Lue keskustelun säännöt.
Entisten ystävien ei tarvi enää vaivautua! Aivan väsynyt näihin ihmisiin
18.12.2021 |
Kirjoitin joku aika sitten epätoivoisena, surullisena ”ystäväpariskunnasta” jotka ovat jo useamman vuoden milloin milläkin tekosyyllä kieltäytyneet kyläilystä, vaikka meillä (valitettavasti) on yhteisiä kummilapsia.
Kaduttaa niin paljon, että valitsimme kummit, jotka eivät tule kylään ja tapaamaan lastamme. Eivät liioin koskaan kutsu heille. Pelkäävät hysteerisesti lasten nuhia, milloin on illallla nukkumaan meno liian aikaisin tai myöhään, aina löytyy joku tekosyy kyllä.
Päätimme vielä kerran yrittää, ja kutsuimme heidät uudeksi vuodeksi meille saunomaan, kylään ja paljuun lapsiperheen kesken hyvän ruoan äärelle. Ei saatu edes mitään vastausta että kiitos tai ei kiitos on muuta sovittuna. Jotain epämääräistä selitystä taas aikatauluistaan, joten vielä soitimme ja kutsuimme. Taas vain epämääräistä selitystä.
Odotimme viikon, ja kun vastausta ei kuulunut, kutsuimme toisen kaveriperheen, jotka eivät ole lapsemme kummeja, mutta meillä on samanikäiset lapset. He vastasivat heti:
Kiitos todella paljon kutsusta!
Tulemme enemmän kuin mielellämme!
Tulee aivan huippu uusi vuosi upeassa ympäristössä teidän kanssanne😎🥂
Herää kysymys miksi roikumme tälläisissä ”ystävissä” joita ei kiinnosta edes kerran vuodessa tavata lapsia? Voiko tästä sanoa suoraan?
Kommentit (48)
Ottamatta kantaa varsinaisesti aloitukseen: minä en pääsääntöisesti jaksa muiden lapsia. En jaksa sitä päätöntä riehumista (yhden perheen "adhd-poika", ihan ääliömäistä kouhotusta, vaarallinen mm. lemmikkieläimille), huonoja tapoja (toisen perheen iltatähti, joka ei saanut tarpeeksi huomiota vanhempien erotessa, mikä näkyy ääliökäytöksenä, mm. räkii ruokapöydässä), jatkuvaa mekkalointia ja huomion hakemista (naapuriperheen 10-v. kuopus, jota lihavuuden takia paapotaan ja jolle lässytetään, mutta joka syö pöydät tyhjiksi kaikista ruuista). Ja niin edelleen. Lienee selvää, että näitä perheitä ei tee mieli kutsua kylään. Harmi sinänsä, kun näiden perheiden aikuiset ovat kivoja ihmisiä - ja ehkä noista lapsistakin tulee kivoja ihmisiä, joskus aikanaan....
Jos aloittajan lapset näyttäytyvät jostakin syystä ikävinä noille vieraille, en ihmettele etteivät suostu kyläilyihin. Kaikki vaan ei tykkää joistakin lapsista, vaikka ne olis kummilapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat on sokeita niiden omien lasten käytökselle. On kiva saada kutsu syömään hyvää ruokaan, jne, mutta usein miten se kutsuja perheen lapset aloittaa sellaisen show että tällainen lapseton pariskunta on vähän ihmeissään miten päin meidän oikein pitäisi olla.
En nyt menisi toisten paljuun, ällöttää, yököttää, hyi hyi. Kieltäytyisin minäkin. Siellä ne bakteerit ja virukset tekevät vaihtokauppaa, Hyh Hyh. Ymmärrän täysin kieltäytyjiä. En tietenkään kerro sitä kutsuville, sanon, vaan, kiitos kutsusta, emme pääse nyt.
Ap kirjoittaa "Päätimme vielä kerran yrittää, ja kutsuimme heidät uudeksi vuodeksi meille saunomaan, kylään ja paljuun lapsiperheen kesken hyvän ruoan äärelle."
Onko teillä joskus aiemmin ollut tällaista yhteistä sauna/paljuiltaa? Onko tälle pariskunnalle/perheelle ok heilua (puoli)alasti muuten kuin ihan yksityisesti? Itse pitäisin todella kummallisena jos joku tuttavapariskunta tosta noin vaan esittäisi paljukutsun jos ei aiemmin ole ollut puhetta siihen tyyliin että ehdottomasti halutaan/tykätään saunoa/paljuilla.
