Lue keskustelun säännöt.
Mieheni reaktio perheväkivalta-uutiseen
28.03.2015 |
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1427443088001.html
Luin uutisen ja päivittelin sen jälkeen miehelleni tuota tuomion pituutta. Hän vaan mutisi jotain siitä, kuinka monet naiset provosoivat miestään väkivaltaan.
:( Ehdin jo toivoa, että mies olisi muuttunut. Aikaisemmin hän on ollut lievästi väkivaltainen mua kohtaan (ja minä häntä), ja tämän jälkeen on puolustautunut sillä, että kun minä provosoin häntä.
Olemme puhuneet väkivaltaisuudesta, ja olen ehdottanut terapiaa yms, mutta se vaan jäi, kun väkivaltakin loppui. Tai loppui ja loppui, mistä minä tiedän loppuiko se lopullisesti.
Paska fiilis.
Kommentit (64)
Toisia ihmisiä lyövä henkilö on henkisesti alamittainen ääliö. Olipa lyöjä kumpaa sukupuolta tahansa.
Erotkaa väkivaltaisista puolisoistanne. He ovat häiriintyneitä, joten paranemisesta ei ole toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:14"]
Fyysinen väkivalta on vallan tavoittelua. Kun päässä ei raksuta riittävästi asioiden ymmärtämiseksi tai ratkaisun tekemiseksi, käsi käy. Negatiivisten tunteiden ilmaisu on tervettä. Muita miellyttääkseen ei pidä aina ottaa kaikkea vastaan, mikä tuntuu pahalta. Ihminen voi viisaasti kasvattaa itseään oppien ymmärtämään ihmispersoonaa ja sitä kautta tekemään väkivallattomia ratkaisuja kohti parempaa. Kasvatusprosessiin vaihtoehtoja esim. nettien vertaustuen avulla, krijallisuus, terapeutti, joku muu ulkopuolinen puolueeton ihminen. Jos omassa lapsuudessa on jotain negatiivista, jonka on kieltänyt, voi varautua että sekin täytyy avata, jotta ymmärtäisi syyt ja seuraukset.
[/quote]
Aivan samaa mieltä. Nyrkkejä käyttävät ihmiset, joilla ei ole lainkaan halua kasvaa henkisesti. Nyrkit sen sijaan ovat jokaisella valmiina. Sitten valitaan huolella se pienempi ja heikompi, jotta kimppuun käyminen olisi mahdollisimman turvallista hyökkääjälle itselleen.
Riidoissa harvemmin on viattomia osapuolia, jos ne käydään (edes lähes) täyspäisten ihmisten kesken. Tai täyspäisten ja täyspäisten. Epäilen että jos on oikein tasapainoinen ja tolkun ihminen, saattaa välttää riidatkin elämässään.
Itse en hirveän täyspäinen kaiketi ole. Eksän kanssa kuvio meni niin että aloitimme sanailusta, sitten korotimme ääntä kumpainenkin. Sitten yleensä tulin niin vihaiseksi että olisin halunnut lyödä miestä, mutta harvemmin aloitin siitä, vaan heittelin tavaroita. Jota mies yritti estää pidättelemällä minua, josta poltin taas käpyni niin että käytin kaikki keinot (puremisen, lyömisen, potkimisen jne.) päästäkseni irti.
Mies kai oli tolkullisempi kun lopetti suhteen ennen kuin väkivalta meni tuon pidemmälle - ja todella liian pitkällähän tuossa jo oltiin.
Mikään sukupuoli ei voi saada täytä vapautusta sovun ylläpidosta suhteessa, mutta molempien tulisi ymmärtää miten tilanteet eskaloituvat, ja pyrkiä välttämään sitä parhaansa mukaan. Eskaloituminen siis tässä tarkoittaa sitä että toinen vaikka "nostaa kissan pöydälle" johon vastapuoli sanoo ilkeästi, aiheuttaen hermostumisen, äänten korottamisen, tavaroiden viskelyn, pidättelyn, poskeen puremisen tai mitä nyt ikinä.
Tällaisessa tilanteessa on monta vaihetta jossa eskaloituminen on mahdollista pysäyttää. Kaikkein parasta tietysti olisi että heti alkupäässä puhuisi avoimesti, eikä hakisi konfliktia suoraan.
