Lue keskustelun säännöt.
Anoppi etsii mieheni suvun piirteitä vauvasta ja ärsyyntyy, kun vauva näyttää minulta
15.12.2021 |
Saimme miehen kanssa vauvan aiemmin tänä vuonna. Ekan kerran kun anoppi näki vauvan, katseli vauvaa pitkään ja totesi "kyllä tämä on poikamme lapsi", aivan kuin lapsen isästä olisi hänestä jotain epäselvyyttä. Anoppi on heti lapsen ensimmäistä kertaa kasvotusten nähtyään etsinyt vauvasta miehen suvun piirteitä. Anoppi korostaa asiaa todella paljon ja jos joku piirre vauvalla on isänsä suvun puolelta, niin jaksaa koko ajan hokea asiaa "On siis niin hienoa, kun Villellä on samanlaiset korvat kuin isällään vauvana!" "Kyllä on selvästi meidän Virtasten suvun voimakkaat reidet vauvalla!" Vauvalla on yksi pysyvä ulkoinen piirre, joka on selvästi peritty anopin suvusta ja anopilla itselläänkin on kyseinen piirre. Tätä anoppi jaksaa hehkuttaa ylpeänä joka kerta kun näemme. Jos joku sanoo, että vauva näyttää äidiltään, niin ei kommentoi koko asiaa tai toteaa, ettei huomaa yhdennäköisyyttä minulla ja vauvalla lainkaan. Anoppi ärtyy silminnähden noista kommenteista, kun lasta sanotaan minun näköiseksi. Eräs sukujen ulkopuolinen ihminen erehtyi ihmettelemään, miksi vauvalla on aivan eriväriset hiukset kuin vauvan isällä ja anoppi suuttui tästä kommentista todella paljon (vauvan hiukset vaaleat nyt lapsena, kuten myös isällään ja veljelläni oli lapsena, tummuvat iän myötä).
Rehellisyyden nimissä vauva näyttää todella paljon minulta vauvana. Toki tunnistan mieheni piirteitä vauvasta myös, mutta selvästi vauva muistuttaa minua paljon enemmän. Asiahan voi iän myötä muuttua, joten en ymmärrä anopin kiinnittymistä siihen, miltä vauva nyt näyttää. Miksi anopille on niin kova paikka, että vauva näyttää enemmän minulta kuin pojaltaan? Eihän tuolle mitään voi, kun lapset yleensä sattuvat muistuttamaan jompaa kumpaa vanhemmista. Aika monet tuntemani ihmiset muistuttavat ulkoisesti isäänsä tai äitiään, osa on kuin kopioita jommasta kummasta vanhemmastaan. Tulee myös inhottava olo anopin kommenteista, aivan kuin epäilisi, onko poikansa lapsen isä. Olemme siis olleet mieheni kanssa vuosia yhdessä, olemme naimisissa ja uskollisuus on meille molemmille todella tärkeää. Onko muilla ollut tällaista?
Ap
Kommentit (49)
Meillä anoppi vilkaisi lasta, totesi, että "kumman näköinen" eikä ole sen jälkeen etsinyt lapsesta mitään piirteitä. Sen verran on sanonut, että kyllä se äitinsä sukuun tulee, kun on niin ruma ääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvata paksumpi nahka. Vai ajattelitko alkaa kaivamaan todisteita sen puolesta, että lapsi on miehesi? DNA-testiinkin pääsee, sillä tämä vinkuminen lakkaa.
Itse jättäisin omaan arvoonsa.
anoppia nyppii, kun lapsi ei olekaan poikansa näköinen niin kuin on etukäteen toivonut.
toisaalta luonnollista, että haluaisi nähdä poikansa myös teidän vauvassa. silti inhottavaa tuo, että osoittaa mieltään noin.
Mun anoppi totes lapsen nähdessään ettei dna-testiä tarvita, kun on tää ihan varmasti heille sukua. Voit kuvitella otinko just synnyttäneenä tuota hänen heittoaan hyvällä, vaikka ois tarkoittanut ihan vaan huumoriksi. Mua ei naurattanut.
Biologiaa. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä yrittää vain keksiä jutun juurta selittääkseen piinaavan hiljaisuuden.
Tuo on niin turha ja merkityksetön asia, että parempi olisi antaa vain olla.
Yritä vaikka vaihtaa puheenaihetta kun alkaa puhella tuollaisia.
musta on ihan normaalia katsoa, ketä vauva muistuttaa. itsekin bongailen sukulaislapsista eri sukujen tai sukulaisten piirteitä. ehkä anopille on vaan tosi tärkeää nähdä lapsessa jotain tuttua? eiköhän asia ajan kanssa rauhoitu, kun lapsi kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidistä on varmuus. Isästä ei.
Biologiaa.
Tämä syynä siihen, että anoppi varmistelee.
Ei halua kenenkään toisen miehen lasta.
Taas noita tarina-tädin trolleja.
Vanhemmilla ihmisillä ja etenin mummeilla on tapana aina muka etsiä lapsesta jotain näköä.
Ei siinä mitään sen kummempaa ole.
Täysin normaalia.
Olet totaalinen hömelö ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ihailee koko ajan, että vauva on ihan hänen näköisensä. Niin kuin onkin. On se varmasti kiva tunne. Minäkin odotin, kenen näköinen hänestä tuleekaan. On ihan kuin isänsä kopio meidän tyttö :D
Meidän lapsen kohdalla meni niin, että omat sukulaiseni näkivät minun piirteet vauvassa ja miehen sukulaiset miehen piirteet. Riippuu paljon katsojasta mitä näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä anoppi kokee ulkonäön jonkinlaisena ansiona? Että jos vauva näyttää isältään niin se on hieno juttu. Vaikka eihän siihen voi vanhempi vaikuttaa, mitkä geenit lapsi sattuu saamaan.
Ensi kerralla kysy anopilta, miksi se on niin tärkeä juttu ja että eikö vauva saisi äidiltään näyttää ollenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi oli myös sitä mieltä, että kaikki lapsemme _onneksi_ ovat tulleet ulkonäöltään miehen sukuun. Sanoin hänelle, että onneksi äly on peritty minun suvusta.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi oli myös sitä mieltä, että kaikki lapsemme _onneksi_ ovat tulleet ulkonäöltään miehen sukuun. Sanoin hänelle, että onneksi äly on peritty minun suvusta.
:D
Vierailija kirjoitti:
anoppia nyppii, kun lapsi ei olekaan poikansa näköinen niin kuin on etukäteen toivonut.
toisaalta luonnollista, että haluaisi nähdä poikansa myös teidän vauvassa. silti inhottavaa tuo, että osoittaa mieltään noin.
Tämä pohjautuu ihan siihen että etsitään miehen suvun piirteitä koska äiti on aina tiedossa mutta isää voi aina epäillä.
Tuo on kyllä raskasta miniälle mutta jos anoppi on vähän outo niin minkäs teet.
Näyttää sinulta ja naapurin Arskalta.
Mulla on ruskeat silmät ja miehelläni siniset. Pojallamme oli vastasyntyneenä tummanruskeat silmät ja anoppi kun näki lapsen hän ihmetteli kuinka kaikilla hänen lapsillaan on ollut siniset silmät ja nyt syntyi ruskea silmäinen vauva. Ei siinä auttanut muu kuin ihmetellä, että nii Mitenhän lie mahdollista 😅
Hän mielenterveys ei taida olla ihan kunnossa.