Jos ei saa lapsia (helposti) niin kertooko se huonommuudesta?

Itse pikemminkin ajattelen, että lapsettomuuden suru ja ponnistelut lapsen saamiseksi saattavat jopa jalostaa ja inhimillistää ihmistä. Niinkuin kärsimys tekee, jos se ei katkeroita. 

Mitä?

Hyvä juttu, jos maailmaan ei tule lisää lapsia. Ylikansoitusta on jo muutenkin.

Höpöhöpö. Se kertoo vain siitä, kuinka paljon vanhemmat ovat lastaan halunneet, kun ovat hoitoihin asti hakeutuneet.

Älä lähde mukaan tuohon miesten pakkomielteeseen asettaa joka ikinen asia ja ihminen hierarkiaan. Ei kaikkeen tarvi etumerkkiä, miinusta tai plussaa. Relaa.

Ap, millä tavalla koet olevasi reppana?

Itse olen hyvässä sosiaalisessa asemassa, pystyisin myös pääsemään hyville tuloille halutessani (mutta en halua, vaan olen mieluummin valinnut työn josta pidän). Minulla on erinomainen parisuhde, joka on jatkunut onnellisena jo 13 vuotta. Muuta kuin flunssaa olen sairastanut viimeksi lapsena. Näytän kuulemma noin 10 vuotta ikäistäni nuoremmalta, olen kaikin puolin onnellinen ja saanut elämässä oikeastaan kaiken paitsi ne lapset. Lapsiakaan en elämääni tarvitse niin kipeästi, että en voisi olla onnellinen ilman. Elämäni on hyvää ja täyttä.

En siis koe olevani mitenkään reppana, päin vastoin.

Ei tietenkään. Kysymys on täysin idioottimainen. Bilsa on bilsaa. Vaikka ajatteluykyky, siis äly, tuottaa otsikon kaltaisen kysymyksen, niin eihän sillä ole mitään tekemistä kahden ihmisen sukusolujen yhteistoiminninan tai muun lisääntymisen kanssa. Hyvänen aika sentään! 

Kai sellainen nainen nyt luonnonoikku on, kun ei pillu toimi! Vaikka syöhän sitä normaalitkin e-pillereitä ja on silloin ihan samassa tilassa kuin mahot. Eikä sekään luonnollista ole.

Noh. 

Jos nyt otetaan ihan puhtaasti evolutionäärinen katsontakanta, niin sellainen ihminenhän ei nk. luonnontilassa jatka sukua. Ei siirrä geenejään eteenpäin. Sille on jokin syy. Lajit jalostuvat 'itsestään' juuri tämän kautta. Sitä kutsutaan evoluutioksi. 

Toisaalta, olemme jo muutenkin erkaantuneet "luonnontilasta" eivätkä "alkuperäiset" säännöt enää päde monella muullakaan osa-alueella. 

Vaikeita asioita. Mielestäni yksiselitteistä vastausta ei voi antaa. 

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:15"]

Noh. 

Jos nyt otetaan ihan puhtaasti evolutionäärinen katsontakanta, niin sellainen ihminenhän ei nk. luonnontilassa jatka sukua. Ei siirrä geenejään eteenpäin. Sille on jokin syy. Lajit jalostuvat 'itsestään' juuri tämän kautta. Sitä kutsutaan evoluutioksi. 

Toisaalta, olemme jo muutenkin erkaantuneet "luonnontilasta" eivätkä "alkuperäiset" säännöt enää päde monella muullakaan osa-alueella. 

Vaikeita asioita. Mielestäni yksiselitteistä vastausta ei voi antaa. 

[/quote]

Minä ajattelen, ja tälle on tutkimustietoakin tueksi nykyään, että ihmisten arvot, ajatukset, elämän kokemus ja muut henkisen puolen jutut ovat itse asiassa geneettistä materiaalia tärkeämmässä osassa kulttuurien kehittymisessä. Siis vaikka geenini eivät sellaisenaan siirtyisikään eteenpäin, kulttuurievoluution kautta monet muut asiat minusta siirtyvät - sitä todennäköisemmin mitä paremmin osaan elämäni elää ja mitä useampia ihmisiä saan vakuutetuksi sen elämäntavan hyvistä puolista / kannattavuudesta.

