Lue keskustelun säännöt.
Tyttärellä ei lukio suju :(
30.03.2015 |
Niin. Eli ei vaan suju. En tiedä mikä on, olen ehdotellut että voitaisiin lukea yhdessä ja katsoa kurssisuunnitelmat yhdessä ja vastaavaa, mutta ei suostu. Haluaa lukion jälkeen kuvataidelinjalle (jonne on siis hyvin vaikeaa päästä), ja tämän takia ei pidä lukiota tärkeänä. Muita suunnitelmia ei ole.
Eli lukion on pidentänyt neljään vuoteen, ja käy nyt kolmatta. Keskiarvo on nippa nappa kutosen paikkeilla, ei ole päässyt kuin kaksi ruotsin kurssia läpi, ja vielä kaksi lyhyen matematiikan kurssia jäljellä, jota ei ole päässyt läpi. Historian kursseja ei ole yhtäkään suoritettuna; ensimmäisen on käynyt, ja siitäkin T-merkintä. Olen yrittänyt kaikkeni ja tunnen epäonnistuneeni vanhempana. Englannin kirjoituksetkaan eivät menneet nyt läpi ja äidinkielestä kirjoitti B:n. Olen ehdottanut myös amikseen vaihtamista, mutta ei suostu, koska lukiossa on kavereita.
Muutenkin hieman laiskan oloinen. Sattuu sanoa näin, niin paljon kuin häntä rakastan, mutta ei muutakaan mieltä voi olla. Harvoin liikkuu, 35 kiloa ylipainoa, ei siivoa huonettaan, ei ole ikinä ollut kesätöissä tai missään muissa töissä, edes lapsenvahtina. En tiedä mikä kasvatuksessa on mennyt pieleen, olen oikeasti yrittänyt tehdä hommia tämän eteen ensimmäisestä lukiovuodesta saakka. Mietimme yhdessä, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa, yritimme luoda kirjoitussuunnitelmaa, ja autoin häntä läksyissä. Aina sanoo tehneensä hommat, mutta epäilen tätä suuresti; jos ne hommat nyt hoitaisi, niin varmasti se näkyisi tuloksissa. Lukihäiriö kyllä on, mutta hyvin lievä. Yläasteella keskiarvo oli 8,3 ja nyt se on rajusti tippunut yli kahdella numerolla, eikä kauhean tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia ole kuvataidelinjan lisäksi välivuoden jälkeen. Olen myös ehdottanut taidekoulun harrastamista, draaman harrastamista ja vastaavaa, ja onhan aloitettu muutaman kerran, mutta on aina jäänyt kesken, kun ei ole mennyt sinne.
Mitä tekisin? Tuntuu jotenkin niin surulliselta, koska haluaisin, että tyttärelläni olisi hyvä tulevaisuus. En oleta, että hänestä tulisi lääkäri tai professori, mutta kunhan elää itsenäisesti tulevaisuudessa ja on onnellinen.
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:19"]
Miten ylipainolla on tekemistä huonon koulumenestyksen kanssa?
[/quote]
Kompensoi sitä huonoa menestystä, ettei ole sentään ihan kaikessa epäonnistunut. Syöminen sentään onnistuu ihan kiitettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:19"]
Miten ylipainolla on tekemistä huonon koulumenestyksen kanssa?
[/quote]
Laisa=lihava=huono koulumenestys
Lähetä tyttäresi koulupsykologille tai opintopsykologille.
Masentunut??.... Ikävää kuulla jonkun puhuvan lapsestaan tohon sävyyn.
N19
Mihin sulla on kiire? Ei lukion jälkeen monellakaan ole vielä tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia. Sitä voi elää muutenkin kuin opiskelemalla äidin mieliksi. Tyttösi on jo aikuinen, tai ainakin lähes. Kannustaa saa, mutta vaikutat vähän painostavalta. Kyllä hän paikkansa löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa oudolta, että tyttäresi, joka haluaa lukion jälkeen kuvataidelinjalle, ei ole kiinnostunut lukion ohella edes ehdottamaasi taidekouluun tai muihin tähän liittyviin harrastuksiin ilmeisesti... Ymmärrän hyvin huolesi. Olisiko hänellä masennusta?
