Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ottaa päähän!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
24.03.2015 |
Koska tietää mielestään kaikesta kaiken!
Hän on jopa minun ammattialani asiantuntija, vaikka on itse ihan eri alan ihminen. Hän antaa ymmärtää, että osaisi minun ammattini paljon paremmin kuin minä.
Auta varjele kun se päivä koittaa, kun patoni murtuu, niin kyllä siinä anoppi saa täyslaidallisen!
Kommentit (72)
Minulla on aivan ihana anoppi. Voin kertoa hälle melkein kaikesta, mikä mieltä koskettaa. Ei neuvo, jos ei erikseen kysytä. Eikä puutu lastenkaan kasvatukseen. Haluaa olla paljon tekemisissä. Nähdäänkin noin 3-5 kertaa viikossa. :)
Ikävää, että muilla ei satu kemiat yhteen anopin kanssa. Mutta eihän niiden tarvikkaan sattua, muuta kuin sen oman miehen kanssa. :) Tosin helpottaa elämää, jos on hyvät välit appivanhempiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:42"]
Meilläkin anoppi osti kerran meidän lapselle torilta t-paidan, jossa oli teksti: "äiti tietää paljon, mutta mummi tietää kaiken." Arvaa laitoinko sen lapsen päälle vai en. ;-)
[/quote]
Minä voisin laittaakkin ihan piruuttani.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:57"]
Meillä on miehen kanssa hauskaa, kun kiusataan miniää. Mistään ei puhuta, tai no säästä, jos on pakko. Lapsia ei osata hoitaa (olin tikahtua nauruun, kun mies, 4 lapsen isä, laittoi vauvalle vaippaa väärin päin ihan vain siksi, että saisi miniältä haukut) eikä oteta hoitoon, koska ollaan niin avuttomia. Miniä levitttää kylillä tietoa avuttomuudestamme, mutta omaa perhettä se naurattaa.
[/quote]
hahhahhaa, kylläpäs kiusaaminen on mukavaa!
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:57"]Meillä on miehen kanssa hauskaa, kun kiusataan miniää. Mistään ei puhuta, tai no säästä, jos on pakko. Lapsia ei osata hoitaa (olin tikahtua nauruun, kun mies, 4 lapsen isä, laittoi vauvalle vaippaa väärin päin ihan vain siksi, että saisi miniältä haukut) eikä oteta hoitoon, koska ollaan niin avuttomia. Miniä levitttää kylillä tietoa avuttomuudestamme, mutta omaa perhettä se naurattaa.
[/quote]
Tuo kertoo kyllä paljon enemmän teidän päänsisäisistä ongelmistanne, kuin miniästä.
Jatkan vielä sen, että eipä lapsenne taida teillle yhtään rakas olla, kun hänelle rakasta ihmistä kiusaatte. Sairasta tuollainen, kasvakaa aikuisiksi ja keksikää hupia joka ei vahingoita muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:58"]15 miksi kuuntelet sitä solvausta?
Pidä puolesi ja sano että turpa kiinni ja PISTE!
Ja älä ole missään tekemisissä jos ei ole ihan pakko...esim. jotkut sukujuhlat.
[/quote]
Vaikeaa kun mies omistaa asunnon jossa hän asuu ja on niin sekopää, että laittamalla välit poikki ei tiedä milloin on puukon kanssa oven takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:42"]
Meilläkin anoppi osti kerran meidän lapselle torilta t-paidan, jossa oli teksti: "äiti tietää paljon, mutta mummi tietää kaiken." Arvaa laitoinko sen lapsen päälle vai en. ;-)
[/quote]
Minä voisin laittaakkin ihan piruuttani.
