Lue keskustelun säännöt.
Miten ymmärtää lapsen ammatinvalintaa?
17.12.2021 |
Lapsemme on pitkään miettinyt mikä on se oikea ala, jota haluaa lähteä opiskelemaan lukion jälkeen. On kiinnostunut monenlaisesta ja lahjakas/hyvä monessa. Nyt alkaa vaikuttaa aika selvätä, että toiveala on taiteellinen ala, joka tällaisen taviksen mielessä tarkoittaa siis epävarmaa ja itselle outoa ammatinvalintaa.
Haluan tietenkin tukea lastani ja olla iloinen, että on löytänyt kutsumuksensa. Silti vähän huolettaa. Pääseekö opiskelemaan, saako oikeasti alan töitä, millaista on elämä taiteen parissa (en nyt ala yksilöimään taiteen lajia). Millaiseen porukkaan joutuu tai pääsee opiskeluaikana? Tietenkin pitäisi muuttaa pääkaupunkiseudulle. Sekin jännittää (minua siis).
Jos lapsenne on valinnut vähän erikoisemman uran tai ainakin toivonut pääsevänsä opiskelemaan sitä, niin mitä olet asiasta ajatellut?
Kommentit (43)
Luulin otsikosta, että lapsestasi tulee joku rankkuri :D ei kai siinä, voihan myöhemmin opiskella ns. palkka-ammatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppaat vaan. Jos alalla ei työllisty, aina voi opiskella lisää, mutta ihan itse pitää kokeilla millä pärjää.
Riippuu ihan alasta. Graafisena suunnittelijana ja kuvittajana on ihan mahdollista pärjätä, mutta vaatii itsensä markkinointia ja oikeaa intohimoa. Nykyään pelialakin on mahdollinen, konseptitaiteilijana pääsee ihan kunnolliselle kuukausipalkalle. Kyllähän noita mahdollisuuksia on.
Mä kyllä sanoisin suoraan, että taiteesta saa hyvän harrastuksen, mutta elannon teko on tosi tiukassa, ellei oikeasti ole tosi hyvä ja silti tarvitsee vielä suhteita hyvään työpaikkaan.
No, on se parempi kuin olisi valinnut hoitoalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuet vaan, aina löytyy jotain jota voi leipänsä eteen tehdä, opetusta, somea, kaupallisia töitä, puhelinmyyntiä, jos pelkkä taide ei elätä.. Ehtii sitä myöhemminkin opiskella lisää.
Pystyisikö taiteellisuuden jalostamaan johonkin muuhun? Esimerkiksi arkkitehdiksi. Se on sentään kunnon työllistävä työ.
Taide työllistää niin huonosti, että kannattaa ennemmin valita fiksu koulutus ja harrastaa siihen päälle kuin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsesi elää omaa elämäänsä.
Kannusta ja tue siinä mitä hän itse haluaa.
Nykyään voi halutessaan opiskella myöhemminkin. Sitäpaitsi harva ala on sellainen, millä ihan varmasti on aina töitä.
Oma lapseni on taidealalla ja ihan mukavasti tuo tuntuu pärjäävän.
Vierailija kirjoitti:
No, on se parempi kuin olisi valinnut hoitoalan.
No itse asiassa olen kyllä lapsille sanonut, että todellakin kannattaa miettiä useamman kerran haluaako niin rankan ja huonopalkkaisen työn, mitä hoitoala on. Onneksi eivät ole hoitoalasta kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä jos se ei heti työllisty? Töitä on aikaa tehdä vuosikymmeniä, ei ole mitään merkitystä vaikka "tuhlaisi" muutaman vuoden turhaan koulutukseen.
No mä vähän toivon, että omat lapset aikanaan löytäisivät oman polkunsa ja lähtisivät harvinaisemmalle uralle. Itse kun oon päätynyt peruskauppakorkealaiseksi enkä tunne mitään intohimoa tai edes oikein kiinnostusta työhöni. Aion kannustaa lapsiani miettimään ja selvittämään laajasti erilaisia opiskelu- ja uramahdollisuuksia, eikä vain näitä peruskauppis/lääkis/oikis (kuten minä). Ellei sitten juuri ne ole se intohimo! Rahalla on minusta vähemmän merkitystä kuin oman kutsumuksen löytämisellä. Toki kannattaa tiedostaa mitkä ovat realistiset ansaintamahdollisuudet erilaisilla työurilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jos se ei heti työllisty? Töitä on aikaa tehdä vuosikymmeniä, ei ole mitään merkitystä vaikka "tuhlaisi" muutaman vuoden turhaan koulutukseen.
Ei se muutama vuosi ole mitään, mutta kuinka helposti nykymaailmassa pääsee uudestaan opiskelemaan aikuisena vaikka DI:ksi, jos ammatinvalinta osuu hutiin? Jos loput ylppärit menevät yhtä hyvin kuin aiemmat + lukiomenestys, niin voisi kuvitella , että pääsisi suoraan opiskelemaan esim. jotain matemaattista alaa.
Itse halusin sekä työskennellä taiteen parissa että saada säännölliset tulot ja minusta tuli kuvismaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin otsikosta, että lapsestasi tulee joku rankkuri :D ei kai siinä, voihan myöhemmin opiskella ns. palkka-ammatin.
Ei se aikusiällä opiskelu ole mitenkään helppoa ja halpaa jos nyt yleensäkään pääsee mihinkään kouluun nuorison sekaan.
Anna toisen tehdä mitä rakastaa, onnellisuus on tärkeintä! Oli mun vanhemmillakin vähän nielemistä tämän huvipuistohoman kans, vaikka oon aikuinen 😅
Sentään haluaa olla jotain. Minun lapsistani yksikään ei halua olla mitään ja viihtyy vallan hyvin toimeentulotuella.
Kerrot lapselle rehellisesti, että työt on tuolla alalla kiven alla ja monesti vaativat yrittäjyyttä/freelancerina toimimista. Varsinaisia 8-16 palkkatöitä on taidealoilla vähän ellei päädy opettajaksi. Mutta lapsen pitää saada tehdä omat valintansa, vaikka ne sitten lopulta olisivatkin virheitä. Onneksi Suomessa on vielä toistaiseksi mahdollisuus myös muuttaa kurssia, jos joku polku ei onnistukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä sanoisin suoraan, että taiteesta saa hyvän harrastuksen, mutta elannon teko on tosi tiukassa, ellei oikeasti ole tosi hyvä ja silti tarvitsee vielä suhteita hyvään työpaikkaan.
Ei tarvitse edes olla mitenkään hyvä. Pitää vaan osata verkostoitua, puhua ja olla esillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin otsikosta, että lapsestasi tulee joku rankkuri :D ei kai siinä, voihan myöhemmin opiskella ns. palkka-ammatin.
Ei se aikusiällä opiskelu ole mitenkään helppoa ja halpaa jos nyt yleensäkään pääsee mihinkään kouluun nuorison sekaan.
On se helppoa ja ilmaistakin ja kaiken ikäisiä löytyy, jopa 50-vuotiaita opiskelijoita.
No jos se pääsee teatterikorkeaan, niin nou hätä. Mut muut; musiikki ja piirtely - ei tule työllistymään. Opiskeluaika on kyllä noilla aloilla hauskaa. Toivottavasti ei alkoholismia suvussa…