Lue keskustelun säännöt.
Mieheni reaktio perheväkivalta-uutiseen
28.03.2015 |
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1427443088001.html
Luin uutisen ja päivittelin sen jälkeen miehelleni tuota tuomion pituutta. Hän vaan mutisi jotain siitä, kuinka monet naiset provosoivat miestään väkivaltaan.
:( Ehdin jo toivoa, että mies olisi muuttunut. Aikaisemmin hän on ollut lievästi väkivaltainen mua kohtaan (ja minä häntä), ja tämän jälkeen on puolustautunut sillä, että kun minä provosoin häntä.
Olemme puhuneet väkivaltaisuudesta, ja olen ehdottanut terapiaa yms, mutta se vaan jäi, kun väkivaltakin loppui. Tai loppui ja loppui, mistä minä tiedän loppuiko se lopullisesti.
Paska fiilis.
Kommentit (64)
En jaksanut lukea koko keskustelua, voisitko ehdottaa nyt sitä terapiaa? Vaikka sanoen, että asia vaivaa ja/tai pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessa meillä nyrkit heilui välillä kännissä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että fyysinen väkivalta on väärin niin silti syyllistän tilanteesta myös äitiäni. Hän teki kyllä kaikkensa tullakseen satutetuksi. Ensin joivat molemmat itsensä sopivaan humalaan ja sitten ihan mistä tahansa asiasta äitini veti herneet nenään ja huusi, huusi, huusi. Isä istui useimmiten hiljaa ärsyyntyneenä. Äiti jatkoi, meni lähelle huutamaan kuola lentäen ja yritti kaikkensa, jotta olisi saanut jonkun reaktion. Kun ei edelleenkään onnistunut niin joko luovutti tai sitten meni vielä pidemmälle "LYÖ LYÖ LYÖ KUN KUITENKIN HALUAT!!!!!!" "LYÖ MINUAAAAAAAA" Jotkut kerrat näistä sitten päätyi siihen, että häntä lopulta lyötiin. Sen jälkeen hänestä tulikin uhri. MINÄ OLEN VÄKIVALLAN UHRI!! AUTTAKAA MINUA!!!! Oli kiva uhriutua sitten, vaikka isää ei ollut koskaan oikeasti jättämässä.
Minusta molemmat teki väärin. Isä ei olisi koskaan saanut provosoitua ja lyödä (tietenkään), mutta äiti tunsi saavansa tarpeeksi rakkautta vasta kun nyrkki heilui. Äitini ei minun silmissäni ollut mikään uhri, uhreja olimme me lapset, jotka pelkäsimme ja joista kumpikaan ei välittänyt. Molemmat vanhempani oli sairaita.
En halua todellakaan syyllistää perheväkivallan uhreja!! Ap:n viestissä mainittu tuomio oli ihan mitätön :(
Mikään naisen sanoma juttu ei oikeuta miestä fyysiseen väkivaltaan! Jos mies vielä kerran lyö, lähde äläkä mene takaisin. Jos teillä on lapsia, aiheutat jäämiselläsi myös lapsille pahat elinikäiset traumat.
mun äitini osas olla todella ilkeä ja hemmetin kiukkunen jatkuvasti. kännipäissään varsinkin vittumainen ja hyi.
Hänellä on vaan ollut väkivaltaisia miehiä, jotka ovat läpsineet häntä.
Yhä 43 vuotiaana olen sitä mieltä, että jokainen läpsy oli ansaittu.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 01:51"]
mun äitini osas olla todella ilkeä ja hemmetin kiukkunen jatkuvasti. kännipäissään varsinkin vittumainen ja hyi.
Hänellä on vaan ollut väkivaltaisia miehiä, jotka ovat läpsineet häntä.
Yhä 43 vuotiaana olen sitä mieltä, että jokainen läpsy oli ansaittu.
