Menetin mieheni perjantaina. Kuinka selviän joulusta?

Osanotot.

Osanotot. Unohda joulu ja anna surulle aikaa.

Voimia suuren suruun <3

Onko teillä kivoja sukulaisia jonka luokse voisitte mennä?

Valtavasti voimia. ❤️ Palsta sulkeutuu juuri, joten muuta en ehdi sanoa. Muista, ettei tarvitsekaan jaksaa tai edes viettää joulua, jos juuri nyt tuntuu, ettei kykene siihen. Elämän uudelleen ajatteleminen vie aikaa, ja olette kaikki vasta aivan alussa. Muistakaa kaikki hyvä yhteinen.

Älkää kirjoitelko rumasti !!!

Hetki kerrallaan

Otan osaa.

Onpa taas niin huonoa tekstiä.

Minkäikäiset lapset? Aikuisia?

Koeta keskittyä syömään ja hoitamaan muut vastaavat pakolliset asiat nyt. Muu odottaa. Osanottoni.

Maiseman vaihdos. Aina joulua ei tarvitse viettää, kokemusta on. Unohda koko joulu.

Lähde etelään lomalle ja anna lasten tehdä hautajaisvalmistelut.

Otan syvästi osaa, itse saman kesällä kokeneena. Älä jää yksin. Syö vaikka väkisin, nuku vaikka lääkkeillä. Illalla on selvitty taas yksi päivä. Jokainen päivä on yksi etappi kohti valoa ja selviytymistä.

Eikä millään asioiden hoitamisella ole nyt yhtään kiire. Olkaa perheenä yhdessä niin paljon kuin mahdollista, ja puhukaa paljon menetetystä rakkaasta. Ja tapahtuneesta, järkytyksestänne. Se on nyt tärkeintä. Että jaksaa hengittää, hetkestä seuraavaan.

Osanottoni. Älä jää yksin jouluksi, hakeudu elävien seuraan. Jäin itse 10 vuotta sitten leskeksi. Alkuun en pystynyt syömään enkä nukkumaan. Lääkäri auttaa jälkimmäiseen asiaan ja syöminen alkaa sitten kun alkaa. 

minule jos noin olisi käynyt, niin tämä alusta nyt ei kyllä ekana mieleen tulisi......

Ilmoita muutamalle läheiselle tai ystävälle ja kerro, minkälaista apua tarvitset jouluksi. Esim. kauppareissua, valmista ruokaa tms.

Syö, liiku, koita nukkua. Hetki kerrallaan.

Tämä kuulostaa kamalan konemaiselta, mutta siinä järkytyksen sumussa tekee itselleen hallaa jos vain jämähtää. Pyydä joku seuraksesi.

Älä ota unilääkkeitä jos ei ole aivan pakko. Suru saa tehdä työtä ja menetys uppoaa pikku hiljaa tajuntaan, niinkuin kuuluukin. Lääkkeillä se prosessi menee sekaisin ja uni on liian syvää.

Päivä kerrallaan! Otan osaa!

Rakkautta ja siunausta sinulle, sinä selviät kyllä <3 

Osanottoni!

Kyllä sinä selviät. Hengenveto, minuutti, tunti kerrallaan.

Jos puuhastelu on sinulle luontaista, tee joulua kuten ennenkin ja hukuta suru toimintaan. Jos et halua tai jaksa, osta kaikki valmiina. Pääsetkö jollekin lapsellesi jouluksi tai onko heitä tulossa sinun luoksesi?

Joulusi ovat tästä lähtien erilaisia ja muistat menetyksen kipeimmin juuri jouluna. Siinä on myös voimavarasi. Voit muistella niitä kaikkia ihania jouluja tätä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Minkäikäiset lapset? Aikuisia?

Aikuisia varmaan jos 44 vuotta kesti avioliittokin... Ap on siis yli 60, lähempänä 70 ehkä jopa. Ei taida sen ikäisellä olla muuta kuin aikuisia lapsia.