Mutta pointtini kertauksen vuoksi: puheeseen ei vastata nälvinnällä, nälvimiseen ei huutamalla, huutamiseen ei tavroiden viskelyllä, pidättelyllä, muksimisella tai muullakaan väkivallalla. Harvemmin kukaan on näihin juttuihin viaton, mutta ei kellään ole oikeutta ainakaan nostaa tilanteen agressiotasoa. Vaikka se akka nalkuttaisi kuinka. Kun kyllä sen akankin pitäisi aikuisena tietää miten asioista puhutaan asialliseen sävyyn, ratkaisuja hakien ja toista syyllistämättä.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 02:01"]
Ansaitsenkohan mäkin sitten väkivaltaisen kohtelun? En ole ilkeä, varsinkaan kännipäissäni koska en kännää, mutta joskus olen aika äkkipikainen. Saatan paiskoa ovia tai tavaroita tai huutaa. Yleensä mies on käynyt käsiksi vain käyttäytyessäni noin.
ap
[/quote]
Miksi ihmeessä jatkat vielä sen miehen kanssa? Jos olet nyrkkeilysäkkinä siinä on monta hyvää syytä päättää suhde, jokainen isku yksinään. Ensimmäistäkään ei tarvitse tapahtua.
Jos mies on sitä mieltä, että ne lyönnit johtuvat sinusta, ei teillä ole toivoakaan. Mies ei näe itsessään syytä täysin väärään toimintaan.
[/quote]
Eikös AP-akka itsekin maininnut olevansa väkivaltainen. Todellinen polkkapari!
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 02:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 01:51"]
mun äitini osas olla todella ilkeä ja hemmetin kiukkunen jatkuvasti. kännipäissään varsinkin vittumainen ja hyi.
Hänellä on vaan ollut väkivaltaisia miehiä, jotka ovat läpsineet häntä.
Yhä 43 vuotiaana olen sitä mieltä, että jokainen läpsy oli ansaittu.
[/quote]
Ansaitsenkohan mäkin sitten väkivaltaisen kohtelun? En ole ilkeä, varsinkaan kännipäissäni koska en kännää, mutta joskus olen aika äkkipikainen. Saatan paiskoa ovia tai tavaroita tai huutaa. Yleensä mies on käynyt käsiksi vain käyttäytyessäni noin.
ap
[/quote]
Henkinenkin väkivalta on väkivaltaa ja saattaa aiheuttaa pitkään jatkuessaan pahat traumat. Ei se toki oikeuta lyömään mutta toisaalta ei se lyömisen kielto myöskään oikeuta jatkamaan sitä henkistä väkivaltaa.
Ehdottaisin että eroatte koska selkeästikään ette luonteidenne puolesta sovi yhteen. Epäilen vain, että jollain perverssillä tavalla olette henkisesti jumissa tuossa suhteessa.
[/quote]
En mielestäni tee henkistä väkivaltaa. En mitätöi tai hauku puolisoani. Suutuspäissäni tavarat lentelevät ja korotan ääntäni. Ikävä piirre, josta haluaisin eroon, ja jonka uskon kyllä olevan ärsyttävää.
Mikä minua surettaa on se, ettei hän näytä ymmärtävän tekevänsä väärin - tai ei ainakaan näytä sitä. Hän on aina sanonut, ettei ole koskaan lyönyt naista. Se on totta - mutta hän on silti käynyt kovakouraisesti käsiksi ja myös uhkaillut väkivallalla.
Hän sanoo mun olevan myös ainoa nainen, jota kohtaan on ollut väkivaltainen. Sekin tuntuu pahalta - olenko mä oikeasti niin vaikea ja vittumainen ihminen, että nimenomaan minä ansaitsen tuon? Häntä on petetty aikaisemmissa suhteissa, mutta mä en ole koskaan pettänyt häntä. Silti välillä tuntuu, että mä saan ne kaikki vihat päälleni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, te väkivaltaista käytöstä "tietyissä tilanteissa" ymmärtävät ihmiset! Oletteko te sellaisia vanhempia, jotka hyväksyvät myös lapsen fyysisen kurittamisen? Käykö teidän kätenne, jos uhmaikäinen huutaa inhoavansa teitä? Jos vastasitte "ei", kehottaisin miettimään seuraavaa: Yleensä se lyöjä on kohdettaan fyysisesti vahvempi. Heikommalla harvoin on edes kykyä käydä toiseen käsiksi niin, että pystyisi toista oikeasti satuttamaan, se vahvempi kun pystyy puolustautumaan juuri voimiensa avulla. Eikö teidän mielestänne vahvemmalla ole myös vastuu omasta voimankäytöstään, olipa tilanne sitten vanhemman ja lapsen tai miehen ja naisen välinen? Väkivalta ei koskaan, ikinä, missään olosuhteissa ole oikeutettua ja vielä vähemmän silloin, jos toinen osapuoli on toista fyysisesti vahvempi. Todella huolissani olen kansamme tilasta, jos ihmiset oikeasti ovat sitä mieltä, että lyömistä pitäisi koskaan yrittääkään ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 02:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 01:51"]
mun äitini osas olla todella ilkeä ja hemmetin kiukkunen jatkuvasti. kännipäissään varsinkin vittumainen ja hyi.
