Lue keskustelun säännöt.
Mitä perheellisen yksinäisyys on?
27.03.2015 |
Se on sitä, että kukaan ei tule koskaan kahville, ei koskaa soita, että tulen käväisemään hetken kylässä. Ei koskaan, ei edes yhtä hetkeä. Kun menet typerään facebookiin, jossa on "ystäviä", ei kukaan laita viestejä ei kommentoi omaa mietintääsi. Ei ole ketään kenelle soittaisit, että hiivatin äijä, kun se ärsyttää tai lapset teki sitä ja tätä. Kun itse soitat jollekin tai laitat viestiä, tulee vastaus "jotain" ja heti perään, nyt pitää mennä, kun on niin kiire sinne ja tänne. Minne se elämä katosi, mihin ystävät katosivat, miksi kukaan ei pidä yhteyttä oma-aloitteisesti.. Ei niin yhtään ketään... :(
Kommentit (22)
Niin mullakii. Perhe on mtta ei enää kelle soittas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. En ehkä niinkään kaipaa kahvittelua tai puhelimessa lätisemistä, mutta lenkillä tai teatterissa olis joskus kiva käydä; ei vaan ole oikein ketään, ketä pyytää. Lenkille menen siis yksin ja teatteriin joskus harvoin miehen kanssa. Turhauttavaa tää on siksikin, kun mies on yrittäjä = töissä24/7 ja yleensä aika väsynyt; ei ole oikein mtään juttuseuraa.
Minulla orastavat ystävyyssuhteet tyssäävät kotiini. Vieras haluaa tehdä perusteellisen tupatarkastuksen ja muuttuu ilkeäksi ja sitten se on siinä koko juttu.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 23:42"]
Minulla orastavat ystävyyssuhteet tyssäävät kotiini. Vieras haluaa tehdä perusteellisen tupatarkastuksen ja muuttuu ilkeäksi ja sitten se on siinä koko juttu.
[/quote]
Minkälaisten ihmisten kanssa yrität ystävystyä??? Vai onko kämppäsi niin kauhea läävä että siellä ei voi kukaan oikeasti olla? Ei ole normaalia tuollainen.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 01:46"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 23:42"]
Minulla orastavat ystävyyssuhteet tyssäävät kotiini. Vieras haluaa tehdä perusteellisen tupatarkastuksen ja muuttuu ilkeäksi ja sitten se on siinä koko juttu.
[/quote]
Minkälaisten ihmisten kanssa yrität ystävystyä??? Vai onko kämppäsi niin kauhea läävä että siellä ei voi kukaan oikeasti olla? Ei ole normaalia tuollainen.
[/quote]
Yritän ystävystyä ennakkoluulottomasti. Kotini on 200-neliöinen antiikilla ja kirpputorihuonekaluilla ja -tavaroilla sisustettu omakotitalo. Voihan sitä läävänäkin pitää koska se ei ole trendikäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sitä miettii, ovatko ystäväni oikeasti ystäviäni, kun yhteydenpito on pelkästään minun varassani. Jos en itse soittelisi, kuulisinkohan heistä koskaan? Tulisivatkohan koskaan käymään? Minullakin on ihana perhe, muttei kuitenkaan ketään, jonka kanssa jakaa suuria unelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu nro 8 kanssa. Se olen aina minä, kun soitan ja muistan. Aika vähissä on ne ystävät. Nyt olen työttömänä, tuntuu, että olen alinta kastia jo sen takia. Olen tässä pikkuhiljaa erakoitunut, juuri tuon takia, kun kukaan ei kysele kuulumisia. No, muilla on se kiireen sävyttämä arki, sinne ei tällaiset hiirulaiset mahdu..
Ystävät jäi kun lapsi syntyi. Yksipuolinen yhteydenpito ei kauaa huvittanut, en jaksanut enää soitella ja järjestellä tapaamisia, kun ei ystäviäni kiinnostanut tai koskaan ei ollut aikaa. Ihan mielenkiinnosta olen odottanut koska ystäväni ottaa minuun itse yhteyttä. Kahden vuoden aikana, ei kertaakaan.
