Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parhaimpia puolia kotirouvuudessa ovat mielestäni -->
23.03.2015 |
Ruoka! Voin tehdä ihan just sitä ruokaa, jota haluan ja syödä sen vaikka telkkaria katsellen.
Päiväunet! Jos yöunet jäivät vähäisiksi, otan hyvän asennon sohvalla ja kääriydyn villapeiton alle päiväunille.
Aikaa liikkua! Hyvä ilma? Aurinko paistaa? Lenkkarit jalkaan ja juoksu- tai pyörälenkille!
Vapaus! Pimeää kuin kellarissa, räntää sataa naamaan ja joka paikka täynnä masentuneita ihmisiä? Tjaa, lähdenpä pariksi viikoksi vaikkapa Kreikkaan aurinkoon.
Hiljaisuus ja oma rauha! Voin lukea kirjaa, eikä kukaan häiritse. Voin kuunnella musiikkia ja laulaa ja tanssia, eikä kukaan näe tai kuule.
Mahdollisuudet! Voin opiskella mitä vain, milloin vain, missä vain. Voin harrastaa mitä vain, milloin vain, missä vain.
Muita kotirouvia paikalla?
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:08"]
kannattaa sitä kotiin jäämistä("" miehellä niin suuret tulot""!) miettiä tarkkaan..itse en uskaltais.
[/quote]
..mutta tosiaan kaikki kotirouvat ei elä miehen rahoilla vaan omillaan. Ja sitten on ihan sellaisia kotineitejäkin, jotka ihan sinkkuina pystyy elämään mieleistään elämää johon ei kuulu työnteko, mies tai perhe, tosin aika harvinaista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin myös kotirouvana ihan omin varoin myytyäni firmani. Tulihan niitä töitä tehtyäkin ilman suurempia lomia. Nyt on nuorempien vuoro ja minä nautin vapaudesta!
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:08"]
Luin kerran lehtijutun naisesta joka oli ammatiltaan opettaja ja hyvässä työssä. Tapasi miehensä ja myöhemmin saivat lapsen ja nainen jäi kotiin. Miehensä oli hyvässä viradsa joten sopivat, että nainen voi jäädä pysyvästi kotiin. Tekivät lisää lapsia ja ulkomaillakin käytiinperheen kesken, siis hyvää elämää kaikinpuolin. Vuosia kului.... Mies kumminkin löysi toisen naisen ja tuli ero. Asunnot,kaikki myyntiin ja nainen lähti asumaan vuokralle. Nainen sai keikkaluontoista työtä ja sijaisuuksia, koska oli ollut niin pitkään poissa työelämästä niin kokeneemmat vei paikat. Hän tuli kumminkin toimeen kun eli hyvin niukasti ja pihisti kaikesta. Vaikeudet alkoivat kun hän jäi eläkkeelle, eihän sitä ollut kertynyt kotirouvana olosta. Eli hänen tulot oli mitättömät ja sosiaalitoimisto sitä kai avusti jne että se jossakin sai asuttua ja syötyä.. nykyään vissiin saa tuilla kerrytettyä eläkettä vähän? Mutta pääpointti on se, että kannattaa sitä kotiin jäämistä("" miehellä niin suuret tulot""!) miettiä tarkkaan..itse en uskaltais.
[/quote]
No yksi on ainakin itsestäänselvä: avioehtoon ei pidä suostua, jos on tarkoitus että toinen on kotona. Muuten käy tosiaan erotilanteessa niin, että jää tyhjän päälle eikä saa mitään palkkaa kaikesta siitä työstä mitä on tehnyt kodin ja perheen eteen.
Kuulostaa vähän minun elämältäni. Paitsi että olen sinkku.
Ugh, mä en ilkeäisi myöntää, jos olisin kotifrouva. En kyllä rupeais kotiäidiksikään.
Surullista, että joillekin naisille se miehen kukkaro on pätemisen aihe ja sillä loisiminen sitten niin maan hienoa hommaa.