Hänellä on vaan ollut väkivaltaisia miehiä, jotka ovat läpsineet häntä.
Yhä 43 vuotiaana olen sitä mieltä, että jokainen läpsy oli ansaittu.
[/quote]
Ansaitsenkohan mäkin sitten väkivaltaisen kohtelun? En ole ilkeä, varsinkaan kännipäissäni koska en kännää, mutta joskus olen aika äkkipikainen. Saatan paiskoa ovia tai tavaroita tai huutaa. Yleensä mies on käynyt käsiksi vain käyttäytyessäni noin.
ap
[/quote]
Henkinenkin väkivalta on väkivaltaa ja saattaa aiheuttaa pitkään jatkuessaan pahat traumat. Ei se toki oikeuta lyömään mutta toisaalta ei se lyömisen kielto myöskään oikeuta jatkamaan sitä henkistä väkivaltaa.
Ehdottaisin että eroatte koska selkeästikään ette luonteidenne puolesta sovi yhteen. Epäilen vain, että jollain perverssillä tavalla olette henkisesti jumissa tuossa suhteessa.
[/quote]
En mielestäni tee henkistä väkivaltaa. En mitätöi tai hauku puolisoani. Suutuspäissäni tavarat lentelevät ja korotan ääntäni. Ikävä piirre, josta haluaisin eroon, ja jonka uskon kyllä olevan ärsyttävää.
Mikä minua surettaa on se, ettei hän näytä ymmärtävän tekevänsä väärin - tai ei ainakaan näytä sitä. Hän on aina sanonut, ettei ole koskaan lyönyt naista. Se on totta - mutta hän on silti käynyt kovakouraisesti käsiksi ja myös uhkaillut väkivallalla.
Hän sanoo mun olevan myös ainoa nainen, jota kohtaan on ollut väkivaltainen. Sekin tuntuu pahalta - olenko mä oikeasti niin vaikea ja vittumainen ihminen, että nimenomaan minä ansaitsen tuon? Häntä on petetty aikaisemmissa suhteissa, mutta mä en ole koskaan pettänyt häntä. Silti välillä tuntuu, että mä saan ne kaikki vihat päälleni.
ap
[/quote]
Kyllä minäkin varmaan "kovakouraisesti" ottaisin ihmiseltä tavarat pois käsistä jos ihminen yrittäisi heittää niillä minua päähän. Toisaalta jos tätä jatkuu ja jatkuu pyynnöistä huolimatta aina kun partneri hermostuu niin lähtisin muualle tuommoisesta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 02:01"]
Ansaitsenkohan mäkin sitten väkivaltaisen kohtelun? En ole ilkeä, varsinkaan kännipäissäni koska en kännää, mutta joskus olen aika äkkipikainen. Saatan paiskoa ovia tai tavaroita tai huutaa. Yleensä mies on käynyt käsiksi vain käyttäytyessäni noin.
ap
[/quote]
Miksi ihmeessä jatkat vielä sen miehen kanssa? Jos olet nyrkkeilysäkkinä siinä on monta hyvää syytä päättää suhde, jokainen isku yksinään. Ensimmäistäkään ei tarvitse tapahtua.
Jos mies on sitä mieltä, että ne lyönnit johtuvat sinusta, ei teillä ole toivoakaan. Mies ei näe itsessään syytä täysin väärään toimintaan.
[/quote]
Eikös AP-akka itsekin maininnut olevansa väkivaltainen. Todellinen polkkapari!
[/quote]
Ei tarvitse nimitellä akaksi. Olen ollut väkivaltainen, olen esimerkiksi läppäissyt häntä poskelle kun hän sanoi jotain todella loukkaavaa. Hän on ollut kuitenkin mua kohtaan väkivaltainen ensin. Ei sekään mikään peruste ole, mutta luulen, että sisälläni on kytenyt jotain patoutunutta raivoa niistä kerroista, kun hän on käynyt käsiksi, joten on ollut helppoa turvautua siihen väkivaltaan. Kaduttaa, en haluaisi olla väkivaltainen.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 02:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 01:51"]
mun äitini osas olla todella ilkeä ja hemmetin kiukkunen jatkuvasti. kännipäissään varsinkin vittumainen ja hyi.
