Henkinen väkivalta parisuhteessa

Henkistä väkivaltaa ei ole olemassa. Ei se ole mitään väkivaltaa lumihiutale

Huomenta Suomessa on tänään aiheesta juttua.

Tää ketju ei ole enää ihan tuore, mutta oon nyt itsekin samassa tilanteessa.

4 vuoden suhde. Ei yhtäkään anteeksipyyntöä. Kaikki alkoi pienistä huomautteluista ja piikittelyistä, kuinka esim. hoidan työasiani täysin leväperäisesti ja minun on turha imuroida, kun sen saa kuitenkin tehdä uudestaan itse. Ei voinut alussakaan pitää julkisesti kädestä. Nyt ei oo ollut romantiikkaa yli puoleen vuoteen. Naama punaisena huutoa milloin mistäkin, käskyjä painua helvettiin ja pitää turpa kiinni. Lumitöitäkään en osaa tehdä. Jouluaattona sanoin meneväni yksin käymään mun sukulaisella, mutta uhkasi ottaa auton avaimet pois ja kaivoi jo mun laukkua. Kuulemma mä aiheutan hänen käytöksensä ja hänen ei tarvisi huutaa, jos en olisi tällainen. 

Oon nyt yli vuoden oottanut, että hän muuttuisi. Mut eipä muutu. Mistään ei voi puhua. Jos esitän jonkin päivän säätä tärkeämmän kysymyksen tai satun kysymään, miksi hän on niin ilkeä, en saa mitään vastausta. Esittää, kuin ei kuulisikaan. Jos kysyn uudestaan, huutaa ettei saa lässyttää ja jankuttaa. 

Kaikista pahin on se, että toinen huutaa ja kiukkuaa ihan kaikesta. Myös asioista, joihin en liity millään tapaa. Jos tulostin ei tulosta, saan siitä hirveät huudot. Jos ei oo ruokaa, saan vielä kauheemmat huudot. Kuitenkin vähän väliä sanoo, että hän ei mun pöperöjä tarvitse ja osaa itse ostaa valmisruokaa. Mies ei siis itse tee ruokaa, ei oo kertaakaan 4 vuoden aikana tehnyt. Ei vaikka pyytäisin. 

 

Nyt oon siinä pisteessä, että oon hommannut salaa asunnon. Myin lähes kaiken omaisuuteni (mm asunnon ja paljon huonekaluja) kun muutin miehen luo. Nyt en usko, että hän antaa viedä mun sänkyä ja makuuhuoneen telkkaria. Mua jo ahdistaa ja käy kaduttamaan, että suunnittelen lähtöä. En tiiä enää mihin uskoa ja mitä tuntea. 

Up

Olipa suhteessa henkisistä tai fyysistä väkivaltaa tai molempia. Hankkiudu välittömästi siitä eroon. Mitkään selitykset ei auta on lapsia mies on sitä tai tätä on omakotitalo on velkaa. Usein kuulee sanottavan että kun mies osaa olla mukavakin. Joo mutta henkinen väkivalta syö mielenterveyden fyysinen väkivalta lopulta lähtee henki. Kenenkään ei pidä uhrata elämäänsä paskaan. Meillä kaikilla on vain yksi elämä ei ole yhdentekevää miten sen viettää. Itselläni oli sekä henkisistä että fyysistä väkivaltaa. En jatkanut suhdetta yhtään sen kauempaa kuin et sain asiani hoidettua. Hänkin asunnon työpaikka minulla jo olikin. Otin lapseni hain eron ja lapsilleni  yksinhuoltajuuden. Isä voi tavata lapsia valvotuissa olosuhteissa. Vanhin lapseni on nyt 16 v ei halua tavata isäänsä. Sille en oikein voi mitään pakottaa ei voi. Elämäni on nyt kunnossa. Kesti pitkään ennekuin osasin siitä nauttia. Nyt teen mitä itse haluan nuorin lapseni on 10 v mummo ja ukki hoitaa lapsiani ja minäkin voin viettää ihania vapaa iltoja. Kaikille väkivaltaa kokeneille tsemppiä. Ja neuvo lähde heti. Elämä kirkastuu kuin elämä alkaisi uudelleen 

Olen kokenut. Vähättelyä, nimittelyä, yksityiselämäni tonkimista.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut. Vähättelyä, nimittelyä, yksityiselämäni tonkimista.

Oletko miettinyt onko syy omassa käytöksessäsi? Syyttävä sormi kannattaa kääntää ensin itseensä päin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut. Vähättelyä, nimittelyä, yksityiselämäni tonkimista.

Somessa olon sijaan kannattaa mennä terapiaan. Ei se olo valtavirtaa vastaan taistelemalla parane.

