Anoppi etsii mieheni suvun piirteitä vauvasta ja ärsyyntyy, kun vauva näyttää minulta

Yleensä se on äiti, jota harmittaa kun vauva onkin ihan isänsä näköinen. Yksikin tuttu photoshoppasi vauvansa silmät kuvista aluksi ruskeiksi, koska oli toivonut ruskeasilmäistä lasta, kun itsekin oli. Oli kova pettymys, kun esikoisvauvalla olikin siniset silmät kuten isällään. Kauan myös odotti että silmien väri muuttuu sinisestä ruskeaksi, kun kätilö oli sanonut että niinkin voi käydä. Mutta niin ei ikinä tapahtunutkaan vaan sinisilmäisenä pysyi.

Musta ainakin oma lapsi on ihan omannäköisensä, vaikka on muista kuulemma kuin mä pienenä. Ehkä ihmiset katsoo eri tavalla.

Meillä anoppi ja mieheni kyttäävät, koska 8 kk vauvan silmät muuttuisivat sinisistä ruskeiksi. Miehellä siis ruskeat silmät, minulla ei. Tykkään ruskeista silmistä, mutta ihan piruuttani toivon noiden sinisten jäävän, kun toisille silmien väri on noin iso asia, että siitä kohkataan jatkuvasti. Lapsi on ihan yhtä rakas, oli silmät minkä väriset vaan. Siksi hullua tuo ruskeiden silmien fanaattinen odotus.

Vanha tapa. Ennen testejä lapsesta etsittiin isän piirteitä, jotta isyys olisi varmasti varma.

Vierailija kirjoitti:

Äidistä on varmuus. Isästä ei.

Biologiaa. 

Tämä syynä siihen, että anoppi varmistelee.

Ei halua kenenkään toisen miehen lasta.

Äidistäkään ei ulkopuolisilla voi olla 100% varmuutta. Luovutetuilla munasoluilla tehdään hoitoja.

Nuo nyt voidaan laskea tervepäisiksi huomioiksi, piirteiden ollessa oikeasti isän puolen suvusta. Lapseni synty punatukkaisena, minulla ja äitini puolen suvussa on paljon punertavaa väriä. Anoppi julisti tuon periytyneen heiltä. Kummasti kylläkin anopin sisarukset nähtyään vauvan ihastelivat kilpaa kuinka nyt heidänkin suvussa on ensimmäinen punapää. Jännästi se on kuitenkin heidän suvustaan peritty anopin mielestä?

Sanon kaikille että näyttää ihan itseltään

Ei noita kannata miettiä

En käsitä näitä, joille vauvan/lapsen ulkonäkö on maailman suurin kysymys. Ei sitä lapsen ulkonäköä voi tilata ja tulee mitä tulee. Kaukaakin suvusta voi tulla joitain piirteitä, eikä kaikki lapset muistuta suoraan vanhempiaan. Veljeni muistuttaa paljon enoamme ja serkkuni tytär on kuin tätinsä lapsena.

Kiitän onneani, että minulla on melko normaali anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Hän mielenterveys ei taida olla ihan kunnossa.

Kumman? Ei toi äitikään ihan täysillä käy.

Ei lapsia, ei ongelmia. T. Onnellinen vela.

Yleensä piirteitä tulee molemmilta ja niitä nyt ei ihan vauvalta välttämättä tunnistakaan. Mutta tuollaiset anopit ovat todella ärsyttäviä ja menee yleensä vielä siihen suuntaan, että hyvät ominaisuudet tulee omasta suvusta ja huonot toisen.

Ihme juttu, että vauvoja pitää kyylätä niin kamalan tarkkaan. Ja mummot kumpikin etsivät epätoivon vimmalla omien sukujensa piirteitä, siis itse asiassa varsin monen suvun, jos tarkkoja ollaan. Miksei vauvojen anneta olla sellaisia kuin ovat ilman jatkuvaa tutkiskelua. 