Hänellä on vaan ollut väkivaltaisia miehiä, jotka ovat läpsineet häntä.
Yhä 43 vuotiaana olen sitä mieltä, että jokainen läpsy oli ansaittu.
[/quote]
Ansaitsenkohan mäkin sitten väkivaltaisen kohtelun? En ole ilkeä, varsinkaan kännipäissäni koska en kännää, mutta joskus olen aika äkkipikainen. Saatan paiskoa ovia tai tavaroita tai huutaa. Yleensä mies on käynyt käsiksi vain käyttäytyessäni noin.
ap
[/quote]
Henkinenkin väkivalta on väkivaltaa ja saattaa aiheuttaa pitkään jatkuessaan pahat traumat. Ei se toki oikeuta lyömään mutta toisaalta ei se lyömisen kielto myöskään oikeuta jatkamaan sitä henkistä väkivaltaa.
Ehdottaisin että eroatte koska selkeästikään ette luonteidenne puolesta sovi yhteen. Epäilen vain, että jollain perverssillä tavalla olette henkisesti jumissa tuossa suhteessa.
[/quote]
En mielestäni tee henkistä väkivaltaa. En mitätöi tai hauku puolisoani. Suutuspäissäni tavarat lentelevät ja korotan ääntäni. Ikävä piirre, josta haluaisin eroon, ja jonka uskon kyllä olevan ärsyttävää.
Mikä minua surettaa on se, ettei hän näytä ymmärtävän tekevänsä väärin - tai ei ainakaan näytä sitä. Hän on aina sanonut, ettei ole koskaan lyönyt naista. Se on totta - mutta hän on silti käynyt kovakouraisesti käsiksi ja myös uhkaillut väkivallalla.
Hän sanoo mun olevan myös ainoa nainen, jota kohtaan on ollut väkivaltainen. Sekin tuntuu pahalta - olenko mä oikeasti niin vaikea ja vittumainen ihminen, että nimenomaan minä ansaitsen tuon? Häntä on petetty aikaisemmissa suhteissa, mutta mä en ole koskaan pettänyt häntä. Silti välillä tuntuu, että mä saan ne kaikki vihat päälleni.
ap
[/quote]
Kyllä minäkin varmaan "kovakouraisesti" ottaisin ihmiseltä tavarat pois käsistä jos ihminen yrittäisi heittää niillä minua päähän. Toisaalta jos tätä jatkuu ja jatkuu pyynnöistä huolimatta aina kun partneri hermostuu niin lähtisin muualle tuommoisesta suhteesta.
[/quote]
En ole miestä päin heittänyt tavaroita!!! Kovakouraisuudelle tarkoitin sitä, että hän on tarttunut ja puristanut ranteista ja käsivarresta, tukistanut yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaa käyttävälle ihmiselle tahtoo olla lapsuuden ja vanhempien käytösmallit piikki lihassa. Niissä ei ole mitään vikaa hänen mielestään, tai hän ei sitä halua ajatella, ongelmien lähtökohtana. Ongelmat tulevat aina muualta ja hän käsittelee niitä niinkuin vanhempansakin (tai toinen, hallitsevampi) on käsitellyt. Näin todellinen ongelma kulkeutuu taatusti kantajansa mukana, isältä pojalle. Uhri (esim. hakkaavan isän poika) ei ymmärrä tekojaan tai luulee ymmärtävänsä, kun hakkaa. Oravanpyörästä pääsee pois ja itseään voi muuttaa, toista ei. Ongelmia tulee kaikille elämässä, se on taattua. Käsittelytapa on se juttu. Kaupasta sitä ei voi ostaa, eikä päivässä ihminen korjaannu. Ei luovuttajille.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:34"]
Riidoissa harvemmin on viattomia osapuolia, jos ne käydään (edes lähes) täyspäisten ihmisten kesken. Tai täyspäisten ja täyspäisten. Epäilen että jos on oikein tasapainoinen ja tolkun ihminen, saattaa välttää riidatkin elämässään.
Itse en hirveän täyspäinen kaiketi ole. Eksän kanssa kuvio meni niin että aloitimme sanailusta, sitten korotimme ääntä kumpainenkin. Sitten yleensä tulin niin vihaiseksi että olisin halunnut lyödä miestä, mutta harvemmin aloitin siitä, vaan heittelin tavaroita. Jota mies yritti estää pidättelemällä minua, josta poltin taas käpyni niin että käytin kaikki keinot (puremisen, lyömisen, potkimisen jne.) päästäkseni irti.
