Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian nuori perustamaan perheen?
24.03.2015 |
Haluaisin kuulla mielipiteitänne sekä kokemuksia, siitä miten perheen perustaminen on vaikuttanut elämäänne ja tulevaisuuteen ja olisitteko tehneet jotain toisin (esim. odottaneet pidempään tms). Itseäni vaivaa kamala vauvakuume! :)
Olen 22-vuotias nainen ja opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa, opintoja on jäljellä reilut kaksi vuotta. Asun avoliitossa ihanan miehen kanssa ja mies käy töissä. Hänellä on vakituinen ja erittän vakaa työpaikka, palkka on bruttona noin 3000 euroa kuukaudessa. Never say never nykyään työpaikan pysyvyyden suhteen, hän toimii yrittäjänä alalla jolla riittää töitä. En viitsi hirveän tarkasti kertoa, ettei tunnisteta kun en tahdo leimaantua av-mammaksi. :D Asumme omistusasunnossa, eikä muita lainoja asuntolainaa lukuunottamatta ole. Taloudellinen tilanne on siis hyvällä mallilla. Olemme kihloissa, ja suunnitelleet häitä vuodelle 2016.
Pohdinkin sitä, olisiko nyt oikea aika hankkia lapsi vai vasta myöhemmin. Itse tunnen olevani täysin valmis lapseen ja sen tuomiin muutoksiin, mutta olen pohtinut lapsen vaikutuksia opiskeluihin ja työelämään. Pitäisikö opiskella ensin loppuun ja mennä töihin ja vasta sitten lapsi? Mutta kuka haluaa palkata naimisissa olevan parhaassa lisääntymisiässä olevan lapsettoman naisen (ainakaan vakituiseen työsuhteeseen)?
Olen järkeillyt asiaa niin, että jos saisimme lapsen minun opiskeluiden ollessa vielä vaiheessa niin työllistyminen saattaisi olla helpompaa. Suorittaisin koulun loppuun lapsen ollessa parivuotias ja sitten hakisin töihin tuoreilla papereilla, eikä kävisi niin että valmistun - tulen raskaaksi - putoan suoraan työelämästä ja lapsen ollessa parivuotias kukaan ei palkkaa minua muutaman vuoden vanhoilla papereilla ilman työkokemusta, koska töitä hakee myös juuri valmistuneet tuoreilla tiedoilla.
Olenko ihan hakoteillä? Toivoisin kokemuksia ja mielipiteita asian suhteen. Tuntuu hirveältä ajatukselta odottaa lasten hankkimista monta vuotta niin että opiskelut olisi suoritettu ja työkokemustakin muutama vuosi takana. Olisiko toimiva vai typerä ratkaisu hankkia lapsi kesken opiskeluiden?
- vauvakuumeinen ap
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:37"]
Kuinka kauan olette olleet yhdessä/ saman katon alla? Onko suhde vakaalla pohjalla, että se kestäisi vauvan? (Lapsi muuttaa suhteen)
[/quote]
Tosiaan tämän unohdin kertoa aloituksessa. Olemme olleet yhdessä vähän vajaa neljä vuotta ja asuttu yhdessä 3 vuotta. Suhde on erittäin vakaalla pohjalla ja tiedän miehen olevan se kenen kanssa menen naimisiin, ja kenet tahdon lasteni isäksi.
En toki tiedä miten lapsi muuttaa suhteen, kun lapsia ei ole, mutta uskon että kestämme sen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistu, mene töihin, tee sitten lapsi. 3000€ bruttopalkasta jää käteen 2000€, se on sika vähän perheen elatukseen. Kysy myös mieheltä onko hän valmis isäksi. Usein halutaan myös toinen lapsi pari vuotta esikoisen jälkeen eli opintosi vanhenevat lapsia tehdessä.
Aika vähän, ei sika vähän. Tai kai se voi olla sitäkin.
