemisissä ja niiden tuntemattomienkin teot kasvattaa lasta suuntaan ja toiseen.

[/quote]

Väärin. Lapsen kasvattaminen on vanhempien tehtävä. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa sinun lisääntymisesi kanssa, joten en ala sen jälkiäkään siivoamaan.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:23"]

Minulla ei ole tätä tilannetta, mutta ehdottomasti kasvattaisin! Kasvatus tehtävä on kaikkien aikuisten joiden kanssa lapsi on tekemisissä ja niiden tuntemattomienkin teot kasvattaa lasta suuntaan ja toiseen.

[/quote]

Väärin. Lapsen kasvattaminen on vanhempien tehtävä. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa sinun lisääntymisesi kanssa, joten en ala sen jälkiäkään siivoamaan.

[/quote]

Väärin myös. Minullakaan ei ollut osaa eikä arpaa sinun syntymäsi kanssa silti jonkun olisi ollut hyvä ojentaa sinua kun piirsit linja-auton penkkiin tussilla. Mutta paskat, tuijotetaan vain omaa napaa. Kuka lie sinutkin kasvattanut.

Tämä on myös mieheni koti, joten ei homma toimi siten, että minä sanelen säännöt ja muut niitä noudattaa, halusi tai ei.

Koska miehellä on lapsia, päättävät mies ja exä yhteiset säännöt lapsille ja minä olen se, joka niitä sitten heidän kanssaan noudattaa, sopi se minulle tai ei. Kyse on heidän lapsistaan, joten on aika outoa, että ryhtyisin sanelemaan omia määräyksiäni kahdelle täyspäiselle aikuiselle.

Jos haluan oman kodin ja omat säännöt, en muuta kenenkään toisen kanssa asumaan! Yhteisessä kodissa kumpikin joustaa eikä toinen voi sanella, mikä käy ja mikä ei.

Autan miehen lapsia, jos he apua kaipaavat. Neuvon ja opastan, pidän kiinni vanhempiensa sopimista säännöistä, mutta en mene keksimään omiani. Toisaalta pidän ykkösprioriteettina sitä, että isä on se, joka omia lapsiaan auttaa ja kasvattaa, koska isästä he ovat erossa joutuneet luopumaan, eivät minusta. MInä olen heille käytännössä tarpeeton ja ylimääräinen henkilö, joten pysyttelen taustalla pyrkien mahdollistamaan isän ja lasten yhteisen ajan. Lapset käyvät meillä vain joka toinen viikonloppu ja keskiviikkoisin, joten minusta tämä on toimiva systeemi.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:23"]

Minulla ei ole tätä tilannetta, mutta ehdottomasti kasvattaisin! Kasvatus tehtävä on kaikkien aikuisten joiden kanssa lapsi on tekemisissä ja niiden tuntemattomienkin teot kasvattaa lasta suuntaan ja toiseen.

Kasvatan myös naapurin lasta jos tulee meille, serkkuja jne. Myös uĺkona ja kaupassa kasvatus on tarpeen jos lapsen omat vanhemmat eivät näe tai eivät välitä. Enkä ole mikään valittaja, mutta jos lapsi puristaa kaupan suklaa munaa, kiusaa toista, hajoittaa julkisia tiloja tai pyytää pöydässä mä haluun, eikä sano kiitos.

Lapsia , varsinkin toisten on hyvä ohjata lempeästi.

[/quote]

Varmaan nyt määrittelet meille muille, mitä sinulle merkitsee kasvatus.

Kun aloimme seurustella mieheni kanssa, hänen lapsensa oli 9-vuotias. Nyt tyttö viettää pian 18-vuotissyntymäpäiväänsä ja olen todellakin ollut mukana hänen kasvatuksessaan näiden vuosien aikana. Meillä on tosin tytön kanssa erittäin läheiset välit ja hänen äitinsä menehtyi hänen ollessa 3v, joten tilanne oli meillä varmasti helpompi kuin sellaisissa perheissä missä se toinenkin vanhempi on vielä kuvioissa mukana.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:23"]

Minulla ei ole tätä tilannetta, mutta ehdottomasti kasvattaisin! Kasvatus tehtävä on kaikkien aikuisten joiden kanssa lapsi on tekemisissä ja niiden tuntemattomienkin teot kasvattaa lasta suuntaan ja toiseen.