24, kyse ei varmaan ole nyt paljusta, vaan AP tai hänen lapset saattaa olla niin ärsyttäviä että siksi eivät halua tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan ap itse painostaja näissä jutuissa?
Tai sellainen joka loukkaantuu kaikesta jos ei mene just oman pään mukaan.
Ap, mieti hetki, koska te olette käyneet heillä? Oletteko kovin arvostelevia, ovatko lapsenne ärsyttäviä tai jotain muuta ? Onko elämäntapanne kovin erilainen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teillä on sellaisia tapoja jotka ovat inhottavia? Mua ainakin ällöttää käydä yhden mun kummilapsen perheen kotona, käsihygienia aivan kamalaa, vessat aika likaiset, lapset nuhassa ja yskivät ja koskaan ei tietenkään kerrota siitä etukäteen. Vanhemmat vähän snopeja, ei kiinnosta kuunnella taas omakehuja montaa tuntia ja mikään minun asia ei kiinnosta eikä kuulumisia kysellä. Ei kiitos.
Siinäpä railakas vastaus. Kumma, että se toinen perhe ilahtui kovasti kutsusta.
Kyllä minuakin ärsyttävät ihmiset jotka eivät ymmärrä sitä että esim saunominen ei kiinnosta kaikkia eikä muiden luona yöpyminenkään. Näitä kutsuja tullut meillekin. Voisi vaikka kysyä että kiinnostaako saunailta ja/sekä yökyläily vai menettekö mieluummin illan päätteeksi yöksi kotiin, hoidamme kyydin. Vaikka sen sitten itse maksaisi loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olette tosielämän Ove ja Anette?
Olen kaverin pojan kummitäti ja käyn vain pakolliset synttärit juhlimassa. Syitä on muutamia.
Itselläkin on lapsia, mutta lapset vähän vanhempia eivätkä jaksa kaverin lasten kouhotusta ja riehumista. Koko aika menee pelleilyyn ja siihen, että kuunnellaan kuinka perheen aikuiset läksyttävät lapsiaan tästä pelleilystä. Lapseni eivät vaan halua lähteä vierailuille tällaiseen ympäristöön. Tulisiko äitinä pakottaa?
Ollaan perheinä eri tyylisiä. Heillä on aina jotain aktiviteettiä illasta aamuun, ovat sosiaalisia ekstrovertteja. Meillä hiljaisempaa ja rauhallisempaa olemista, tykätään olla harvojen läheisten seurassa ilman kummempiakin aktiviteetteja (saunat, paljut, reissut, tapahtumat). Valitettavasti vierailut tässä perheessä stressaa ja vie henkisiä voimavaroja.
Perheen isä jotenkin kuvittelee vielä että meillä on joku yhteys ja hakeutuu hölöttämään omista jutuistaan, jotka voisivat mua vähempää kiinnostaa. Jotenkin oleminen pröystäilevää ja arvot ja elämäntapa erilaisia. Ei vaan natsaa ja tulee olo, että voisin olla just nyt tekemässä jotain järkevämpää tai keskustelemassa jonkun kanssa jostain merkityksellisemmästä.
Nämä meillä syinä että yleensä kieltäydytään jos kutsu tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kaverin pojan kummitäti ja käyn vain pakolliset synttärit juhlimassa. Syitä on muutamia.
Itselläkin on lapsia, mutta lapset vähän vanhempia eivätkä jaksa kaverin lasten kouhotusta ja riehumista. Koko aika menee pelleilyyn ja siihen, että kuunnellaan kuinka perheen aikuiset läksyttävät lapsiaan tästä pelleilystä. Lapseni eivät vaan halua lähteä vierailuille tällaiseen ympäristöön. Tulisiko äitinä pakottaa?
Ollaan perheinä eri tyylisiä. Heillä on aina jotain aktiviteettiä illasta aamuun, ovat sosiaalisia ekstrovertteja. Meillä hiljaisempaa ja rauhallisempaa olemista, tykätään olla harvojen läheisten seurassa ilman kummempiakin aktiviteetteja (saunat, paljut, reissut, tapahtumat). Valitettavasti vierailut tässä perheessä stressaa ja vie henkisiä voimavaroja.
Perheen isä jotenkin kuvittelee vielä että meillä on joku yhteys ja hakeutuu hölöttämään omista jutuistaan, jotka voisivat mua vähempää kiinnostaa. Jotenkin oleminen pröystäilevää ja arvot ja elämäntapa erilaisia. Ei vaan natsaa ja tulee olo, että voisin olla just nyt tekemässä jotain järkevämpää tai keskustelemassa jonkun kanssa jostain merkityksellisemmästä.