[/quote]
Ansaitsenkohan mäkin sitten väkivaltaisen kohtelun? En ole ilkeä, varsinkaan kännipäissäni koska en kännää, mutta joskus olen aika äkkipikainen. Saatan paiskoa ovia tai tavaroita tai huutaa. Yleensä mies on käynyt käsiksi vain käyttäytyessäni noin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3, Mikseivät ne miehet lähteneet menemään, miksi piti lyödä äitiäsi?
Ap:lle tsemppiä! Tiedän tunteen. Mulle käynyt vähän vastaavaa ja mietin eroa. Mies ohittaa pyyntöni terapiasta.
Itse olin pitkään sitä mieltä että vika on enemmän lyöjässä kunnes olin naisena valmis hakkaamaan erään naisen sairaalaan kun se nainen ei vain osannut pitää turpaansa kiinni vaikka jo monet kerrat olin tehnyt selväksi että sitä paskaa en kuuntele mitä hän suustaan päästi. Ensin haukkui minua täysillä valheilla ja sitten alkoi marttyyrivaihe että kaikki ovat häntä vastaan ja omat lapsetkin pitävät häntä hirviönä. Ei voi kuin todeta että ihanko tosi, syy löytyy ihan peiliin katsomalla. Omia lapsiaankin haukkuu ja syyttää heitä asioista joihin eivät ole koskaan sekaantuneet.
Olen kyllä yhä sitä mieltä että on paljon ellei jopa suurin osa niitä jotka ovat oikeasti perheväkivallan uhreja ilman provosointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 01:47"]Mikään naisen sanoma juttu ei oikeuta miestä fyysiseen väkivaltaan! Jos mies vielä kerran lyö, lähde äläkä mene takaisin. Jos teillä on lapsia, aiheutat jäämiselläsi myös lapsille pahat elinikäiset traumat.
[/quote]
Asiaa voi katsoa kahdelta kannalta. Itse (vaikka olen nainen) olen samaa mieltä aloittajan miehen kanssa siitä, että provosoiminen on vittumaisinta mitä nainen voi tehdä ja valitettavan moni nainen tekee sitä olettaen että miehet pitävät päänsä kylmänä vaikka mikä olis. Koittakaa joskus asettaa itsenne miehen tilanteeseen ja miettikää miten TE toimisitte jos joku akka aukois teille päätänsä ja lässyttäis jotain paskaa mikä ei johda mihinkään?! On se aika paljon naisestakin kiinni, ja joskus on syytä katsoa peiliin, jospa se ongelma löytyisi sieltä :) nykyajan naisilla on usein vähän hakusessa kunnioitus miehiä kohtaan ja sitten itketään kun tulee turpaan :'((((
Jos niin ärsyttää, niin miksei mies vain lähde pois tilanteesta? Pakkoko on käyttäytyä väkivaltaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:12"]Yleisesti ottaen en tietenkään hyväksy väkivaltaa ja naistenhakkaajat ovat pohjasakkaa siinä missä muutkin heikompiaan moukuttavat.
Ymmärrän kyllä että joskus jotkut naiset vaan simppelisti ansaitsevat turpaansa. En olisi ylpeä jos nyt vaikka oma puolisoni vetelisi jotain rasittavaa naikkosta feissiin, mutta tietyissä tilanteissa ymmärtäisin miksi niin kävi. On olemassa naisia jotka käyttäytyvät aivan hirvittävällä tavalla (esim käyttävät julmaa ja säälimätöntä henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan) ja ovat täysin kykenemättömiä näkemään omassa käytöksessään mitään vikaa koska heitä itseään ei ole koskaan kohdeltu huonosti.. Tulee mieleen yksikin eukko joka todella ansaitsisi pienoisen turpasaunan tai vähintään henkistä väkivaltaa, josko alkaisi vähitellen valkenemaan miten muita saa ja ei saa kohdella. Tosin harvemmin väkivallasta mitään hyvää seuraa, mutta tarkoitan vaan että ymmärrän jos jollain miehellä joskus käpy palaa johonkin äärimmäiseen vittumaiseen akkaan.
