Lue keskustelun säännöt.
Miksi en kykene normaaleihin ihmissuhteisiin? :(
25.03.2015 |
Parisuhteessa olen hitaasti lämpeävä, alkuvaiheessa miehiä kiinnostaa ihan älyttömästi kun pähkäilen itsekseni että onkohan tämä suhde hyvä idea vai ei. Sitten kun lämpenen olen aika hellyydenkipeä ja tykkään viettää aikaa jutellen ja ihan vai toisen lähellä ollen (pidän myös seksistä, paljonkin, ennen kuin kukaan haukkuu minua pihtariksi), haluaisin tehdä asioita yhdessä ja sitä rataa. Alussa on hyvä, mies on niin rakastunut.
Menee pari kuukautta ja mies silminnähden kyllästyy minuun, ei enää jaksa viettää aikaa kanssani, vihjailee suoraan että olen liian "helppo ihminen" ja liian kiltti, "tykkäisin haasteista", "exäni oli tälläinen ja tälläinen (vaikea)"
Sitten minut yleensä dumpataan niin, ettei enää yhtäkkiä otetakaan yhteyttä eikä vastata viesteihin. Kadotaan siis. Ja aina minua vituttaa kun en alkuvaiheessa tajunnut olla aloittamatta suhdetta.
Ystävyyssuhteissa sama juttu. Ehkä minua sitten pidetään mielistelijänä, kun olen melkein aina samaa mieltä. Mutta yleensä arkisissa asioissa OLEN samaa mieltä. Jos grillatessa vaikka minulle kelpaa kaikki sama mitä kavereillekin, niin sanon niin koska olen lähes kaikkiruokainen. Sitten jos koitan ehdottaa jotain, niin vastauksena saan tyyliin: " Häh? Ei juustoa voi grillata?" "sä tykkäät ihan oudoista jutuista" "Miten ihmeessä me paistetaan perunoita grillillä?"
En tiedä, kai minä sitten olen outo :( Olen ollut nyt puolivuotta välivuodella (tahtomattani) ja olen menettänyt käytännössä kaikki ystäväni, koska ketään ei kiinnosta olla kanssani jos ei ole ihan pakko. Muutama läheisempikin ystävä on kadonnut ihan kokonaan, koitan ehdottaa tapaamisia, mutta heillä ei ole koskaan aikaa tai rahaa.
En ole varma olenko asperger tai jotain (ainakin lapsena sitä epäiltiin). Tykkään tieteellisistä jutuista ja olen mielestäni ihan fiksu. En aina osaa eritellä aiheita jotka kiinnostavat tai eivät kiinnosta muita. Esimerkiksi leffaa valitessa ketään ei kiinnosta nippelitieto tai ns. "Fun facts" kyseiseen elokuvaan liittyen. Ehkä ne ovat Fun Factseja vain sosiaalisesti vajaiden kanssa.
Joskus minulle sanottiin, että olen ihan persereikä kun saan muut näyttämään niin tyhmiltä ja ylennän tahallani itseäni. Häh? En minä tarkoituksella ole tuollainen. :/
Eräs nörttikaverinikin suutahti, kun juttelimme kouluihin hakemisesta ja hän kysyi pääsykokeista, että jännitänkö niitä. Vastasin että en oikeastaan, aiempien vuosien kokeet näyttivät aika helpoilta.
Yleensä kaikki kokeet ovat minulle helppoja, vaikka en juurikaan lukisi niihin. En tietysti sanonut tätä hänelle, mutta en tiedä mitä muutakaan olisin voinut vastata, valehdella?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 22:29"]
Oletko bipolaarinen? Seuraava viestisi on ihan erilainen kuin toinen, faktatkin ovat ihan erilaiset.
[/quote]
mmm...
bipolaarisessa mielialahäiriössä ainakin mielialat vaihtuvat kuukausi/vuodenaika jaksolla eikä vittu yhden viestin välissä...
ekassa viestissä oli kivoja ja yleisiä faktoja ja tokassa elämän paskaa joka muokkaa ihmistä...
vitun toope kirjoittaja nro 10
Tuntuu usein samalta kuin kuvailit. Olen kyllä keskimääräistä älykkäämpi, kai se sitten vaikuttaa ettei tule toimeen muiden kanssa.