[/quote]

Väärin. Lapsen kasvattaminen on vanhempien tehtävä. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa sinun lisääntymisesi kanssa, joten en ala sen jälkiäkään siivoamaan.

[/quote]

Väärin. Lapsen kasvattaminen on myös yhteiskunnan tehtävä, ja kaikkien siihen kuuluvien. Vai väitätkö että esim orvot lapset pitää jättää kasvattamatta. Tai päiväkodissa tätien ei kuulu millään tavalla ohjeistaa lapsia oikeisiin käytöstapoihin? Koska sitähän se kasvattaminen on. Myös opettajan kasvattavat. Ja kaverit. Ja isovanhemmat. Ainakin toivottavasti. Ja joidenkin vanhempien kohdalla se on jopa hyvä etteivät jää ainoiksi kasvattajiksi..

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:23"]

Minulla ei ole tätä tilannetta, mutta ehdottomasti kasvattaisin! Kasvatus tehtävä on kaikkien aikuisten joiden kanssa lapsi on tekemisissä ja niiden tuntemattomienkin teot kasvattaa lasta suuntaan ja toiseen.

Kasvatan myös naapurin lasta jos tulee meille, serkkuja jne. Myös uĺkona ja kaupassa kasvatus on tarpeen jos lapsen omat vanhemmat eivät näe tai eivät välitä. Enkä ole mikään valittaja, mutta jos lapsi puristaa kaupan suklaa munaa, kiusaa toista, hajoittaa julkisia tiloja tai pyytää pöydässä mä haluun, eikä sano kiitos.

Lapsia , varsinkin toisten on hyvä ohjata lempeästi.

[/quote]

Varmaan nyt määrittelet meille muille, mitä sinulle merkitsee kasvatus.

[/quote]

No oleppa hyvä, tässä: mielestäni kasvatus on sitä että lasta ohjataan ja neuvotaan tekemään moraalisesti sekä lain mukaan oikein sekä toimimaan eritilanteissa tilanteen mukaan, olemaan sosiaalisesti taitava eli kohtelias, empatia kykyinen ja käyttäytymään odotetulla tavalla eri tilanteissa.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 12:23"]

Minulla ei ole tätä tilannetta, mutta ehdottomasti kasvattaisin! Kasvatus tehtävä on kaikkien aikuisten joiden kanssa lapsi on tekemisissä ja niiden tuntemattomienkin teot kasvattaa lasta suuntaan ja toiseen.

[/quote]

Väärin. Lapsen kasvattaminen on vanhempien tehtävä. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa sinun lisääntymisesi kanssa, joten en ala sen jälkiäkään siivoamaan.

[/quote]

Väärin. Lapsen kasvattaminen on myös yhteiskunnan tehtävä, ja kaikkien siihen kuuluvien. Vai väitätkö että esim orvot lapset pitää jättää kasvattamatta. Tai päiväkodissa tätien ei kuulu millään tavalla ohjeistaa lapsia oikeisiin käytöstapoihin? Koska sitähän se kasvattaminen on. Myös opettajan kasvattavat. Ja kaverit. Ja isovanhemmat. Ainakin toivottavasti. Ja joidenkin vanhempien kohdalla se on jopa hyvä etteivät jää ainoiksi kasvattajiksi..

[/quote]

Olet väärässä. Minä en ole minkäänlaisessa kasvatusvastuussa sinun mukelostasi. Ihmisellä ei tietenkään voi olla vastuuta mistään, mihin hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa. "Yhteiskunta" on pelkkä abstraktio. Orpojen kasvattaminen on valtion omaksuma tehtävä, eikä se liity minuun millään tavalla.