Mies kai oli tolkullisempi kun lopetti suhteen ennen kuin väkivalta meni tuon pidemmälle - ja todella liian pitkällähän tuossa jo oltiin.
Mikään sukupuoli ei voi saada täytä vapautusta sovun ylläpidosta suhteessa, mutta molempien tulisi ymmärtää miten tilanteet eskaloituvat, ja pyrkiä välttämään sitä parhaansa mukaan. Eskaloituminen siis tässä tarkoittaa sitä että toinen vaikka "nostaa kissan pöydälle" johon vastapuoli sanoo ilkeästi, aiheuttaen hermostumisen, äänten korottamisen, tavaroiden viskelyn, pidättelyn, poskeen puremisen tai mitä nyt ikinä.
Tällaisessa tilanteessa on monta vaihetta jossa eskaloituminen on mahdollista pysäyttää. Kaikkein parasta tietysti olisi että heti alkupäässä puhuisi avoimesti, eikä hakisi konfliktia suoraan.
Mutta pointtini kertauksen vuoksi: puheeseen ei vastata nälvinnällä, nälvimiseen ei huutamalla, huutamiseen ei tavroiden viskelyllä, pidättelyllä, muksimisella tai muullakaan väkivallalla. Harvemmin kukaan on näihin juttuihin viaton, mutta ei kellään ole oikeutta ainakaan nostaa tilanteen agressiotasoa. Vaikka se akka nalkuttaisi kuinka. Kun kyllä sen akankin pitäisi aikuisena tietää miten asioista puhutaan asialliseen sävyyn, ratkaisuja hakien ja toista syyllistämättä.
[/quote]
Kai jokainen tajuaa miten tuo tilanteen eskaloituminen tapahtuu.
Toiseen käsiksi käymisestä puhutaan enemmän siksi, että se on pahempaa kuin mikään tuossa luettelemasi. Siinä voi tulla vakavia vammoja, joihin voi lopulta kuolla. Rumat sanat eivät vaikuta yhtä paljon, eivätkä heitellyt tavarat. Niihin ei kuolla, vaikka tuntuvat kurjalta.
Parisuhteessa kuitenkin on väistämätöntä, että toiselle sanoo joskus pahasti, kuten kaikissa ihmissuhteisa. Se on ikävää. Mutta fyysinen väkivalta on vaarallista. On vakavaa vähättelyä laittaa ilkeät sanat samalle viivalle lyömisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:34"]
Riidoissa harvemmin on viattomia osapuolia, jos ne käydään (edes lähes) täyspäisten ihmisten kesken. Tai täyspäisten ja täyspäisten. Epäilen että jos on oikein tasapainoinen ja tolkun ihminen, saattaa välttää riidatkin elämässään.
Itse en hirveän täyspäinen kaiketi ole. Eksän kanssa kuvio meni niin että aloitimme sanailusta, sitten korotimme ääntä kumpainenkin. Sitten yleensä tulin niin vihaiseksi että olisin halunnut lyödä miestä, mutta harvemmin aloitin siitä, vaan heittelin tavaroita. Jota mies yritti estää pidättelemällä minua, josta poltin taas käpyni niin että käytin kaikki keinot (puremisen, lyömisen, potkimisen jne.) päästäkseni irti.
Mies kai oli tolkullisempi kun lopetti suhteen ennen kuin väkivalta meni tuon pidemmälle - ja todella liian pitkällähän tuossa jo oltiin.
Mikään sukupuoli ei voi saada täytä vapautusta sovun ylläpidosta suhteessa, mutta molempien tulisi ymmärtää miten tilanteet eskaloituvat, ja pyrkiä välttämään sitä parhaansa mukaan. Eskaloituminen siis tässä tarkoittaa sitä että toinen vaikka "nostaa kissan pöydälle" johon vastapuoli sanoo ilkeästi, aiheuttaen hermostumisen, äänten korottamisen, tavaroiden viskelyn, pidättelyn, poskeen puremisen tai mitä nyt ikinä.
Tällaisessa tilanteessa on monta vaihetta jossa eskaloituminen on mahdollista pysäyttää. Kaikkein parasta tietysti olisi että heti alkupäässä puhuisi avoimesti, eikä hakisi konfliktia suoraan.
