WTF? Yle: Matematiikan, fysiikan ja kemian opettajat uhkaavat loppua Suomesta – nuoria ei kiinnosta ryhtyä aineenopettajaksi

Ei kaikista ole opettajiksi vaikka olisi itse kuinka lahjakaskin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki fysiikassa, kemiassa ja matikassa menestyvät opiskelijat pyrkii lääkikseen. Miksi hakea opettajaksi jos hyvillä fysiikan arvosanoilla voi hakea hyväpalkkaiseksi lääkäriksi?

Koska lääkärin työ on paskaa ja potilaat rasittavia. Sairaana ihminen on ikävimmilään. Lisäksi opinnoissa on älyttömästi ulkoa pänttäämistä, toisin kuin matemaattisissa aineissa, joissa kaiken voi oikeastaan päätellä ajattelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Voisin kyllä opettaa matematiikkaa, valmistuin yliopistosta matematiikka pääaineena. Mutta kemia ja varsinkaan fysiikka eivät nappaa. Jostakin kumman syystä näkä kuitenkin aina niputetaan keskenään, ikään kuin kemialla ja fysiikalla olisi jotain tekemistä matematiikan kanssa. Tietysti fysiikka ja kai kemiakin (en tunne sitä) käyttävät matematiikkaa apuvälineenä, mutta niinhän tekevät myös vaikka biologia ja taloustiede, ja jopa kirjastoalan yliopisto-oponnoissa joutuu tiedonhakututkimuksen kursseilla tekemisiin matematiikan kanssa.

Itse koen matematiikan olevan lähempänä filosofiaa, jota opiskelinkin sivuaineena.

Voihan aineenopettajalla tietysti olla jokin tavanomaisesta poikkeava kombo aineita opetettavanaan, mutta töiden saanti sellaisella voi olla vaikeaa. 

Työskentelen nyt sitten koodarina.

Matematiikkaa on niin isoja tuntimääriä koulussa, että on virkoja myös pelkän matematiikan opettajille. Ja jonkin verran matematiikka+tietotekniikka tms. Peruskoulussa voisit opettaa matematiikkaa ja tietotekniikkaa (tietotekniikkaan ei välttämättä odoteta kellään olevan varsinaista pätevyyttä) ja lukiosta jos saisit matematiikan opettajan homman (voi vaatia ensin kokemusta peruskoulusta tai hyvää tuuria), saattaisit päästä opettamaan myös filosofian kursseja, ja tietty sielläkin tietotekniikkaan liittyviä.

Niin hirveitä kakaroita nykyään ja niitten vanhemmat aika sekopäitä, että ei kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Voisin kyllä opettaa matematiikkaa, valmistuin yliopistosta matematiikka pääaineena. Mutta kemia ja varsinkaan fysiikka eivät nappaa. Jostakin kumman syystä näkä kuitenkin aina niputetaan keskenään, ikään kuin kemialla ja fysiikalla olisi jotain tekemistä matematiikan kanssa. Tietysti fysiikka ja kai kemiakin (en tunne sitä) käyttävät matematiikkaa apuvälineenä, mutta niinhän tekevät myös vaikka biologia ja taloustiede, ja jopa kirjastoalan yliopisto-oponnoissa joutuu tiedonhakututkimuksen kursseilla tekemisiin matematiikan kanssa.

Itse koen matematiikan olevan lähempänä filosofiaa, jota opiskelinkin sivuaineena.

Voihan aineenopettajalla tietysti olla jokin tavanomaisesta poikkeava kombo aineita opetettavanaan, mutta töiden saanti sellaisella voi olla vaikeaa. 

Työskentelen nyt sitten koodarina.

Pelkästään matikisteille on harvoissa kouluissa riittävästi tunteja.

Vierailija kirjoitti:

Poika olisi päässyt alaa opiskelemaan, mutta kun "ei voisi vähempää innostaa opettajan työ".

Ymmärrän häntä täysin.

Jaa, että haastatteluissakaan ei tullut tuo ilmi, eli läpäisi haastattelut tuolla asenteella? Miksi meni haastatteluun, jos ei kerran edes kiinnosti. Käytti kaikkien aikaa turhaan.