Olen ollut jo lapsena sellainen ihminen, jolta muut tulevat kysymään neuvoja vaikeissa elämäntilanteissa. Olen paneutunut heidän ongelmiinsa huolellisesti, ja usein he ovat saaneetkin avun. Koen siirtäneeni hyvin paljon olennaisia arvoja eteenpäin tähänastisen elämäni aikana, vaikka minulla ei omia lapsia olekaan. Sellaiset asiat kuten rehellisyys voittaa epärehellisyyden, kiltteys ilkeyden jne., eivät aina tule ihmisille luonnostaan, mutta kun ne oppii ja käytännössä huomaa toimiviksi, ne seuraavat usein mukana koko elämän ajan.

Joku menestyvä tutkija tai julkisuuden henkilö voi vaikuttaa ihmisiin vielä laajemmassa mittakaavassa kuin kaltaiseni yksityinen ihminen koskaan. Mitä laajempi tällaisen ihmisen aikaansaama vaikutus on, sitä kuolemattomampi hän mielestäni on verrattuna niihin ihmisiin, jotka siirtävät eteenpäin ainoastaan geenejään.

Teoriani, jota en sanoisi ääneen mutta täällä netissä anonyymina voin sanoa, on että mitä vaikeampaa ihmisen on hyväksyä oma lapsettomuutensa, sitä vähemmän hän kokee saaneensa aikaan elämässään muilla elämänalueilla. Jos on saanut paljon aikaan ja tehnyt suuren vaikutuksen moniin ihmisiin, se lasten saaminen ei tunnu enää niin olennaiselta - näin tämä ainakin itselläni on mennyt. Teoriaa tukee se, kuinka raivoisasti jotkut pelkälle äitiydelle koko elämänsä omistaneet ihmiset paheksuvat lapsettomuushoitoja. Heille äitiys tuntuu olevan ainoa iso onnistuminen elämässä, jolla he kokevat voivansa rehennellä, ja siksi heistä tuntuu kurjalta että heitä "alempiarvoisia" ihmisiä sitten keinotekoisesti autetaan pääsemään samaan "saavutukseen".

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:06"]

Höpöhöpö. Se kertoo vain siitä, kuinka paljon vanhemmat ovat lastaan halunneet, kun ovat hoitoihin asti hakeutuneet.

[/quote]Ei, kertoo aikamoisesta itsekkyydeestä ja omahyväisyydestä - pakko saada se biologinen lapsi - vaikka maailmassa - ja ihan Suomessakin - on lapsia, jotka tarvitsisivat turvallista kotia. En ymmärrä, mikä kenessäkään on niin 'erinomaista' että sitä täytyy väen väkisin yrittää 'periyttää/monistaa'. Nämä henkilöt kun harvoin kuuluvat siihen maailman älykkäimpään sakkiin, jolloin asian voisi ehkä jotenkin hyväksyä.

se kertoo siitä, että kyseiset ihmiset eivät ole luotuja /kykeneviä vanhemmiksi, eikä heidän tulisi tehdä lapsia väkisin hoidoilla.

Ei todellakaan kerro siitä, mutta ymmärrän tunteesi. Se tunne että itse on jotenkin erilainen tai alisuoriutuja, syntyy pitkän lapsettomuuden aikana, kun kaikki muut tuntuvat tuon tuosta lisääntyvän ilman suurempaa panostusta. Totuushan on, että joka viides pariskunta kärsii lapsettomuudesta, mikä osittain johtuu siitä että nykyään lisäännytään myöhemmin. Ennen lisäännyttiin 20 -vuotiaina, ja keskiajalla teini-ikäisinä. Sinä ja miehesikin olistte saattaneet saada aivan hyvin lapsia 19-vuotiaana. Toinen on myös esimerkiksi joidenkin lääkkeiden aiheuttama lapsettomuus. Minä sairastan sellaista sairautta, jonka lääkkeet aiheuttavat lapsettomuutta. Ennen tuo sairaus vain kärsittiin ilman lääkkeitä, ja lisääntyminen ei siis heikentynyt kun ei ollut lääkkeitäkään. Eli "epäkelpo" yksilö aivan helposti saattoi saada lapsia. Lisääntymiskyky on vain yksi pieni osa elämäämme, ei meitä ihmisinä määrittävä millään lailla.

