Elitkö 80-luvulla? Oliko asuinkaupungissasi katuväkivaltaa?

Kouluväkivaltaa oli 80-luvun Helsingissä paljon. Kaduilla ei niinkään.

Porissa Yö-yhtyeen Olli Lindholm ja Jussi Hakulainen meinais saada turpiin joka ilta. Olli ainakin sanoi yhdessä haastattelussa niin. Vasta muutto Tampereelle "fiksujen luo" muutti asian.

Mäntsälän diinaripojat lainasivat kirjastosta musiikin historiasta kertovaa kirjaa vain lukeakseen uudelleen ja uudelleen sen kohdan, jossa Lontoon teddypojat pieksevät punkkareita. Ja mikä ihmeen syy porukoilla oli tapella keskenään?

https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/4126035

Oli tietysti. Ja jos mennään muutama vuosikymmen vielä kauemmas, niin ryöstömurhat olivat arkipäivää. Vinkuminen jostain myyttisistä roadmaneista nykypäivän hattarakaduilla on aikamoista oman historian pesua. Nuorisolla on aina ollut jengejä. Nyt vain harmittaa kun on tullut syrjittyä ja sillä on seurauksensa. Nyyhkytinyyh. 

Ennen ”pojat oli poikia”, mutta tänä päivänä eri värisiä poikia. Se persua harmittaa vietävästi.

Juu yksi pelle sai nakkarijonossa pataan, haki auton ja ajoi sillä jonoon ihmisten päälle. Sai nimen Nakki sittemmin Nacci !

80-luvun katutappeluista on tunnin mittainen ohjelma

Isäni hakattiin henkihieveriin kun 60-luvulla Paskikset metsästivät Upolaisia. Hän ei edes kuulunut jengiin. Aikamoista jeesustelua tämä nykyjengeistä hysterointi. Historia unohtunut.

Vierailija wrote:

Kouluväkivaltaa oli 80-luvun Helsingissä paljon. Kaduilla ei niinkään.

Kyllä suomenruotsalaisia miehiä ja poikia hakattiin aina kun oli mahdollisuus.

Näin kun oma enoni otti mukaan juhlimaan lähtiessään sekä kettingin että myös kondomeita. Varautui iltaa ja yötä varten. Aiemmin jo valitteli kun etenkin takit repeilivät jengitappeluissa.

Tiedän tapauksen jossa joku sen ajan öyhöttäjä kohtasi Turun Kårenin tienoilla joukon, joka opetti häntä kovalla kädellä. Eikä kukaan ohikulkija ollut kovinkaan kiinnostunut. 

Elin jo 70-luvun lopulla, vanhempani lähtivät siirtolaisiksi Göteborgiin. Nykyään asuinalue missä siellä asuin, on yksi Pohjoismaiden vaarallisimmista. Suomi oli ja on minulle kuin lintukoto edelleen.

No ei tosiaankaan ollut. Eikä tullut mieleenkään että olisi voinut olla.

Tietysti pitää katsoa mihin menee ja milloin, ja meneekö yksin. Hulluja ja juoppoja on ollut aina. Mut nyt on joka paikassa vaarallista koko ajan. 

Kun tulin vuonna 1987 varusmiehenä eka kerran junalla Hämeenlinnasta Helsinkiin, keskellä rautatieaseman hallia jotkut punkkarit hyppäsi kimppuun. Vietiin tupakit, rahat ja paluulippu. Armeijan vaatteetkin tais mennä vähän rikki. 

Vain siksi että olin "kapitalisti-nato" .. 

Älä valehtele.

M info sivulla on Tampereen kartta ja siellä on 80- ja 90-luvun tapauksia, joita kauhistelin. Muutama lähellä. Mutta lapsille oli rauhallista pääasiassa ja puistoissa uskalsi käydä.

Vierailija wrote:

Oli. Eräs uhoaja sai kasariluvulla katutappelussa turpaansa, kävi kotoa hakemassa kirveen, tuli takaisin keskustaan kostamaan ja sai vielä enemmän turpaan. Ei auttanut kirves.

Yleensä näissä jutuissa kannattaisi jäädä metsän siimekseen harjoittelemaan kirveen käyttöä ja harjoitella sen pyörittelyä nuntsien lailla. Vasta kahden kuukauden päästä tulla takaisin kostamaan nöyryytys.

Tekemisen ja harrastusten puute sai nuoret kokoontumaan kadunkulmiin ja torin laitoihin niin maalla kuin kaupungissakin.

Pieksämäkeläisen Jupen jengi oli etuoikeutetussa asemassa, heillä oli auto alla ja mahdollisuus vaihtaa maisemaa.

Jos kotikyliltä ei löytynyt tyttöjä auton takapenkille, pojat suuntasivat lähipaikkakunnile. Naapurinkylän tyttöjen jahtaaminen johti joskus tappeluihinkin.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/03/12/koviksia-juntteja-ja-traktorip…

Mitenköhän tämän nyt muotoilisin... Mä oon viiskymppinen mies Stadista ja veikkaan, että koko kaupungista ei löydy alle 60-v. joka ei olisi joutunut tappeluun, kiusatuksi, kiusaaja etc... 

Naisilla toki valitettavasti eri tavalla: huutelu, häirintä ja varmaan ihan seksuaalinen väkivalta - en tiedä, tekikö naiset edes mitään ilmoituksia. Oksettaa koko kuvio, mutta näin me miehet toimimme ( en toki minä ) - vaikea myöntää.

Käsittääkseni mun teiniaika oli helppoa. Oli vaan hevarit ja hopparit ja romanit-   punkit  ja diinarit oli jo  out - me kuunneltiin Stonea, Metallicaa, Public enemyä ja acid housea - vanhat punkit oli Lepalla ihan kuutamolla, kun tultiin maalipurkkien kanssa skeittilaudoilla.

70 luvun loppu oli ihan virallisestikin aika hurjaa aikaa. Faijani sanoi minulle, että hänen nuoruudessaan ei käyty kimpassa päälle ja potkittu, mun nuoruudessa tehtiin niin, mutta kerron samat läpät eteenpäin. 

Se mikä tässä ehkä mietityttää on rekisteröinti. Näitä aikoja ei voi verrata keskenään. Nykyisillä säännöillä yläasteen limudisko jouduttaisiin keskeyttäytämään. Kaikista lasteensuojeluilmoitus ja työntekijät saikulle, kun olimme aika humalassa ja tappelimme ulkona ja ahdistelimme tyttöjä ( en minä - olen fem. äidin kasvattama: nämä asiat minulle taottiin päähän jo varhain ).  

Asuin pienessä kaupungissa, ja siellä oli silloin vielä oma poliisiasema, joten ei ollut kauheasti katuväkivaltaa, vähän tietysti, aina oli jossain baarin tai ravintolan edessä jotain humalaisia, ja tottakai joskus myös nuoriso nujakoi keskenään. Koska kyseessä oli pieni kaupunki, kaikki tunsivat, varsinkin poliisit, ne jotka aiheutti ongelmia, niin pitivät silmällä.