Varmaan löydät yliopistosta ystäviä, voit oikeasti vain olla liian fiksu nykyisille tuttavillesi. Mutta noin muuten Olen itse jotenkin tullut siihen tulokseen, että ihmiset kokee olonsa parhaimmaksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntee itsensä ja on tietoisia siitä mitä tuntevat, ajattelevat ja tekevät. Itse en ole tämmöinen, joten kuulostan usein omastakin mielestä jotenkin pelottavalta tai sellaiselta, ettei tiedetä miten suhtautua, kun sanon jonkun vitsiksi tarkoittamani asian ihan pokerinaamalla ja muutenkin siten, että se ei millään lailla kuulosta vitsiltä muuta kuin omassa päässäni. Vaikutan kaiketi useimmiten siltä, että sanon yhtä ja tarkoitan toista, ja pahinta on, etten itsekään oikeastaan tiedä mitä tarkoitan. Jos on joku porukka ihmisiä, ja jään kahden jonkun kanssa, niin ei kukaan ikinä kysy multa mitään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 22:44"]
Varmaan löydät yliopistosta ystäviä, voit oikeasti vain olla liian fiksu nykyisille tuttavillesi. Mutta noin muuten Olen itse jotenkin tullut siihen tulokseen, että ihmiset kokee olonsa parhaimmaksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntee itsensä ja on tietoisia siitä mitä tuntevat, ajattelevat ja tekevät. Itse en ole tämmöinen, joten kuulostan usein omastakin mielestä jotenkin pelottavalta tai sellaiselta, ettei tiedetä miten suhtautua, kun sanon jonkun vitsiksi tarkoittamani asian ihan pokerinaamalla ja muutenkin siten, että se ei millään lailla kuulosta vitsiltä muuta kuin omassa päässäni. Vaikutan kaiketi useimmiten siltä, että sanon yhtä ja tarkoitan toista, ja pahinta on, etten itsekään oikeastaan tiedä mitä tarkoitan. Jos on joku porukka ihmisiä, ja jään kahden jonkun kanssa, niin ei kukaan ikinä kysy multa mitään..
[/quote]
Samaistun kyllä tähän. Olen aika epävarma itsestäni. Juurikin tuo että heitän jonkun omasta mielestäni loistavan vitsin ja kaikki vain tuijottavat hiljaa. Pahinta on se, kun oikeasti pidän juttua aivan hervottomana ja repeilen sitten yksin omalle vitsilleni. :(
Minulla on muutenkin tosi outo huumori, olen huomannut ettei moni ymmärrä mikä hauskoina pitämissäni jutuissa on niin hauskaa. Pidän sarkastisesta huumorista. Lisäksi "mielikuvahuumori" on mielestäni ihan hillitöntä, esimerkiksi joskus Talentissa oli tanssiryhmä, joka tanssi jotain hillittömän rajua nykytanssia klassisen tahtiin. Naureskelin ihan hölmönä, koska kuvittelin vain Renessanssi-ajan hillityt ja hörhelöiset herrasmiehet tanssimassa noin, hulluine vaatteine ja peruukkeineen.
Sitten toisaalta en tajua jotain perinteisempää huumoria, taisiis tajuan mutta en ymmärrä miksi se on hauskaa. Esimerkiksi video jossa ihminen vain toilailee jotenkin (kaatuu, tippuu, tekee jotain tyhmää) ei ole mielestäni kovinkaan hauska. Tietty jos siinä tapahtuu jotain aivan nerokasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensäkin jos on tunnetasolla samanlainen kuin ap, että helposti mukautuva ja helppo tulla toimeen, niin se vain altistaa muiden hyväksikäytölle/huonolle kohtelulle. En ole pitänyt itseäni tossuna, mutta olen saanut samaa kohtelua miehiltä.
Eniten hämmästyttää joka kerta, että miten siitä alussa niin kiinnostuneesta ja hyvin kohtelevasta miehestä kuoriutuukin kuukausien kuluessa mies, joka ei näe minussa enää mitään hyvää ja kaipaakin yhtäkkiä totaalisen erilaista naista. No vittu itse mut valitsit, ääliö. Ei persoonallisuus muutu eikä kuulukaan muuttua kenenkään toisen oikkujen takia.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 22:44"]
Varmaan löydät yliopistosta ystäviä, voit oikeasti vain olla liian fiksu nykyisille tuttavillesi. Mutta noin muuten Olen itse jotenkin tullut siihen tulokseen, että ihmiset kokee olonsa parhaimmaksi sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntee itsensä ja on tietoisia siitä mitä tuntevat, ajattelevat ja tekevät. Itse en ole tämmöinen, joten kuulostan usein omastakin mielestä jotenkin pelottavalta tai sellaiselta, ettei tiedetä miten suhtautua, kun sanon jonkun vitsiksi tarkoittamani asian ihan pokerinaamalla ja muutenkin siten, että se ei millään lailla kuulosta vitsiltä muuta kuin omassa päässäni. Vaikutan kaiketi useimmiten siltä, että sanon yhtä ja tarkoitan toista, ja pahinta on, etten itsekään oikeastaan tiedä mitä tarkoitan. Jos on joku porukka ihmisiä, ja jään kahden jonkun kanssa, niin ei kukaan ikinä kysy multa mitään..