Jotenkin epäilen, ettei ”poikasi” päässyt edes pudokkaiden listalle…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kyllä opettaa matematiikkaa, valmistuin yliopistosta matematiikka pääaineena. Mutta kemia ja varsinkaan fysiikka eivät nappaa. Jostakin kumman syystä näkä kuitenkin aina niputetaan keskenään, ikään kuin kemialla ja fysiikalla olisi jotain tekemistä matematiikan kanssa. Tietysti fysiikka ja kai kemiakin (en tunne sitä) käyttävät matematiikkaa apuvälineenä, mutta niinhän tekevät myös vaikka biologia ja taloustiede, ja jopa kirjastoalan yliopisto-oponnoissa joutuu tiedonhakututkimuksen kursseilla tekemisiin matematiikan kanssa.

Itse koen matematiikan olevan lähempänä filosofiaa, jota opiskelinkin sivuaineena.

Voihan aineenopettajalla tietysti olla jokin tavanomaisesta poikkeava kombo aineita opetettavanaan, mutta töiden saanti sellaisella voi olla vaikeaa. 

Työskentelen nyt sitten koodarina.

Matematiikkaa on niin isoja tuntimääriä koulussa, että on virkoja myös pelkän matematiikan opettajille. Ja jonkin verran matematiikka+tietotekniikka tms. Peruskoulussa voisit opettaa matematiikkaa ja tietotekniikkaa (tietotekniikkaan ei välttämättä odoteta kellään olevan varsinaista pätevyyttä) ja lukiosta jos saisit matematiikan opettajan homman (voi vaatia ensin kokemusta peruskoulusta tai hyvää tuuria), saattaisit päästä opettamaan myös filosofian kursseja, ja tietty sielläkin tietotekniikkaan liittyviä.

Matematiikan opettajan virkaa ei voi saada, koska siinö on aina toinen aine mukana. Ja koulut ei myöskään palkkaisi pelkkää matematiikan opettajaa, koska silloin ne fysiikan ja kemian opettajat joutuisi opettamaan fysiikka ja kemiaa pääosin. Tiedätkö, miten raskasta on kemian opettaminen, kun saat koko ajan olla haukkana seuraamassa mitä se yläkoulainen keksii tehdä ja vahtimassa, ettei keneltäkäön lähde näkö tmv.? En todellakaan opettaisi pelkästään kemiaa. Jättäisin työni.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ne kunnon demotkin, joissa ennen räjäyteltiin kaikenlaista ja pelattiin korkeajännitteiden kanssa ovat nykyisin hyihyi-kiellettyjä ja tilalla jotain kuppasia tietskasimulaatioita.

Meille opetettiin teknisessä työssä vähän autojuttujakin ja opettaja demosi meille akun jännitettä. Seistiin ringissä ja pidettiin toisiamme kädestä ja ope kytki akusta sähköt käsiketjun päihin. Nykyisin tämä olisi joku jäätävä pahoinpitely ja opettajaa vastaan nostettaisiin rikossyytteet, mutta meille se oli jännä kokemus ja ihmeteltiin, miten siinä piirissä ranteet nytkähti. 

Fysiikan puolella meillä oli korkeajännitekokeita. Ja silloin opimme, että ei se pelkkä jännite, vaan myös virta. Olen saanut sormeeni fysiikantunnilla 100000 voltin jännitteestä, mutta kun siinä oli sähkövaraus (tai mikä lie) ihan mitätön, ei siitä juuri virtaakaan tullut eikä tuntunut juuri miltään. Enempi tuntui se auton akusta saatu 12 volttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kyllä opettaa matematiikkaa, valmistuin yliopistosta matematiikka pääaineena. Mutta kemia ja varsinkaan fysiikka eivät nappaa. Jostakin kumman syystä näkä kuitenkin aina niputetaan keskenään, ikään kuin kemialla ja fysiikalla olisi jotain tekemistä matematiikan kanssa. Tietysti fysiikka ja kai kemiakin (en tunne sitä) käyttävät matematiikkaa apuvälineenä, mutta niinhän tekevät myös vaikka biologia ja taloustiede, ja jopa kirjastoalan yliopisto-oponnoissa joutuu tiedonhakututkimuksen kursseilla tekemisiin matematiikan kanssa.