Useimmiten tietenkään näin ei ole, vaan vika on lyöjässä. Ja siis missään nimessä perus riitely, ovien paiskominen tai nalkuttaminen tai muu sellainen perusrasittava parisuhdekäytös ei ole tarpeeksi provosoivaa oikeuttaakseen väkivallan käytön.
[/quote]
Jokainen, joka pystyy hakkaamaan tuollaisen ihmisen, pystyy myös poistamaan itsensä tilanteesta (muuttamaan pois, eroamaan, kävelemään tiehensä, dumppaamaan tyypin elämästään). Se on oikea ratkaisu.
Mikään (paitsi itsepuolustus) ei oikeuta väkivaltaa. Selvennykseksi: nalkutus, vittuilu tms. ei vaadi fyysistä itsepuolustusta.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:34"]
Yleensä se lyöjä on kohdettaan fyysisesti vahvempi. Heikommalla harvoin on edes kykyä käydä toiseen käsiksi niin, että pystyisi toista oikeasti satuttamaan, se vahvempi kun pystyy puolustautumaan juuri voimiensa avulla.
[/quote]
Tuolla lauseellasi aliarvioit ja vähättelet radikaalisti miesten kokemaa perheväkivaltaa. Epäilen myös, että tuo on samalla se yleisin syy, jolla väkivaltaiset naiset oikeuttavat käytöksensä ja miksi miehille avun hakeminen on niin vaikeaa.
Ensimmäinen vaimoni muuttui liiton loppupuolella väkivaltaiseksi ja tunnistan kyllä tuon ajattelutavan hänenkin toiminnastaan. Toisaalta henkinen ja fyysinen väkivalta koventuivat kerta kerralta ja minusta tuntui,että hän myös hakemalla haki tilannetta jossa lopulta löisin takaisin, osottaisin olevani se perinteinen väkivaltainen sika, joka hänen isänsä ilmeisesti oli ollut. En koskaan lyönyt takaisin, mutta kerran pidin häntä käsistä väkisin aloillaan, ettei satuttaisi minua tai itseään enempää. Hän puri ensin minua kaikin voimin käsivarteen ja alkoi sitten huutaa poliisia ja apua. Päädyin putkaan. Voisin vaikka vannoa aistineeni hienoista voitonriemua hänessä, olinhan jo melkein vajonnut hänen tasolleen ja oikeuttanut hänen käyttämänsä väkivallan.
Meillä oli kokoeroa noin 30cm ja 30kg, mutta ei siitä minulle mitään apua ollut, pikemminkin päin vastoin. Luulen, että kokoero teki väkivallan exälleni vain jotenkin helpommaksi ja oikeutetummaksi. Pienihän saa olla vähän rajumpi, kun ei kuitenkaan pysty isompaa satuttamaan. Myös poliisit tuntuivat ajattelevan näin, eikä heiltä juuri sympatiaa herunut. Pitäisihän noin ison kaverin saada tuollainen pikkutyttö kuriin. Toki tästä on jo 20v aikaa, joten ehkä asenteet ovat nykyisin hieman muuttuneet.