[/quote]
Lisäisin kangastussilla mummi tietää kaiken jälkeen ... Tai niinhän mummi luulee ja sit joku Suomen altzhaimeryhdistyksen tai muistisairausliiton nettisivut.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:57"]Meillä on miehen kanssa hauskaa, kun kiusataan miniää. Mistään ei puhuta, tai no säästä, jos on pakko. Lapsia ei osata hoitaa (olin tikahtua nauruun, kun mies, 4 lapsen isä, laittoi vauvalle vaippaa väärin päin ihan vain siksi, että saisi miniältä haukut) eikä oteta hoitoon, koska ollaan niin avuttomia. Miniä levitttää kylillä tietoa avuttomuudestamme, mutta omaa perhettä se naurattaa.
[/quote]
Niin varmaan naurattaa olla koko kylän pilan kohteena. No niin naurattas muakin, hahhahh. No ei tod!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27 vuotta kurjaa anoppia kestäneenä anna pari vinkkiä. Ole niin vähän tekemisissä kuin mahdollista, äläkä missään nimessä kerro perheestänne mitään. Vastaa lyhyesti kun kysytään. Jos lapset menee anopille hoitoon, mies voi viedä ja hakea, sulla on just menoa silloin. Tai voit huonosti kun pitää mennä anopille syömään. et reagoi loukkauksiin tai annat samalla mitalla takaisin.
Tää auttoi mua, nyt välit on lähes kuin ok kun olen oma jämpti itseni ja elän omaa anopista riippumatonta elämään.
Onneksi mun anoppi on kuollut. Ei ollut eläessään mikään unelma-anoppi, kaukana siitä. Jos mulle joskus tulee ero ja löydän uuden rakkaan niin eka kysymys on hänelle, että onko äitisi elossa? Saa ukko pikaiset lähtöpassit myöntävästä vastauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ottaa nyt täälläkin todellakin päähän ja lujaa!! Ei valheilla loppua ole. Mikä siinä voi olla jollain ihmisellä niin vaiketa puhua totta!!
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:10"]
Anopit täälä alapeukuttamassa miniöitä.
[/quote]
No kun lukee palstaa, niin ei nuoret aavemmammatkaan mitään kovin aurinkoisia ole......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, että kenenkään poikaystäväni äidin ja mieheni äidin kanssa ei ole ollut ongelmia. Olisiko vastaus kysymykseen, että niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.
Muutenkaan luonteeseeni ei kuulu tyhjän marmattaminen ja negatiivinen ajattelu. Katson elämää valoisalta puolelta aina.
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Minunkin anoppi tietää kaikesta kaiken ja kohtelee kuin pikkutyttöä. Mieheni 35 on edelleen hänen pieni poika jolta ei saisi mitään vaatia jne. Appi vielä pahempi.
Vanha ketju, mutta niin voin samaistua.
Se harppu on kymmenen vuotta kohdellut alentavasti, kaikkia tekemisiäni/ tekemättä jättämisiä arvostellut. Mikään ei ole ollut hyvä.
Mitään en olisi saanut kotiini ostaa, se riivinrauta on käyttäytynyt kuin omistaisi kotimme. "Miksi olet mennyt tuollaisia turhuuksia ostamaan?? Minulla olisi ollut kaapit täynnä mattoja/verhoja/pöytäliinoja tms!" "Paljonkos nuo maksoi?! Mitenkä olet hankkinut kun eihän teillä ole rahaa?!" (anoppi siis päättänyt, että töistä huolimatta olemme varattomia, koskaan häneltä ei ole rahaa pyydetty ja koskaan ei ole rahaongelmaa meillä ollut).
Aivan kaikesta tenttaaminen. Lopulta tuntuu, ettei ole edes minun kotini, kun toinen kuulustelee jokaisesta ostoksesta, että miksi ihmeessä olen sellaista idioottina mennyt ostamaan, miksi en tee näin, miksi teen noin, "minä laitan nyt nuo teidän verhot kuten kuuluu" jne. vuodesta toiseen.
