Mitä kadut elämässäsi eniten?

Etten järjestänyt aikaa töiltäni rakkaalle, kun hän minua tarvitsi. Nyt on aikaa muistella haudalla.

Sitä etten osannut välittää koirastani tarpeeksi kun olin teini ijässä.

Nyt itken ikävääni melkein joka päivä vaikka Tessun pois menosta on jo 20 vuotta.

Meninpä hullu ostamaan Honka rakenteen hirsikehikon. Todella elämäni suurin virhe.

Avioero pikkulapsi vaiheessa

Se että irtaannuin kavereista. Taisin aikuistua liian nopeasti? Ja ikää vasta 21-vuotta.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:31"]Lähihoitajaksi opiskelemista
[/quote]
Sama. Tein sen paremman tekemisen puutteessa eikä tutkinnosta ole kuin haittaa, koska en halua enkä pysty sen alan töitä tekemään. Opiskelu koulussa oli ihan jees mutta harjoittelujaksot hirveitä. Ei mun hommaa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:34"]

Se etten opikellut enklannin kieltä koulussa.

Nyt on liian myöhäistä.

[/quote]

nyt vaan rupeat opiskelemaan. Nyt. Se on nNYT. NYT ON MAHDOLLISTA.

Yleensäkin sitä, että synnyin.

En vaihtanut uuteen työhön, jota tarjottimella tarjottiin.

Periaatteessa olen sitä mieltä että valintojensa kanssa on vaan elettävä. Yhden ystävän olisin pitänyt elämässäni nykyisen elämänkokemuksen perusteella. Kyse miespuolisesta ja täysin platoninen ystävyys. Mieheni ei mustasukkaisena luonteena pystynyt tuota ystävyyttä hyväksymään seurustelun alkuaikoina.

Jämähtäminen teini aikojen poikaystävään. Aloin seukata 16v jäi sit lukiossa vaihtari vuosi kokematta.

Sitä, että en viettänyt mummoni kanssa tarpeeksi aikaa loppuvaiheessa.

Se että sitouduin ensimmäiseen pitkäaikaiseen poikaystävään ja hankittiin lapset ja mentiin naimisiin.. nyt kolmekymppisenä kaduttaa.. en enää rakasta miestäni..

Aborttia

Kadun sitä että rakastuin narsistiin ja tein lapset hänen kanssaan. Hän tuhosi meidän kaikkien elämän, kun en lähtenyt ajoissa. Rakastin häntä, hän ei minua käytöksestä päätellen.

Viimeistä työpaikan vaihtoa kadun isosti. Vaikka tein päätöksen niillä tiedoilla, joita minulla silloin oli. Nyt hirveässä paikassa, josta en edes pääse pois. Olen kyllä yrittänyt. Ja joo, hakemus on hyvä, cv on räätälöity (useat asiantuntijat ovat näitä dokumentteja kommentoineet), mutta kilpailijoita on alallani aivan liikaa.

Muuttaminen lapsuudenkodista suoraan poikaystävän kanssa yhteen 19v jonka kanssa aloin oleen 15v. Olisi pitänyt itsenäistyä ja asua ensin yksin ja katella maailmanmenoa ja kokea asioita ja ihmisiä eikä leikkiä kotileikkejä.

Ihan liikaa oon elämästäni tuhlannut roikkumalla netissä tämmöisillä paskapalstoilla nuoresta asti. Tuntuu, että se on muokannut mun maailmankuvasta tosi kyynisen ja katkeran. Jos oisin dokannut saman ajan, se olis varmaan vienyt elämässä enemmän eteenpäin.

Nyt mulla on lapsikin kun nettipanon kanssa petti ehkäisy, mut täällä vaan roikun ja vauva syö yksin sähköjohtoa lattialla. Enemmän oon päivässä tää puhelin kourassa kuin juttelen vauvalle. Viina sentään loppuis juomalla mut netti ei kulu käytössä. Lasukaan (käyvät täällä muiden ongelmieni vuoksi) ei tajua epäillä mitään kun en tietenkään niiden aikana surffaa. Kehuvat vaan miten on niin sosiaalinen vauva. Raukka yrittää saada posteljooniakin leikkimään kanssaan kun ilahtuu niin kerrankin nähdessään aikuisen, jolla ei oo naama luurin takana :(

Tiedän et tuun tätäkin katumaan mut elämä on vaan niin tylsää ja yksinäistä. Ihan niinkuin en näinä 15 vuonna olis jo tajunnut, ettei apua siihen löydy netistä.

Bulimiaa ja aborttia. 

Se kaduttaa etten ollut rohkeampi ja itsenäisempi