Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi en kykene normaaleihin ihmissuhteisiin? :(
25.03.2015 |
Parisuhteessa olen hitaasti lämpeävä, alkuvaiheessa miehiä kiinnostaa ihan älyttömästi kun pähkäilen itsekseni että onkohan tämä suhde hyvä idea vai ei. Sitten kun lämpenen olen aika hellyydenkipeä ja tykkään viettää aikaa jutellen ja ihan vai toisen lähellä ollen (pidän myös seksistä, paljonkin, ennen kuin kukaan haukkuu minua pihtariksi), haluaisin tehdä asioita yhdessä ja sitä rataa. Alussa on hyvä, mies on niin rakastunut.
Menee pari kuukautta ja mies silminnähden kyllästyy minuun, ei enää jaksa viettää aikaa kanssani, vihjailee suoraan että olen liian "helppo ihminen" ja liian kiltti, "tykkäisin haasteista", "exäni oli tälläinen ja tälläinen (vaikea)"
Sitten minut yleensä dumpataan niin, ettei enää yhtäkkiä otetakaan yhteyttä eikä vastata viesteihin. Kadotaan siis. Ja aina minua vituttaa kun en alkuvaiheessa tajunnut olla aloittamatta suhdetta.
Ystävyyssuhteissa sama juttu. Ehkä minua sitten pidetään mielistelijänä, kun olen melkein aina samaa mieltä. Mutta yleensä arkisissa asioissa OLEN samaa mieltä. Jos grillatessa vaikka minulle kelpaa kaikki sama mitä kavereillekin, niin sanon niin koska olen lähes kaikkiruokainen. Sitten jos koitan ehdottaa jotain, niin vastauksena saan tyyliin: " Häh? Ei juustoa voi grillata?" "sä tykkäät ihan oudoista jutuista" "Miten ihmeessä me paistetaan perunoita grillillä?"
En tiedä, kai minä sitten olen outo :( Olen ollut nyt puolivuotta välivuodella (tahtomattani) ja olen menettänyt käytännössä kaikki ystäväni, koska ketään ei kiinnosta olla kanssani jos ei ole ihan pakko. Muutama läheisempikin ystävä on kadonnut ihan kokonaan, koitan ehdottaa tapaamisia, mutta heillä ei ole koskaan aikaa tai rahaa.
En ole varma olenko asperger tai jotain (ainakin lapsena sitä epäiltiin). Tykkään tieteellisistä jutuista ja olen mielestäni ihan fiksu. En aina osaa eritellä aiheita jotka kiinnostavat tai eivät kiinnosta muita. Esimerkiksi leffaa valitessa ketään ei kiinnosta nippelitieto tai ns. "Fun facts" kyseiseen elokuvaan liittyen. Ehkä ne ovat Fun Factseja vain sosiaalisesti vajaiden kanssa.
Joskus minulle sanottiin, että olen ihan persereikä kun saan muut näyttämään niin tyhmiltä ja ylennän tahallani itseäni. Häh? En minä tarkoituksella ole tuollainen. :/
Eräs nörttikaverinikin suutahti, kun juttelimme kouluihin hakemisesta ja hän kysyi pääsykokeista, että jännitänkö niitä. Vastasin että en oikeastaan, aiempien vuosien kokeet näyttivät aika helpoilta.
Yleensä kaikki kokeet ovat minulle helppoja, vaikka en juurikaan lukisi niihin. En tietysti sanonut tätä hänelle, mutta en tiedä mitä muutakaan olisin voinut vastata, valehdella?
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 21:56"]
Puheliaat nörtit ovat pahoja. Te sanotte asioita jotka sattuvat tavallisen pulliaisen sieluun, sydämeen ja itsetuntoon. Ettekä edes tajua sitä.
[/quote]Näinpä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kyllä tässä on kyse sun älystä. Mulla on sama juttu. En edes aina huomaa itse, mutta jotkut ilmeisesti loukkaantuvat välillä, koska olen fiksu ja mulla on vahvat mielipiteet. Mutta koska keilailen jatkuvasti juttuja, olen huomannut että olen muodostanut vankan mielipiteen niin monista asioista, että jotkut luulevast että viisastelen tai väittelen huvikseen- ei ole niin. Olen vain jo kelaillut niitä juttuja niin paljon. Oisko sulla sama juttu? Ei ole helppoa, etenkään koska olen seurallinen ja mielestäni mukava ja kohtelias. Toki silloin kun mua loukataan niin yleensä sanon takaisin. Oisko niin että äly yhdistettynä varmuuteen itsestään ja sosiaalisuuteen on tuhoisa yhdistelmä nimenomaan naisilla, ihmissuhderintamalla. Uskon että miehet pelkää sua sun älyn takia.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 22:41"]Tuntuu usein samalta kuin kuvailit. Olen kyllä keskimääräistä älykkäämpi, kai se sitten vaikuttaa ettei tule toimeen muiden kanssa.
