Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian nuori perustamaan perheen?
24.03.2015 |
Haluaisin kuulla mielipiteitänne sekä kokemuksia, siitä miten perheen perustaminen on vaikuttanut elämäänne ja tulevaisuuteen ja olisitteko tehneet jotain toisin (esim. odottaneet pidempään tms). Itseäni vaivaa kamala vauvakuume! :)
Olen 22-vuotias nainen ja opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa, opintoja on jäljellä reilut kaksi vuotta. Asun avoliitossa ihanan miehen kanssa ja mies käy töissä. Hänellä on vakituinen ja erittän vakaa työpaikka, palkka on bruttona noin 3000 euroa kuukaudessa. Never say never nykyään työpaikan pysyvyyden suhteen, hän toimii yrittäjänä alalla jolla riittää töitä. En viitsi hirveän tarkasti kertoa, ettei tunnisteta kun en tahdo leimaantua av-mammaksi. :D Asumme omistusasunnossa, eikä muita lainoja asuntolainaa lukuunottamatta ole. Taloudellinen tilanne on siis hyvällä mallilla. Olemme kihloissa, ja suunnitelleet häitä vuodelle 2016.
Pohdinkin sitä, olisiko nyt oikea aika hankkia lapsi vai vasta myöhemmin. Itse tunnen olevani täysin valmis lapseen ja sen tuomiin muutoksiin, mutta olen pohtinut lapsen vaikutuksia opiskeluihin ja työelämään. Pitäisikö opiskella ensin loppuun ja mennä töihin ja vasta sitten lapsi? Mutta kuka haluaa palkata naimisissa olevan parhaassa lisääntymisiässä olevan lapsettoman naisen (ainakaan vakituiseen työsuhteeseen)?
Olen järkeillyt asiaa niin, että jos saisimme lapsen minun opiskeluiden ollessa vielä vaiheessa niin työllistyminen saattaisi olla helpompaa. Suorittaisin koulun loppuun lapsen ollessa parivuotias ja sitten hakisin töihin tuoreilla papereilla, eikä kävisi niin että valmistun - tulen raskaaksi - putoan suoraan työelämästä ja lapsen ollessa parivuotias kukaan ei palkkaa minua muutaman vuoden vanhoilla papereilla ilman työkokemusta, koska töitä hakee myös juuri valmistuneet tuoreilla tiedoilla.
Olenko ihan hakoteillä? Toivoisin kokemuksia ja mielipiteita asian suhteen. Tuntuu hirveältä ajatukselta odottaa lasten hankkimista monta vuotta niin että opiskelut olisi suoritettu ja työkokemustakin muutama vuosi takana. Olisiko toimiva vai typerä ratkaisu hankkia lapsi kesken opiskeluiden?
- vauvakuumeinen ap
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 17:23"]
3000 €/kuukaudessa ja vuoden kuluttua saa 500 € palkankorotuksen. Mistä sen tietää kun yrittäjänä toimii?
[/quote]
Mies on osaomistajana yrityksessä, ja ovat keskenään sopineet kaikille palkankorotuksen. Tänä vuonna maksoivat itselleen osinkoja reilut 10 000 euroa per nenä. Yritys on siis vakavarainen, ja heillä on sopimuksia asiakkaiden kanssa vuosien päähän, joita ei voi purkaa ilman selkeää sopimusrikkomusta tai jonkun sanktion maksua.
13: Minun yksi pelkoni on myös se, että en tule raskaaksi. En haluaisi että kävisi niin, että vasta kolmekymppisenä huomaankin etten tule raskaaksi ja sitten tulee kaikki tutkimukset ja hoidot yms. Toivon teille paljon onnea raskautumiseen! :)
14: Oonkohan ihan pöhkö, kun mun mielestä toi ei kuulosta ollenkaan niin pahalle? :D
18: Mies on 24-vuotias.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:48"]
Valmistu, mene töihin, tee sitten lapsi. 3000€ bruttopalkasta jää käteen 2000€, se on sika vähän perheen elatukseen. Kysy myös mieheltä onko hän valmis isäksi. Usein halutaan myös toinen lapsi pari vuotta esikoisen jälkeen eli opintosi vanhenevat lapsia tehdessä.