Itse koen matematiikan olevan lähempänä filosofiaa, jota opiskelinkin sivuaineena.

Voihan aineenopettajalla tietysti olla jokin tavanomaisesta poikkeava kombo aineita opetettavanaan, mutta töiden saanti sellaisella voi olla vaikeaa. 

Työskentelen nyt sitten koodarina.

Matematiikkaa on niin isoja tuntimääriä koulussa, että on virkoja myös pelkän matematiikan opettajille. Ja jonkin verran matematiikka+tietotekniikka tms. Peruskoulussa voisit opettaa matematiikkaa ja tietotekniikkaa (tietotekniikkaan ei välttämättä odoteta kellään olevan varsinaista pätevyyttä) ja lukiosta jos saisit matematiikan opettajan homman (voi vaatia ensin kokemusta peruskoulusta tai hyvää tuuria), saattaisit päästä opettamaan myös filosofian kursseja, ja tietty sielläkin tietotekniikkaan liittyviä.

Matematiikan opettajan virkaa ei voi saada, koska siinö on aina toinen aine mukana. Ja koulut ei myöskään palkkaisi pelkkää matematiikan opettajaa, koska silloin ne fysiikan ja kemian opettajat joutuisi opettamaan fysiikka ja kemiaa pääosin. Tiedätkö, miten raskasta on kemian opettaminen, kun saat koko ajan olla haukkana seuraamassa mitä se yläkoulainen keksii tehdä ja vahtimassa, ettei keneltäkäön lähde näkö tmv.? En todellakaan opettaisi pelkästään kemiaa. Jättäisin työni.

Ei kemian opetuksessa tarvitse välttämättä opettaa yhtäkään tuntia laboratoriossa. Opettajana saat itse päättää miten opetat.

Miehet palaavat opetusalalle, kun tonni lisää palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kemian opetuksessa tarvitse välttämättä opettaa yhtäkään tuntia laboratoriossa. Opettajana saat itse päättää miten opetat.

Paitsi että POPS kyllä määrittelee sen, että kokeellisia töitä on oltava. Eli pelkällä teoriaopetuksella ei OPS todellakaan toteudu ja siinä vaiheessa saattaapi päästä työstään eroon jo koeajalla.

Pääsin aikoinaan opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon. Jätinpä sitten menemättä, kun ajattelin että saattaisinkin kauhukseni päätyä opettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Opintopolku ammattiin on aivan väärin rakennettu.

Opiskelemaan pääsee kaikki keskivertotuloksin lukiosta valmistuvat, mutta sitten pitäisikin olla erityisen älykäs tai erityisen ahkera että selviäisi läpi kyseisten aineiden teoriaopinnot yliopistossa. Siitä huolimatta että itse ammatissa toimiakseen ei tarvitse olla erityisen älykäs eikä ahkera eikä hallita kuin prosentti niistä sisällöistä joita em. opinnot käsittelevät.

Jos kuitenkin on erityisen älykäs ja/tai ahkera ja opinnot yliopistossa sujuvat, pitää jossain vaiheessa valita haluaako suuntautua opettamiseen vai kaikkeen muuhun. Kaikessa muussa on tarjolla paremmat palkat joten vaatii erityistä intoa juuri opetusalalle että tuossa vaiheessa valitsee opettamisen.

Nekin, jotka kuitenkin valitsevat opettamisen, usein luopuvat siitä kokeiltuaan touhua opetusharjoitteluissa, joissa selviää että alalla vaaditaan lähinnä sosiaalisia taitoja eikä matemaattisella älyllä tai ahkeruudella voi näitä taitoja paikata teinilauman kanssa toimittaessa.

Minä tunnen älykkään ja ahkeran matematiikkaintoilijan, joka tykkää myös opettamisesta. Mutta hänenkin opetusinto suuntautuu niihin, jotka ovat matematiikasta innostuneita ja harrastavat sitä vapaa-ajallaan. Hän on opettanut lukioikäisille matikkaintoilijoille olympiamatematiikkaa ja kirjoitti aiheesta kattavan oppaankin opintojen ohessa. Nyt hänellä on työn alla jatko-opinnot ja varmaan jatkaa väiteltyäänkin tutkijana, mutta haaveilee pääsevänsä vielä opettajaksi (= professoriksi). 