Luulen että olen suhteessa, jossa on henkistä väkivaltaa viikottain. 

Havahduin tähän viime aikoina. Vaihdoin työpaikkaa ja mies ei koskaan kysynyt, miten päivä on mennyt tai viihdynkö hyvin. Ei edes tiennyt missä olen töissä. 

Olemme siis aviopari. 

Jos minulla on menoa, mies tahalleen ottaa samalle päivälle jonkin oman menon tai loppuviikko onkin sitten mykkäkoulua kun joutui tinkimään levostaan ja olemaan lasten kanssa. Syyllistää, jos joskus haluaisin tavata ystäviäni tai lähteä jonnekin ilman lapsia. Siksi menen harvoin minnekään, mies ei koskaan sano esimerkiksi pidä hauskaa vaan on hiljaa, ja myös palatessani on vain hiljaa, ei tervehdi, ei sano mitään. 

Sanoessani mielipiteeni johonkin aiheeseen, saattaa loukkaantua verisesti jos ja kun mielipiteeni eroaa hänen omastaan. 

Salailee asioitaan, ei kerro suunnitelmiaan. Käyttäytyy kuin vihaisi minua. 

Havahduin siihen kuinka surullista elämäni on hänen kanssaan. 

Harmi että laadukkaita miehiä on niin vähän. Missä ne on?? Jossain joogaretriitilläkö?

Mulla on ollut tollanen suhde, tosin siinä oli myös fyysistä väkivaltaa (ei lyömistä kuitenkaan) ja seksuaalista väkivaltaa.

Mun ei esimerkiksi annettu keskittyä opiskeluihin. Jos piti johonkin tenttiin lukea, niin poikaystävä häiriköi tahallaan. Piti musiikkia kovalla ja pelasivat poikaporukalla tietokonepelejä.

Yöunia häirittiin myös, etenkin ennen tärkeitä päiviä. Ei annettu nukkua, vaan valvotettiin.

Ulkonäköäni arvosteltiin ja vertailtiin toisiin naisiin. Osoitettiin, että tuolta naisen kuuluisi näyttää.

Yhteydenpitoa ystäviini ja perheeseeni rajoitettiin. Mies esimerkiksi heitti raivoissaan puhelimeni menemään, kun viestittelin naispuoleiselle koulukaverille.

En saanut tavata perhettäni tai lähteä heidän kanssa lomamatkalle. Kiristys tapahtui esim. Viestittelemällä muille ja uhkaamalla etsivänsä toisen ollessani poissa.

Hajotettiin mun tavaroita, esim. Meikkejä.

Mustamaalattiin suhteen ulkopuolisille.

Mielenterveyttäni kyseenalaistettiin.

Petettiin.

Olin suhteessa tosi nuori (alaikäinen) ja suhde oli ensimmäinen seurustelusuhteeni.

Tajusin vasta myöhemmin, miten sairas suhde oli. Väkivalta ujuttautui suhteeseen vähitellen, jolloin siihen alkoi tottua.

Toisinaan mies lupasi muuttua ja järjesti jotakin ihanaa, mutta sitten sama ralli alkoi pian uudestaan. Listasta myös varmasti puuttuu jotakin. Aihe on edelleen minulle vaikea..

N30

Lisään vielä, että esimerkiksi jos koin olevani jossakin asiassa taitava, se lytättiin heti ja kerrottiin jonkun toisen olevan parempi tässäkin asiassa. 

Älä nyt itkua tihrusta kirjoitti:

Tuostakin asiasta monet saattavat ylianalysoida tyyliin: voi raukkaa kun mies on niin ilkeä ja tuo on joutunut kokemaan henkistä väkivaltaa. Ei se aina ihan noin ole. Tiedän erään pariskunnan, missä ukko laukoo kaikkea tyhmää ja ilkeääkin välillä, mutta ei tuo muijansa sitä ota minään henkisenä väkivaltana, vaikka voisi jättää sanomattakin muutamat sammakot.

Ollaan puhuttu siitä ja kertoi vaan pettyneensä ei varsinaisesti loukkaantuneensa, niihin typeriin kommentteihin siksi, että se muistuttaa, kuinka typerän ja keskenkasvuisen kanssa on tekemisissä. Ei tuo muijakaan ajattele mitenkään superpositiivisesti ukostaan ja olisi ihan oikeasti aihetta laukoa, vaikka mitä negatiivisia kommentteja, mutta ei aina tee sitä, koska se nyt vaan ei tule niin luonnostaan laukoa kaikkea mitä mielessä käy varsinkin, jos saattaa olla hieman ilkeän kuuloista toiselle ja hieman lapselliselta tuntuisi kostona kokoajan kuittailla takaisin. Koitti sitä joskus, mu

Voi. Hyvä. Luoja.