Minulla on tuosta liitosta pysyvänä muistona muutaman sentin arpi päänahassa, kun luulin riidan loppuneen ja sainkin täysin yllättäin kukkaruukusta päähän sekä viimeisestä kerrasta veitsen jättämät arvet käsivarressa ja kyljessä. Kyllä se pienikin pystyy halutessaan satuttamaan, kun tarttuu kättä pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilöt, jotka palaavat aina väkivaltaiseen suhteeseen takaisin- pitävät siitä. He tarvitsevat elämäänsä jotain vaihtelevaa, oli se sitten draamaa tai väkivaltaa. Yleensä tällaiset ihmiset ovat henkisesti köyhällä tasolla ja painivat muidenkin sosiaalisten ongelmien kanssa. Tasapainoinen, hyvin kasvatettu terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei jäisi tilanteeseen. Sääli ei siis hirveästi ole kenenkään ihmisen puolella, joka ei väkivaltaista naistaan tai miestään jätä, vaan jää vapaaehtoisesti tilanteeseen :)
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:10"]
Henkilöt, jotka palaavat aina väkivaltaiseen suhteeseen takaisin- pitävät siitä. He tarvitsevat elämäänsä jotain vaihtelevaa, oli se sitten draamaa tai väkivaltaa. Yleensä tällaiset ihmiset ovat henkisesti köyhällä tasolla ja painivat muidenkin sosiaalisten ongelmien kanssa. Tasapainoinen, hyvin kasvatettu terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei jäisi tilanteeseen. Sääli ei siis hirveästi ole kenenkään ihmisen puolella, joka ei väkivaltaista naistaan tai miestään jätä, vaan jää vapaaehtoisesti tilanteeseen :)
[/quote]
Vastenmielistä syyllistämistä ja yleistämistä. Minun tapauksessani esimerkiksi tuo ex-vaimon väkivaltainen käytös alkoi kätkytkuolemasta. Hän ei ollut sen jälkeen enää oma itsensä, masentui ja tarttui pulloon. Pikkuhiljaa alkoi sitten ilmeisesti lapsuudenkodista opitut mallit tulla pintaan, vaikkei niistä aiemmin ollut näkynyt merkkiäkään. Halusin sen entisen ihmisen takaisin ja minusta olisi ollut raukkamaista luikkia heti karkuun, kun toinen oli selvästi syvässä henkilökohtaisessa kriisissä. Myötä- ja vastamäessä, niinhän sitä luvataan. Jälkikäteen on tietysti helppo sanoa, etten häntä lopulta kuitenkaan osannut auttaa, vaan pääsi/joutui sitten ammattiavun piiriin lopulta vasta tuon veitsiepisodin jälkeen, mutta tekisin silti varmastikin uudestaan samoin.
#55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 14:58"]
Lapsuudessa meillä nyrkit heilui välillä kännissä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että fyysinen väkivalta on väärin niin silti syyllistän tilanteesta myös äitiäni. Hän teki kyllä kaikkensa tullakseen satutetuksi. Ensin joivat molemmat itsensä sopivaan humalaan ja sitten ihan mistä tahansa asiasta äitini veti herneet nenään ja huusi, huusi, huusi. Isä istui useimmiten hiljaa ärsyyntyneenä. Äiti jatkoi, meni lähelle huutamaan kuola lentäen ja yritti kaikkensa, jotta olisi saanut jonkun reaktion. Kun ei edelleenkään onnistunut niin joko luovutti tai sitten meni vielä pidemmälle "LYÖ LYÖ LYÖ KUN KUITENKIN HALUAT!!!!!!" "LYÖ MINUAAAAAAAA" Jotkut kerrat näistä sitten päätyi siihen, että häntä lopulta lyötiin. Sen jälkeen hänestä tulikin uhri. MINÄ OLEN VÄKIVALLAN UHRI!! AUTTAKAA MINUA!!!! Oli kiva uhriutua sitten, vaikka isää ei ollut koskaan oikeasti jättämässä.
Minusta molemmat teki väärin. Isä ei olisi koskaan saanut provosoitua ja lyödä (tietenkään), mutta äiti tunsi saavansa tarpeeksi rakkautta vasta kun nyrkki heilui. Äitini ei minun silmissäni ollut mikään uhri, uhreja olimme me lapset, jotka pelkäsimme ja joista kumpikaan ei välittänyt. Molemmat vanhempani oli sairaita.
En halua todellakaan syyllistää perheväkivallan uhreja!! Ap:n viestissä mainittu tuomio oli ihan mitätön :(
[/quote]
Miksi kuvailet noin yksityiskohtaisesti äitisi kauheaa käytöstä? Huutoa, ärsyttämistä, kuolan lentämistä... Isästäsi sanot vain että istui hiljaa ärsyyntyneenä. Et edes sano ääneen että isäsi löi. Et sano, miten äiti kaatui maahan, veri lensi, hampaat irtosivat tai luut murtuivat kun isä löi. Sanot vain HÄNTÄ LOPULTA LYÖTIIN. Kukaan ei sitä tehnyt, näitä nyt vain sattuu, ikävä juttu.