Kyllä yläasteen ja lukion opettajaksi pitäisi päästä vähän kevyemmillä opinnoilla kuin mitä maisterintutkintoon kuuluu. Ehkä jopa niissä perusopinnoissa olisi eriyttämisen varaa, että olisi kevyemmät sisällöt niille, jotka tähtäävät opettajiksi. Ja lisättäisiin sitten enemmän sellaista opintosisältöä, jota opettaja työssään oikesti tarvitsee. 

Jos on kuitenkin tahkonnut ne matematiikan opinnot läpi ja päätynyt opettajaksi, niin en näkisi mahdottomana että opetustyöhön väsyttyään vaihtaisi rahakkaampiin hommiin. Kesälomalla voisi huvikseen katsoa, muistaako tilastomatematiikasta mitään ja onnistuuko Pythonin haltuunotto. Hyvässä lykyssä uusi työ data scientistina voi löytyä jo ennen kesäloman päättymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei työssä vikaa ole, mutta vanhemmat ja oppilaat on syvältä. Pitäisi sallia opettajille oppilaiden fyysinen kuritus, että pysyisivät ruodussa.

Jos ryhtyisin opettajaksi, en todellakaan haluaisi ruveta hakkaamaan oppilaita, kuulostaa karmealta työnkuvalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin kyllä opettaa matematiikkaa, valmistuin yliopistosta matematiikka pääaineena. Mutta kemia ja varsinkaan fysiikka eivät nappaa. Jostakin kumman syystä näkä kuitenkin aina niputetaan keskenään, ikään kuin kemialla ja fysiikalla olisi jotain tekemistä matematiikan kanssa. Tietysti fysiikka ja kai kemiakin (en tunne sitä) käyttävät matematiikkaa apuvälineenä, mutta niinhän tekevät myös vaikka biologia ja taloustiede, ja jopa kirjastoalan yliopisto-oponnoissa joutuu tiedonhakututkimuksen kursseilla tekemisiin matematiikan kanssa.

Itse koen matematiikan olevan lähempänä filosofiaa, jota opiskelinkin sivuaineena.

Voihan aineenopettajalla tietysti olla jokin tavanomaisesta poikkeava kombo aineita opetettavanaan, mutta töiden saanti sellaisella voi olla vaikeaa. 

Työskentelen nyt sitten koodarina.

Matematiikkaa on niin isoja tuntimääriä koulussa, että on virkoja myös pelkän matematiikan opettajille. Ja jonkin verran matematiikka+tietotekniikka tms. Peruskoulussa voisit opettaa matematiikkaa ja tietotekniikkaa (tietotekniikkaan ei välttämättä odoteta kellään olevan varsinaista pätevyyttä) ja lukiosta jos saisit matematiikan opettajan homman (voi vaatia ensin kokemusta peruskoulusta tai hyvää tuuria), saattaisit päästä opettamaan myös filosofian kursseja, ja tietty sielläkin tietotekniikkaan liittyviä.

Matematiikan opettajan virkaa ei voi saada, koska siinö on aina toinen aine mukana. Ja koulut ei myöskään palkkaisi pelkkää matematiikan opettajaa, koska silloin ne fysiikan ja kemian opettajat joutuisi opettamaan fysiikka ja kemiaa pääosin. Tiedätkö, miten raskasta on kemian opettaminen, kun saat koko ajan olla haukkana seuraamassa mitä se yläkoulainen keksii tehdä ja vahtimassa, ettei keneltäkäön lähde näkö tmv.? En todellakaan opettaisi pelkästään kemiaa. Jättäisin työni.

Ei kemian opetuksessa tarvitse välttämättä opettaa yhtäkään tuntia laboratoriossa. Opettajana saat itse päättää miten opetat.