[/quote]Vois olla mun kirjoittama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parikymppiset on vielä niin nuoria. Kyllä se siitä.
Et vain ole tavannut kanssasi samanlaisia ihmisiä. Vielä. Yliopistossa elämäsi todennäköisesti muuttuu paljon. Tsemppiä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet menossa yliopistoon, niin asiat kyllä paranevat. Jos AMK:iin, niin siellä on ihan samanlaiset piirit miin olet nytkin törmännyt.
Ei yliopistostakaan välttämättä löydy ystäviä. Nimim. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sinä olet kuningatar ja prisessa oikeassa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 23:36"]
Jos olet menossa yliopistoon, niin asiat kyllä paranevat. Jos AMK:iin, niin siellä on ihan samanlaiset piirit miin olet nytkin törmännyt.
[/quote]
Varmaan, jos on SH tai tradenomi.
Mullakin on vaikeeta. Tuntuu, että olen niin yksin. On vaikeat taustat ja sen lisäksi sosiaalista kömpelyyttä, kuten kai sullakin. Mun avopuolisolla on asperger ja tullaan toimeen ihan hyvin, mutta hän ei osaa aina olla empaattinen/sympaattinen ja näissä tilanteissa tunnen olevani jälleen kerran ihan yksin maailmassa. Olen kuitenkin iloinen, että mulla on hänet. Tavattiin kun olin 25 v, sattumalta, netissä. Ehkä säkin vielä löydät jonkun. Älä enää ole kenenkään kanssa vain siksi, että olet yksinäinen.
Voitais vaikka tutustua, jos haluat. mutta tänään en ehdi paljoa jutella, olen lähdössä reissuun ja tulen koneen ääreen vasta 2 viikon päästä.
En ole ennen törmännyt kaltaiseesi naiseen ja pelkäsin jo ettei teitä ole olemassa. Ja niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin ole oma itsesi. Löytyy kyllä miehiä jotka osaavat arvostaa yhteistyökykyistä ja draamatonta persoonallisuutta. Tai näin kehtaan sellaisena miehenä väittää. Kumppaanuuden ydinhän on siinä että molemmat luottavat toisiinsa niin paljon ettei tarvitse pelata mitään pelejä tai esittää hankalaa tai mitään muutakaan. Myönnän pelkosi on siltä osin totta, että nuo temput toisinaan auttavat kyllä siinä vaiheessa kun kiinnostus vielä muotoutuu tai tekohengittämään kuollutta parisuhdetta (tästä minulla on kokemusta), mutta se ei ole mikään vaatimus eikä meillä ole mitään sisäänrakennettua tarvetta sille! Normaali mies haluaa kyllä ajallaan siirtyä siihen em. stabiiliin kumppanuuteen, jossa rakennetaan yhteistä tulevaisuutta eikä draamaa.
Minäkin tuppaan karkoittamaan kaikki kiinnostuneemmat miesehdokkaat friikin oudoilla jutuilla. Olen siis ihan käsittämättömän surkea normaalissa keskustelussa. Jos joku vaikka kysyy mitä katson televisiosta, niin ei varmaan kannattaisi tutustumisvaiheessa heittää katsovansa sieltä mielenterveysongelmaisten tuottamia dokumentteja tyyliin "4D: Äitini on lateksinalle" koska ne ovat "viihdyttäviä.
Keskustelu kuoli aika nopeasti ja mies totesi vähän pelokkaan oloisena katselevansa Areenasta poliittisia ohjelmia ja rikosdokkareita. Ja vastauksena rikosdokkareihin ei kannata sanoa että joo, mäkin tykkään katsoa rikosdokkareita, sarjamurhaajista.
Joskus oikeasti mietin että onko mulla kaikki ihan kotona. :D
ap
No, ei kun seuraavaa miestä etsimään, jolla olisi samanlainen huumorintaju ja kiinnostuksen kohteet! ;D
ehkä olet vain tavannut kusipäitäp