Lue keskustelun säännöt.
Kusetettu olo, mies ei haluakaan nyt sitten enää naimisiin.
30.03.2015 |
Ei kuulemma "usko avioliittoon" ja "meillä on ihan hyvä näin". Ollaan suunniteltu häitä vuodesta 2011 asti YHDESSÄ ja piti mennä v. 2012 keväällä, mutta tulin raskaaksi enkä halunnut olla maha pystyssä alttarilla. Ja nyt sitten mies ei enää suostu. Kusetettu olo. Ei lotkauta korviaan mun perusteluille, että olisi kiva kun mulla olisi sama sukunimi kun lapsella ja miehellä, lailliset näkökulmat jne.
Onko mitään tehtävissä? Eroamaan en ala tämän takia, mutta vituttaa. Ei osaa oikein vastata mitään syytäkään miksei yhtäkkiä enää haluakaan.
Kommentit (28)
Piti oikein tarkistaa teksti kahteen kertaan, etten vaan itte oo tehny tätä avausta joitain vuosia sitten... en ollut. Meillä oli ihan sama juttu, mies aluksi aina sanoi että "pitää olla oikea järjestys", eli ensin naimisiin ja sitten lapsia. Sitten kuitenkin erehdyimme kokeilemaan, miten tärppää raskaaksi tulo (kun olin jo reippaasti yli kolmenkymmenen), ja tärppäsihän se. Sitten tehtiin toinenkin lapsi. Mies kyllä kihlasi ekan raskauden aikana, ja toki oletin edelleen, että naimisiin tässä ollaan menossa.
Tehtiin toinenkin lapsi melkein putkeen, ja hyväuskoisesti tein yhteishuoltajuussopimuksen molempien kohdalla, sekä annoin laittaa isän sukunimen lapsille.
Kunnes sitten kävikin ilmi, ettei miehellä ollut aikeitakaan mennä naimisiin. Mulle se oli sinällään ihan sama, mutta halusin saman sukunimen kuin lapsilla, koska minä heidän kanssaan liikuin sitten kerhoissa, muskareissa jne. enkä jaksanut aina selittää että mikä kenenkin sukunimi on ja mä olen sitten noitten äiti. Lopulta sanoin ukolle, että jos et kerran naimisiin halua, sitten muutatetaan lapset minun nimelle, pidä omas. Olin ihan saatanan raivona ja vihainen, ja lopputulemana oli se, että mies meni mieluummin naimisiin kuin antoi vaihtaa lasten nimet. Mentiin maistraatissa, sillä olin sen verran kettuuntunut, ettei paljon häiden järjestäminen kiinnostanut.
Niin, rahallisesti mulle sillä ei tosiaan ollut väliä, sillä asutaan mun omistamassa talossa, josta on nyt sitten avioehtokin. Joten ei kun pistät ap ukon koville vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasa-arvo2015: pakko saada miehen sukunimi!
Muut perustelut: "niin on aina tehty", "Raamattu"...
Onko alkuperäisen mies huomattavasti itseään varakkaampi? Omistaako yksin osakkeen, talon tms.?
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 18:09"]
Piti oikein tarkistaa teksti kahteen kertaan, etten vaan itte oo tehny tätä avausta joitain vuosia sitten... en ollut. Meillä oli ihan sama juttu, mies aluksi aina sanoi että "pitää olla oikea järjestys", eli ensin naimisiin ja sitten lapsia. Sitten kuitenkin erehdyimme kokeilemaan, miten tärppää raskaaksi tulo (kun olin jo reippaasti yli kolmenkymmenen), ja tärppäsihän se. Sitten tehtiin toinenkin lapsi. Mies kyllä kihlasi ekan raskauden aikana, ja toki oletin edelleen, että naimisiin tässä ollaan menossa.
Tehtiin toinenkin lapsi melkein putkeen, ja hyväuskoisesti tein yhteishuoltajuussopimuksen molempien kohdalla, sekä annoin laittaa isän sukunimen lapsille.