Mutta pointtini kertauksen vuoksi: puheeseen ei vastata nälvinnällä, nälvimiseen ei huutamalla, huutamiseen ei tavroiden viskelyllä, pidättelyllä, muksimisella tai muullakaan väkivallalla. Harvemmin kukaan on näihin juttuihin viaton, mutta ei kellään ole oikeutta ainakaan nostaa tilanteen agressiotasoa. Vaikka se akka nalkuttaisi kuinka. Kun kyllä sen akankin pitäisi aikuisena tietää miten asioista puhutaan asialliseen sävyyn, ratkaisuja hakien ja toista syyllistämättä.
[/quote]
Kai jokainen tajuaa miten tuo tilanteen eskaloituminen tapahtuu.
Toiseen käsiksi käymisestä puhutaan enemmän siksi, että se on pahempaa kuin mikään tuossa luettelemasi. Siinä voi tulla vakavia vammoja, joihin voi lopulta kuolla. Rumat sanat eivät vaikuta yhtä paljon, eivätkä heitellyt tavarat. Niihin ei kuolla, vaikka tuntuvat kurjalta.
Parisuhteessa kuitenkin on väistämätöntä, että toiselle sanoo joskus pahasti, kuten kaikissa ihmissuhteisa. Se on ikävää. Mutta fyysinen väkivalta on vaarallista. On vakavaa vähättelyä laittaa ilkeät sanat samalle viivalle lyömisen kanssa.
[/quote]
Minusta kaikkea vastuuta ei voida panna pelkästään sen harteille joka lyö ensimmäisenä niin kovasti että jää jälkiä ja tulee seuraamuksia. Vastuu on molemmilla osapuolilla. Ehkä pahasti sanojalla ei ole vastuuta toisen fyysisestä vahingoittumisesta, mutta ei parisuhde oikeuta edes sitä että on vähän huono päivä eikä aina jaksais käyttäytyä. Lähinnä puoliso saattaa sitten olla niin ymmärtäväinen että antaa perseilijän perseillä jos se nyt tarpeen on.
Eikä kaikille ole tuo tilanteiden eskaloituminen mikään helposti ymmärrettävä asia - ei minulle ainakaan. Kävin pariterapiassa jossa tajusin että niin, oletukseni siitä että parisuhteessa huudetaan silloin tällöin eikä siitä tarvitse huolestua tuli kotoa - ja sopi todella huonosti eksäni parisuhdeodotuksiin, hänen kotonaan kun ei oltu edes riidelty, ainakaan lasten nähden.
...ja puhun nyt tosissaan tilanteesta jossa lähes tasa-arvoiset kumppanit päätyvät käyttämään epäreiluja keinoja riidoissaan, en siitä tilanteesta että 50 kg lampaanlauhkea nainen saa turpaan 150 kg kehonrakentaja-osa-aikapsykopaatti-mieheltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituisia puheita täällä että ne naiset joita hakataan olisivat todella provosoineet miestä huutamalla ja vittuilemalla ym henkisellä väkivallalla, ei sellaisia vittumaisia ämmiä kukaan uskalla lyödä. Henkistä väkivaltaa käyttävien naisten puolisot kärsivät vaan yleensä hiljaa. Ne naiset joita mies hakkaa, on mies ensin henkisellä väkivallalla alistaneet siihen luuloon että he ovat väkivallan ansainneet jostain syystä, eli mies "valmistelee" uhrinsa ensin niin että tämä ei uskalla puolustaa itseään millään tavalla, edes lähtemällä karkuun. Ensin on henkinen väkivalta jolla testataan että voiko tuota ihmistä alkaa pätkiä päin näköä. Jos henkiseen väkivaltaan ei alistu, eli puolustautuu ja lähtee pois, ei ehditä päästä suhteessa siihen fyysiseen väkivaltaan, ja hakkaaja joutuu etsimään uuden paremman uhrin. Toki on niitäkin naisia jotka hakkaavat miestään, kyllä se toimii niinkinpäin.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:34"]
Riidoissa harvemmin on viattomia osapuolia, jos ne käydään (edes lähes) täyspäisten ihmisten kesken. Tai täyspäisten ja täyspäisten. Epäilen että jos on oikein tasapainoinen ja tolkun ihminen, saattaa välttää riidatkin elämässään.
Itse en hirveän täyspäinen kaiketi ole. Eksän kanssa kuvio meni niin että aloitimme sanailusta, sitten korotimme ääntä kumpainenkin. Sitten yleensä tulin niin vihaiseksi että olisin halunnut lyödä miestä, mutta harvemmin aloitin siitä, vaan heittelin tavaroita. Jota mies yritti estää pidättelemällä minua, josta poltin taas käpyni niin että käytin kaikki keinot (puremisen, lyömisen, potkimisen jne.) päästäkseni irti.