Aloita vaikka miettimällä "kauhuskenaarioita" eli mitä pahemmassa tapauksessa voisi käydä ja olisitteko yhä valmiita vanhemmiksi ja pysymään yhdessä? Esim. Lapsellanne onkin synnynnäinen sairaus/ koliikki, lapsi pitää yöt ja päivät hereillä, miehesi jääkin työttömäksi, opiskelusi venyvät kun et pystykkään sovittamaan vauvaa siihen mukaan, jne. Inhottavaa, mutta pistää ehkä ajattelemaan asiaa kaikilta kanteilta.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:48"]
Valmistu, mene töihin, tee sitten lapsi. 3000€ bruttopalkasta jää käteen 2000€, se on sika vähän perheen elatukseen. Kysy myös mieheltä onko hän valmis isäksi. Usein halutaan myös toinen lapsi pari vuotta esikoisen jälkeen eli opintosi vanhenevat lapsia tehdessä.
[/quote]
2200e jää nettona. Mies saa myös jotain verovähennyksiä asuntolainan koroista (jos ymmärsin oikein). Mies saa palkankorotuksen vuoden kuluttua (500 euroa/kk). Mies on valmis isäksi ja haluaa lapsen, mutta ei kärsi vakavasta vauvakuumeesta, vaan hän olisi valmis odottamaan muutaman vuoden myös. Itse taas en vauvakuumeisena haluaisi ajatella, että saisimmekin esikoisen vasta monen vuoden kuluttua.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:33"]
Mutta kuka haluaa palkata naimisissa olevan parhaassa lisääntymisiässä olevan lapsettoman naisen (ainakaan vakituiseen työsuhteeseen)?
[/quote]
Mä luulen, että pienen lapsen äiti on työnantajan kannalta yhtä huono (tai vielä pahempi) kuin lisääntymisiässä oleva nuori nainen. Sairaspoissaoloja tulee ja kuitenkin teette toisen ja kolmannen lapsen pienillä ikäeroilla.
Valmistu ensin ja hanki työpaikka. Harva ajattelee alle 30-vuotiaan edes tekevän lapsia. Sitä paitsi teetkin ehkä 2-3 lasta ja unohdut kotiin. Elämä muuttuu lasten myötä todella paljon jollet ajattele isovanhempien huolehtivan lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:50"]
Aloita vaikka miettimällä "kauhuskenaarioita" eli mitä pahemmassa tapauksessa voisi käydä ja olisitteko yhä valmiita vanhemmiksi ja pysymään yhdessä? Esim. Lapsellanne onkin synnynnäinen sairaus/ koliikki, lapsi pitää yöt ja päivät hereillä, miehesi jääkin työttömäksi, opiskelusi venyvät kun et pystykkään sovittamaan vauvaa siihen mukaan, jne. Inhottavaa, mutta pistää ehkä ajattelemaan asiaa kaikilta kanteilta.
[/quote]
Ääk, olen yrittänyt ajatella kaikilta kanteilta. Miehen vanhemmat ovat jääneet pois työelämästä ja ovatkin jo hieman vihjailleet perheenlisäyksestä tyyliin "meille saa sitten aina tuoda lapsen hoitoon" jne. Appivanhemmat ovat erittäin varakkaita ja tiukan paikan tullen he auttaisivat meitä (vaikka en heiltä haluaisi rahallista apua vastaanottaa). Omat vanhempani taas ovat erittäin lapsirakkaita ja äitini usein onkin serkkujeni lastenhoitaja ja uskon että heiltä myös saisimme hoitoapua tilanteen niin vaatiessa.
Minua ei haittaisi jos opiskelut venyisivätkin yli pari vuotta, jos opinnot eivät suju lapsen kanssa. Tietenkin tähtäisin siihen että saisin ne mahdollisimman pian hoidettua. Voihan ne sairaudet tulla vaikka hankkisimme viiden vuoden päästä lapsen, eikä kaikkeen voi varautua... Ajatusmaailmani on varmasti aika ruusunpunainen johtuen vauvakuumeesta. Tiedän kyllä ettei vauvavuosi ole välttämättä mitään hassunhauskaa shoppailua ja kahvittelua vauvan nukkuessa, vaan enemmänkin väsymystä, valvomista, sotkua ja kotona olemista.