Lopulta tuli se räjähdys, kymmen vuotta ja viimein läikkyi yli. Sen jälkeen minä olinkin se paha ja epäkunnioittava ihminen 👍
Nyt minun täytyisi pyytää häneltä anteeksi ja niellä jatkossa kiukkuni, koska hän nyt vaan on sellainen, joten häntä ei saa rajoittaa. Mutta hän ei vastuussa siitä, miten epäkunnioittavana minä otan hänen toimintansa.
Että tämän kun ymmärrän, niin voimme aloittaa puhtaalta pöydältä 🙌
Juu ei. Hänellä ei ole enää luokseni asiaa. Jos ei muuta, niin muutan muualle. Minä en enää tuota menoa ala katsella, ja voi hitto miten vapauttavalta se tuntuukaan! 😁
Lehmän hermoilla vaan eteenpäin, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Turha suotta pilata oma elämänsä miettimällä jonkun anopin erinomaisuutta.
T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Vierailija kirjoitti:
27 vuotta kurjaa anoppia kestäneenä anna pari vinkkiä. Ole niin vähän tekemisissä kuin mahdollista, äläkä missään nimessä kerro perheestänne mitään. Vastaa lyhyesti kun kysytään. Jos lapset menee anopille hoitoon, mies voi viedä ja hakea, sulla on just menoa silloin. Tai voit huonosti kun pitää mennä anopille syömään. et reagoi loukkauksiin tai annat samalla mitalla takaisin.
Tää auttoi mua, nyt välit on lähes kuin ok kun olen oma jämpti itseni ja elän omaa anopista riippumatonta elämään.
Kiitos tästä viisaasta puheenvuorosta! Itse kärsin niin paljon kaikkeen puuttuvasta ja ilkeästä anopista. Onneksi hän ei sentään meille ole usein tuppautumassa joten välien minimoiminen varmaan onnistuu. Olen tuhat kertaa katunut sitä, että kerron anopille liikaa meidän asioista.
Mullakin on rasittava anoppi, joskin hän ei ole rasittava ilkeytään vaan typeryyttään. Hälle ei mm. voi kertoa juuri mitään yksityisasioita, joita ei halua kylillä kerrottavan. Hän ei siis juoruile asioitamme ilkeyttään, vaan jotenkin typeryyttään vain laajalla ystäväpiirilleen loruilee kaiken kuulemasa. Samoin itse kuulemme ties keistä puolitutuista kaikenlaisia juttuja. Anoppi ei taida ymmärtää yksityisyyden merkitystä ollenkaan j muiden ihmisten .
Sitten hänellä on tapana järjestellä kaikenlaisia illanistujaisia, mökkireissuja, laivamatkoja kysymättä etukäteen halutaanko/ehditäänkö/jaksetaanko/onko rahaa lähteä, ja sitten on kamalan loukkaantunut, jos emme olekaan lähdössä mukaan. Hänelle ei vain tule mieleen, että taloustilanne ei ehkä kestä, lemmikeille pitää järjestää hoitopaikka ja muut vastaavat seikat. Vuosien saatossa vieläkin hänelle on ilmeisesti täysin vieras ajatus, että itseasiassa viihdymme kaikista mieluiten kotona omissa oloissamme ja kaikki tuollaiset reissut ovat aina jollain lailla kuormittavia...
Lähes joka kerta, kun käymme anopilla (hän ei koskaan vaivaudu tulemaan meille jostain syystä, kerran sanoi että ei jaksa, tulkaa te nuoremmat kylään) hän vihjailee epämääräisesti haluavansa lisää lapsenlapsia, hänestä kun ilmeisesti olisi niin ihana touhuta pienten kanssa. Ei hän ota huomioon meidän elämäntilannetta tai haluttomuutta enää lisääntyä, vain omat toiveensa "pienten jalkojen töminästä" kuten itse asian ilmaisee, tuntuvat olevan merkityksellisiä. Ehkä jokin stereotyyppinen ajattelutapa siellä taustalla myös vaikuttaa siitä, minkälainen on oikeanlainen perhe ja oikeanlainen äidin rooli. En tiedä.
