Lue keskustelun säännöt.
Loukkaannuinko syyttä: tapaus anoppi ja nimi
19.12.2021 |
Meille syntyi esikoinen jokin aika sitten. Olin aikoinaan raskaudesta kertomisen yhteydessä sanonut anopille, että suvussani on ollut tapana kutsua isovanhempia nimillä mummo ja ukki eli omia vanhempiani tultaisiin kutsumaan noilla nimillä. Miehen suvussa isovanhempia on kutsuttu nimillä mummi ja vaari. Anoppi sanoi, että hän jää pohtimaan, millä nimellä häntä kutsuttaisiin, mietti olisiko mummi, mumma, mamma, isoäiti jne. Appiukko sanoi suoraan, että häntä kutsutaan vaariksi, kuten suvussaan on tapana. Anoppi mietti asiaa raskausajan ja sanoi, että pohdinta on kovin vaikeaa. Lapsen synnyttyä hän ilmoitti, että haluaa kutsuttavan itseään mummoksi. Loukkaannuinko syyttä, kun minua harmittaa miksi anoppi valitsi saman "isovanhempinimen" kuin minun äidilläni oli jo valmiiksi? Tuntuu vaikealta, kun lapselle saa olla selittämässä, että tässä on nyt se yksi mummo ja tässä toinen. Miksi ei voinut ottaa vaikka sitä mummi-nimeä käyttöön, kun sitä miehen suvusta löytyy?
Kommentit (120)
Et loukkaantunut, anopin isonvanhempinimi pitäisi olla isovanhemmuusyksikkö 2.1, appiukko taas isovanhempiyksikkö 2.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et loukkaantunut turhasta. Vaihtoehtoja olisi, mutta kun täytyy just tehdä toisin kuin hänen kunniallista korkeuttaan on nöyrimmästi pyydetty. Näitä on. Mulla oli sellainen anoppi, että välit pistin täysin poikki. Lateli aivan uskomattomia valheita ja syytöksiä. Lasta sai tavata sentään miehen mukana.
Etunimi plus siihen mummo, jos sekään nyt sille kermaperseelle kelpaa.
No se on just näin. Tietenkin anopilta olisi pitänyt ensin kysyä mikä hän haluaa olla. Ja nyt sitten kitkeryyttään protestoi.
Ei. Isovanhmmilta ei kysytä, että mitä he haluavat miniän tarjoamista vaihtoehdoista valita. Isovanhempi määrittelee ihan itse, itse asettamistaan vaihtoehdoista sen nimityksen. Isovanhempi saa valita olevansa vaikka ämmi, jos niin haluaa.
Ei ihme, että anoppi-miniä-suhteet ovat huonoja, jos näin vähästä loukkaannutaan puolin ja toisin!
Minä aion tulevalle lapsenlapselleni olla mummi, miniän äiti ei sitä varmasti ole, joten kiistaa ei tule. Ei kyllä varmasti tulisi muutenkaan, ei ole käynyt mielessäkään, että tällaisestakin voisi riidellä tai pahoittaa mielensä.
Itselläni oli aikanaan molemmat isovanhemmat tyyliin paikkakunnan nimi-mummi ja -pappa.
Meillä ei ollut mitään tuollaisia pohdintoja, että minkä "nimen" isoäidit ottavat itselleen. Anoppi on kyllä kutsunut itseään mummaksi, omasta äidistäni en muista kutsuiko hän itseään mummiksi vai miksi. Lapsemme on jo 21-vuotias enkä varmuudella jaksa muistaa enää niitä ensimmäisiä vuosia. Mutta sen voin sanoa varmaksi, että jos hän joskus anoppia on mummaksi sanonut, niin se aika on jäänyt hyvin lyhyeksi, siis saatetaan puhua ihan muutamista vuosista. Kyllä hän on jo hyvin pienenä lapsena alkanut käyttää isovanhempienkin kohdalla etunimiä, aivan niin kuin meidän vanhempienkin kohdalla. Kyllä se äiti ja isä on tippunut pois heti ensimmäisten vuosien jälkeen ja etunimet tulleet tilalle.
Turhaa on tuosta isovanhemman nimen etuliitteestä mitään isoa numeroa tehdä. Eikä se ilmeisesti anopillekaan ollut mikään tärkeä juttu, kun hän joutui sitä miettimään. Meillä anopille oli aivan selvää, että hän oli mumma ja sen hän lapselle opetti. Mutta en muista kuulleeni myöskään mitään protesteja häneltä siinä vaiheessa kun lapsi siirtyi käyttämään hänestä etunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Liisa Mummu
Kaisa mummu
Meillä oli noin, Aino-mummi ja Maija- mummi, Ville-ukki ja Tapio-ukki.