Nyt minulla on vain mieheni ja lapseni, mutta se riittää. On ainakin enemmän aikaa miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa että monella näin sivusta seuranneena on jäänyt ystävät, koska KAIKKI tehdään perheen kanssa, aina on mukana lapset ja usein myös ukko, kaikki vapaa-aika vietetään perheen tai miehen kanssa, kunnes joskus havahdutaan ettei ystäviä olekaan ollenkaan, eikä nähdä sitä ettei ystäviä jätetä täysin perhe-elämänkään aikana.
Turha kitistä siinä tilanteessa.
Mitä on ystävyys? Onko se sitä, että vaaditaan toiselta samoja asioita kuin itseltäkin? Että kaiken pitää olla vastavuoroista? Myös yhteydenpidon? Vai voiko se olla sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on? Että ymmärtää ystäväänsä ja tämän erilaista luonnetta, elämäntapaa ja elämäntilannetta?
Mulla on hyvä ystävä ja yhteydenpitomme on aika yksipuolista. Olen huono pitämään yhteyttä, koska mulla on parikin hitaasti etenevää sairautta, joihin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Olen silti töissä ja siinä missä palkansaaja jäisi jo sairaslomalle, yrittäjänä olen edelleen töissä. Mulla on työn lisäksi muitakin velvollisuuksia, joista nyt vaan on huolehdittava. Usein olen niin kipeä ja väsynyt, että haluaisin vain nukkua. Päässä takoo, että pitäisi soittaa tai laittaa viestiä. Mutta en saa aikaiseksi. Mutta mulla on Ystävä. Jos musta ei vähään aikaan kuulu mitään, hän laittaa viestiä. Ja yleensä silloin sovin tapaamisen, vaikka juuri sillä hetkellä en ehtisikään jutella enempää. Tämä ystävyys on kestänyt jo 9 vuotta enkä usko, että se päättyy ennenkuin jompikumpi meistä on kykenemätön kommunikoimaan lainkaan. Olen aika onnekas, kun mulla on tällainen ystävä, joka ymmärtää enemmän kuin tarvitsisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murehditteko hyvänpäiväntuttujen perään? Hyvälle ystävälle voi sanoa suoraan, että tuntuu kuin olisit jättänyt minut yksin lapsen synnyttyä. Hyvä ystävä selittää tilanteen ja tekee kanssasi kompromissin.
Se on omasta aktiivisuudesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keitä te laskette ystäviksenne? Monesti tuntuu että sen ystävän tulee olla saman ikäinen, samaa sukupuolta, samalla koulutustaustalla. Eihän nyt akateeminen voi amiksen kanssa hengailla. Kyllä sukulaisistakin hyviä ystäviä löytyy. Miettikää kaikki tädit, serkut, ym. läpi. Liika putkiavoisuus kostautuu.
Mihin katsoin? En MINÄ minnekään kadonnut. Minä kyllä soitin ja kysyin kuulumisiasi. Mutta sinulla ei ollut aikaa, koska "Janne" oli juuri tulossa, "Janne" oli juuri lähdössä, "Janne" oli juuri luonasi, olit juuri lähdössä "Jannen" kanssa jonnekin. Minä kyllä ehdotin, että tulisit kahville tai lähtisit kanssani elokuviin, mutta et voinut, koska ensin oli "Janne" ja sen jälkeen vielä "Jannen" lapset. Ei sinulla ollut aikaa eikä mielenkiintoa minulle, joten lopetin soittelemisen ja hankin uusia ystäviä. Erosit "Jannesta" ja tarvitsit jälleen minua. Minulla oli kuitenkin jo uudet ystäväni, mutta koitin löytää aikaa myös sinulle. Aluksi meni hyvin, mutta sitten tapasit "Timon". Ja sama alkoi alusta. "Timo" oli tulossa, lähdössä, luonasi tai olitte menossa jonnekin. Minä olen täällä edelleenkin, mutta minulla on elämä, johon sinä et halunnut enää kuulua.
