Miten te muut ilman naisia jäävät miehet oikein jaksatte elämää?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, niin 80% suhteessa olevista miehistä haluaisi vaihtaa naista parempaan. Joten ei suhde miestä onnelliseksi tee.
Miksi eivät vaihda?
Minulla oli itsekäs vaimo 21 vuotta. Pääsin eroon ja kyllä nyt on helpompaa. Opettele ap nauttimaan olostasi. Lapsettomuus tietysti voi olla se mikä kalvaa sinua, mutta siinä yhteiskunta ei auta miehiä kuten naisia.
Ottaa elämän sillei rennosti, rennolla asenteella. Jos elämä tarjoaa naisen niin hyvä, jos ei niin sitten hyväksyy senkin.Keskittyy muihin asioihin. Onhan elämällä tarjota vaikka mitä mielenkiintoisia juttuja.
Miten selvitään? Häh? Poikamiesaika on ihan törkeen hienoa kun ei ole ketään nurkissa nalkuttamassa ja vinkumassa. Mene nyt hyvä jätkä lenkille tai pokaamaan pika**noja baarista kun ei ole esteitä.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa elämän sillei rennosti, rennolla asenteella. Jos elämä tarjoaa naisen niin hyvä, jos ei niin sitten hyväksyy senkin.Keskittyy muihin asioihin. Onhan elämällä tarjota vaikka mitä mielenkiintoisia juttuja.
Kuten mitä? Onhan se nyt ihan ylivoimainen tunne kun laukeaa rakastamansa naisen sisään.
Vierailija kirjoitti:
Nautin yksin olemisesta vaan ihan liikaa. Mielestäni on mukavaa käydä yksin lenkillä, sen jälkeen lämmittää sauna ja ehkä tilata pizzaa tai kokata jotain itsekseni. Tykkään erityisesti syödä yksin. Seksiä tietysti tekisi aina välillä mieli, mutta se ei ole minulle niin iso asia, että jaksaisin tehdä asialle hirveästi mitään (viimeeksi harrastin seksiä pari vuotta sitten firman pikkujoulujen jälkeen erään työkaverin kanssa). On kiva käydä viikonloppuisin museoissa, konserteissa, stand-uppia katsomassa tai elokuvissa ja kun on ihan itsekseen niin sitä pystyy keskittymään ihan eri tavalla kuin seurassa. Nautin keskustelemisesta, mutta onneksi minulla on myös opiskeluaikojen kavereita kenen kanssa käydään aina välillä ulkona ja vietetään iltoja yhdessä.
M33
Uskomatonta. Tämä on aivan kuin minun kynästäni. Olen aina pitänyt itseäni hieman outona, koska viihdyn niin hyvin yksin. Toki sen lisäisin tuohon, että itse matkailen todella paljon normaalisti ja monet viikonloput tuleekin vietettyä kaupunkilomilla.
m38
Ihan hyvin, tosin nettideittailessa itsetunto oli pohjamudissa, teki mieli jonkun ajan päästä asetella narua kaulalle, kun vastakkaisen sukupuolen huomio oli lähinnä nollatasoa. Noh, kovetin mieleni ja unohdin kokonaan naishommat, niin ei tarvitse asiaa sen enempää miettiä, että kelpaanko vai en ja miksi en kelpaa. Todella stressaavaa puuhaa nettideittailla miehenä, ihan ajanhukkaa suoraan sanottuna, jos ei status, ulkonäkö ja sosiaaliset ympyrät ole kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muunlaisesta elämästä. Ehkä siksi. Olen ollut aina ihan yksin. Ei kumppania, ei perhettä, ei tapailuja, ei mitään. Kun ei paremmasta tiedä niin en oikein osaa kaivatakaan.
Minulla on pahempi tilanne. n. 30-vuotiaana sain hetken aikaa naisia, mutta en enää nyt 5v myöhemmin.
Tämä on aivan kamalaa
Eiköhän kommenttisi lerro oleellisen. Mitä nainen saisi sinusta? Krvän jurpotelineessä.
Vierailija kirjoitti:
Paskaahan tämä on :(. Ei elämällä ole mitään tarkoitusta kun kukaan ei rakasta. Mitään läheisyyttä ei ole ja mieli jo masentunut ja kyynistynyt.
Jos pyyteetöntä rakkautta haluat niin hommaa koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa elämän sillei rennosti, rennolla asenteella. Jos elämä tarjoaa naisen niin hyvä, jos ei niin sitten hyväksyy senkin.Keskittyy muihin asioihin. Onhan elämällä tarjota vaikka mitä mielenkiintoisia juttuja.
Kuten mitä? Onhan se nyt ihan ylivoimainen tunne kun laukeaa rakastamansa naisen sisään.
Mitä, hierot siinä puoli tuntia ja hyvän olon tunne kestää pari sekuntia? Ei maksa vaivaa, käteenvedolla on tasan sama efekti. Enemmän haluaisin ajanviettoseuraa, mutta sitä ei tahdo löytyä, pillua kyllä lohkeisi jos jaksaisi käydä panemassa, kun ulkonäkö on ihan ok, mutta ei tommoset kertapanot kiinosta, eikä suhteisiin netissä on muita paremman statuksen miehiä ja siinä kilpailussa minä jään kakkoseksi, kun en ole minkäänlaisen statuksen perässä ikinä juossut, vaan keskittnyt nauttimaan elämästä, mutta valitettavasti naisilla on toisenlaiset parinhakukriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa elämän sillei rennosti, rennolla asenteella. Jos elämä tarjoaa naisen niin hyvä, jos ei niin sitten hyväksyy senkin.Keskittyy muihin asioihin. Onhan elämällä tarjota vaikka mitä mielenkiintoisia juttuja.