Totta kai sanot ne asiat täällä mitä on opetettu että kuuluu sanoa: ei olisi saanut lyödä, en halua syyllistää... Et tarkoita sanaakaan. Sen näkee siitä miten olet antanut isällesi täydellisen vapautuksen syyllisyydestä.
Oletko ikinä ajatellut näin päin: On todella ahdistavaa odottaa, milloin tulee nyrkistä, kun tietää että se on edesssä jossakin vaiheessa eikä sille voi mitään. Silloin pystyy hallitsemaan tilannetta edes sen verran, että päättää milloin tulee nyrkistä. Epäloogista mutta inhimillistä.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:34"]
Yleensä se lyöjä on kohdettaan fyysisesti vahvempi. Heikommalla harvoin on edes kykyä käydä toiseen käsiksi niin, että pystyisi toista oikeasti satuttamaan, se vahvempi kun pystyy puolustautumaan juuri voimiensa avulla.
[/quote]
Tuolla lauseellasi aliarvioit ja vähättelet radikaalisti miesten kokemaa perheväkivaltaa. Epäilen myös, että tuo on samalla se yleisin syy, jolla väkivaltaiset naiset oikeuttavat käytöksensä ja miksi miehille avun hakeminen on niin vaikeaa.
Ensimmäinen vaimoni muuttui liiton loppupuolella väkivaltaiseksi ja tunnistan kyllä tuon ajattelutavan hänenkin toiminnastaan. Toisaalta henkinen ja fyysinen väkivalta koventuivat kerta kerralta ja minusta tuntui,että hän myös hakemalla haki tilannetta jossa lopulta löisin takaisin, osottaisin olevani se perinteinen väkivaltainen sika, joka hänen isänsä ilmeisesti oli ollut. En koskaan lyönyt takaisin, mutta kerran pidin häntä käsistä väkisin aloillaan, ettei satuttaisi minua tai itseään enempää. Hän puri ensin minua kaikin voimin käsivarteen ja alkoi sitten huutaa poliisia ja apua. Päädyin putkaan. Voisin vaikka vannoa aistineeni hienoista voitonriemua hänessä, olinhan jo melkein vajonnut hänen tasolleen ja oikeuttanut hänen käyttämänsä väkivallan.
Meillä oli kokoeroa noin 30cm ja 30kg, mutta ei siitä minulle mitään apua ollut, pikemminkin päin vastoin. Luulen, että kokoero teki väkivallan exälleni vain jotenkin helpommaksi ja oikeutetummaksi. Pienihän saa olla vähän rajumpi, kun ei kuitenkaan pysty isompaa satuttamaan. Myös poliisit tuntuivat ajattelevan näin, eikä heiltä juuri sympatiaa herunut. Pitäisihän noin ison kaverin saada tuollainen pikkutyttö kuriin. Toki tästä on jo 20v aikaa, joten ehkä asenteet ovat nykyisin hieman muuttuneet.
Minulla on tuosta liitosta pysyvänä muistona muutaman sentin arpi päänahassa, kun luulin riidan loppuneen ja sainkin täysin yllättäin kukkaruukusta päähän sekä viimeisestä kerrasta veitsen jättämät arvet käsivarressa ja kyljessä. Kyllä se pienikin pystyy halutessaan satuttamaan, kun tarttuu kättä pidempään.
