Liitossamme on kolmas osapuoli, jonka ehdoilla mennään...

Olemme aikuisia, työssäkäyviä keski-ikäinen lapseton pariskunta. Miehellä lapsi ed. liitosta, on jo nuori aikuinen.
Ihastuin mieheeni siksi, että on iloinen, poikamainen, seurallinen, pidetty töissä ja ystäväpiirissä.

Ja siten se kaikkien arvaama toinen puoli: alkoholi määrittää kaiken vapaa-ajan ja meidän tekemisemme! Siis oikeesti kaiken. Nyt kun aloin tätä kirjoittaa, niin tajusin sen vasta kunnolla.

Jos meillä on joku meno (sukulaisten/kummilapsen/pidemmän ajomatkan päässä oleva/ei-niin-mukava) vapaapäivinä, jonka olen ilmoittanut miehelle varmaan VIIKKOJA aikaisemmin, niin sen toteutuminen on täysin herrassa, eli täysin epävarmaa. S-na, että voi v-aa. Mies tietää, että aamulla pitää lähteä ajamaan 200 km johonkin kummilapsen syntymäpäiville. Mutta kas kummaa, tämähän tulee hänelle ihan yllätyksenä. Sitähän voi ihan hyvin lähteä juomaan 2 olutta ( KAKSI OLUTTA) ed. iltana klo 23.

KInasin hänen kanssaan illalla varmaan 45 minuuttia siitä, että pitääkö nyt tosiaan lähteä juomaan 2 olutta illalla ja onko tosiaan niin , että hän tulee takaisin 25 minuutin kuluttua. Keskustelun edetessä se muuttui että 45 min kuluttua. Koska "tekee niin mieli kylmä olut": Tarjouduin hakemaan huoltsikalta 2 tölkkiä. Ei. Meillä oli punkkua, avataan pullo ja mäkin otan lasillisen. Ei tehnyt mieli.

Aamulla kun piti lähteä sinne ajamaan, alkoi vetkutus: " ei vielä, mä nukun vähän aikaa, kyllähän sinne ehtii." Ja myöhemmin: "Pitääkö sinne nyt lähteä, siellä on huono keli, onko nyt mitään järkeä ajaa satoja km kahvikupin ja täytekakun takia" Eli yhtä s-nan vänisemistä ja vänkmistä.

Jos tietää että päivänä x pitää tehdä jotain, joka ei kestä krapulan nukkumista iltapäivään, niin silloin pitää edellisenä päivänä tiedostaa se, ja yksinkertaisesti päättää että enpä lähde tänään ottamaan. Eikö näin luulis aikuisen pystyvän tekemään päätelmän?

Juomisen ehdoilla mennään. Kaikki muu joko jää tekemättä, siirretään myöhäisempään, joku toinen päivä tai ensi viikolla. Kaikki muu voidaan vähätellä, että "eihän se nyt ole niin päivän päälle."

Olen yrittänyt juoda hänen kanssaa, jolloin oltaisiin kotona ja voisi olla mahdollista että yöksi pääsisi nukkumaan vähän ajoissa. Ei onnistu enkä jaksa sitä itse.

Aina kun kaverit kysyy jonnekin,niin pitää lähteä kun "onhan se nyt mentävä kun kerran pyydetään": AIJAA. Mutta kun kutsutaan selvinpäin sukulaisten luo, niin se ei ole niin tärkeää.

Kirjoitukseni on sekava sillä se on kirjoitettu vittuuntuneessa tilassa.

Kyllästyttää se kaksinaismoraali ja tekoviestit, että eihän tässä nyt ole mitään stressattavaa ja että mitä sä nyt keuhkoot. Miksi minä keuhkoon ja miksi minä stressaan jo viikkoa ennen kun pitäisi mennä jonkun tädin kutsuille. No oisko siksi, että ne ei ikinä ole niin tärkeitä etteikö niitä voisi vaan jättää menemättä "kun nyt ei oikein jaksa"= nukun krapulaani enkä pysty lähtemään mihinkään..

Miksi naiset nalkuttaa. Olisko siihen joku syy. Laitan kalenteriin ylos jokaisen ryyppypäivän, jonka takia seuraavat päivät menee nukkuessa. Kalenterista tulee sellainen että työpäivät hoidetaan ja kaikki vapaat menee ottaessa ja siitä toipuessa.

Olen totaalisen kypsä.