Saisinko jotain käytännön esimerkkejä, miten parisuhde muuttuu ja mitä muutoksia vauva on tuonut muuten elämään? :)
-ap
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:33"]
Mutta kuka haluaa palkata naimisissa olevan parhaassa lisääntymisiässä olevan lapsettoman naisen (ainakaan vakituiseen työsuhteeseen)?
[/quote]
Mä luulen, että pienen lapsen äiti on työnantajan kannalta yhtä huono (tai vielä pahempi) kuin lisääntymisiässä oleva nuori nainen. Sairaspoissaoloja tulee ja kuitenkin teette toisen ja kolmannen lapsen pienillä ikäeroilla.
[/quote]
Olemme itseasiassa suunnitelleet/ajatelleet vain yhtä lasta. Mahdollinen toinen lapsi vasta kun esikoinen olisi 5-vuotias(?). Emme kumpikaan halua lapsia pienellä ikäerolla. Toki mieli voi muuttua matkan varrella.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele ammatti, sen jälkeen on helpompaa jatkaa. Ja kuten jo edellä mainittiin, monet haluavat esikoiselle sisaruksia muutaman vuoden sisään. Yhden pienen lapsen äiti ei ole työnantajalle sen varmempi valinta kuin lapsetonkaan. Olet vielä tosi nuori ja ehdit kyllä (toivottavasti).
Mitenkö vauva muuttaa elämää? Aika vaikea kuvata sitä niin, että voisit sisäistää muutoksen suuruuden. Lapsi tulee vanhempien väliin, vaikka muutokseen liittyy paljon ihanaa. Vauva sitoo äitiä käytännössä ensimmäisen vuoden tosi tiiviisti (imetys, varhainen vuorovaikutus). Yöt ovat repaleisia, muutaman vuoden. Lapsi on aina teidän vastuullanne. Kahdenkeskeinen aika jää kyllä vähiin ja kaikki menot ym täytyy suunnitella lapsen etua ajatellen. Pitkään nukkuminen aamuisin, spontaanit lähdöt, juhlimiset, harrastaminen kahdestaan,... Unohda.
Moikka!
Itse olen 23 ja ajattelin tuoda hieman toisenlaista näkökulmaa asiaan :) Itse opiskelen yliopistossa ja tällä hetkellä opintoja jäljellä puolisen vuotta. Olen ollut nyt mieheni kanssa 5 ja puoli vuotta ja naimisissa olemme olleet puolitoista. Vuosi sitten päätimme mieheni kanssa jättää ehkäisyn pois ja ajattelimme, että tulkoon lapsi, perustelut olivat lähes samat kuin sinulla (lapsi tehty, ei niin uhka työnantajalle jne.), mutta eipä mennyt niinkuin elokuvissa. Tässä sitä vieläkin yritetään ja lapsettomuustutkimuksiin on aika varattu. Pointtina siis se, että vaikka lapsenteon aloittaisikin hyvissä ajoin niin ei se välttämättä onnistu niin nopealla aikataululla kuin oli itse kuvitellut. Toisaalta taas olen tavallaan helpottunut, ettei vauva ilmoitellut itsestään viime vuoden puolella, koska nyt ehdin valmistua aikataulussa eivätkä opinnot jää roikkumaan lapsen takia.
Kannattaa siis miettiä sekin, että onko oikeasti valmis siihen ajatukseen, että opinnot voivat vain venyä ja venyä. Toisaalta on hirveän paljon helpompaa tehdä opinnot ilman lasta loppuun, mutta toisaalta taas, jos mekään emme olisi vuosi sitten aloittaneet yrittämistä, emme pääsisi vielä tutkimuksiin vaan lapsenteko venyisi vieläkin vanhemmalle iälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan myötä suhde muuttuu jo sen myötä, että teitä on kahden sijaan kolme. Jaat hellyyttä ja rakkautta yhden sijaan kahdelle. Hormonien ryöpytyksen (raskaus, imetys, jne) myötä voi olla ettei seksiä tee mieli ihan vähään aikaan (oma seksuaalisuus myös ehkä löydettävä uudelleen; olet äiti sekä avo/vaimo), synnytyksenjälkeinen masennuskin voi iskeä joillekin joka lisää omat haasteensa parisuhteeseen.