t. Entinen ystäväsi
Vierailija kirjoitti:
Mihin katsoin? En MINÄ minnekään kadonnut. Minä kyllä soitin ja kysyin kuulumisiasi. Mutta sinulla ei ollut aikaa, koska "Janne" oli juuri tulossa, "Janne" oli juuri lähdössä, "Janne" oli juuri luonasi, olit juuri lähdössä "Jannen" kanssa jonnekin. Minä kyllä ehdotin, että tulisit kahville tai lähtisit kanssani elokuviin, mutta et voinut, koska ensin oli "Janne" ja sen jälkeen vielä "Jannen" lapset. Ei sinulla ollut aikaa eikä mielenkiintoa minulle, joten lopetin soittelemisen ja hankin uusia ystäviä. Erosit "Jannesta" ja tarvitsit jälleen minua. Minulla oli kuitenkin jo uudet ystäväni, mutta koitin löytää aikaa myös sinulle. Aluksi meni hyvin, mutta sitten tapasit "Timon". Ja sama alkoi alusta. "Timo" oli tulossa, lähdössä, luonasi tai olitte menossa jonnekin. Minä olen täällä edelleenkin, mutta minulla on elämä, johon sinä et halunnut enää kuulua.
t. Entinen ystäväsi
Siis "Mihin katosin?"
Vierailija kirjoitti:
Mihin katsoin? En MINÄ minnekään kadonnut. Minä kyllä soitin ja kysyin kuulumisiasi. Mutta sinulla ei ollut aikaa, koska "Janne" oli juuri tulossa, "Janne" oli juuri lähdössä, "Janne" oli juuri luonasi, olit juuri lähdössä "Jannen" kanssa jonnekin. Minä kyllä ehdotin, että tulisit kahville tai lähtisit kanssani elokuviin, mutta et voinut, koska ensin oli "Janne" ja sen jälkeen vielä "Jannen" lapset. Ei sinulla ollut aikaa eikä mielenkiintoa minulle, joten lopetin soittelemisen ja hankin uusia ystäviä. Erosit "Jannesta" ja tarvitsit jälleen minua. Minulla oli kuitenkin jo uudet ystäväni, mutta koitin löytää aikaa myös sinulle. Aluksi meni hyvin, mutta sitten tapasit "Timon". Ja sama alkoi alusta. "Timo" oli tulossa, lähdössä, luonasi tai olitte menossa jonnekin. Minä olen täällä edelleenkin, mutta minulla on elämä, johon sinä et halunnut enää kuulua.
t. Entinen ystäväsi
Just näin. parisuhde. perhe. parisuhde. perhe. Sitten kun se rakkauden huuma katoaa, ihmetellään kun elämä on yksinäistä. Eikä ihme.
"Murehditteko hyvänpäiväntuttujen perään? Hyvälle ystävälle voi sanoa suoraan, että tuntuu kuin olisit jättänyt minut yksin lapsen synnyttyä. Hyvä ystävä selittää tilanteen ja tekee kanssasi kompromissin."
- Totta tuokin, että yvälle ystävälle voi noin tokaista. - Joka sitten puollustautuu sanoen, että kai ymmärrät kun on nää lapset..ja kuinka tarvitaan puolison kans omaa aikaa ja sit välil haluu tieksä olla niinkuin ihann yksin ilman kenenkään seuraa... - Joo kyllä mä ymmärrän, vaikka joskus se ottaakin hieman voimille. Ja ymmärrän myös sen, että perheelliset haluavat usein seurustella ja jakaa aikaansa toiseten perheellisten kanssa. - Toisaalta sinkkuna myös toivoisi, että vaikka olen ja elän yksin, niin se ei aina saisi tarkoittaa automaattisesti sitä esimerkiksi töissä, että minun pitäsi olla se, joka joustaa töiden jaoissa, kaikissa lomissa ja työvuoroissa, koska en voi vedota siihen, että perhe toivoisi, ianakin joskus näkevänsä minut ja kiva tietysti olisi, jos voisin olla perheeni kanssa aidosti myös läsnä, enkä vain "se" kone joka toteuttaa osansa kodinaskareista, tai käy siellä vain nukkumassa ja syömässä. - Sinkkuahan ei ikäänkuin kukaan odota, mihinkään.(..)
Minulla oli ystävä tai niin luulin, taisikin vaan olla hyvänpäiväntuttu. Hylkäsi minut tekstarilla juuri kun olisin ystävää tragedian kohdatessa tarvinnut. Välillä on kova ikävä mutta pakkohan se tunne on haudata kun toinen osapuoli ei halua olla tekemisissä. En tiedä mitä tein, varmaan jotain mitä en tajunnut itsekään.
Minustakin tuntuu, että nyt kun en saa olla koskaan yksin, niin olen kuitenkin yksinäisempi kuin koskaan.