Eikös seksistä pidättäytyminen ole henkistä ja ehkä vähän fyysistäkin väkivaltaa?

T. Jokainen mies ikinä 

Tämä ei ole sidonnainen sukupuoleen. Myrkyllisiä ihmisiä löytyy maailmasta. Jos kohdallesi osuu, niin kivaa ei ole. Toipuminen voi kestää vuosia.

Mutta, muista että se 

Ei ole sinun syysi 

Eikä edes liity sinuun millään tavalla eikä siinä ole millään tavalla kyse sinusta 

Vaan ihmisestä joka on rikkinäinen ja sinä et voi rakastaa rikkinäistä ihmistä ehjäksi.

Sitäkin yritin, vuosia. 

Oikeasti mikään ei ollut aitoa eikä sitä ihmistä ole olemassakaan eikä sitä koskaan ollutkaan olemassa

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju ei ole enää ihan tuore, mutta oon nyt itsekin samassa tilanteessa.

4 vuoden suhde. Ei yhtäkään anteeksipyyntöä. Kaikki alkoi pienistä huomautteluista ja piikittelyistä, kuinka esim. hoidan työasiani täysin leväperäisesti ja minun on turha imuroida, kun sen saa kuitenkin tehdä uudestaan itse. Ei voinut alussakaan pitää julkisesti kädestä. Nyt ei oo ollut romantiikkaa yli puoleen vuoteen. Naama punaisena huutoa milloin mistäkin, käskyjä painua helvettiin ja pitää turpa kiinni. Lumitöitäkään en osaa tehdä. Jouluaattona sanoin meneväni yksin käymään mun sukulaisella, mutta uhkasi ottaa auton avaimet pois ja kaivoi jo mun laukkua. Kuulemma mä aiheutan hänen käytöksensä ja hänen ei tarvisi huutaa, jos en olisi tällainen. 

Oon nyt yli vuoden oottanut, että hän muuttuisi. Mut eipä muutu. Mistään ei voi puhua. Jos esitän jonkin päivän säätä tärkeämmän kysymyksen tai satun kysymään, miksi hän on niin ilk

Lähde. Se on ihan hlvtin vaikeeta, mutta myöhemmin mietit, montako vuotta elämästäsi tuhlasit ja miksi et lähtenyt aiemmin. Tiedän kokemuksesta, toinen saa uskomaan, että vika on sinussa. Mutta sittenkin olisi parempi olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös seksistä pidättäytyminen ole henkistä ja ehkä vähän fyysistäkin väkivaltaa?

T. Jokainen mies ikinä 

Ei ole. 

Spotifysta löytyy sellainen Podcast kuin Siitä on vaikea puhua. Jaksossa Suostumus ollaan hyvin paljon tämänkaltaisten asioiden äärellä.

Saattaa olla vaikeaa kuunneltavaa niille, joilla on omakohtaisia kokemuksia. 

Varmaan muitakin jaksoja löytyy. 

Kokemani jenkinen väkivalta parisuhteessa:

1. Jatkuva ja päivittäinen syyttäminen pettämisestä, vaikka olisin ollut viikon kotona koronassa. 

2. Jatkuvat viikoittaiset moraalisaarnat, vaikka miehellä itsellään oli paljon salattavaa. 

3. Pyysi jättämään ystävät pois elämästämme. Nosti riidan jos minun piti vanhempiani mennä tapaamaan. 

4. Tavaroideni ja vaatteitteni piilottaminen. Kerran oli myös saksinut puseroani. 

5. Kieltäytyi selvittämästä ongelmia. 

6. Häiriköi öisin kun tiesi minun tarvitsevan paljon unta. 

7. Puhui keksittyjä juttuja selkäni takana. 

8. Jäi jatkuvasti valehtelusta kiinni. Niin pienistä kuin isoista asioista. 

9. Syytti minua asioista, joita itse oli tehnyt. 

10. Haukkui ettei minusta ole mihinkään ja toivoi etten hakisi parempaa paikkaa. 

11. Halusi minun jäävän töiden sijaan kotiin kokonaan ja että luovuttaisin koko päätäntävallan asioistani hänelle. 

12. Oli pitänyt salaa yhteyttä ex-vaimoonsa, jota oli haukkunut rumaksi ja hulluksi, pettäväksi sosiopaatiksi. 

Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin? 

 

Olen sanonut miehelleni niin monesti, pyytänyt, rukoillut vain että olisi kiltti minulle. 

Siinä kaikki. 

Olisi kiltti ja kohtelisi kauniisti. 

Tällaisen pitäisi olla itsestäänselvä asia parisuhteessa. Ei sitä pitäisi joutua anelemaan. 

 

Miksi on niin paljon sairaita ihmisiä keskuudessamme.