[/quote]
Riippuu varmaan muista kustannuksista, esim. asumiskustannuksista tai autokuluista yms? Kyllä tuolla summalla pärjää helpostikin, ellei laskuihin mene kuussa 1500e...
Jos on yksikin syy miksi emmit, se on riittävä syy olla tekemättä lasta. Minusta teillä varsin painava syy on se, että mies ei koe olevansa valmis.
Et voi myöskään tuudittautua ajatukseen isovanhempien osallistumisesta. Mitä vaan voi sattua. Sairastuminen, kuolema...
Sinuna lykkäisi lapsen tekoa ja nauttisin elämästä. Lapsi on sitten siinä aina. Lapsetonta aikaa et saa takaisin. Olet tosi nuori vielä. Jos minulla olisi aikaa säätävä mittari, veivaisin sen rivakasti takomaan 18 vuotiaalle itselleni järkeä. En todellakaan tällä järjellä varustettuna enää tekisi lasta niin nuorena. Kaikki muuttuu. Vastuu on kokonaisvaltainen ja loppuelämän kestävä.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 18:11"]
Jos on yksikin syy miksi emmit, se on riittävä syy olla tekemättä lasta. Minusta teillä varsin painava syy on se, että mies ei koe olevansa valmis. Et voi myöskään tuudittautua ajatukseen isovanhempien osallistumisesta. Mitä vaan voi sattua. Sairastuminen, kuolema... Sinuna lykkäisi lapsen tekoa ja nauttisin elämästä. Lapsi on sitten siinä aina. Lapsetonta aikaa et saa takaisin. Olet tosi nuori vielä. Jos minulla olisi aikaa säätävä mittari, veivaisin sen rivakasti takomaan 18 vuotiaalle itselleni järkeä. En todellakaan tällä järjellä varustettuna enää tekisi lasta niin nuorena. Kaikki muuttuu. Vastuu on kokonaisvaltainen ja loppuelämän kestävä.
[/quote]
Mieheni on valmis lapseen, niikuin sanoin aiemmin. Hän kuitenkin voi odottaa muutaman vuoden sitä, koska hänellä ei ole raastavaa vauvakuumetta (toisinkuin minulla). Koemme molemmat olevamme valmiita lapseen ja muutoksiin, mutta minua arveluttaa tulevaisuuteni koulussa ja töissä ja miten lapsen saaminen nyt vaikuttaa siihen.
-ap
Voihan sitä kanssaeläjien mielipidettä kysyä ihan mihin vaan, olennaiseen tai epäolennaiseen.
"Pitäisikö mun vaihtaa mun lakanat, pitäiskö syödä jotain kun en oo sit ystävänpäivän syöny mitään! Iik!"
Mutta eivätkös tällaiset perheenperustamis- ja lapsensaantiasiat; miksi kysyt tuntemattomien mielipidettä tällaisessa hyvin henkilökohtaisessa ja sinun elämääsi vaikuttavassa asiassa?
Tee perheenperustamispäätös ihan itse. Vaikutat hyvässä asemassa olevalta ja fiksulta ihmiseltä, luulisi sen onnistuvan.
Kysyvä ei tieltä eksy ja ainahan toisten mielipiteitä saa tiedustella mutta itse en kyselisi oikein kenenkään ajatuksia siitä pitäisikö minun perustaa perhe (paitsi kumppanin tietysti jonka kanssa sitä perhettä ollaan perustamassa).