Opetusuunnitelmassa ja arvioinnissa huomioidaan kokeellisuus. Opettajana saat päättää miten ja millaisia kokeellisia töitä teetät ja kuinka paljon, mutta nykypäivänä en kyllä tunne yhtäkään kollegaa. joka ei teettäisi kokeellisuutta oppilailla.

Vierailija kirjoitti:

Kuka suostuu enää tuohon paskaduuniin ja sillä palkalla? Oppilaat sekaisin kun seinäkellot, vanhemmat kuvittelevat olevansa jonkin sortin kuninkaallisen perheen päitä , loputon ja jatkuvasti paisuva lisätyö ilman korvausta, resurssit surkeat, mitään ei sovi vaatia, kaikkea pitää ymmärtää, oikeuksia on sen seitsemää sorttia mutta velvollisuuksia ei yhtään. Päälle nämä kielitaidottomat, joiden määrä myös kasvaa kaiken aikaa. Puolella luokasta jotain haastetta.

Erityisluokat ja koulut takaisin, häiriköt ja apukoulusakki omiin porukoihin, älytön byrokratia vähemmälle ja palkka ylös. Katsotaan sitten miten vaikuttaa.

Tätä en lakkaa ihmettelemästä, että häiriköt ja apukoulusakki päätettiin laittaa muiden sekaan. Sillä pilattiin meidän hieno koululaitos ja sen tuloksia niitetään nyt, kun nuoria työkyvyttömyyseläkeläisiä on ennätyspaljon.

Niillä, jotka haluavat asua pikkupaikkakunnilla voi olla motivaationa sekin, että haluavat asua pikkupaikkakunnalla ja aineenopettajan virka voi turvata elämän siellä, mutta eikö sellaisiakaan ole sitten tarpeeksi?

Meillä fysiikan, kemian ja matematiikan opettajat olivat lestadiolaisia suurperheen äitejä (useampi siis) ja pieni paikkakunta, joten näillä naisilla oli jo useampi syy tehdä aineenopettajan työtä alaltaan.

Nämä naiset olivat kyllä hyviä opettajia, ja skillsit nuorten kanssa olemiseen oli kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintopolku ammattiin on aivan väärin rakennettu.

Opiskelemaan pääsee kaikki keskivertotuloksin lukiosta valmistuvat, mutta sitten pitäisikin olla erityisen älykäs tai erityisen ahkera että selviäisi läpi kyseisten aineiden teoriaopinnot yliopistossa. Siitä huolimatta että itse ammatissa toimiakseen ei tarvitse olla erityisen älykäs eikä ahkera eikä hallita kuin prosentti niistä sisällöistä joita em. opinnot käsittelevät.

Jos kuitenkin on erityisen älykäs ja/tai ahkera ja opinnot yliopistossa sujuvat, pitää jossain vaiheessa valita haluaako suuntautua opettamiseen vai kaikkeen muuhun. Kaikessa muussa on tarjolla paremmat palkat joten vaatii erityistä intoa juuri opetusalalle että tuossa vaiheessa valitsee opettamisen.

Nekin, jotka kuitenkin valitsevat opettamisen, usein luopuvat siitä kokeiltuaan touhua opetusharjoitteluissa, joissa selviää että alalla vaaditaan lähinnä sosiaalisia taitoja eikä matemaattisella älyllä tai ahkeruudella voi näitä taitoja paikata teinilauman kanssa toimittaessa.

Minä tunnen älykkään ja ahkeran matematiikkaintoilijan, joka tykkää myös opettamisesta. Mutta hänenkin opetusinto suuntautuu niihin, jotka ovat matematiikasta innostuneita ja harrastavat sitä vapaa-ajallaan. Hän on opettanut lukioikäisille matikkaintoilijoille olympiamatematiikkaa ja kirjoitti aiheesta kattavan oppaankin opintojen ohessa. Nyt hänellä on työn alla jatko-opinnot ja varmaan jatkaa väiteltyäänkin tutkijana, mutta haaveilee pääsevänsä vielä opettajaksi (= professoriksi). 