[/quote]
Vaikuttaa! Hitto vie oon amk:ssa ja hämmästelen jokapäivä miten älyttömiä (:D) ymprillä on. No älykkyyttä on monenlaista ja yritän hokea itselleni ettei saa ylpistyä...mutta jessussentään en yhtään ihmettele, että jollakin on vaikeaa amk:ssa jos ei vielä ohjeita osaa lukea tai wordia käyttää....
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 11:37"]
Siis kyllä tässä on kyse sun älystä. Mulla on sama juttu. En edes aina huomaa itse, mutta jotkut ilmeisesti loukkaantuvat välillä, koska olen fiksu ja mulla on vahvat mielipiteet. Mutta koska keilailen jatkuvasti juttuja, olen huomannut että olen muodostanut vankan mielipiteen niin monista asioista, että jotkut luulevast että viisastelen tai väittelen huvikseen- ei ole niin. Olen vain jo kelaillut niitä juttuja niin paljon. Oisko sulla sama juttu? Ei ole helppoa, etenkään koska olen seurallinen ja mielestäni mukava ja kohtelias. Toki silloin kun mua loukataan niin yleensä sanon takaisin. Oisko niin että äly yhdistettynä varmuuteen itsestään ja sosiaalisuuteen on tuhoisa yhdistelmä nimenomaan naisilla, ihmissuhderintamalla. Uskon että miehet pelkää sua sun älyn takia.
[/quote]Ja lisään vielä, että usein mun mielipiteet saattaa kulkea yleistä mielipidettä vastarintaan, joten se jos mikä karkottaa ihmisiä.
Olet matemaattis-loogisesti älykäs, mutta sosiaalisesti vähän vajaaälyinen. Jos sinulla ei ole kovat kriteerit miehelle tai et ole liian vaikeastitavoiteltava (lue: voit joutua tekemään aloitteen), saat varmasti yliopistolta nörtin miehen. Sinne kerääntyy sinun kaltaisiasi ja outoja miehiä on selvästi enemmän. Eivät ne ole "normaaleja" tai helppoja suhteita, mutta ei sillä väliä, jos molemmat tulevat toimeen oman ja toisen outouden kanssa.
Eiköhän tuo historiasi selitä mikset pysty normaaleihin suhteisiin. Lapsuuden kohtelu jättää jälkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ihan fiksulta ihmiseltä, ongelmasi lienee juurikin se, että olet sosiaalisesti harjaantumaton ja siinä mielessä ikätovereitasi jäljessä. Itsellänikin oli tuossa iässä samaa ongelmaa, olin teininä lähinnä omissa oloissani enkä ikätovereiden parissa, se kostautui sitten myöhemmin kömpelönä sosiaalisuutena. Oma kommunikointi oli myöskin vähän töksähtelevää minkä ihmiset varmasti tulkitsivat huonosti. Tuohon ei muu oikein auta kun opetelleminen, opettelemine ja opetteleminen. Kyllä se sielä vielä lähtee! :)
Kaikki tekstit kuin minun suustani! Ei yhtään ystävää, huutonauroin tuolle talent kuvailulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vähän sama juttu, mutta olen kielellisesti lahjakas ja matemaattisesti täysin uuno. Minulla on hyvä yleissivistys ja tiedän paljon asioita, mutta vain niistä, mitkä minua itseäni kiinnostaa. Esimerkiksi tiedän hyvin vähän autoista ja politiikiasta; ei kiinnosta.
Tykkään sanoista ja sanoilla leikkiminen on ihanaa. Useasti rupean nauramaan jollekin sanayhdistelmälle, jota kukaan muu ei älyä. Esimerkiksi "Kaikki syövät ilmaiseksi." Sitten vain käkätän omalle nokkeluudelle ja kaikki katsovat minua kuin hullua.
Välillä satun löytämään fiksua seuraa, mutta silloin pelkään itse olevani tyhmempi. Ajattelen siis olevani typerä kun en ole matemaattisesti lahjakas tai politiikka ei kiinnosta. Sitten en uskalla keskustella mistään, koska pelkään että kerron jotain, joka onkin väärin.
Hei en oo ikinä kohdannut ketään toista joka jakaisi mun kiinnostuksen noihin 4D: Vanhempani olivat avaruusolentoja -tyyppisiin dokumentteihin. :D Puoliskoni aina ihmettelee mikä mua vaivaa kun katselen ihan innoissani sellaisia.