Muistan kun sain keskenmenon pari vuotta sitten, ja katsoin facebookista kun yksi kouluaikainen tuttava ilmoittu raskaudestaan, ja myös siitä että hänhän ei lopeta huumeiden käyttöä kun se on niin hankalaa. Sitten alkoi viikon parin välein vuoroin uho ja vuoroin itku -päivitykset. Tämä tyyppi on myös jälkeenjääneeksi todettu (okei ei nyt ihan jälkeenjääneeksi varmaan, mutta sai erityisapua "hitauden" vuoksi). Lapsi syntyi sairaana ja huostaanotettiin. Mitäpä luulet, kumpi on ihmiskunnan kehityksen kannalta järkevämpää että lisääntyy, sinä vai tämä tuttavani? Ihan oikeasti, jos mietitään mitä lastenkasvatus vaatii, niin lisääntymiskyky on pienin asia siinä. Jos siis puhutaan puhtaasti terveen ihmisen kasvatuksesta. 

Minusta sinun kannattaisi ajatella niin, että teidän lapset ovat paljon suuremmalla kaipuulla odotettuja ja ainakin he ovat todella toivottuja ja rakastettuja. Näin ei ole joka perheessä. Lapsettomuushoidoissa ei ole mitään pahaa, jos ne itse vain jaksaa henkisesti ja fyysisesti. Jos ajattelisimme niin, että luonto päättää ketkä eivät saa lisääntyä, niin pitäisi antaa myös luonnon päättää ketkä saavat elää. Esim syöpähoidot ovat paljon raskaampia ja luonnottomimpia kuin lapsettomuushoidot (niissä ihmistä myrkytetään). En todellakaan siis vastusta syöpähoitoja, mutta sanon nyt vain jotta saisit perspektiiviin asiat. Miksi evoluution voi puuttua vain estämällä ihmisen kuoleman, miksi ei voi puuttua tarjoamalla lisääntymismahdollisuutta sen menettäneelle syystä tai toisesta? Lisäisin vielä, että suurin osa meistä on luonnon kannalta lisääntymiskelvottomia siinä mielessä että suvuissa on syöpää, sydänsairauksia, mt-ongelmia ja alkoholismia. Mutta niin vain ihmiset tekevät lapsia, joten älä tunne huonoa omatuntoa omistasi.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:06"]

Höpöhöpö. Se kertoo vain siitä, kuinka paljon vanhemmat ovat lastaan halunneet, kun ovat hoitoihin asti hakeutuneet.

[/quote]Ei, kertoo aikamoisesta itsekkyydeestä ja omahyväisyydestä - pakko saada se biologinen lapsi - vaikka maailmassa - ja ihan Suomessakin - on lapsia, jotka tarvitsisivat turvallista kotia. En ymmärrä, mikä kenessäkään on niin 'erinomaista' että sitä täytyy väen väkisin yrittää 'periyttää/monistaa'. Nämä henkilöt kun harvoin kuuluvat siihen maailman älykkäimpään sakkiin, jolloin asian voisi ehkä jotenkin hyväksyä.

[/quote]

Miten sitten normaalisti lisääntyvän lisääntyminen ei ole itsekästä? Miksi tuolloin ei voisi jättää omaa lasta tekemättä, kun Suomessa on niin paljon lapsia jotka kaipaavat kotia?

Meillä biologinen ja sijaislapsi. Adoptointi on käytännössä mahdotonta, ja sijaisvanhemmuutta en suosittele kenelläkään joka ei erityisesti siihen koe kutsumusta. On aivan erilaista kuin oikea vanhemmuus, sillä yhteys biologiseen sukuun säilyy, ja milloin tahansa voit joutua luopumaan lapsesta. Ei se sovi kaikille. 

Voi ap, älä täältä ainakaan hae tsemppiä itselle. On niin paljon ihmisiä jotka eivät tiedä mitään lapsettomuudesta ja niiden syistä (jotka usein saattavat olla vaikkapa onnettomuuden syytä, kuten minulla). Tänne tulee vain ihmiset pätemään asialla josta ei tiedä mitään, ja haukkumaan sinut vanhemmuuteen sopimattomaksi, koska purkavat omaa pahaa oloaan. Toisaalta se helpottaakin, jollain menee vielä huonommin, kun tuntee hyvä fiilistä potkiessaan maassa makaavaa.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 19:01"]

Voi ap, älä täältä ainakaan hae tsemppiä itselle. On niin paljon ihmisiä jotka eivät tiedä mitään lapsettomuudesta ja niiden syistä (jotka usein saattavat olla vaikkapa onnettomuuden syytä, kuten minulla). Tänne tulee vain ihmiset pätemään asialla josta ei tiedä mitään, ja haukkumaan sinut vanhemmuuteen sopimattomaksi, koska purkavat omaa pahaa oloaan. Toisaalta se helpottaakin, jollain menee vielä huonommin, kun tuntee hyvä fiilistä potkiessaan maassa makaavaa.

[/quote]

Niinpä. Monet eivät myöskään tajua hoitoja, eivät siis ymmärrä mitä niissä tapahtuu. Epäkelpoja sukusoluja kun ei saada edes hoitojen avulla hedelmöittymään keskenään, jakaantumaan, ja lopulta kiinnittymään. Puhumattakaan siitä että ne selväisivät ensimmäiset 3kk kohdussa, jolloin suurin osa keskenmenoista tapahtuu (kromosomihäiriön mukaan).

Inseminaatiosta ivf -hoitohin kyse on aina siitä että etsitään/tuotetaan kelvot sukusolut, jotka saatetaan yhteen. Tämän jälkeen asian ns herran hallussa -tai luonnosta kiinni- kuka mitenkin haluaa ajatella. ihan toden totta tällaisella palstalla jossa suurin osa on maallikoita, ja heillä ole tuon hajua hedelmöityshoidoista tai lapsettomuuden syistä, ei kannata aloittaa keskustelua aiheesta kun mieli on maassa. Lapsettomuudesta kärsivilläkin on kelpoja sukusoluja, mutta usein ei syystä tai toisesta tarpeeksi, jotta ne pääsisivät kohtaamaan. Jos kyseessä on kromosomihäiriöitä, niin hedelmöitystä ei voi tapahtua. Kaikkihan eivät saa edes hoidoilla lapsia, ja sekin unohtuu usein monilta. Esim inseminaatio on vain tehostettu yhdyntä, noin biologian näkökulmasta katsottuna, tätäkään usein ihmiset eivät tiedä. Se voi olla niin pienestä kiinni.

Ne jotka helposti tulee raskaaksi niin on pilleri pettänyt ja ei itseasiassa olisi edes halunneet. Ne jotka todella haluaa niin voi olla työn ja tuskan takana tulla raskaaksi. Näin karkeasti sanoen. 

Mun kaksi kaveria ovat saaneet lapset hoidoilla (ja kuka tietää vaikka useampikin, eihän noista monet puhu avoimesti), ja ovat kyllä molemmat kaikkea muuta kuin reppanoita, sekä miehensä myös. Toinen on lukenut itsensä tohtoriksi ja työskentelee yliopistolla lehtorina, miehellään oma ihan suht menestynyt firma. Toinen on lääkäri itse ja miehensä myös.