Ohjaa tyttö amikseen. Parempi vaan kohdata tosiasiat, ei kaikista ole opiskelemaan. Joku simppeli työ sopii tytöllesi paremmin, vaikka suurtalouskeittiön emäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kannattaa jatkaa juttelemista lapsen kanssa hänen asioistaa. Ota esille se kysymys, ymmärtääkö nuori periaatteen, että elämässä joko opiskellaan tai käydään töissä, koska niin se vain on. Ehkä lapsesi on vain tyhmä. Ylipainoon pitää puuttua jollakin tavoin. Miten lapsi liikkuu? Onko hän fyysisesti normaalivoimainen? Käykää vaikka yhdessä kävelyillä ja jutelkaa sielläkin asioista. Muuta ruokavaliota terveellisempään suuntaan. - Anna nuorelle aikaa. Älä yritä kiirehtiä hänen kehitystään. Toisaalta sano tytöllekin ääneen: "Mitä tekisin? Tuntuu jotenkin niin surulliselta, koska haluaisin, että sinulla olisi hyvä tulevaisuus. En oleta, että sinusta tulisi lääkäri tai professori, mutta kunhan elät itsenäisesti tulevaisuudessa ja olet onnellinen."
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:24"]
Masentunut??.... Ikävää kuulla jonkun puhuvan lapsestaan tohon sävyyn. N19
[/quote]
Voi kyllä hyvinkin olla AP! Itse olin omina lukioaikoinani masentunut ja yläasteelta yhdeksikön keskiarvo tippui sinne kutosiin ja seiskoihin; olisin pystynyt paljon parempaankin. Meinasin jättää lukion kesken, mutta onneksi päädyin puhumaan asiasta vanhemmilleni, ja pidentämällä neljään vuoteen selvisin ihan hyvin, ja vaikka kurssiarvosanani eivät olleet kiitettäviä, niin päädyin lopulta kirjoittamaan kaksi ällää, kaksi ämmää ja c:n. Olen niin kiitollinen, että loppuen lopuksi sain apua, ja ilman sitä en olisi mitenkään päässyt työhön, jossa olen nyt, enkä varmaan edes selvinnyt hengissä lukiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko kyseessä masennus? Tuntuu ainakin että hänellä ois kiinnostus lopahtanut täysin opiskeluun ja motivaatio puuttuu täysin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikani kävi vielä muutama kuukausi sitten ensimmäistä vuottaan lukiossa, mutta hänkin jätti kesken koko homman, koska ei jaksanut herätä aamuisin kouluun ja nelosia tuli putkeen useampaan otteeseen. Nyt ei opiskele missään, mutta menee amikseen datanomiaan seuraavana vuonna.
En tietysti tiedä tyttäresi taustaa, mutta ei näköjään pidä koulunkäytiä tärkeänä syystä tai toisesta? Koita sanoa sille että jos ei itse niitä kouluhommiaan hoida, niin niitä ei sitten hoida kukaan. Pitäisi tytön itse ottaa vastuu asioistaan, harmi että joidenkin se pitää oppia kantapään kautta ):
Itse olin myös nuorempana laiskanpuoleinen, kuitenkin sain lukion ihan hyvillä yo-kirjoituksilla hoidettua, mutta lukion päättötodistuksen keskiarvo oli 5,6 luokkaa, vaikka 9. luokalta olin lukioon tullut noin 8,5 keskiarvolla. Ei vain opiskelu aikaisemmin kiinnostanut -vasta sitten kun oli pakko ja tajusin, että nyt on töitä tehtävä. Motivoi myös se, kuten varmaan tytärtäsi, että kaverit valmistuvat lukiosta ja menevät elämässä eteenpäin. Saman halusin myös itse tehdä.