Nämä meillä syinä että yleensä kieltäydytään jos kutsu tulee.
Jessus, olet oikein hirveä kummitäti😱
Et sitten löytänyt kummilapsesi perheestä yhtään mitään hyvää😱
Nää on näitä, meilläkin on yksi kaveri pariskunta joka aina kutsuu milloin mihinkin ja kuulemma outoa kun ei tarjottavat ja juurikin nämä "puitteet" kelpaa. Juu, ei kelpaa, haluamme viettää sitä vähää vapaa aikaa mitä meillä on perheen kesken, kun muuten olemme töissä ja milloin missäkin, meillä on kotonakin hyvät puitteet ja tykkäämme olla kotona niinä harvoina vapaahetkinä mitä meillä on, en halua sitä viettää muiden nurkissa ja muiden "hyvät puitteet" eivät välttämättä ole meille hyviä.. ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palju? Siinä jo kylliksi syytä, miksi eivät tule.
Just tämä. Yök. Ei kyllä kiinnosta mennä lillumaan kenenkään paljuun. Paljut vain oman perheen väelle kiitos.
Vierailija kirjoitti:
En nyt menisi toisten paljuun, ällöttää, yököttää, hyi hyi. Kieltäytyisin minäkin. Siellä ne bakteerit ja virukset tekevät vaihtokauppaa, Hyh Hyh. Ymmärrän täysin kieltäytyjiä. En tietenkään kerro sitä kutsuville, sanon, vaan, kiitos kutsusta, emme pääse nyt.
Tässäpä se juurikin tuli! "En tietenkään kerro...jne.." Suomalaisen vaikues kommunikoid, josta syntyy pääsääntöisesti vain ja ainoastaan väärinkäsityksiä ja luuloja.
Miksi sinun on vaikea sanoa asiaasi??
A.p. on oikeassa. Te muut puleeraatte vastauksillanne ja ennen kaikkea vastaamatta jättämisillä.
Olen laittanut elämän varrella koko joukon kaltaisianne puleeraajia pois listoilta. Jos ihmisellä ei ole munaa sanoa asioita suoraan (huom. asiat VOI sanoa suoraan, tyylikkäästi ja loukkaamatta toista) ja jos kuulija katsoo oikeudekseen olla hyväksymättä suoraa ja rehellistä kommunikaatiota, lienee vika hänessä!
Esimerkkinä: ystäväni kutsui häihinsä. Kiitin lämpimästik utsusta ja ilmoitin, etten valitettavasti tule juhlaan, jossa eräs kutsuttu tulee vetämään tavoillensa uskollisesti viinaa kaksin käsin, koska en siedä kännijuhlia. Ystävän kanssa no problem.
Toinen: sain kutsun käelylenkille. Hain ystävän kotoa sovittuun aikaan. Hän oli tapojensa mukaisesti aikatauluistaan myöhässä ( ei koskaan kunnioita toisen aikaa, vaan on aina myöhässä tapaamisista) ja kutsui mut "hetkeksi sisään odottamaan. Siinä alkaa sitten rauhassa meikkailemaan, "kun ei koskaan tiedä kuka tulee vastaan". Kerroin, etten ole tullut tänne sun meikkailuja odottamaan, että voit kyllä lenkille lähteä maalaamattakin. Noh, siinä odottelin vaan viimeisen kerran.
Tuttu kutsui häihinsä. Oli aiemmin aina soitellut ja kutsunut kotiinsa. Kun löysi kumppaninsa, ei pitänyt mitään yhteyttä ja yhteiset vappujuhlat ja muut tottut loppui seinään.
Vastasin kutsuun, etten valitettavasti saavu paikalle ja hyvää loppuelämää kummallekin teille.
Esimerkkejä riittää loputtomiin. On hyvä vetää rajat siihen, mitä sietää toiselta. On kohteliasta kertoa asiasta suoraan mikä vaivaa, eikä teeskennellä muuta.
Vähitellen jyvät erottuu akanoista ja jäljelle jää joukko, joilla synkkaa. Lika barn leka bäst!
Pirkka Martta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt menisi toisten paljuun, ällöttää, yököttää, hyi hyi. Kieltäytyisin minäkin. Siellä ne bakteerit ja virukset tekevät vaihtokauppaa, Hyh Hyh. Ymmärrän täysin kieltäytyjiä. En tietenkään kerro sitä kutsuville, sanon, vaan, kiitos kutsusta, emme pääse nyt.