Vauvan kanssa valvominen, omien tarpeiden toissijaisuus, tai ylipäätään äitiyteen/isyyteen opettelu voi kiristää hermoja molemmilla teillä ja syödä suhdetta.
Parisuhteen eteen joutuu tekemään töitä, jotta se onnistuu jos vertaa ennen vauvaa, että pystyi lähtemään vaikkapa pitkälle romanttiselle viikonlopulle kahdestaan milloin haluaa tai vaikkapa vain leffaan ja syömään. Kun lapsia alkaa olemaan enemmän ja molemmat ovat töissä niin parisuhteelle täyty raivata tilaa kalenterista. Spontaani seksi olohuoneen sohvalla on esimerkiksi out of question.
Eihän tämä tarkoita että näin käy kaikille, mutta listasin nyt lähinnä joitain parisuhteen mahdollisia muutoksia.
3000 €/kuukaudessa ja vuoden kuluttua saa 500 € palkankorotuksen. Mistä sen tietää kun yrittäjänä toimii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan, ei niitä lapsia tehdä. Niitä saadaan. Eli suunnitelmallisuus voi muuttua lapsettomuudeksi/ "voi ei, ei nyt vielä olisi saanut tärpätä!
Kannattaa miettiä onks se itse lapsi vai mies mitä haluat.e
Tärkein ny
kysymys unohtui: minkä ikäinen miehesi on?
Minä sain lapset (3!) opiskeluaikana enkä koskaan ole sitä katunut. Opiskelijaäitinä pystyin joustavasti yhdistämään lapsenhoitoa ja opiskelua. Ei tarvinnut kiikuttaa lapsia kokopäivähoitoon pieninä. Olin nuori ja jaksoin puuhata lasten kanssa turhaan kaikesta nipottamatta. Ja raskaaksi tuleminen ja oleminen oli helppoa.
Taloudellisesti oli välillä tosi tiukkaa. Mutta lapsethan eivät tyylikkäitä vaunuja tai Thaimaan matkoja osaa kaivata vaan vanhempiensa aikaa ;)
Parisuhteessa oltiin välillä tietysti kovilla mutta niin se aina on kun on pieniä vaativia olentoja mukana. Siihen kannattaa suhtautua vakavasti ja muistaa että lasten onnellisuus rakentuu vanhempien tyytyväisyyden varaan...
Työnhaussa en koskaan kokenut lapsia haitaksi. Päinvastoin lasten kanssa olin oppinut taitoja joista työelämässä on takuulla hyötyä - sitkeyttä, joustavuutta, organisointikykyä jne.
Nyt on mukavaa.kun nelikymppisenä lapset alkaa olla isoja ja on voitu tehdä kaikenlaista yhdessä. Toisaalta on paljon omaakin ja puolison kanssa yhteistä aikaa.
Elämässä pitää varmaan tehdä niinkuin sydän sanoo. Ei kukaan meistä tiedä mikä on "oikea" tapa elää. Eikä voi varmistella ja suojautua noilta suurilta huolilta joita joku mainitsi. Ne tulevat eteen jos ovat tullakseen!
Valoisaa kevättä sinulle!
Et ole nuori perustamaan perhettä vaan juuri sopivan ikänen. On luonnollista tehdä siinä parikymmpisenä lapsia. Taas yli 30vuotiaana se on luonnotonta.
Yliopisto-opiskelujen aikana sain kaksi lasta puolentoista vuoden ikäerolla. Maisterin paperit viivästyivät vuoden keskimääräisestä.
Lastenhoito ja opiskelut on usein helpompi yhteensovittaa kuin työ ja lapset.
Eli kannustan. Lapselle nuoret vanhemmat ovat aina paljon mukavampi vaihtoehto kuin luulotautiset vanhukset. Näitä nelikymppisenä äidiksi tulleita nimittäin on nähty ja sääliksi käy lapsia.
Kuinka kauan olette olleet yhdessä/ saman katon alla? Onko suhde vakaalla pohjalla, että se kestäisi vauvan? (Lapsi muuttaa suhteen)