Tässä nyt muutama päällimmäisenä mielessä ollut anopin tempaus, juttujahan riittäisi enemmänkin
Anoppi siis on toisaalta kovin mukava ja lämmin ihminen, mutta ei osaa katsoa asioita kuin omasta näkökulmastaan, hän näkee vain sen mikä hänestä on kivaa. Hän on melko kyvytön näkemään asioita toisesta vinkkelistä ja haluaisi muiden toimivan ja ajattelevan hänen mallinsa mukaan. Siksi hän on hyvin rasittavaa seuraa, ja mitä enemmän itselleni tulee ikää, sitä vähemmän jaksan kyseisen henkilön kanssa olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Minunkin anoppi tietää kaikesta kaiken ja kohtelee kuin pikkutyttöä. Mieheni 35 on edelleen hänen pieni poika jolta ei saisi mitään vaatia jne. Appi vielä pahempi.
Vanha ketju, mutta niin voin samaistua.
Se harppu on kymmenen vuotta kohdellut alentavasti, kaikkia tekemisiäni/ tekemättä jättämisiä arvostellut. Mikään ei ole ollut hyvä.
Mitään en olisi saanut kotiini ostaa, se riivinrauta on käyttäytynyt kuin omistaisi kotimme. "Miksi olet mennyt tuollaisia turhuuksia ostamaan?? Minulla olisi ollut kaapit täynnä mattoja/verhoja/pöytäliinoja tms!" "Paljonkos nuo maksoi?! Mitenkä olet hankkinut kun eihän teillä ole rahaa?!" (anoppi siis päättänyt, että töistä huolimatta olemme varattomia, koskaan häneltä ei ole rahaa pyydetty ja koskaan ei ole rahaongelmaa meillä ollut).
Aivan kaikesta tenttaaminen. Lopulta tuntuu, ettei ole edes minun kotini, kun toinen kuulustelee jokaisesta ostoksesta, että miksi ihmeessä olen sellaista idioottina mennyt ostamaan, miksi en tee näin, miksi teen noin, "minä laitan nyt nuo teidän verhot kuten kuuluu" jne. vuodesta toiseen.
Lopulta tuli se räjähdys, kymmen vuotta ja viimein läikkyi yli. Sen jälkeen minä olinkin se paha ja epäkunnioittava ihminen 👍
Nyt minun täytyisi pyytää häneltä anteeksi ja niellä jatkossa kiukkuni, koska hän nyt vaan on sellainen, joten häntä ei saa rajoittaa. Mutta hän ei vastuussa siitä, miten epäkunnioittavana minä otan hänen toimintansa.
Että tämän kun ymmärrän, niin voimme aloittaa puhtaalta pöydältä 🙌Juu ei. Hänellä ei ole enää luokseni asiaa. Jos ei muuta, niin muutan muualle. Minä en enää tuota menoa ala katsella, ja voi hitto miten vapauttavalta se tuntuukaan! 😁
Ja lisään, että tilanteen sviidumaisuus mennyt niin pitkälle, että olen toisinaan harkinnut jopa eroa miehestä, jotta pääsen eroon tuosta riivinraudasta.
Nytkin tilanne on se, että jos änkeää meille käymään poikansa varjolla, eli en ole täällä oikeutettu kotirauhaan, niin asumusero on ainoa ratkaisu.
Minä en enää aio kertaakaan pahoittaa mieltäni sen ihmisen takia, enkä ole velvollinen pitämään elämässäni ihmistä, jonka päätehtävä tuntuu olevan minun arvosteluni.
Alue: Aihe vapaa
15 miksi kuuntelet sitä solvausta?
Pidä puolesi ja sano että turpa kiinni ja PISTE!
Ja älä ole missään tekemisissä jos ei ole ihan pakko...esim. jotkut sukujuhlat.