Kyllä yläasteen ja lukion opettajaksi pitäisi päästä vähän kevyemmillä opinnoilla kuin mitä maisterintutkintoon kuuluu. Ehkä jopa niissä perusopinnoissa olisi eriyttämisen varaa, että olisi kevyemmät sisällöt niille, jotka tähtäävät opettajiksi. Ja lisättäisiin sitten enemmän sellaista opintosisältöä, jota opettaja työssään oikesti tarvitsee. 

Jos on kuitenkin tahkonnut ne matematiikan opinnot läpi ja päätynyt opettajaksi, niin en näkisi mahdottomana että opetustyöhön väsyttyään vaihtaisi rahakkaampiin hommiin. Kesälomalla voisi huvikseen katsoa, muistaako tilastomatematiikasta mitään ja onnistuuko Pythonin haltuunotto. Hyvässä lykyssä uusi työ data scientistina voi löytyä jo ennen kesäloman päättymistä. 

Opettajaksi tähtäävillä on jo ihan riittävän kevyet sisällöt opetettavissa aineissaan. Aina saa lukea enemmän. Meillä on lisäksi paljon aineenopettajia, jotka eivät ole opettajalinjalta vaan tutkijalinjalta ja suorittaneet erillisopintoina aineenopettajan pätevyyden - itse mukaanlukien - ja en näe lainkaan fiksuna ajatuksena sitä, että alettaisiin karsimaan aineenhallinasta sisältöjä pois.

Kyllä opettajalla pitää olla vahva teoreettinen tuki opetettavalle aineelleen, vaikka peruskoulussa ja lukiossa ei ei niinnsyvälle mennä, mutta se auttaa opettajaa itseään ymmärtämään kokonaisuuksia, yhdistämäön niitä ja tarvittaessa perustelemaan.

Ei opettaminen ole kuin opoikirjaa lukisi.. Siitä seuraisi kaikenlaisia kummallisia miniteorioita, jotka toimisi vain yhdenlaisissa samanlaisissa tilanteissa.

Itselläni oli suuria vaikeuksia näiden aineiden kanssa peruskoulussa jo 20 vuotta sitten ja nykyään opettajana pitäisi perusopetuksen lisäksi yrittää samalla saamaan näitä minun kaltaisia hitaita pysymään muiden tahdissa kun kaikessa säästetään niin opettajan pitäisi multitaskata joka asiassa niin en ihmettele jos valitaan helpot aineet.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä lahjakkaat lapset tekevät hitaita ja hölmöjä odottaessa? Eivät mitään Oppivat sen ettei tarvitse edes lukea läksyjä?

Tyhmät jäävät päähänpotkituiksi tolloiksi ja fiksuista tulee laiskoja. Hienoa.

Pahimmillaan niitä fiksuja valjastetaan auttamaan niitä huonompia :-(

Päivölän pääsykokeissa on osio, jonka avulla löydetään nämä fiksut, mutta laiskat. Pääsykokeissa testataan matematiikan osaamista monella eri tavalla ja on myös tiedostettu, että ne fiksuimmat saattavat tosiaan peruskoulussa tylsistyä haasteiden puutteessa ja heidän osaaminen ei välttämättä vastaa heidän potentiaaliaan. Päivölä on tällaisille kuitenkin juuri oikea paikka, siellä edetään matematiikassa vauhdilla ja jo neljän kesäviikon aikana käydään 6-7 lukiokurssia läpi. 

Nämä fiksut laiskurit bongataan tällä menetelmällä: Pääsykoeviikonlopun lauantai-iltana opetetaan uusi asia, jota oppilaat mitä luultavammin eivät osaa jo ennestään. Ei opeteta siis mitään lukiomatematiikkaa, vaan otetaan yliopiston puolelta jotain vähän erikoisempaa ja haastavampaa sisältöä. Tämä opetetaan muistaakseni iltaluennon aikaan, klo 19-21. Ja seuraavana aamuna klo 9 on aiheesta koe. 

Voin vain kuvitella, miten joku peruskoulussa tylsistynyt lahjakas oppilas herää eloon tuossa tilanteessa. "Vihdoinkin jotain, mikä ei ole heti itsestäänselvää! Miksei koulussa opeteta tällaisia asioita?" Ja ehkä myös: "Mun on pakko päästä tänne lukioon, tällasta mä tarviin."