Molemmilla jäi lastenteko siis aika myöhäiseen, ja varmaan sen takia hoidoilla saadut raskaudet sitten. Itse en ole ikinä ajatellutkaan että lapsettomuudesta kärsivä olisi jotenkin reppana, tai että hoidot olisivat jotenkin väärin. En rehellisesti sanottuna edes tajunnut, että jotkut oikeasti ajattelevat noin. Noh, kai se internet todellakin paljastaa ihmisten pimeät puolet. Tai no kerran yksi kaveri jotain sanoi tästä lääkäristä että "Eipä se "Marjakaan" kaikessa onnistu", mutta itse tulkitsin että oli kateellinen ja sanoin kyllä ihan suoraankin että lapsellista kommentoida toisten suurta surua noin. Meitä on kyllä moneen junaan.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 20:31"]

No luonnollista kai se olisikin jos olisi myöhäiseen jättänyt lasten yrittämisen mutta minä aloin yrittää parikymppisenä miehen kanssa, enkä tullut raskaaksi kun vasta ivf-hoidolla 25-vuotiaana. Eipä siinä voi olla kuin alisuoriutuja, varsinkin kun miehellä sperma priimaa ja minusta löytyi vain vikoja. Ap.

[/quote]

Olisiko noita vikoja löytynyt sinusta 15-vuotiaana? Joskus ei ollut asia eikä mikään saada teini-ikäisenä lapsia, olihan tuolloin sukukypsä.

Mutta toden totta tuollaisella asenteella ei saa kuin itselleen pahan mielen. Toki voit rypeä siinä itsesäälissä, jos oikein kovasti haluat. Ihmisen arvo -ei sinun eikä kenenkään muun- ei ole kiinni kohdusta, munasarjoista, hormoneista, spermasta -eikä muutenkaan mistään terveydellisistä asioista. Ei ainakaan minun mielestä. Pitäisitkö omaa lastasi alisuoriutujana ja huonona, jos hän ei voisi saada lapsia? Aivan. Miksi olisit itsellesi sen ankarampi, arvokas ihminen sinäkin olet.

Minä ainakin arvostan itseäni tällaisena kuin olen. Suosittelen sinulle kyllä ihan oikeasti ammattiauttajalle juttelemista. Näyttää että lapsettomuus on jättänyt sinuun jotain pysyvää, ja tuskin haluat siirtää sitä itseinhoa lapsillesi. Kaikkea hyvää sinulle, ja halusit sitä tai et, niin et ole alisuoriutuja tai arvoton ihminen lapsettomuuden vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 20:31"]

No luonnollista kai se olisikin jos olisi myöhäiseen jättänyt lasten yrittämisen mutta minä aloin yrittää parikymppisenä miehen kanssa, enkä tullut raskaaksi kun vasta ivf-hoidolla 25-vuotiaana. Eipä siinä voi olla kuin alisuoriutuja, varsinkin kun miehellä sperma priimaa ja minusta löytyi vain vikoja. Ap.

[/quote]

Kiittämättömyys on maailman palkka. Jotkut puskee niitä ivf-hoitoja useamman vuosikymmenen, ja joutuvat nielemään karvaan tappion ja etsimään uusia onnen lähteitä elämälle. Toiset saavat niillä useamman lapsen, mutta sekään ei kelpaa. Silti pitää ruikuttaa jälkikäteen, että on vain arvoton ja epäkelpo ihminen. Arvaa miltä tuollainen kuulostaa sellaiselle, joka ei edes hoidoilla niitä lapsia saa.

Itse selvisin lapsettomuudesta, koska ymmärsin, että murheemme meillä on kaikilla. Eikä ne lapset tai muukaan itsestä riippumaton asia tällaisessa yhteiskunnassa määritä onnen mahdollisuuksia. Toiset menettävät kaiken traagisesti: puolison, lapsen. Minulla on asiat aika hyvin, on läheisiä, on ihana puoliso, elämällä on tarkoitus (elää!), oma koti löytyy, mielenkiintoinen ura, harrastuksia, rahaa, matkustelua. Paljon enemmän mitä suurimmalla osalla maailmamme väestöstä. En vain ymmärrä, miten joku joka vieläpä saa sen kovasti toivomansa asian, viitsii käyttää elämänsä päivät valtavaan itseinhoon. Toivon kuitenkin että saat selvitettyä ongelmasi, sillä ei tuollainen kovin mukavalta kuulosta.