Mies kai oli tolkullisempi kun lopetti suhteen ennen kuin väkivalta meni tuon pidemmälle - ja todella liian pitkällähän tuossa jo oltiin.
Mikään sukupuoli ei voi saada täytä vapautusta sovun ylläpidosta suhteessa, mutta molempien tulisi ymmärtää miten tilanteet eskaloituvat, ja pyrkiä välttämään sitä parhaansa mukaan. Eskaloituminen siis tässä tarkoittaa sitä että toinen vaikka "nostaa kissan pöydälle" johon vastapuoli sanoo ilkeästi, aiheuttaen hermostumisen, äänten korottamisen, tavaroiden viskelyn, pidättelyn, poskeen puremisen tai mitä nyt ikinä.
Tällaisessa tilanteessa on monta vaihetta jossa eskaloituminen on mahdollista pysäyttää. Kaikkein parasta tietysti olisi että heti alkupäässä puhuisi avoimesti, eikä hakisi konfliktia suoraan.
Mutta pointtini kertauksen vuoksi: puheeseen ei vastata nälvinnällä, nälvimiseen ei huutamalla, huutamiseen ei tavroiden viskelyllä, pidättelyllä, muksimisella tai muullakaan väkivallalla. Harvemmin kukaan on näihin juttuihin viaton, mutta ei kellään ole oikeutta ainakaan nostaa tilanteen agressiotasoa. Vaikka se akka nalkuttaisi kuinka. Kun kyllä sen akankin pitäisi aikuisena tietää miten asioista puhutaan asialliseen sävyyn, ratkaisuja hakien ja toista syyllistämättä.
[/quote]
Kai jokainen tajuaa miten tuo tilanteen eskaloituminen tapahtuu.
Toiseen käsiksi käymisestä puhutaan enemmän siksi, että se on pahempaa kuin mikään tuossa luettelemasi. Siinä voi tulla vakavia vammoja, joihin voi lopulta kuolla. Rumat sanat eivät vaikuta yhtä paljon, eivätkä heitellyt tavarat. Niihin ei kuolla, vaikka tuntuvat kurjalta.
Parisuhteessa kuitenkin on väistämätöntä, että toiselle sanoo joskus pahasti, kuten kaikissa ihmissuhteisa. Se on ikävää. Mutta fyysinen väkivalta on vaarallista. On vakavaa vähättelyä laittaa ilkeät sanat samalle viivalle lyömisen kanssa.
[/quote]
Minusta kaikkea vastuuta ei voida panna pelkästään sen harteille joka lyö ensimmäisenä niin kovasti että jää jälkiä ja tulee seuraamuksia. Vastuu on molemmilla osapuolilla. Ehkä pahasti sanojalla ei ole vastuuta toisen fyysisestä vahingoittumisesta, mutta ei parisuhde oikeuta edes sitä että on vähän huono päivä eikä aina jaksais käyttäytyä. Lähinnä puoliso saattaa sitten olla niin ymmärtäväinen että antaa perseilijän perseillä jos se nyt tarpeen on.
Eikä kaikille ole tuo tilanteiden eskaloituminen mikään helposti ymmärrettävä asia - ei minulle ainakaan. Kävin pariterapiassa jossa tajusin että niin, oletukseni siitä että parisuhteessa huudetaan silloin tällöin eikä siitä tarvitse huolestua tuli kotoa - ja sopi todella huonosti eksäni parisuhdeodotuksiin, hänen kotonaan kun ei oltu edes riidelty, ainakaan lasten nähden.
[/quote]
Sinulla on kyllä lievästi sanottuna erikoinen tapa suhtautua tähän. Minusta taas vastuu on vain ja ainoastaan sillä joka päättää viedä riidan fyysisen väkivallan asteelle. Aivan järjetön ajatus, että tunteet pitäisi tukahduttaa niin perusteellisesti ettei ikinä ärsyttäisi tai loukkaisi ihmistä jonka kanssa asuu - tai muuten tulee ansaitusti turpaan. Jos toisen ihmisen huutamista ei kestä lyömättä sitä huutajaa, ihmisellä on vakavia henkisiä ongelmia.
Minä vihaan huutamista ja riitelyä. Tavaroiden heittely olisi jo mielstäni niin oksettavaa käytöstä, että pistäisin välit poikki siihen ihmiseen saman tien. En kuitenkaan ole koskaan edes harkinnut lyöväni, että se huutaminen loppuisi. Ja se on normaalin ihmisen käytöstä johon pitää pyrkiä. Sen sijaan että miettisi syitä ja oikeutusta lyömiseen.