[/quote]
Toivottavasti asenteet ovat muuttuneet, vaikka eihän siitä ole kauan kun oli tämä surullisenkuuluisa hätäpuheluun vastanneen päivystäjän tokaisu "Otat sä naiselta pataan?" kun mies tarvitsi apua väkivaltaisen vaimonsa kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 02:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 01:47"]Mikään naisen sanoma juttu ei oikeuta miestä fyysiseen väkivaltaan! Jos mies vielä kerran lyö, lähde äläkä mene takaisin. Jos teillä on lapsia, aiheutat jäämiselläsi myös lapsille pahat elinikäiset traumat. [/quote] Asiaa voi katsoa kahdelta kannalta. Itse (vaikka olen nainen) olen samaa mieltä aloittajan miehen kanssa siitä, että provosoiminen on vittumaisinta mitä nainen voi tehdä ja valitettavan moni nainen tekee sitä olettaen että miehet pitävät päänsä kylmänä vaikka mikä olis. Koittakaa joskus asettaa itsenne miehen tilanteeseen ja miettikää miten TE toimisitte jos joku akka aukois teille päätänsä ja lässyttäis jotain paskaa mikä ei johda mihinkään?! On se aika paljon naisestakin kiinni, ja joskus on syytä katsoa peiliin, jospa se ongelma löytyisi sieltä :) nykyajan naisilla on usein vähän hakusessa kunnioitus miehiä kohtaan ja sitten itketään kun tulee turpaan :'((((
[/quote]
Miksi pitäisi kunnioittaa tyyppiä jolla on keinot niin vähissä, että pitää lyödä toista? Ihan taatusti jotkut provosoivat tahallaan (ja väkivaltaa se on henkinenkin) ja hakevat jotain reaktiota, mutta aina voi poistua tilanteesta. Ei kai se provosoivakaan tyyppi väkisin pidä ketään paikallaan. Sitten kun on rauhoittunut niin palaa takaisin ja sanoo, että eiköhän keskustella vakavasti tän suhteen jatkosta.
[/quote]
Poistuu minne? Jos riitely tapahtuu yöllä? Provosoija seuraa aina perässä, jos ei poistu asunnosta.
Miksi olette tuollaisissa suhteissa?!? Pakkoa ei ole kummallakaan, se on hyvin selvä asia. Eikö teillä ole minkäänlaista ajatusta mitä voisi tehdä jos akka mölyää, paiskii tavaroita ja äijä alkaa sillon akkaansa läpsimään? Se on vaan ilmeisesti ok ja normaali tapa, "onhan se Pera muuten ihana" ja "kyllä se Maikki on hyvällä päällä ollessaan ihan nauravainen ja mukava". Voi veljet, on meitä moneen junaan...
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:20"]
Miksi olette tuollaisissa suhteissa?!? Pakkoa ei ole kummallakaan, se on hyvin selvä asia. Eikö teillä ole minkäänlaista ajatusta mitä voisi tehdä jos akka mölyää, paiskii tavaroita ja äijä alkaa sillon akkaansa läpsimään? Se on vaan ilmeisesti ok ja normaali tapa, "onhan se Pera muuten ihana" ja "kyllä se Maikki on hyvällä päällä ollessaan ihan nauravainen ja mukava". Voi veljet, on meitä moneen junaan...