Nykyään opiskelen yliopistossa ja kohta maisterin paperit hommattuna. Pääpointtina vaan se, että älä huolehdi, kyllä asiat varmasti järjestyvät :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun tytär senhään kirjoitti neljä ällää.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 00:40"]
No mun tytär senhään kirjoitti neljä ällää.
[/quote]
Äitinsä ilmeisesti ei.
Ilmeisestikään koulu ei suju, kun tyttö ei laita tikkua ristiin. Lisäksi hän ei vaikuta kovin lahjakkaalta. Jos ei lyhyen matikan kurssista pääse edes läpi, se vaatii kaikkien tehtävien laiminlyönnin lisäksi myös jonkinlaista heikkolahjaisuutta. Näin minä sen näkisin.
Tuo, ettei ole kiinnostunut edes niistä kuvataiteista, on outoa. Minunkin tyttö on kuvataiteista kiinnostunut ja harrastaa piirtämistä eri muodoissaan. Hän on hankkinut pari kirjaa, joissa opetetaan piirtämistä ja käyttää lisäksi hyödykseen YouTubesta löytyviä opetusvideoita ja piirtää niiden avulla. Nyt hän on myös ensimmäistä vuotta taidekerhossa ja on tykännyt siitä kovasti. Taidetarvikkeet on melkein ainoa asia, mihin hän käyttää rahaa. Vaikka on niitä hänelle ostettukin. Hän tiedostaa (koska olen valistanut), että piirtämällä ei ole ihan helppo ansaita elantoaan, joten hänellä ei ole suunnitelmissa tehdä siitä itselleen ammattia. Silti hän haluaa kehittyä siinä sillä ajatuksella, että voisi ansaita sillä pieniä sivutuloja. Hän ei ole vielä lukiossa, mutta hän suunnittelee käyvänsä 2-vuotisen lukion ja käyttävänsä sen kolmannen vuoden siihen, että käy kuvataiteen AMK- ja yliopisto-opintoihin valmentavan koulutuksen. Ja näiden tavoitteiden eteen hän on tehnyt töitä, sekä päästäkseen haluamaansa lukioon että kehittyäkseen kuvataiteissa.
Mitä iloa siitä lukiosta on, jos siellä ei opi mitään ja saa huonoja numeroita? Ei tuolla esityksellä pääse edes ylioppilaaksi. Kavereita voi tavata vapaa-ajallakin, ei lukio ole mikään nuorisotalo.
Tuo ylipaino on todella ikävä juttu. Olin itsekin jo nuorena ylipainoinen, mutta lukioikäisenä se tarkoitti kuitenkin sellaista alle 70 kg painoa. Pahalta tuntuu ajatellakin, että ap:n tyttö on jo todella tuhdissa kunnossa. Jonkinlaisesta pahoinvoinnista se kertoo.
Toivottavasti joku osaa antaa ideoita siihen, mistä voisi hakea tytölle apua. Jotain apuahan te tarvitsette, jos ette kahdestaan saa näitä ongelmia ratkottua.
Ohita kaikki negatiiviset viestit täällä, minkä varmaan fiksuna ihmisenä olet osannut tehdäkin. Ymmärrän sinua täysin. Mitä jos varaat ajan tytöllesi jonnekin matalan kynnyksen psykiatrille, että saat masennuksen mahdollisuuden suljettua pois. Tyhmä tyttösi ei ole, jos peruskoulun keskiarvo noin hyvä. Itsellä vähän samanlaisia huolia, lapselle onnellinen elämä, muulla ei niin väliä.... mutta kun kaikki ei vaan ole enää omissa käsissä kuten lapsuudessa. Tsemp ja jaksa ponnistella. Kyllä tyttäresi sitä arvostaa, vaikka aina ei siltä tunnu. Hyvä myös kysyä suoraan, että miten voit? Joskus voi aueta yllättäviä solmuja niin...
Tuntuu, että näitä lukioon meneviä, mutta töitä tekemättömiä on yhä enenevässä määrin. Oliskohan sellainen sinnikkyys hävinnyt vuosien saatossa?
Miten ylipainolla on tekemistä huonon koulumenestyksen kanssa?