Nomutjoo. Vakavasti puhuen, musta ainakin vaikutat mielenkiintoselta tyypiltä ennemminkin kuin miltään kummalliselta. Tiiän miltä se tuntuu kun on muiden ihmisten kanssa sellainen olo että "mä en tajua noita eikä noi takuuvarmasti tajuu mua". Sellainen olo että on itse jotenkin outo ja vääränlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää tälläistä avautumista kevyemmän humalatilan kanssa. Tai sitten vaihtoehtoisesti ajoitat aloituksesi perjantai/lauantai-iltaan. Silloin täällä on muitakin yksinäisiä ja humaltuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheliaat nörtit ovat pahoja. Te sanotte asioita jotka sattuvat tavallisen pulliaisen sieluun, sydämeen ja itsetuntoon. Ettekä edes tajua sitä.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 21:54"]
olet älykäs ja siksi erilainen.
[/quote]
Ei, älykäs osaa ottaa huomioon muutkin kuin itsensä. Älykäs omaa tilannetajua. AP on kirjaviisas, mutta ei millään tapaa älykäs tai viisas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne miehet ne tuossa paskoja ovat, et sinä.
No sinä tarvitset sellaista seuraa, joka ei ole epävarmaa omasta älykkyydestään. Ei mua ainakaan oo ikinä ärsyttänyt se, että joku on tosi fiksu. Sillä minä tiedän, etten itsekään ole tyhmä, vaikka en loisteliaskaan. Ihan tavallisen fiksu vaan, jonka ei tarvi häpeillä itseään.
Itse asiassa sanoin juuri viikonloppuna miehelle, että olipa kiva viettää aikaa sen suvun kanssa, kun siellä ei tarvi sietää ketään ääliötä. Miehen suku nyt sattuu olemaan maistereita kaikki - puolisoita myöten.
Tulen siis varsin huonoista taustoista. Olen syntynyt vahinkolapsena vanhoilliseen ja uskonnolliseen sukuun. Isääni en ole koskaan nähnytkään ja äidilläni oli/on pahoja mielenterveysongelmia (masennus, skitsofrenia yms.)
Ei hakenut koskaan apua ja kaikki purkaantui minuun. Jos kiukuttelin niin uhkasi tappaa itsensä, minnekään ei voinut mennä kun kaikki vainoavat ja yrittävät myrkyttää (?) meidät. Äiti siis ihan konkreettisesti pelkäsi että joku syöttää minulle jossain myrkkyä tai suihkuttaa hermomyrkkyä postiluukusta.
Minua koulukiusattiin raskaasti, koska olimme köyhiä eikä minulla ollut kunnollisia vaatteita. Teini-iässä äiti ei myöskään antanut minun käyttää rintaliivejä tai käydä suihkussa päivittäin (vaikka olisin oikeasti tarvinnut sitä)
Yritin itsemurhaa 14-vuotiaana. Sen jälkeen uppouduin pelimaailmaan ja ainoat muistoni ikävuosilta 14-17 liittyvät tuohon peliin. En tehnyt käytännössä mitään muuta kuin pelannut, elin kahvilla enkä nukkunut, näytin aivan järkyttävältä ja ihmettelen miten kukaan ei puuttunut asiaan.
Tapasin ensimmäisen poikaystäväni tuossa samaisessa pelissä. Hän oli minua 6 vuotta vanhempi. En edes aluksi pitänyt hänestä, mutta hän oli ensimmäinen joka oli koskaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan, joten aloin seurustelemaan hänen kanssaan. En minä oikein tiedä mitä minä ajattelin, kaipasin kai epätoivoisesti toista ihmistä. Jossain vaiheessa rakastuin/kiinnyin häneen. Suhde oli ihan järkyttävän huono. Minä olin miehen mielestä yhtä kuin kasa paskaa, millään minun mielipiteilläni ei ollut mitään väliä.
Asuimme yhdessäkin kaksi vuotta. Suhde loppuikin sitten siihen, että mies lopetti minulle puhumisen. Lopulta ilmoitti että hänellä on toinen ja minulla on muutama päivä aikaa muuttaa pois.
Olen nyt siis pian 22-vuotias. Toivottavasti opiskelupaikasta löydän ystäviä. :(
ap
ymmärrän sinua. olen itse samanlainen.
Oletko bipolaarinen? Seuraava viestisi on ihan erilainen kuin toinen, faktatkin ovat ihan erilaiset.
Et vain ole saanut olla normaaleissa suhteissa, harjoitella. Olet älykäs mutta ehkä sosiaalisesti harjaantumaton. Pyritkö yliopistoon? Uskon että löydät sieltä ystäviä.
Alue: Aihe vapaa
up