Poikkeuksena tietenkin eräs monilahjakas vastaaja, joka on kirjankin kirjoittanut ja käynyt käsityökurssin ja maalannut taulun (tirsk).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:08"]
Luin kerran lehtijutun naisesta joka oli ammatiltaan opettaja ja hyvässä työssä. Tapasi miehensä ja myöhemmin saivat lapsen ja nainen jäi kotiin. Miehensä oli hyvässä viradsa joten sopivat, että nainen voi jäädä pysyvästi kotiin. Tekivät lisää lapsia ja ulkomaillakin käytiinperheen kesken, siis hyvää elämää kaikinpuolin. Vuosia kului.... Mies kumminkin löysi toisen naisen ja tuli ero. Asunnot,kaikki myyntiin ja nainen lähti asumaan vuokralle. Nainen sai keikkaluontoista työtä ja sijaisuuksia, koska oli ollut niin pitkään poissa työelämästä niin kokeneemmat vei paikat. Hän tuli kumminkin toimeen kun eli hyvin niukasti ja pihisti kaikesta. Vaikeudet alkoivat kun hän jäi eläkkeelle, eihän sitä ollut kertynyt kotirouvana olosta. Eli hänen tulot oli mitättömät ja sosiaalitoimisto sitä kai avusti jne että se jossakin sai asuttua ja syötyä.. nykyään vissiin saa tuilla kerrytettyä eläkettä vähän? Mutta pääpointti on se, että kannattaa sitä kotiin jäämistä("" miehellä niin suuret tulot""!) miettiä tarkkaan..itse en uskaltais.
[/quote]
No yksi on ainakin itsestäänselvä: avioehtoon ei pidä suostua, jos on tarkoitus että toinen on kotona. Muuten käy tosiaan erotilanteessa niin, että jää tyhjän päälle eikä saa mitään palkkaa kaikesta siitä työstä mitä on tehnyt kodin ja perheen eteen.
[/quote]
Myös ongelmia tulee jos mies ei oikein tienaa mitään tai muusta huithapeliussyistä kaikki menee mikä tulee eikä omaisuutta kerry. Työssäkäyvälle kuitenkin kertyy niitä eläkkeitä, kotona olevalle ei.
Kertokaas kotirouvan ja kotiäidit, miten olette huolehtineet eläketurvastanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 14:08"]
Luin kerran lehtijutun naisesta joka oli ammatiltaan opettaja ja hyvässä työssä. Tapasi miehensä ja myöhemmin saivat lapsen ja nainen jäi kotiin. Miehensä oli hyvässä viradsa joten sopivat, että nainen voi jäädä pysyvästi kotiin. Tekivät lisää lapsia ja ulkomaillakin käytiinperheen kesken, siis hyvää elämää kaikinpuolin. Vuosia kului.... Mies kumminkin löysi toisen naisen ja tuli ero. Asunnot,kaikki myyntiin ja nainen lähti asumaan vuokralle. Nainen sai keikkaluontoista työtä ja sijaisuuksia, koska oli ollut niin pitkään poissa työelämästä niin kokeneemmat vei paikat. Hän tuli kumminkin toimeen kun eli hyvin niukasti ja pihisti kaikesta. Vaikeudet alkoivat kun hän jäi eläkkeelle, eihän sitä ollut kertynyt kotirouvana olosta. Eli hänen tulot oli mitättömät ja sosiaalitoimisto sitä kai avusti jne että se jossakin sai asuttua ja syötyä.. nykyään vissiin saa tuilla kerrytettyä eläkettä vähän? Mutta pääpointti on se, että kannattaa sitä kotiin jäämistä("" miehellä niin suuret tulot""!) miettiä tarkkaan..itse en uskaltais.
[/quote]
No yksi on ainakin itsestäänselvä: avioehtoon ei pidä suostua, jos on tarkoitus että toinen on kotona. Muuten käy tosiaan erotilanteessa niin, että jää tyhjän päälle eikä saa mitään palkkaa kaikesta siitä työstä mitä on tehnyt kodin ja perheen eteen.
[/quote]
Suostua? Avioehdon voi kirjata turvan eron sattuessa ja avioehdon voi tehdä lieventävänä, eli esim 30v jälkeen raukeaa. Se n sopimus ja kukaan ei määrää mitä siihen kirjoitetaan.
Lisäksi on aviopuolison oikeus yhteiseen kotiin, eli vähintään saa jäädä asumaan jollei muuta.
Jos jää kotiin syystä tai toisesta, kannattaa maksaa itselleen eläketurvaa koska muuten on puilla paljailla vanhana. Tuleepi aika monelle yllätyksenä.