Eihän järkevä ihminen otakaan pulttia siitä jos toinen puhuu omista tunteistaan avoimesti. Mutta jos toista vituttaa, ja sen kunniaksi vähän nälväisee vitutuksen syyhyn liittymättömästä asiasta, niin a vot: tyypillinen eskalaatiotilanne on valmis eskaloitumaan.
Varmasti on ihan järkevää välttää suhteilua tavaroiden heittelijöiden tai huutajien kanssa, mutta minä nyt satun olemaan se joskus tavaroita heitellyt ja huutanut ja lyönyt, potkinut ja purrut ihminen. Ehkä tässä pitäisi vetäytyä johonkin mökkiin yksinään, mutta ensin ajattelin kuitenkin kehittää kommunikaatiotaitojani ja olla avoimempi nykyisessä suhteessani. Tuntuu toimivan, sekin.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 02:03"]
3, Mikseivät ne miehet lähteneet menemään, miksi piti lyödä äitiäsi?
Ap:lle tsemppiä! Tiedän tunteen. Mulle käynyt vähän vastaavaa ja mietin eroa. Mies ohittaa pyyntöni terapiasta.
[/quote]
Noin ajattelevan ja puhuvan miehen kyseessä ollessa nainen voisi ruveta keräämään omaan muistioonsa tapauksia, jolloin mies olisi ansainnut "läpsyn" eikä ole silti saanut. Rohkaisisiko mies lyömään vaan, että helpottaa? Taitaisi tulla aikamoiset uhot, että lyö vaan, mutta mä lyön sitte kanssa!
Täältä ei heru sääliä väkivaltaisiin suhteisiin jääville ihmisille, etenkin jos lapsia kuvioissa. 90% tapauksissa edes terapia ei pelasta suhdetta. Itse menetin kaikki tunteeni mieheeni, ja vaikka olisi lopettanut väkivallan ja menikin terapiaan, lapseni eivät ansaitse elää tuollaisessa perheessä. Olen varma, että minä ja te muut löydätte väkivallattoman, rakastavan miehen. Rakkautta ei ole henkinen eikä fyysinen alistaminen.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 10:49"]
Naiset vastustavat lyömistä , koska heillä on heikko oikea suora. Miksi riidat pitäisi ratkaista juuri naisen haluamalla tavalla ja siinäkin niin ettei mies saa käyttää henkistä väkivaltaa tai se muistetaan aina?
ps. en puolusta minkäänlaista väkivaltaa oikeasti
[/quote]Eiköhän miehistäkin 98% halua selvittää riidat väkivallattomasti. Vai väitätkö ,että miesten suurin haave on päästä lyömään naista riidan aikana.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 11:12"]
Yleisesti ottaen en tietenkään hyväksy väkivaltaa ja naistenhakkaajat ovat pohjasakkaa siinä missä muutkin heikompiaan moukuttavat.
Ymmärrän kyllä että joskus jotkut naiset vaan simppelisti ansaitsevat turpaansa. En olisi ylpeä jos nyt vaikka oma puolisoni vetelisi jotain rasittavaa naikkosta feissiin, mutta tietyissä tilanteissa ymmärtäisin miksi niin kävi. On olemassa naisia jotka käyttäytyvät aivan hirvittävällä tavalla (esim käyttävät julmaa ja säälimätöntä henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan) ja ovat täysin kykenemättömiä näkemään omassa käytöksessään mitään vikaa koska heitä itseään ei ole koskaan kohdeltu huonosti.. Tulee mieleen yksikin eukko joka todella ansaitsisi pienoisen turpasaunan tai vähintään henkistä väkivaltaa, josko alkaisi vähitellen valkenemaan miten muita saa ja ei saa kohdella. Tosin harvemmin väkivallasta mitään hyvää seuraa, mutta tarkoitan vaan että ymmärrän jos jollain miehellä joskus käpy palaa johonkin äärimmäiseen vittumaiseen akkaan.
Useimmiten tietenkään näin ei ole, vaan vika on lyöjässä. Ja siis missään nimessä perus riitely, ovien paiskominen tai nalkuttaminen tai muu sellainen perusrasittava parisuhdekäytös ei ole tarpeeksi provosoivaa oikeuttaakseen väkivallan käytön.
[/quote]
Nykyaikana väkivalta tuomitaan melkein yksimielisesti. Siksi ihmiset, joille olisi luontevaa kommunikoida pelkästään nyrkeillä, aloittavat aina puheenvuoronsa tällä "En hyväksy väkivaltaa, mutta..."