Ensin piti olla mummu ja mummi, mutta lapset ja itsekin mentiin koko ajan sekaisin kumpi on kumpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kaksi mummoa ja kaksi pappaa. Kutsuimme heitä paikkakunnan nimellä, esim.
Rovaniemen mummo ja Jyväskylän mummo.
Omilla lapsillani on mummo ja mummu, mutta minusta on hankala sanoa tuo mummu, väkisinkin tulee vahingossa mummoteltua. Siksi olen jatkanut lapsuudestani oppimaa tyyliä sanomalla
Pihtiputaan mummo ja Saarenkylän mummo.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten tehdä tilanteessa, jossa kolme miniää on samaan aikaan raskaana ja he ilmoittavat, että heidän suvuissaan käytössä ovat nimitykset ukki, vaari ja pappa sekä mummi, mummo ja mamma. Että valittavaksi jää siten aika lailla kätevät isoisä ja isoäiti tai epäsuomalaiset mami ja papi tms.
Tai entä jos perheessä on jo yksi lapsenlapsi, jolle isovanhemmat ovat ukki ja mummi, saako tuoreemman lapsen ulosputkauttaja päättää, että ei käy, ne on hänen suvussa käytössä, joten olkoot ekalle ukki ja mummi, tälle seuraavalle ovat vaari ja mummu.
Vielä jää vaihtoehdoiksi bättre folkin käyttämät muffa ja faffa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppisi voi olla ihan vaan "Pirkko" ja oma äitisi voi olla mummo.
Itse olisin mieluiten mummi 🙂 No, sitä ei tule tapahtumaan, kunhan haaveilen.
Apua, olen vasta raskaana eikä ole tullut mieleenkään että tällainen kriisikin on ratkaistavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten tehdä tilanteessa, jossa kolme miniää on samaan aikaan raskaana ja he ilmoittavat, että heidän suvuissaan käytössä ovat nimitykset ukki, vaari ja pappa sekä mummi, mummo ja mamma. Että valittavaksi jää siten aika lailla kätevät isoisä ja isoäiti tai epäsuomalaiset mami ja papi tms.
Tai entä jos perheessä on jo yksi lapsenlapsi, jolle isovanhemmat ovat ukki ja mummi, saako tuoreemman lapsen ulosputkauttaja päättää, että ei käy, ne on hänen suvussa käytössä, joten olkoot ekalle ukki ja mummi, tälle seuraavalle ovat vaari ja mummu.
Vielä jää vaihtoehdoiksi bättre folkin käyttämät muffa ja faffa.
Ja lisääkin löytyy, Italian nonnat ja nannat vai mitä näitä on, sekä itämaiset fafat ja papat, alibabat...
Hyvä ap! Nätisti yritän tämän muotoilla. Loukkaannut ihan turhasta. Mutta toisaalta, ehkä se kertoo huoliesi aiheista, eli en olisi huolissani, jos tämä on suurin murheesi. Ole siis kiitollisella mielellä. Ja jos nyt anoppi olisi katala, ja valinnut tämän nimityksen kiusallaan, niin anna hänen tikahtua kataluutensa. Paras vastaus pöljään käytökseen on pysytellä asian yläpuolella. Ja vielä vinkkinä, meillä on kaksi pappaa, ja puhutaan paikkakunnan mukaan. Lapset ovat siis alkaneet puhumaan. Tyyliin ”Heinolan pappa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen vasta raskaana eikä ole tullut mieleenkään että tällainen kriisikin on ratkaistavana.
Hyvä ettei ole tullut mieleen. Koska sehän ei ole sinun päätöksesi.
Ap: viestistä voi saada myös sen käsityksen, että hän on sanonut tulevalle isovanhemmalle, että tämä on tapa heidän suvussa, ja näin tullaan toimimaan. Hän kutsuu myös toista mummoa näin. Eli isovanhempi on jäänyt miettimään katkaiseeko oman suvun perinteen, ja sitten kunnioituksesta miniää kohtaan on valinnut sen nimen, mikä miniälle sopii. Ajattteles sitä! Mistä MUMMO on voinut tietää, että jokaisella isovanhemmalla on oltava oma nimitys. Minun lapsuudessa oli vain mummoja ja pappoja meidän pienellä paikkakunnalla. En edes tiennyt kaikenmaailman vaareista ja ukeista ja mummista ja mummuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikymmeniä sitten minulla oli isän puolelta mummu ja pappa, äidin puolelta mami ja pappa. Ainoa, joka mutisi mummuttelemisesta oli juuri mami.