Ai ETTÄ, tämä kysymys jaksaa kiinnostaa ihmisiä :-))
Minäpä vastaan: Asumme täysin velattomassa talossa, mieheni ja MINÄ (ylläri, ylläri!) omistamme huomattavan määrän kiinteistöjä ja metsää. Olemme kummatkin tehneet elämässämme paljon töitä ja tällä hetkellä meille kummallekin on tärkeintä yhteisten lastemme hyvinvointi. Päätimme yhdessä, että jään kotiin huolehtimaan lapsista, kun he ovat pieniä.
t. yks miehen lopakolla loisiva huora
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:54"]
Kertokaas kotirouvan ja kotiäidit, miten olette huolehtineet eläketurvastanne?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 6v kotirouvana ja hoidin kotia, lapsia, puutarhaa. Ihana vapaus laittaa ruokaa, leipoa, ulkoilla lasten kanssa, matkustaa ja opiskella, pitää kutsuja jne. Mulle kotona oleminen sopi oikein hyvin.
Olikos tässä nyt tarkoitus kertoa kotirouvana olemisen hyvistä puolista? Vai jankata siitä, millä kotirouva elää, loisiiko miehensä lompakolla, onko avioehtoa, entä eläketurva jne?
Mielestäni hyviä puolia:
- Oma vapaus. Saan täyttää päiväni, millä haluan tai olla täyttämättä, jos siltä tuntuu.
- Voin nukkua aamuisin pitkään ja nukkua päikkärit, jos huvittaa.
- Aikaa harrastuksille.
- Syön, mitä haluan.
- Saan hyvin ajan hierojalle, lääkärille, kampaajalle tms, kun minulla on mahdollisuus ottaa päiväaika.
- Perheen aikataulut on helppo sopia. Kun miehelläni on loma, on minullakin mahdollisuus "lomailla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen maksanut itse sekä firmani minulle omaa eläkettä ja firmani tottakai maksoi kunnolla YEL-maksuja joten 58-vuotiaasta nostan omaa eläkettä lopun elämääni ja tavoite-eläkeiässä 64-vuotiaana alan saada lisäksi vanhuuseläkettä (n. 3000€/kk).
Sama homma. Omat on rahat ja mies tekee paljon työtä. Meille sopii hyvin näin, olo on vähän pehmeämpää kun edes toinen on vapaa. Ollaan molemmat samalla alalla (rahoitus, talous), joten ei varmaan oltaisi enää yhdessä jos oltaisiin molemmat töissä, kiireen, kireyden ja alan kovuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyypä myöntää että kateeksi käy teitä itseänne toteuttavia kotirouvia.
Mistähän ihmeestä olettekin löytäneet nykypäivänä riittäävästi tienaavan miehen, jolle on ok tai jopa hienoa että vaimo on kotona.
Minulle tuo status ei koskaan ole ollut mahdollinen.
Olen keskituloisessa työssä, koko aikuisikäni olen elättänyt itseni ja nyt perheeni.
Avoliitossa olen ollut 20 v, josta viimeisimmät 12 v mies ollut työtön (minimipäivärahalla).
Kotiherra viettää aikansa makunsa mukaan itseään toteuttaen, kotitöitä nihkeästi hoitaen. Valittelee, kun yhteiskunta on julmasti potkinut päähän, hän kun ei työtä saanut yli 42-vuotiaana enää (nyt 53). Ja se on olevinaan perustelu sille, ettei häneltä voi vaatia enempää, kotonakaan.
Vaikka en hyväksy enkä siedä näillä palstoilla paljon nähtyä katkerien narisijoiden huorittelua ja lois-väitteitä, niin olin vähällä parkua saman sävyistä itsekin kun luin ketjua.
Sorry, mutta kylläpä osui hermoon ja väänsi veistä haavassa.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 11:46"]
Sinkku saa tehdä ihan samoja asioita. :)
[/quote]
Työt sotkee pahasti aikatauluja. Sossun tuilla ei paljoa matkustella.
