Lue keskustelun säännöt.
Anoppi etsii mieheni suvun piirteitä vauvasta ja ärsyyntyy, kun vauva näyttää minulta
15.12.2021 |
Saimme miehen kanssa vauvan aiemmin tänä vuonna. Ekan kerran kun anoppi näki vauvan, katseli vauvaa pitkään ja totesi "kyllä tämä on poikamme lapsi", aivan kuin lapsen isästä olisi hänestä jotain epäselvyyttä. Anoppi on heti lapsen ensimmäistä kertaa kasvotusten nähtyään etsinyt vauvasta miehen suvun piirteitä. Anoppi korostaa asiaa todella paljon ja jos joku piirre vauvalla on isänsä suvun puolelta, niin jaksaa koko ajan hokea asiaa "On siis niin hienoa, kun Villellä on samanlaiset korvat kuin isällään vauvana!" "Kyllä on selvästi meidän Virtasten suvun voimakkaat reidet vauvalla!" Vauvalla on yksi pysyvä ulkoinen piirre, joka on selvästi peritty anopin suvusta ja anopilla itselläänkin on kyseinen piirre. Tätä anoppi jaksaa hehkuttaa ylpeänä joka kerta kun näemme. Jos joku sanoo, että vauva näyttää äidiltään, niin ei kommentoi koko asiaa tai toteaa, ettei huomaa yhdennäköisyyttä minulla ja vauvalla lainkaan. Anoppi ärtyy silminnähden noista kommenteista, kun lasta sanotaan minun näköiseksi. Eräs sukujen ulkopuolinen ihminen erehtyi ihmettelemään, miksi vauvalla on aivan eriväriset hiukset kuin vauvan isällä ja anoppi suuttui tästä kommentista todella paljon (vauvan hiukset vaaleat nyt lapsena, kuten myös isällään ja veljelläni oli lapsena, tummuvat iän myötä).
Rehellisyyden nimissä vauva näyttää todella paljon minulta vauvana. Toki tunnistan mieheni piirteitä vauvasta myös, mutta selvästi vauva muistuttaa minua paljon enemmän. Asiahan voi iän myötä muuttua, joten en ymmärrä anopin kiinnittymistä siihen, miltä vauva nyt näyttää. Miksi anopille on niin kova paikka, että vauva näyttää enemmän minulta kuin pojaltaan? Eihän tuolle mitään voi, kun lapset yleensä sattuvat muistuttamaan jompaa kumpaa vanhemmista. Aika monet tuntemani ihmiset muistuttavat ulkoisesti isäänsä tai äitiään, osa on kuin kopioita jommasta kummasta vanhemmastaan. Tulee myös inhottava olo anopin kommenteista, aivan kuin epäilisi, onko poikansa lapsen isä. Olemme siis olleet mieheni kanssa vuosia yhdessä, olemme naimisissa ja uskollisuus on meille molemmille todella tärkeää. Onko muilla ollut tällaista?
Ap
Kommentit (49)
Luonnollista etsiä tuttuja piirteitä. Harva edes tietää, miltä toisen sukulaiset ovat lapsina näyttäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidistä on varmuus. Isästä ei.
Biologiaa.
Tämä syynä siihen, että anoppi varmistelee.
Ei halua kenenkään toisen miehen lasta.
Olipa häiriintynyt kommentti. Ihan kuin olisi kyse jostain anopin lapsesta.. ikävä kertoa että on toisen naisen ja toisen miehen lapsi, ei anopin.
”Saimme miehen kanssa vauvan aiemmin tänä vuonna”.
Onko tuo mies vielä kuvioissa esim. tapailumiehenä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi vilkaisi lasta, totesi, että "kumman näköinen" eikä ole sen jälkeen etsinyt lapsesta mitään piirteitä. Sen verran on sanonut, että kyllä se äitinsä sukuun tulee, kun on niin ruma ääni.
Mitäs vikaa tuossa oli? Anoppihan selkeästi kysyi kumman näköinen se on, äidin ja isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla on oikeus määrätä lapsen isästä. Onhan itsekkään minä-minä apn mies tullut ulos hänen kohdustaan joten myös mies on anopin omaisuutta samoin kuin miehen siittämä lapsi, joka on tullut siemennesteenä ulos anopin omaisuutta olevasta siitinelimestä
Toivottavasti teistä naisista ei tule vittumaisia anoppeja kenellekään.
En ymmärrä alkuunkaan käytöstä mitä on saanut useasta keskustelusta anopeista lukea.
Onko se niin että nainen ei hyväksy muiden naaraiden juttuja. Tuleeko se jostain hyeenalauman hierarkiasta vai mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tärkeintähän on että vauva voi hyvin, kaikella ystävyydellä :)
Mutta ymmärrän harmituksen. Minä sain lapsena omalta äidiltä haukut ja ivat niistä piirteistä jotka olivat isän suvusta, korvat, jalkaterät, ohuet hiukset, pyöreys, luonnekin sama kuin anopilla. Nämä siis ennen kouluikää, huokaus :(
Oma lapseni ei ole puolisolleni biologista sukua. Vauvana oli kovin miehen näköinen, vaikka tyttö onkin. Jotenkin sitä ehkä haluaa nähdä joitakin piirteitä, vähän niin kuin kauneus on katsojan silmissä. Itse taas suhtauduin lämmöllä näihin ulkonäkö-juttuihin, läheisimmät toki tiesivät vauvan biologian, mutta olivat hekin sitä mieltä että toisiaan muistuttavat.
Oma lapseni on mielestäni hauska sekoitus miestäni ja minua. Tunnistan kummastakin piirteitä helposti. Lapsi on kuitenkin enemmän näköiseni - ainakin vielä tässä vaiheessa. Mies ei meinaa tunnistaa vauvasta omia piirteitään ja miehen vanhemmat puolestaan jaksavat alleviivata, kuinka jotkut varpaiden kynnetkin ovat kuin miehen äidin serkun kummin kaimalta perityt.😄