Vierailija kirjoitti:
Ilkee ja ovela anoppi 😂
On niin vanha vitsi. Ja miten voi olla, että suvussa kulkee joku nimitys, eikös ne appivanhemmatkin ole kahden suvun yhteenliittymä, ja niin edelleen.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen vasta raskaana eikä ole tullut mieleenkään että tällainen kriisikin on ratkaistavana.
Hyvä ettei ole tullut mieleen. Koska sehän ei ole sinun päätöksesi.
"Kriisi" on sitä, että siitä aiheutuu kaikille jonkinlaista stressiä, riippumatta siitä mitä on ratkaistavana tai kuka sen joutuu tekemään. Yleensä aina jollekin jää paha mieli ja toisinaan tulee sanottua ikävästi. On asia sitten pieni tai suuri. -sivusta
Ajattelisin niin, että isovanhempi päättää millä nimellä häntä kutsutaan. Jos on useampi mummi, niin jälkipolvi sitten päättää tarkentaen. Etunimi tai paikkakunta.
Jos olisin isoäiti ja minulla olisi 4 lasta. Yhden lapsen perheelle olisin mummi, toiselle mummo, kolmannelle mamma ja neljännelle mumma. Niin eihän siitä mitään tulisi…
Lapsenlapset kun tulisivat kylään, niin huutaisin mummi, mamma, mummo, mumma täällä keittää puuroa! Tulkaa syömään!!
;-) kun soittaisin niin muistelisin, että missä roolissa nyt soitankaan…
Onpas tämä helppoa meillä: farmor og mormor. Farfar og morfar.
Et sinä voi määrätä, millä nimellä lapsen isoäiti haluaa isoäityittään toteuttaa.
Se on vahvasti identiteetti-kysymys isoäidille.
Monessa suvussa on vahvat perinteet, että on esim. ämmi ja äiji. (minusta kuulostaa rumalta, mutta heille itselleen kunnia-asia). Meidän suvussa mummo ja vaari ovat kunnianimityksiä ja jos se riistettäisiin sanomalla, että nämä nimet ovat jo varattuna, teidän täytyy olla mummi ja pappa, niin loukkaantuisimme kyllä syvästi, koska eiväthän ne ollenkaan kuulosta meidän korvaan tutulta ja lämpimältä.
Sama kuin minä anoppina sanoisin, että meidän suvussa lapsenlapsi ei ole vauva vaan kläpi ja itsepäisesti kläpittelisin vauvaa, vaikka kuinka miniä koittaisi puhua Eeli-vauvasta, pojasta ja lapsesta.
Aloittaja ei myöskään ottanut huomioon, että jos meillä on neljä lasta ja jokaisella jälkikasvua, niin sekaisinhan me menisimme, jos heistä jokainen olisi puolisonsa kanssa määrännyt meille eri nimet:
Yhdelle perheelle oltaisiin mummo ja vaari,
toiselle mummi ja pappa,
kolmannelle ämmi ja äiji
ja neljännelle muffa ja faffa.
Entäpä sitten, kun useamman perheen lapset ovat meillä yhtäaikaa? Ja jouluna ja kesälomilla, kun koko suku on koolla? Sekaisinhan siinä menee sekä aikuiset, että lapset.
Kyllä se nyt vaan on niin, että ap ei hahmota tilannetta oikein.
Enhän minäkään mummona ala määräilemään, että miniä ei saa olla "äiti", koska toisen poikani vaimo on jo varannut tämän nimen itselleen, joten tämän juuri esikoisen saaneen miniän täytyy ottaa käyttöönsä "mamma"-nimitys, ettei tule sekaannuksia.
Ai niinkö? Mies alkoholisoitui, jätti työnsä ja alkoi hakata. Minä kävin töissä, elätin meidät, hoidin kodin ja lapsen. Anopin mielestä kaikki oli minun syytäni, vaikka poikansa vannoi ja vakuutti, ettei minussa ollut mitään vikaa. Ukko kävi myös vuosia ruikuttamassa oveni takana, vaikka olin uudessa suhteessa. Niitä setvittiin poliisia myöten.
Mutta jos pitää niellä tällainen paska, niin tee sinä kirkkaimmalla kruunulla, minä en. Lapsestani kasvatin yksin mallikansalaisen. En juo enkä polta, muille suon kohtuudella, kuten exällekin, mutta piti vetää aamusta iltaan, joka päivä. Väkivalta siihen päälle.
Sain selville, että oli nuoruuden tyttöystävänsäkin pieksänyt ja repinyt melkein päänahan irti. Anoppi tiesi tämän. Mutta kerropa elämästäni vielä lisää, ole hyvä.