Jätin narkkarin, ikävä on ihan hirveä!

Henna?

yök.

Voin kertoa että kun aika kuluu niin ihmettelet miks vitussa et lähtenyt jo aiemmin.

Mulla ainakin ikävän tappoi tehokkaasti mm. uhkaussoitot joissa uhkailtiin milloin omaisuuden tuhoamisella milloin väkivallalla, rahan jatkuva kinuaminen, soitot joissa pyysi hakemaan poliisiasemalta jne.jne.jne. Täytyy vaan pistää järki tunteiden edelle.

Kliseistä mutta aika parantaa haavat! Päivä kerrallaan.
Olet varmasti tehnyt oikean ratkaisun. Harvemmin nuo mihinkään muuttuu.
He osaavat sanoa kriisin hetkellä ne sanat jotka haluat kuulla mutta kyllä ne teot enemmän puhuvat!
Pysy oikeasti lujana ja muista tosiaan se että aika auttaa. Selviät tuosta ihan varmasti :)

T: Itsekin narkkarin jättänyt ja itkuni itkenyt

Joo takaisin en ole menossa missään tapauksessa. Mitään väkivaltaa tai uhkailua ei ole meillä koskaan ollut. Se valehtelu riitti mulle. Tunnen itseni vain todella tyhmäksi. Olisihan se pitänyt heti tajuta että ei lopeta. Mutta se todella oli elämäni mies! (siis suhteen alussa) On noita miehiäkin muutama tähän elämään mahtunut enkä usko että kukaan enää noin sykähdyttää. Toisaalta olen onnellinen, edes hetken aikaa minulla oli se täydellinen puoliso.

Ap

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:32"]Joo takaisin en ole menossa missään tapauksessa. Mitään väkivaltaa tai uhkailua ei ole meillä koskaan ollut. Se valehtelu riitti mulle. Tunnen itseni vain todella tyhmäksi. Olisihan se pitänyt heti tajuta että ei lopeta. Mutta se todella oli elämäni mies! (siis suhteen alussa) On noita miehiäkin muutama tähän elämään mahtunut enkä usko että kukaan enää noin sykähdyttää. Toisaalta olen onnellinen, edes hetken aikaa minulla oli se täydellinen puoliso.

Ap
[/quote]
Kuulostaa liiankin tutulta... Elämäni mies luulin ja olin silmittömän rakastunut. Olin tyhmä ja naiivi. Ajattelin että mies muuttuu... Ei muuttunut koska ei itse sitä tahdo! Onneksi olen nyt paljon terveemmässä suhteessa, mutta silti välillä ikävä iskee.

7, Luetun ymmärtäminen ei ole vahvuutesi?

Nooh ensimmäistä kertaa kirjoitan kyseiselle palstalle ja nää hommat ei oo mulla oikeen halussa(toi lainaa nappi erityisesti), mutta teki mieli vaan kommentoida jotain koska tää keskustelu osu suoraa sydämeen.

No jos et olis jättänyt, sun elämästä olis tullut hirveän ikävää. Koet nyt sen hirveän ikävän ja olet onnellinen siitä, että olet saanut kokea upeaa rakkautta. Mutta kyllä se oikea Oikea, ilman narkkitaipumuksia, vielä tulee, sanos. 

Joo no pysy kovana. Ikävä asia mutta huumeet kyllä tuhoaa tosi ihania tyyppejä. Anteeksi, että nuo muut vastaajat ovat niin urpoja. Voimakas addiktio kuitenkin tekee ihmisestä käsittämättömän itsekkään klonkun. Oikea ratkaisu sulta. Voimia ja pidä kiinni tuosta päätöksestä. Ei täällä monet muutkaan kukkasilla tanssi, joten et ole ihan yksin.

Mitä se käytti?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 00:07"]

En saa mitään tehdyksi kun itken vaan. Mietin sitä unelmieni miestä joka minulla oli. Ottaisin sen minä hetkenä hyvänsä takaisin... Mies siis rupesi käyttämään suhteemme aikana. Ja heti kaikki muuttui. Ihanasta miehestäni tuli ärsyttävä, kiukkuine, ruma, ilkeä valehtelija. Rakastuneena tietysti jaksoin uskoa kun sanoi lopettavansa. Mutta sitten alkoi valehtelu. Käytöstä ja muista ihan turhanpäiväisistä pikkuasioista. Sitä en jäänyt katsomaan vaan lähdin. Mutta miksi tämä nyt tuntuu niin pahalta? Menetin sen ihanan miehen jo aikoja sitten. Ja ikävöinyt siitä asti. Eikö nyt pitäisi olla helpottunut olo? En ymmärrä enää yhtään tätä päänsisäistä myllerrystä.

[/quote]

Tuskinpa kovin ihana oli tuon kertomasti perusteella. Ei kannata takertua tuollaisiin sairaisiin riippuvuussuhteisiin. Hanki koira, jos haluat paapoa jotain.