Niin tämä oli minun mielipiteeni keille se vielä oli epäselvää. Iik!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 18:44"]
Voihan sitä kanssaeläjien mielipidettä kysyä ihan mihin vaan, olennaiseen tai epäolennaiseen. "Pitäisikö mun vaihtaa mun lakanat, pitäiskö syödä jotain kun en oo sit ystävänpäivän syöny mitään! Iik!" Mutta eivätkös tällaiset perheenperustamis- ja lapsensaantiasiat; miksi kysyt tuntemattomien mielipidettä tällaisessa hyvin henkilökohtaisessa ja sinun elämääsi vaikuttavassa asiassa? Tee perheenperustamispäätös ihan itse. Vaikutat hyvässä asemassa olevalta ja fiksulta ihmiseltä, luulisi sen onnistuvan. Kysyvä ei tieltä eksy ja ainahan toisten mielipiteitä saa tiedustella mutta itse en kyselisi oikein kenenkään ajatuksia siitä pitäisikö minun perustaa perhe (paitsi kumppanin tietysti jonka kanssa sitä perhettä ollaan perustamassa). Niin tämä oli minun mielipiteeni keille se vielä oli epäselvää. Iik!
[/quote]
Eiköhän ap tee päätöksen ihan itse miehensä kanssa, mutta älä nyt hyvä ihminen viitsi valittaa siitä, että hän fiksusti hakee ulkopuolisten mielipiteitä/näkökulmia/kokemuksia voidakseen tehdä valveutuneen ja viisaan päätöksen!
lapsen saaminen muuttaa elämää ihan missä vaiheess tahansa. on periaatteessa ihan sama, missä vaiheessa saat lapsen, koska et voi etukäteen tietää, miten lapsen saaminen nuorena, parin vuoden kuluttua tai vasta 10 vuoden kuluttua vaikuttaa työllistymiseesi tai opiskeluihisi. siis voit spekuloida asialla, mutta et voi vaikuttaa asioiden kulkuun sataprosenttisesti kuitenkaan.
itse neuvoisin odottamaan ja nauttimaan huolettomasta nuoren parin elämästä vielä muutaman vuoden. olet toisaalta aikuinen, toisaalta tosi nuori. tarjoudu hoitamaan toisten pieniä lapsia ja kerää elämänkokemusta vielä jonkin aikaa. ehditte kyllä vanhemmiksi vähän myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ihmeessä jos se on sinun ja miehesi yhteinen haave!
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:48"]Valmistu, mene töihin, tee sitten lapsi. 3000€ bruttopalkasta jää käteen 2000€, se on sika vähän perheen elatukseen. Kysy myös mieheltä onko hän valmis isäksi. Usein halutaan myös toinen lapsi pari vuotta esikoisen jälkeen eli opintosi vanhenevat lapsia tehdessä.
[/quote]
Ja tämähän ei ole mikään universaali pakko. Minä sain YHDEN lapsen 21-vuotiaana keskelle opintoja. Valmistuin 25-vuotiaana YHDEN lapsen äitinä, työtarjouksia sain useampia viimeisistä harjoittelupaikoistani (hoitoala). Toista lasta mietin sitten ehkä myöhemmin, nyt lapsemme on 5v ja minä 26v. Kaikenkaikkiaan hyvin on mennyt. Puolisolla tosin hieman isompi palkka, mutta pienet lapset kuluttaa vähän jos palkalla aiemmin pärjätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 16:48"]Valmistu, mene töihin, tee sitten lapsi. 3000€ bruttopalkasta jää käteen 2000€, se on sika vähän perheen elatukseen. Kysy myös mieheltä onko hän valmis isäksi. Usein halutaan myös toinen lapsi pari vuotta esikoisen jälkeen eli opintosi vanhenevat lapsia tehdessä.
[/quote]
Ja tämähän ei ole mikään universaali pakko. Minä sain YHDEN lapsen 21-vuotiaana keskelle opintoja. Valmistuin 25-vuotiaana YHDEN lapsen äitinä, työtarjouksia sain useampia viimeisistä harjoittelupaikoistani (hoitoala). Toista lasta mietin sitten ehkä myöhemmin, nyt lapsemme on 5v ja minä 26v. Kaikenkaikkiaan hyvin on mennyt. Puolisolla tosin hieman isompi palkka, mutta pienet lapset kuluttaa vähän jos palkalla aiemmin pärjätty.