[/quote]
Niin, aatteleeko se lyöjä ja parisuhteeseen jäävä, että "meillä menee ihan hyvin kunhan tuo vaan olisi mölyämättä ja paiskomatta tavaroita"...? Varmaankin ajattelee jotenkin noin, eli että se akan (tai ukon, toki jos osat toisinpäin) tietty käytös tiettynä hetkenä on ärsyttävää ja pitää saada loppumaan, että voidaan jatkaa sitä normaalielämää... Sen sijaan että ajattelisi että koko se tilanne on oire ongelmista joko yksilöissä tai heidän suhteessa, joiden ratkaisemisessa pitäisi nähdä todella paljon vaivaa ja välttämättä silti ei tule tulosta, eli luultavasti parempi erota kuin yrittää rämpiä dysfunktionaalisessa suhteessa. Huh huh.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 02:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 01:47"]Mikään naisen sanoma juttu ei oikeuta miestä fyysiseen väkivaltaan! Jos mies vielä kerran lyö, lähde äläkä mene takaisin. Jos teillä on lapsia, aiheutat jäämiselläsi myös lapsille pahat elinikäiset traumat. [/quote] Asiaa voi katsoa kahdelta kannalta. Itse (vaikka olen nainen) olen samaa mieltä aloittajan miehen kanssa siitä, että provosoiminen on vittumaisinta mitä nainen voi tehdä ja valitettavan moni nainen tekee sitä olettaen että miehet pitävät päänsä kylmänä vaikka mikä olis. Koittakaa joskus asettaa itsenne miehen tilanteeseen ja miettikää miten TE toimisitte jos joku akka aukois teille päätänsä ja lässyttäis jotain paskaa mikä ei johda mihinkään?! On se aika paljon naisestakin kiinni, ja joskus on syytä katsoa peiliin, jospa se ongelma löytyisi sieltä :) nykyajan naisilla on usein vähän hakusessa kunnioitus miehiä kohtaan ja sitten itketään kun tulee turpaan :'((((
[/quote]
Miksi pitäisi kunnioittaa tyyppiä jolla on keinot niin vähissä, että pitää lyödä toista? Ihan taatusti jotkut provosoivat tahallaan (ja väkivaltaa se on henkinenkin) ja hakevat jotain reaktiota, mutta aina voi poistua tilanteesta. Ei kai se provosoivakaan tyyppi väkisin pidä ketään paikallaan. Sitten kun on rauhoittunut niin palaa takaisin ja sanoo, että eiköhän keskustella vakavasti tän suhteen jatkosta.
[/quote]
Poistuu minne? Jos riitely tapahtuu yöllä? Provosoija seuraa aina perässä, jos ei poistu asunnosta.
[/quote]
Kaverin luo, vanhempien luo, hotelliin, turvakotiin, ajelee autolla ympäriinsä pari tuntia... Ihanko oikeasti aiot sanoa: "Oli nyt tällä kertaa ihan pakko iskeä puolisolta pari hammasta irti, kun kotoa ei voinut lähteä kun hotellissa on epämukavat sängyt."
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:12"]
Yleisesti ottaen en tietenkään hyväksy väkivaltaa ja naistenhakkaajat ovat pohjasakkaa siinä missä muutkin heikompiaan moukuttavat.
Ymmärrän kyllä että joskus jotkut naiset vaan simppelisti ansaitsevat turpaansa. En olisi ylpeä jos nyt vaikka oma puolisoni vetelisi jotain rasittavaa naikkosta feissiin, mutta tietyissä tilanteissa ymmärtäisin miksi niin kävi. On olemassa naisia jotka käyttäytyvät aivan hirvittävällä tavalla (esim käyttävät julmaa ja säälimätöntä henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan) ja ovat täysin kykenemättömiä näkemään omassa käytöksessään mitään vikaa koska heitä itseään ei ole koskaan kohdeltu huonosti.. Tulee mieleen yksikin eukko joka todella ansaitsisi pienoisen turpasaunan tai vähintään henkistä väkivaltaa, josko alkaisi vähitellen valkenemaan miten muita saa ja ei saa kohdella. Tosin harvemmin väkivallasta mitään hyvää seuraa, mutta tarkoitan vaan että ymmärrän jos jollain miehellä joskus käpy palaa johonkin äärimmäiseen vittumaiseen akkaan.
Useimmiten tietenkään näin ei ole, vaan vika on lyöjässä. Ja siis missään nimessä perus riitely, ovien paiskominen tai nalkuttaminen tai muu sellainen perusrasittava parisuhdekäytös ei ole tarpeeksi provosoivaa oikeuttaakseen väkivallan käytön.
[/quote]Ei lyöminen ole koskaan oikeutettua. Voi välttää sellaisten ihmisten seuraa joita ei voi sulattaa. Käsittämätöntä ,että joku voi olla sitä mieltä,että saa lyödä jos toinen on tarpeeksi ärsyttävä. Eikö sitä vaan voi lähteä tilanteesta pois ja jättää toinen jäkätämään itsekseen.