Tässäpä se juurikin tuli! "En tietenkään kerro...jne.." Suomalaisen vaikues kommunikoid, josta syntyy pääsääntöisesti vain ja ainoastaan väärinkäsityksiä ja luuloja.
Miksi sinun on vaikea sanoa asiaasi??
A.p. on oikeassa. Te muut puleeraatte vastauksillanne ja ennen kaikkea vastaamatta jättämisillä.
Olen laittanut elämän varrella koko joukon kaltaisianne puleeraajia pois listoilta. Jos ihmisellä ei ole munaa sanoa asioita suoraan (huom. asiat VOI sanoa suoraan, tyylikkäästi ja loukkaamatta toista) ja jos kuulija katsoo oikeudekseen olla hyväksymättä suoraa ja rehellistä kommunikaatiota, lienee vika hänessä!
Esimerkkinä: ystäväni kutsui häihinsä. Kiitin lämpimästik utsusta ja ilmoitin, etten valitettavasti tule juhlaan, jossa eräs kutsuttu tulee vetämään tavoillensa uskollisesti viinaa kaksin käsin, koska en siedä kännijuhlia. Ystävän kanssa no problem.
Toinen: sain kutsun käelylenkille. Hain ystävän kotoa sovittuun aikaan. Hän oli tapojensa mukaisesti aikatauluistaan myöhässä ( ei koskaan kunnioita toisen aikaa, vaan on aina myöhässä tapaamisista) ja kutsui mut "hetkeksi sisään odottamaan. Siinä alkaa sitten rauhassa meikkailemaan, "kun ei koskaan tiedä kuka tulee vastaan". Kerroin, etten ole tullut tänne sun meikkailuja odottamaan, että voit kyllä lenkille lähteä maalaamattakin. Noh, siinä odottelin vaan viimeisen kerran.
Tuttu kutsui häihinsä. Oli aiemmin aina soitellut ja kutsunut kotiinsa. Kun löysi kumppaninsa, ei pitänyt mitään yhteyttä ja yhteiset vappujuhlat ja muut tottut loppui seinään.
Vastasin kutsuun, etten valitettavasti saavu paikalle ja hyvää loppuelämää kummallekin teille.
Esimerkkejä riittää loputtomiin. On hyvä vetää rajat siihen, mitä sietää toiselta. On kohteliasta kertoa asiasta suoraan mikä vaivaa, eikä teeskennellä muuta.
Vähitellen jyvät erottuu akanoista ja jäljelle jää joukko, joilla synkkaa. Lika barn leka bäst!
Jos minä vetelisin rajoja tuohon tyyliin, niin kaveripiiri supistuisi kahdesta nollaan. Saisin leikkiä keskenäni.
Itse en halua lähteä vierailulle saunaan ja paljuun. Kurjaa on myös istua yksin olohuoneessa, kun toiset saunovat ja lojuvat paljussa. Ei kuulosta minulle mukavalta uudenvuodenjuhlilta enkä ymmärrä, miksi minut halutaan vieraaksi.
Kyllä nyt ap:ta taas lytätään. Av-palsta oikein parhaimmillaan taas. Voi hyvää päivää teidän kanssanne taas..
Ap, nuo tyypit eivät selvästi ole kiinnostuneita viettämään aikaa teidän kanssanne. Minä antaisin olla ja keskittyisin ylläpitämään sellaisia kaverisuhteita, joissa molemmat pitävät toisistaan yhtä lailla ja haluavat olla yhdessä. Kummien menetys on toki kurjaa lapselle, mutta sellaista se joskus on etenkin kun kummiksi valitsee kavereita. Kaverit vähän tuppaavat tulemaan ja menemään.
Palju tuo ällöttävä ihmisen keittoastia. Siis millainen ihminen vielä haluaa lillua toisten kanssa siellä paskavedessä? Ah kun on ihanaa. Harva tajuaa niitä edes pestä ja vaihtaa vettä riittävän usein joten onhan sinne tosi ihana vieraan pulahtaa.
Emme me todellakaan halua viettää kummilasteni perheen kanssa mitään juhlia, vaikka lapset siinä perheessä on kummilapsiamme he ovat kamalia, melutaan, huudetaan, tapellaan ja isommasta lapsesta saa mitään irti kun makaa puhelimella koko ajan. Vierailu on yhtä tuskaa niin minun kuin lastemme mielestä. Ei kiitos.