Mistä löytäisin äitiyden ilon?

Meillä on 1,5v taapero, ehjä ja hyvä parisuhde ja kaikki on hyvin. Olen ollut kokoaikaisesti töissä siitä lähtien, kun lapsi täytti 10kk. En alunperin ajatellut meneväni siinä vaiheessa töihin, mutta työtarjous oli sen verran hyvä, etten voinut kieltäytyä. Lapsi oli ensimmäiset 4 kuukautta kotona hoidossa isän tai tutun hoitajan kanssa ja itse työskentelen pääsääntöisesti etänä. Syksyllä hän aloitti perhepäivähoitajalla ja totuttelu uuteen tilanteeseen sujui helposti ja itkeskelyt olivat vähäisiä. Nyt hän on siis pääsääntöisesti päivittäin 8h siellä.

Viime aikoina on alkanut tuntumaan, että äitiyden tunne on alkanut hiipumaan. Se on ollut alunperinkin vähäistä, mutta vahvistui vähitellen kun vauvaan tottui. Vastaan kyllä lapseni tarpeisiin: hoivaan, puen, pesen, syötän, luen, laulan ja nukutan. Mutta tämä kaikki tuntuu nykyään pakolliselta pahalta ikään kuin lemmikkiä hoitaisi. Tuntuu, että olen kadottamassa sen vähäisenkin sydäntä lämmittävän äitiyden ilon tunteen ja pelkään, että se johtuu juuri siitä, että keskityin liian vähän aikaa vauvaan. Laskin juuri, että perhepäivähoitaja hoitaa viikottain lastani lähes saman verran kuin itsekin häntä hoidan hereillä ollessa. Tämäkin tuntuu yht äkkiä absurdilta. Toisaalta positiivista on, että näen lapseni vahvasti itsestäni erillisenä ihmisenä, joka voi saada iloa muualtakin kuin minusta. Siitä huolimatta tuntuu, että tunteeni häntä kohtaan ovat vajaita ja suoritan perhe-elämää.

En liene ainoa suorittaja, joten oletteko keksineet keinoja, jolla saadaan iloa ja tunnetta äitiyteen? Vai onko äitiys sittenkin vaan tehtävä eikä tunne?