Mitä kadut elämässäsi eniten?

Yliopistolla jäi vaihto kokematta kun olin niin rakastunut. Tyhmä minä.

Luotin vääriin ihmisiin ...

Se etten osaa rentoutua, seurauksena kaikenlaisia fyysisiä ja henkisiä ongelmia. Olen liian järkevä ylisuorittaja.

Aikani surin aborttia olin todella masentunut ja ahdistunut. mutta nyt ihanan 1 vuotiaan tytön äitinä olen antanu anteeks itelleni. Kuulostaa ehkä oudolta mutta tätä tyttöä ei minulla olisi jos en olisi aikoinaan aborttia tehnyt ...

Se kun en lähtenyt ihanan ulkomaalaise miehen mukaan vaan jäin tuon hiljaisen vässykkän kanssa asumaan liian isoon taloon jota en jaksa edes siivota ja nyt olen lihava ja katkera

Kadun etten uskaltanut/jaksanut erota kun lapset olivat pieniä, vaikka mies kohteli heitä huonosti. Se kohtelu ei kuitenkaan ollut niin pahaa, että lakeja olisi rikottu, eli ei fyysistä väkivaltaa vaan huutamista ja ymmärtämättömyyttä. Ajattelin, että kestän ja hyväksyn kun mies ei parempaan pysty. Se oli virhe. Kun aikaa kului, tuo kohtelu johti siihen, että rakkauteni miestäni kohtaan kuoli, vaikka lasten kohtelu muuttui pikkuhiljaa paremmaksi! Kun lapset olivat 10 vuoden huitteilla, huomasin etten rakastanut enää miestäni. Fiksumpaa olisi ollut erota 8 vuotta aiemmin, koska lopputulos oli kuitenkin sama.

Avioero 40v kriisissä ja tenavat pahimmassa murkkuiluiässä. Tuota ratkaisua olisi pitänyt harkita sadannen kerran. Kun oma pää ja mieli on sekaisin niin avioero ei tod ole se ratkaisu.

Kerran jätin panematta yhtä muijaa, se vähän kaduttaa.

Kun tapadin mieheni.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 09:39"]

Se etten osaa rentoutua, seurauksena kaikenlaisia fyysisiä ja henkisiä ongelmia. Olen liian järkevä ylisuorittaja.

[/quote]

Sama. Tunneäly jossain marsun tasolla.

Exiä ja sitä etten yläasteen jälkeen mennyt amikseen.

Yliopisto-opintoja niin pää- kuin sivuaineidenkin osalta. 6 vuotta ja käteen jäi vain humanistista liibalaabaa. Tuskissani mietin miten paljon olisin tuona aikana ehtinyt opiskella jotain järkevää ja mielenkiintoista, josta vielä maksettaisiinkin paljon paremmin.

Toisaalta olen äärettömän onnellinen siitä, että otin opiskeluaikoina ilon irti oravanpyörän ulkopuolella olemisesta ja reissailin ristiin rastiin pidempiäkin aikoja.

99 lisää: ironisesti myös täysin vastuutonta auringonottoa nuorempana. Nyt näkyy naamassa.

sitä että häiriköit mieskohteesi perässä vaikkapa hulluilla päivillä tapiolan herkussa, kun puhut kovaan ääneen kun kohteesi menee jonoon "niden aasialaisten" jälkeen.

jätä tämä rahaan mikäli et muuhun pysty! se kaveri soittaa muuallekin kuin poliisille, tuo on ällöttävää ja ikävämmäksi menee kun mieskohteesi raivostuu häirinnästä. tuo ei todellakaan ole normaalin ihmisen toimintaa.

Lapsia. Toisena sekaantumista yhteenkään mieheen.

Kaksi yhenyön juttua

Kadun etten huolinut erästä pienirintaista naista. Rakastan häntä yhä...

Sitä etten hakenut lääkikseen. Olisin melko varmasti päässyt. Ajattelin, ettei minusta muka olisi vastuulliseen työhön, koska äitini oli minulle niin sanonut. Tiesin kyllä äitini ilkeäksi ihmiseksi, mutta uskoin häntä silti.

Sitä että päätin muuttaa 18 vuotiaana omasta vuokra-asunnostani kimppakämppään. Siitä se alamäki sitten lähtikin. Nyt 24 vuotiaana olen saanut viimein elämäni järjestykseen. Toki jälkiä on vieläkin, esim se että ammattikorkeakoulu - tai yliopistotutkinnon sijasta minulla on vain yo-pohja ja kaksi ammattikoulututkintoa. Se harmittaa.

En osaa noista vuosista poimia mitään paskinta asiaa. Olen myös usein miettinyt, että haluaisin pyyhkiä joitain asioita pois. Se kuitenkin muuttaisi varmasti nykytilannettani, jossa en voisi olla onnellisempi.
Menneet on menneitä eikä pidä jäädä tuleen makaamaan. Syytin itseäni vuosia tekemistäni virheistä, kunnes tajusin antaa itselleni anteeksi ja sen, ettei menneisyys määritä minua enää.

puremattanielemitään

26.3.2015 17:10

Ei se mitään. Siinä on lyhyesti sanottuna, 1. ihmetelty, miten pääkirjoituksen teksti viittaa psykokulttuurin osalta omituisiin sanavalintoihin (oman itsensä esille tuonnin yhteydessä) pakkomielteisiin ym. Kun taasen itse artikkeli kuvastaa sitä psykokulttuurin osaa, mihin tutkija ja tuon psykokulttuuri käsitteen luonut Janne Kivivuori myös viittaa; ts. arjen ilmiöt ja ihmisen ominaisuudet selitetään psykologisilla termeillä, tulkitaan terapiakielen kautta. Keskiössä on siis minä, minuus.

Mutta pääkirjoittaja Valkama on valinnut esimerkeiksi sellaiset selostukset psykokulttuurin kuvastamiseksi, jotka eivät kuvaa arjen ilmiöitä tai ihmisen ominaisuuksia sellaisinaan, vaan varsinkin vainoharha ja pakkomielle, ovat käsitteellisiä ja liukuvia tulkintoja.

Ja itse artikkeli pureutuu arjen ilmiöihin, tuo esille monta youtubettajaa positiivisessa kontekstissa, huomisen tähdet! mutta toisaalta koska ilmiö on niin laajentunut, tuskin sellaista huomisen tähteyttä on odotettaivissa, jos ei ole lahjakkuutta takana, mikä kantaisi oikeasti tähteyteen, eikä pelkästään siihen, että on tunnettu, koska ihmiset haluavat seurata arjen ilmiöitä (tai lähinnä nuoriso artikkelin mukaan haluaa seurata). Tähteydellä viitataan myös siihen, että sitten aikuisen kun on poliitikko tms. on jo valmis tunnettavuuspohja rakennettu, eikä julkisuus tule yllätyksenä vaan on sujuvaa.

Kun näitä on paljon, kuten Mentaalisavuke-vloggari raivoilee videoilla häntä riivaavista aiheista, kuten rasismista, homofobiasta tai JOhanna Tukiaisesta kuin talkshow-juontajaksi päässyt lukiolaispoika. Suomen suosituimpana tubettajana.

Niin pääkirjoitus ja artikkelissa kerrotut eivät täsmää? noilla tubettajilla vain nykyaikainen ote esillä oloon, netissä kasvaneiden sukupolvi, joiden mielestä arjen ilmiöt ja normaalit olemukset voidaan jakaa, ilman että siihen tulee enää sitä lisäsävyä, miten tuolla on "oikeus" esillä oloon, ei ole mitään? kun aikaisemmin tunnettuus olis samaa kuin joku saavutus, mikä piti ansaita, nythän tosijulkkikset pyrkivät pitämään tähteyttään yllä ja erossa tubettaja "julkkiksista", koska heillä ei ole taitoja, pl. tämä smokahonta Sara, joka sai töitä videoidensa avulla ja nousi julkkisluokkaan.

Psykologisia termejä; spontaanius, jakaminen, välitön sosiaalisuus, yltiöpäisyys jne. (Eeddspeaks tubettaja; joskus selaan mun instagram-seuraajia, ja huomaan ,että on aika surullista, miten paljon siellä törmää kuviin, jotka on aika paljastavia, ja helvetin paljastavalla tarkoitan sitä, että sä oot suunnilleen alasti, totta kai mielenkiintoni herää, ja mä meen kattoo sitä profiilia ja sitten..."

Miten nuo psykologiset termit, mitkä itse artikkeli herättää, liittyvät Valkaman pääkirjoituksessa valittuihin?

Nuorten nettisukupolven kasvattien lanseeraukset ajan kuvaajina, joita nuoret seuraavat. Vai seuraako koko perhe, kuin laatusarjoja,nyt lapset yhdessä opettelemme, mitä tarkoittaa narsistinen pakkomielle, 11v on hyvä oppia ymmärtämään maailmaa paremmin. Sellaistahan se taitaa Suomen psykokulttuurissa olla.

Uusi uljas aika, sometusta eikä kapinaa missään, aika tylsää.