Kunnes sitten kävikin ilmi, ettei miehellä ollut aikeitakaan mennä naimisiin. Mulle se oli sinällään ihan sama, mutta halusin saman sukunimen kuin lapsilla, koska minä heidän kanssaan liikuin sitten kerhoissa, muskareissa jne. enkä jaksanut aina selittää että mikä kenenkin sukunimi on ja mä olen sitten noitten äiti. Lopulta sanoin ukolle, että jos et kerran naimisiin halua, sitten muutatetaan lapset minun nimelle, pidä omas. Olin ihan saatanan raivona ja vihainen, ja lopputulemana oli se, että mies meni mieluummin naimisiin kuin antoi vaihtaa lasten nimet. Mentiin maistraatissa, sillä olin sen verran kettuuntunut, ettei paljon häiden järjestäminen kiinnostanut.
Niin, rahallisesti mulle sillä ei tosiaan ollut väliä, sillä asutaan mun omistamassa talossa, josta on nyt sitten avioehtokin. Joten ei kun pistät ap ukon koville vaan.
[/quote]
Tummennettu kohta pisti repeilyttämään :P
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 18:09"]
Piti oikein tarkistaa teksti kahteen kertaan, etten vaan itte oo tehny tätä avausta joitain vuosia sitten... en ollut. Meillä oli ihan sama juttu, mies aluksi aina sanoi että "pitää olla oikea järjestys", eli ensin naimisiin ja sitten lapsia. Sitten kuitenkin erehdyimme kokeilemaan, miten tärppää raskaaksi tulo (kun olin jo reippaasti yli kolmenkymmenen), ja tärppäsihän se. Sitten tehtiin toinenkin lapsi. Mies kyllä kihlasi ekan raskauden aikana, ja toki oletin edelleen, että naimisiin tässä ollaan menossa.
Tehtiin toinenkin lapsi melkein putkeen, ja hyväuskoisesti tein yhteishuoltajuussopimuksen molempien kohdalla, sekä annoin laittaa isän sukunimen lapsille.
Kunnes sitten kävikin ilmi, ettei miehellä ollut aikeitakaan mennä naimisiin. Mulle se oli sinällään ihan sama, mutta halusin saman sukunimen kuin lapsilla, koska minä heidän kanssaan liikuin sitten kerhoissa, muskareissa jne. enkä jaksanut aina selittää että mikä kenenkin sukunimi on ja mä olen sitten noitten äiti. Lopulta sanoin ukolle, että jos et kerran naimisiin halua, sitten muutatetaan lapset minun nimelle, pidä omas. Olin ihan saatanan raivona ja vihainen, ja lopputulemana oli se, että mies meni mieluummin naimisiin kuin antoi vaihtaa lasten nimet. Mentiin maistraatissa, sillä olin sen verran kettuuntunut, ettei paljon häiden järjestäminen kiinnostanut.
Niin, rahallisesti mulle sillä ei tosiaan ollut väliä, sillä asutaan mun omistamassa talossa, josta on nyt sitten avioehtokin. Joten ei kun pistät ap ukon koville vaan.
[/quote]
Ja syy tähän avioliittoon oli tietenkin... RAKKAUS... ihan kummankin puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 17:48"]
Ettekö ala oppia: ensin naimisiin, sitten ne lapset. Ei sitä miestä enää sitten alttarille saa. Turha ostaa koko lehmää jos haluaa vain vähän maitoa.
[/quote]
Nyt joku selittää tämän minulle tai teen asiasta erillisen avauksen. Miksi aina oletetaan, että mies pitää jotenkin naruttaa naimisiin??
Kyllä meillä ainakin mies esitti toivomuksen naimisiinmenosta luonnollisena jatkumona yhdessäasumiselle. Tunnen myös monia muita miehiä, jotka ovat halunneet naimisiin lasten jälkeen tai vaikka lapsia ei olisi suunnitelmissa.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 17:43"]
mutta tulin raskaaksi enkä halunnut olla maha pystyssä alttarilla.
[/quote]
Eli sinä et halunnutkaan naimisiin silloin kun olitte sopineet menevänne.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 18:00"]
No naimisiinmeno oli se alkuperäinen suunnitelma, jota päätimme vähän lykätä raskauden takia. Raskaus oli suunnittelematon mutta iloinen yllätys kuitenkin. Ja nyt ei sit enää halua. Vittujen kevät. Naimisiin haluan sukunimen, perinteen ja uskonnollisten syiden takia. Avioehtoakin ehdotin koska hän on se varakkaampi, mutta nauroi vaan ja jatkoi muita hommia päätään pudistellen. Ap
[/quote]
Seksin saanti tutkitusti vähenee aviossa.
[/quote]
Tässä tapauksessa se taitaa vähentyä ilman avioliittoakin....