[/quote]
Niin ja kirsikkana kakun päälle: minulla on häikkää hormoneissa ja nyt tämän ikäisenä luomuraskaus ei välttämättä (todennäköisesti) onnistu ilman puuttumista. Tämä asia selvisi vuosi sitten. Että kiitollinen olen itselleni siitä etten jäänyt laskelmoimaan nuorempana. Silloin jo pelkäsin lapsettomuutta, sen pahempaa katastrofia en kohdalleni olisi osannut ajatella. Siksi varmaan ryhdyimmekim yrittämään lasta kun molemmat oli valmiita ja asiat suht ok. Ei ollut juu minulla koulu valmiina, vakkaripaikasta puhumattakaan. Rahat on kuitenkin riittänyt, parisuhde voi hyvin ja sitä rakkautta ja aikaa on aina ollut jakaa .
Tiedän myös, millaista on raastava vauvakuume. Itse olen vauvakuumeillut jo kahdeksan vuotta ja opiskelen nyt kolmatta vuotta AMK:ssa. Ajattlein ensin, että hankkiudun raskaaksi hieman ennen kun valmistun, mutta nyt olen ajatellut mennä töihin joksikin aikaa ensin, ettei tutkinto ns. vanhene. Muutenkin on tullut palo päästä käyttämään koulusta saatuja tietoja ja taitoja työelämässä (hoitoala).
Eli siis vauvakuumeen kanssa kyllä oppii elämään. Mulla se toki on myös vähän muuttunu siitä teini-iän kuumeilusta hieman realistisemmaksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata hankkia lapsia kovin nuorena. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 vuotta. Ei sitä ennen.
Jälki viisaana voisin sanoa, että kannattaa käydä koululoppuun, sillä lapsen kanssa opiskelu on vaikeaa ja lapselta pois. Itse opiskelin silloin kun lapsi oli mennyt nukkumaan väsyneillä aivoilla ja se kyllä näkyi todistuksessa. lisäksi on tärkeää että parisuhteenne on todella lujalla pohjalla, ensimmäinen vuosi vie eniten voimia erityisesti jatkuva valvominen. Itselleni tuli ero ja mikään ei ole niin hirvää kuin se että joudut jakamaan lapsesi eksäsi kanssa.
Mutta mitä ikinä päätätkin niin toivon sinulle kaikkea hyvää :)! kyllä se vauva aika on kuitenkin aivan ihanaa aikaa ja itse ainakin vihasin sitä kun ihmiset tulivat selittämään jotain tyylin "no ootappa vaan ku se on siinä ja siinä iässä" jokainen vauva on yksilö.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 17:49"]
Yliopisto-opiskelujen aikana sain kaksi lasta puolentoista vuoden ikäerolla. Maisterin paperit viivästyivät vuoden keskimääräisestä.
Lastenhoito ja opiskelut on usein helpompi yhteensovittaa kuin työ ja lapset.
Eli kannustan. Lapselle nuoret vanhemmat ovat aina paljon mukavampi vaihtoehto kuin luulotautiset vanhukset. Näitä nelikymppisenä äidiksi tulleita nimittäin on nähty ja sääliksi käy lapsia.
[/quote]
Joo, samaa mieltä. Sukupovien välinen ketjukin häiriintyy, kun jollain 45 vuotiaalla on ihan pikkulapsi, niin isovanhemmat makaavat ehkä jo kroonikko-osastolla. Kiva, jos hekin pääsevät nauttimaan lapsenlapsistaan terveinä ja hyväkuntoisina.
Ei kovin kiva, kun ylioppilasjuhlissa äitiä luullaan isoäidiksi jne. Teinin kanssa kuusikymppisen on paljon vaikeampi tulla toimeen vaihdevuodet jo ylittäneenä mummona kuin kolmevitosena, joka osaa katsoa vielä luontevasti nuoruusnäkökulmasta asioita.
Eli eiku hommiin vain! Lapsi sitä paitsi tuo leivän tullessaan, jos talous epäilyttää.