Minä olin kuulemma pienenä aivan minulle tuntemattoman isän ja varsinkin hänen äitinsä näköinen. Nyt vanhana muistutan äidinäitiäni ja toista enoani, mutta ääni on samanlainen kuin oli äidilläni. Että silleen ne sukupiirteetkin muuttuvat ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä piirteitä tulee molemmilta ja niitä nyt ei ihan vauvalta välttämättä tunnistakaan. Mutta tuollaiset anopit ovat todella ärsyttäviä ja menee yleensä vielä siihen suuntaan, että hyvät ominaisuudet tulee omasta suvusta ja huonot toisen.

Jep. Joskus kannattaa antaa myönnytyksiä. Meillä esikoinen ja kuopus molemmat ovat aivan minun näköisiäni, eikä asia ole muuttunut. Pikemminkin vain käy selvemmäksi.

Anoppi oli myös alkuun kovasti hakemassa esikoisesta poikansa piirteitä (joita ei oikeastaan ollut). Meillä on miehen kanssa kuitenkin samantapainen nenä, joten kun anoppi totesi että ihan isän nenä annoin olla. Voihan se sieltäkin tulla. Anoppi alkoi tämän jälkeen kertoa että lapsi on äitinsä näköinen, mutta nenä on Virtasten nenä.

Siitä ollaan anopin kanssa oltu koko ajan samaa mieltä, että aivan sama muuten kunhan eivät peri isänsä hampaita.

Meillä on kans vauva, anopin ensimmäinen lapsenlapsi. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan sen tölväisyistä :D anoppi on aivan hämillään kun vauvamme ei olekaan ollut täysin tai oikeastaan ollenkaan samanlainen kuin mieheni oli vauvana. Ei ollut koliikkia, ryömimäänkin vauva oppi väärään aikaan jne jne. Kannattaa suhtautua niin että vaan nyökyttelet ja sitten jälkeenpäin naurat kuinka anoppi taas järjesti teille elävää komediaa.

Anoppi tietää kokeneena naisten petollisuuden. Voi jopa olla ettei miehesi isä olekaan miehesi biologinen isä.

Meillä lapsi peri isältään yhden ulkoisestikin näkyvän piirteen, joka hyvin todennäköisesti aiheuttaa terveydellisiä ongelmia lapsen kasvaessa. Anoppi on tästä vain onnessaan, koska kyseinen piirre periytyy hänen suvustaan. En voi käsittää, en todellakaan toivoisi lapsen perivän sukuni terveydellisiä ongelmia.🙈

Näin se vaan menee. Ymmärrettävästikin omat piirteet ovat mieluisempia kuin toisten varsinkin jos toisella on oudot rumat piirteet.

Meillä sama juttu. Poika muistuttaa kovasti minua vauvana, on toisaalta aika siro piirteiltään jne. Anopille ja appiukolle tämä on jotenkin vaikea asia. Odottavat koko ajan, että vauva alkaisi muistuttaa poikaansa enemmän kuin minua. Hiusten ja silmien väriä pohditaan joka kerta, että olisivat muuttuneet enemmän miehen hiustenvärin ja silmienvärin suuntaan. Muutosta ei ole käynyt, mutta sitä koitetaan väkisin nähdä. Pojasta halutaan vankkarakenteinen, ruskeahiuksinen ja silmäinen, kuten isästään.

Ottaa päähän tuo, kun vauvan toivotaan muuttuvan toisen näköiseksi. Minusta on kiva katsoa avoimin mielin, miltä lapsi alkaa näyttää kasvaessaan. Ihan sama, muistuttaako isäänsä vai minua, isänsä on minun silmissäni tosi komea, joten se ei haittaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin se vaan menee. Ymmärrettävästikin omat piirteet ovat mieluisempia kuin toisten varsinkin jos toisella on oudot rumat piirteet.

mun piirteet on kauniit ja anoppi ei silti arvostanut niitä omalla lapsenlapsellaan, koska nuo piirteet eivät tulleet miehen puolelta