Kun tuntuu että kaikki kaatuu niskaan: on kriisiä kriisin päälle

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 23:50"]

Kaikki kriisit päättyy aikanaan, joko ne menee ohi tai niihin tottuu. Kuolema on ainut joka on lopullinen. Kaikesta muusta kyllä selviää.

[/quote]

Ei totu, eikä mene ohi. Mut jonain päivänä se kuolo korjaa. En ole varma, kumpi lähtee ennen, minä vai anoppi. Jos stressi tappaa, niin minä.

Provo. Tunnistaa siitä että ei Suomessa oo kameleita.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 04:08"]Provo. Tunnistaa siitä että ei Suomessa oo kameleita.
[/quote]
Idiootti. Tunnistaa siitä että Suomessa niitä riittää.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 03:04"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 23:50"]

Kaikki kriisit päättyy aikanaan, joko ne menee ohi tai niihin tottuu. Kuolema on ainut joka on lopullinen. Kaikesta muusta kyllä selviää.

[/quote]

Ei totu, eikä mene ohi. Mut jonain päivänä se kuolo korjaa. En ole varma, kumpi lähtee ennen, minä vai anoppi. Jos stressi tappaa, niin minä.

[/quote]

Tapa anoppi(en suosittele koska laitonta mut kuitenki) niin lähtee stressi ja muutaman vuoden hermoloman jälkeen voit alottaa uuden mukavan elämän ilman sitä vitun anoppia.

Olen keskellä elämäni pahinta kriisiä, enkä tiedä, miten tästä selviää...

Elämä on ollut kyllä jo vuosia kriisistä toiseen, en jaksa enää.

Kuulostat mieheni eksältä, sille joka asia on kriisi. Siis aivan joka asia. Järkyttävä hysteerikko. Ei pärjää edes oman lapsensa kanssa, kun kokoajan on niin kauhee kriisi mitä ihmeellisimmistä asioista.

Miten selvisin?

Pakkohoito suljetulla osastolla. Minut vietiin sinne koulusta ambulanssilla. Nyt tuosta on 2v ja pikkuhiljaa asiat alkaa olla ok.

N17

Pimahdin ja 2 vk sairaslomaa

En jäänyt odottamaan romahdusta vaan varasin ajan työterveyteen, että mitä tukea sieltä voitaisiin tarjota. Olisin saanut lähetteen terapiaan, mutta halusin ennemmin käydä juttelemassa koulututetun hoitajan kanssa. Sain häneltä lisäksi vinkkejä itsehoito-oppaisiin ja harjoituksiin. Kaikilla ei tietysti ole ollenkaan näin hyvät mahdollisuudet, arvelen että julkiselta puolelta voi olla paljon vaikeampi saada keskusteluapua.

Vinkkaan sen kirjan siltä varalta että siitä voisi olla muillekin apua:

Arto Pietikäinen: Joustava mieli - vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta. Lisäksi webbisaitti www.joustavamieli.com

up

Myös minä kuulisin mielelläni vinkkejä tähän. Vastoinkäymisiä vähän joka elämänalueella...

Anna tuulen puhaltaa ja viedä vitutus mennessään. Paskatkin hetket on kohta kaukana menneisyydessä.

90 luvun alussa, ammattiin valmistumisen juhlistamiseksi sain pankilta loton tuplapotin suuruisen laskun pankilta kahden viikon maksuajalla, eli elinikäisen velkavankeustuomion.

Vuosi perheen yrityksen konkurssin jälkeen, toinen vanhemmista kuoli aggressiiviseen syöpään puoli vuotta sen löytymisen jälkeen, ja toinen vaipui pillerihorrokseen puoleksi vuosikymmeneksi.

Jossain vaiheessa vain totesi, että mennyttä ei voi muuttaa, joten miksi sitä märehtiä. Tulevaisuutta ei tiedä ennenkuin se on kohdalla, joten miksi sitäkään murehtia.

Oli vain tässä ja nyt, ja jos eivät kalsareitakaan jalkaan jätä, niin pääsee ainakin siveettömästä käytöksestä putkaan, joten miksi murehtia - Tuosta aikaa reilu 20 vuotta, eikä se elämä nyt niin kauheaa ole ollut.

Sitä vaan rupesi ajattelemaan, että selvittävä tästä on, ja löysin jostain uskoa itseeni. Ei ollut vaihtoehtoa. Kaiken lisäksi kannattaa jättää kaikki turha pois.

Kaikki kriisit päättyy aikanaan, joko ne menee ohi tai niihin tottuu. Kuolema on ainut joka on lopullinen. Kaikesta muusta kyllä selviää.

kertokaa lisää omia kokemuksianne

Minä olen joutunut kokemaan niin uskomattomia asioita että elämstäni voisi tehdä mahtavan kirjan. Ehkä joskus kirjoitankin, olisi suurta surua, tabuita ja jännitystä. Elämäni on jostain syystä yhtä rämpimistä ja kaikki kusee, kaiken saavuttamani menetän mitä absurdeimilla tavoilla ja tämän vuoden aikana olen menettänyt kaikki minulle läheisimmät ihmiset. Olen kuitenkin positiivinen, edes kaikkein (lasteni jälkeen) rakkaimman ihmisen kuolema ei.. En löydä sanoja.. Sattuihan se mutta elämä on kovettanut ja surulle ei ole aikaa jos meinaa seuraavasta paskamyrskystä selvitä. Lapseni tuovat elämääni valon ja tarkoituksen. Heidän ansiostaan kokoan itseni uudestaan ja uudestaan enkä sure vastoinkäymisiä. Minusta tuntuu että minun elämäni on jo menetetty mutta lapsilleni voin tarjota hyvän alun elämään ja minun loppuelämäni pyhitän heille, joten omat suruni eivät juurikaan tunnu, koska lapsillani on hyvä olla ja se on ainoa oikeasti merkiteksyllinen asia minulle.

Ja Varsinkin Jos oot TYÖTÖN niin Voi että. Sulla on varaa ostaa Tupakkiii ja alkooo ja vielä vaanit puskissa toisia kanssa kulkijoita.... Kyllä täää elämä ny hävetttääää kun oon työtön... Voi itkettäää ihan pirusti kun oon TYÖTÖN:... Hyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy