Lue keskustelun säännöt.
Lapsi syntyi, miehestä tuli juoppo
25.03.2015 |
Kuinka kauan mun pitää tätä kestää ja jaksaa ja ymmärtää? Oon ihan loppu.
Taustaa.. Olemme seurustelleet parikymppisistä asti (7v), opiskelijabileissä tavattiin, asuttu yhdessä kohta 5v,oltu kihloissa 3v, jotain pieniä erimielisyyksiä huolimatta oltu onnellisia ja yhteiselo sujunut hyvin. Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta (tod. näk. siksi koska oksennustaudissa oksensin pillerit ulos kriittisellä hetkellä), molemmat kuitenkin oltiin sitä mieltä että lapsi pidetään vaikka olikin yllätys.
Raskausaikana jo kuitenkin mies alkoi epäröimään, viettämään yhä enemmän aikaa baareissa ym riennoissa kavereiden kanssa ja juomaan tosi paljon, mun istuessa yksin kotona. Kännissä syytti mua raskaaksi tahalleen hankkiutumisesta ja avautui miten ei olekaan valmis isäksi, tätä aina selvänä pyysi anteeksi sitten ja tietää kyllä että asia ei todellakaan ollut niin, ja varmaan olisin abortin tehnyt jos hän olisi ajoissa sitä vaatinut, siis antanut ymmärtää ettei lasta halua. Olin rv 32 kun mies jäi pettämisestä kiinni ja se oli hirveä kriisi, annoin anteeksi kuitenkin.
Nyt vauva on 3kk ja meidän elämä yhtä helvettiä. Hoidan lapsen täysin yksin, mies juo paitsi kaikki viikonloput, usein arkenakin. Ei halua erota, olemme kuulemma hänelle tärkeitä, mut missään se ei näy. Olen ihan loppu loputtomiin katteettomiin lupauksiin lopettaa tuo yletön juominen, kännissä ei ole väkivaltainen mutta sanallisesti todella ilkeä mua kohtaan, ja saattaa häipyä päiviksi jonnekin - en tiedä minne. Asumme yhdessä, yhteishuoltajuus lapseen. Jos ja kun haluan erota, miten se tapahtuu ja käytännössä miten vauvan tapaamiset ja muut jos mies haluaa tehdä asiat vaikeiksi?
Kukaan ollu samassa tilanteessa? Oon niin yksin, väsyny ja ahdistunut eikä oikeen ketään kelle puhua =(
Kommentit (8)
En ole ollu samassa tilanteessa mutta jo teillä on yhteishuoltajuus niin isä saa kyllä säännölliset tapaamiset vauvaan joka ei noin pienelle ole todellakaan ideaalitilanne olla ilman sitä hoitajaa, johon on tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäänlaista perseilyä, et salli eron jälkeen tuolta hunsvotilta. Sitten on turha enää esittää hyvää isää, nyt se nähdään minkälainen on. Sinä olet kärsinyt jo tarpeeksi.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:46"]
En ole ollu samassa tilanteessa mutta jo teillä on yhteishuoltajuus niin isä saa kyllä säännölliset tapaamiset vauvaan joka ei noin pienelle ole todellakaan ideaalitilanne olla ilman sitä hoitajaa, johon on tottunut.
[/quote]
No ei se nyt ihan noin mene. Rauha pitää antaa lapselle pääasiallisen hoitajan kanssa, ei riepottelua.
Kannattaa alkaa valmistelemaan eroa, tsemppiä. Ensin tuntuu vaikealta, mutta sitten huomaat sen olleen paras ratkaisu kaikkia ajatellen. Kannattaa eron kynnyksellä/heti sen jälkeen mainita vaikka neuvolassa miehen alkoholiongelmasta, eihän hän ole kykeneväinen ottamaan lasta esim. viikonloppuisin hoitoon.
Uskon että tällä miehellä on ollu jo ennen sinua tuo ongelma. Ja kun paineet taas kasvoi ja vastuu lisääntyi hän palasi vanhaan uomaan.
Muista että toista et voi muuttaa. Mutta ny on jo korkein aika otaa asia vakavaan keskusteluun hänen kanssaan. Mutta ennen sitä tee jo päätös mitä teet jos hän ei muuta tapojaan. Tuo esille (asiallisesti ja rauhallisesti) mitä haittaa hänen toiminnastaan on ja että et halua sinun ja lapsen elävän sellaista elämää. Etä lapsella on oikeus parempaan ja tasapainoisempaan elämään.
Nykyään yksinhuoltajat pärjää paremmin kuin kaksi pientulosta, eli ei sinäänsä ole sulla ja lapella hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:46"]
En ole ollu samassa tilanteessa mutta jo teillä on yhteishuoltajuus niin isä saa kyllä säännölliset tapaamiset vauvaan joka ei noin pienelle ole todellakaan ideaalitilanne olla ilman sitä hoitajaa, johon on tottunut.
[/quote]
No ei se nyt ihan noin mene. Rauha pitää antaa lapselle pääasiallisen hoitajan kanssa, ei riepottelua.
[/quote]
Valitettavasti se käytännössä usein on näin. Lähipiirissä on useampi näitä tapauksia, ja yksi ystäväni on lastenvalvoja ammatiltiaan, joka avautunutkin siitä miten "joutuu" vahvistamaan näitä sopimuksia joissa stressaava pikkuvauva viedään tunneiksi tai taapero viikonlopuiksi käytännössä vieraaseen paikkaan, koska isällä/huoltajalla on oikeus, jos niin haluaa. Oikeuden kautta tulee usein vielä mielettömämpiä päätöksiä lapsen kannalta. En halua masentaa ap:ta, vaan antaa realistisen kommentin, mihin kannattaa pahimmillaan varautua - etenkin jos mies haluaa tehdä asiat vaikeiksi.
Kirjoittamasi perusteella miehesi on alkoholisti. Alkoholistina hänen on mahdoton suoriutua uudesta vastuustaan. Ei ihan itsekään ymmärrä mistä kaikki johtuu, joten syyttää sinua
Ei sun tarvii jaksaa tai ymmärtää yhtään enempää. Kannattaa hankkia itsellesi uusi asunto, kuten joku jo aikaisemmin neuvoi, sillä se on helpompaa ja nopeampaa kuin yrittää potkia vastentahtoista juoppoa pois omasta kodistaan.
Kannattaa myös puhua ystäville ja läheisille miehen juomisesta. Jo se että asioita sanoo ääneen antaa itselle perspektiiviä.
Puhut vaan että isompana lapsi voi viettää pitempiä aikoja/yön yli isänsä kanssa. Kannattaa imettää pitkään ja öisin, jolloin vauvaa/taaperoa ei voi antaa yökylään. Siis puheissasi ainakin. Päivisin tietenkin tuet lapsen suhdetta isään ja sovit yhteistyössä päivätapaamisista.
Käy juttelemassa asiasta vaikka neuvolassa. Saat sieltä ohjeita eteenpäin menemiseen. Kannattaa myös kertoa rehellisesti miehesi alkoholismista. Käytännössähän asia menee niin, että etsit itsellesi ja vauvalle uuden asunnon (jos mies ei halua erota tuskin muuttaa mihinkään) ja muutatte pois. Otat sitten yhteyttä lastenvalvojaan, niin sita kautta saatte sovittua lapsen huoltajuutta, tapaamisia ja elatusta koskevat asiat. Ja älä missään nimessä piilottele tai vähättele miehesi alkoholismia! Tuo kaikki avoimesti esille lastenvalvojalla, jotta tapaamisista ja huoltajuudesta saadaan oikea ratkaisu!