Täällä yksi tyytyväinen kotirouva, moi vaan! Mieheni tienaa sen verran hyvin, että yhteisestä päätöksestä olen ilman työtä ja siis kotona. Nyt on enää lapsista kuopus, lukiolainen kotona ja juuri tänään meillä oli mukava kohtaaminen kun hän tuli koulusta kotiin. Täällä tämä, ei nyt pullantuoksuinen sentään mutta kotiäiti kuitenkin odotin ruuan kanssa ja oli oikein kiva ottaa isokin lapsi halauksien kera lämpimästi vastaan.
Sitä ennen olin kaupungilla ja ostin ex tempore itselleni pari vaatekertaa kevääseen ja hieman ylellistä kosmetiikkaa jne. Mieheni on työmatkalla ja loppuviikosta lennän hänen luokseen ja palaamme yhdessä kotiin. Tällaista on minun tyypillinen arkeni. Olen onnellinen. Ja hyvin etuoikeutettu.
Voi vittu mitä kunnianhimottomia elättejä, siivelläeläjiä, pummeja, naissukupuolen halventajia täällä.
Luuletteko että kun istutte perheauton kyytiin ja suuntaatte kohti lentokenttää ja etelän lomaa, niin olette muka sen ansainneet?
Ehei, miehen tienesteillä maksettu koko paska, ja te vain roikutte siivellä sillä perusteella että hoidatte lapsia!
Katsokaas kun eräät tekevät SEKÄ töitä ETTÄ hoitavat ne lapset.
Minä ajan hyvillä mielin omalla rahalla maksamaani autoa, ja asun kodissa, josta maksan puolikkaan, ja tiedän ansaitsevani kaiken.
Tiedän myös, että jos niin käy, että ero tulee, niin seison tukevasti omilla jaloillani enkä putoa sieltä sohvan pohjalta tyhjän päälle, niin kuin teille kotoilijoille käy.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:04"]Voi vittu mitä kunnianhimottomia elättejä, siivelläeläjiä, pummeja, naissukupuolen halventajia täällä.
Luuletteko että kun istutte perheauton kyytiin ja suuntaatte kohti lentokenttää ja etelän lomaa, niin olette muka sen ansainneet?
Ehei, miehen tienesteillä maksettu koko paska, ja te vain roikutte siivellä sillä perusteella että hoidatte lapsia!
Katsokaas kun eräät tekevät SEKÄ töitä ETTÄ hoitavat ne lapset.
Minä ajan hyvillä mielin omalla rahalla maksamaani autoa, ja asun kodissa, josta maksan puolikkaan, ja tiedän ansaitsevani kaiken.
Tiedän myös, että jos niin käy, että ero tulee, niin seison tukevasti omilla jaloillani enkä putoa sieltä sohvan pohjalta tyhjän päälle, niin kuin teille kotoilijoille käy.
[/quote]
Kateutta havaittavissa ärsyyntyneestä asenteestasi päätellen. Jos olisit tyytyväinen omaan elämääsi, et kokisi tarvetta haukkua kotirouvia. Mietipä sitä!
Sinkku saa tehdä ihan samoja asioita. :)
Alue: Aihe vapaa
Luin kerran lehtijutun naisesta joka oli ammatiltaan opettaja ja hyvässä työssä. Tapasi miehensä ja myöhemmin saivat lapsen ja nainen jäi kotiin. Miehensä oli hyvässä viradsa joten sopivat, että nainen voi jäädä pysyvästi kotiin. Tekivät lisää lapsia ja ulkomaillakin käytiinperheen kesken, siis hyvää elämää kaikinpuolin. Vuosia kului....
Mies kumminkin löysi toisen naisen ja tuli ero. Asunnot,kaikki myyntiin ja nainen lähti asumaan vuokralle. Nainen sai keikkaluontoista työtä ja sijaisuuksia, koska oli ollut niin pitkään poissa työelämästä niin kokeneemmat vei paikat. Hän tuli kumminkin toimeen kun eli hyvin niukasti ja pihisti kaikesta. Vaikeudet alkoivat kun hän jäi eläkkeelle, eihän sitä ollut kertynyt kotirouvana olosta. Eli hänen tulot oli mitättömät ja sosiaalitoimisto sitä kai avusti jne että se jossakin sai asuttua ja syötyä.. nykyään vissiin saa tuilla kerrytettyä eläkettä vähän? Mutta pääpointti on se, että kannattaa sitä kotiin jäämistä("" miehellä niin suuret tulot""!) miettiä tarkkaan..itse en uskaltais.