Kuten mitä? Onhan se nyt ihan ylivoimainen tunne kun laukeaa rakastamansa naisen sisään.
Valitettavasti pringlesp...u on jo eellä.
Olin suhteessa reilut 20 vuotta, lapsiakin siunaantui, ero tuli jokunen vuosi sitten. En ole aikuisiällä nauttinut elämästäni koskaan yhtä paljon kuin näinä vuosina. Vuoroviikoilla saan olla lasten kanssa täysillä ja oma itseni ja he selvästi viihtyvät kanssani. Niitä viikkoja en vaihtaisi mihinkään ja mieluiten olisin heidän kanssaan joka päivä. Siihen ei ole mahdollisuutta joten joka toinen viikko teen mitä lystään, töitä silloinkin, luen, kuuntelen musiikkia, urheilen, käyn matseissa jne. Ei tulisi mieleenkään, että haluaisin tätä kuviota sekottaa ainakin niin kauan kun lapset ovat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muunlaisesta elämästä. Ehkä siksi. Olen ollut aina ihan yksin. Ei kumppania, ei perhettä, ei tapailuja, ei mitään. Kun ei paremmasta tiedä niin en oikein osaa kaivatakaan.
Minäkin olen ollut aina ihan yksin. Mutta kyllä minä osaan kaivata jotakuta merkityksellistä ihmistä, ihmistä jota rakastaa ja joka rakastaisi minua. Joku jonka kanssa jakaa arki ja viettää juhlat. Perustaa perhe. Vanheta yhdessä.
Yksinäisyys oikeasti tappaa hiljaa, ainakin elämänilo alkaa olla jo mennyttä.
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, niin 80% suhteessa olevista miehistä haluaisi vaihtaa naista parempaan. Joten ei suhde miestä onnelliseksi tee.
Miksi eivät vaihda?
Taso ei riitä, pitää tyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, niin 80% suhteessa olevista miehistä haluaisi vaihtaa naista parempaan. Joten ei suhde miestä onnelliseksi tee.
Ja loput 20% harkitsevat MGTOW.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, niin 80% suhteessa olevista miehistä haluaisi vaihtaa naista parempaan. Joten ei suhde miestä onnelliseksi tee.
Ja loput 20% harkitsevat MGTOW.
Ei, osa suhteessa olevista miehistä oikeasti on löytänyt sen helmen, jonka kanssa suhteessa ovat aidosti onnellisia. Valitettavasti hyviä naisia on yllättävän vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muunlaisesta elämästä. Ehkä siksi. Olen ollut aina ihan yksin. Ei kumppania, ei perhettä, ei tapailuja, ei mitään. Kun ei paremmasta tiedä niin en oikein osaa kaivatakaan.
Minäkin olen ollut aina ihan yksin. Mutta kyllä minä osaan kaivata jotakuta merkityksellistä ihmistä, ihmistä jota rakastaa ja joka rakastaisi minua. Joku jonka kanssa jakaa arki ja viettää juhlat. Perustaa perhe. Vanheta yhdessä.
Yksinäisyys oikeasti tappaa hiljaa, ainakin elämänilo alkaa olla jo mennyttä.
N32
Jaksamisia siulle:)) <3 Kyllä löydät vielä jonkun
Elämä ilman naista on sitä parasta.
Ei turhaa draamaa, säätöä, vänkäämistä, seksistä kieltäytymistä jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, niin 80% suhteessa olevista miehistä haluaisi vaihtaa naista parempaan. Joten ei suhde miestä onnelliseksi tee.
Ja loput 20% harkitsevat MGTOW.
Ei, osa suhteessa olevista miehistä oikeasti on löytänyt sen helmen, jonka kanssa suhteessa ovat aidosti onnellisia. Valitettavasti hyviä naisia on yllättävän vähän.
Näissäkin tapauksissa nainen on tyytymätön ja aikoo erota kun lapset ovat päässeet lukiosta. Miehen hommana on vain antaa rahaa siihen asti, rakkaus on jo kuollut.
Nautin yksin olemisesta vaan ihan liikaa. Mielestäni on mukavaa käydä yksin lenkillä, sen jälkeen lämmittää sauna ja ehkä tilata pizzaa tai kokata jotain itsekseni. Tykkään erityisesti syödä yksin. Seksiä tietysti tekisi aina välillä mieli, mutta se ei ole minulle niin iso asia, että jaksaisin tehdä asialle hirveästi mitään (viimeeksi harrastin seksiä pari vuotta sitten firman pikkujoulujen jälkeen erään työkaverin kanssa). On kiva käydä viikonloppuisin museoissa, konserteissa, stand-uppia katsomassa tai elokuvissa ja kun on ihan itsekseen niin sitä pystyy keskittymään ihan eri tavalla kuin seurassa. Nautin keskustelemisesta, mutta onneksi minulla on myös opiskeluaikojen kavereita kenen kanssa käydään aina välillä ulkona ja vietetään iltoja yhdessä.
M33