Miten unohdan exäni?

Samat sanat täälläkin. Vinkit ovat tervetulleita.

Kertokaa te, joilla ollut samoin ja jotka olette selvinneet? Mulla on uusi mies, mutta en rakasta häntä samoin. Pitäisikö lopettaa tämä laastarisuhde vai onko yksin oleminen vielä pahempaa? ap.

Neuvoni on unohtaa hetkeksi tunteet kokonaan ja keskittyä järkeen.
Mieti aluksi, mitkä asiat ovat niitä mitä kaipaat miehessä, mitkä ovat niitä, mitä arvostat miehessä ja minkä asian menettäminen miehen mukana on satuttanut ja harmittanut eniten. Tämän jälkeen keksi ''plan-b'' ja alat hiljalleen huomaamaan, että elämäsi voi hyvin jatkua ilman miestäkin :).
Esimerkiksi jos arvostit miehessä sitä, että teillä oli hyvää seksiä, niin keksi sille seksille korvike kuten yhden yön -juttu tai vaikka suklaapatukka. Jos sen lisäksi ikävöit sitä, että oli kenen kanssa löhöillä sohvalla, niin hanki koira. Näin voit keksiä uusia vaihtoehtoja vaikka mille asioille, joita sinulla oli miehen myötä.
Ja turha väittää, että paha olo johtuu vain siitä, että menetit rakkaas. Todellisuudessa me rakastamme ihmisiä siksi, koska heissä on ominaisuuksia, joista pidämmme. Tuppaamme vaan unohtamaan, että kaikki on korvattavissa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 10:59"]

Neuvoni on unohtaa hetkeksi tunteet kokonaan ja keskittyä järkeen. Mieti aluksi, mitkä asiat ovat niitä mitä kaipaat miehessä, mitkä ovat niitä, mitä arvostat miehessä ja minkä asian menettäminen miehen mukana on satuttanut ja harmittanut eniten. Tämän jälkeen keksi ''plan-b'' ja alat hiljalleen huomaamaan, että elämäsi voi hyvin jatkua ilman miestäkin :). Esimerkiksi jos arvostit miehessä sitä, että teillä oli hyvää seksiä, niin keksi sille seksille korvike kuten yhden yön -juttu tai vaikka suklaapatukka. Jos sen lisäksi ikävöit sitä, että oli kenen kanssa löhöillä sohvalla, niin hanki koira. Näin voit keksiä uusia vaihtoehtoja vaikka mille asioille, joita sinulla oli miehen myötä. Ja turha väittää, että paha olo johtuu vain siitä, että menetit rakkaas. Todellisuudessa me rakastamme ihmisiä siksi, koska heissä on ominaisuuksia, joista pidämmme. Tuppaamme vaan unohtamaan, että kaikki on korvattavissa.

[/quote]

Tää kannattaisi sisäistää.

Täällä on tilanne se että tyttöystävä jätti kun avauduin asioista miltä on tuntunut. Asiat ei mielestäni ollut sellaisia etteikö niistä olisi voinut puhua ja jatkaa paremmassa ja lujemmassa suhteessa. Ja vähän sama juttu että yrittänyt puhua mutta selviä vastauksia en ole saanut.

Mutta kuitenkin edes vähän asiaan liittyen, en ole unohtanut häntä.

Hän pyörii mielessä vieläkin vaikka käytännössä puolitoista kk näkemättä ja 2vk kun hän ilmoitti että juttu oli tässä. En pysty päästää irti, olen ehkä jäärä kun "i can't stop loving you". Eikä tämä kyllä taida auttaa ap:n asiaa millään lailla. Tilanne on aivan toinen ja taisi nyt tulla vaan omakohtainen avautuminen. :/

Sori

Mutta se miten unohtaa, en tiedä onko se mahdollista tapahtuman yhtäkkiä. Ehkä ajan kanssa? Kun jotain ihmistä todella rakastaa ja jostain välittää ei unohtaminenkaan ole helppoa, ei todellakaan.

Olen varmasti huonoin tyyppi kertomaan miten unohtaa joku kun itsellä samanlainen prosessi käynnissä, mutta unohtaa vaan en halua.

Kiitos viisaista sanoista. Yritän sisäistää asioita.  ap.

Ja ihan ensiavuksi neuvoisin täyttämään päivät tekemisellä. Suunnittele vaikka viikoksi eteenpäin tekemistä niin, ettei jää aikaa murehtimeiselle. Nyt on oikea hetki nähdä taas ne vanhat, melkein unohdetut koulukaverit sekä tutustua uusiin ihmisiin esimerkiksi uusissa harrastuksissa tai baarissa. Kun on päivä täynnä menoa, ei iltaisinkaan tule niin helposti muisteltua eksää, kun mielessä pyörii päivän tapahtumat.
Nro.4

Viime heinäkuussa tuli ero. Kahteen viikkoon en päässyt sängystä ylös, itkin vain. Helpotti, kun vaihdoin takaisin kotipaikkakunnalleni. Nyt olen sinkku ja onnellinen :) Mun vinkit: aika, ja poissa silmistä!! Vika on tärkein.

Minullakin järki sanoo että ei kannata itkeä sen tyypin perään... muttamutta...

Erosta on nyt puolisen vuotta ja siitä kun hän alkoi sutisemaan ystävättäreni kanssa on n. vuosi. Ei mene päivää eikä tuntiakaan etten ajattelisi exääni. Kouluni loppui pari viikkoa sitten ja nyt olen työttömänä joten on aikaa tähän paskanvatkaukseen. Asiaa ei helpota yhtään 2 yhteistä lasta ja teen välillä tuurauksia samassa työpaikassa jossa exänikin on. Lisäksi ay-aktiivisuus samassa järjestössä laittaa meidät kohtaamaan. Huono siis pitää poissa silmistäkään. Vaikka miten yritän niin en vain löydä elämääni mitään muuta sisältöä. Liikuntakaan ei kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanutkaan. Lapset ovat joka toinen viikko isällään ja silloin aina annan itselleni luvan romahtaa. Hörsin olutta, katselen vanhoja valokuvia tietsikalta ja itken. :(

Kyllä se ajan myötä unohtuu. Pakko ne asiat on miettiä läpi, mutta sitä ei kannata tehdä yhdeltä istumalta. Ottaa vaikka tietyn ajan päivästä tai tietyn päivän viikosta, jolloin sallii itselleen surkeudessa kieriskelyn. Ja sitten sen muun ajan elää normaalia elämää ja tekee välillä jotain todella kivaa. Ja muistaa, että tuo ihminen ei sitten ollut minun arvoiseni, menköön. Ajattelee tämän ajatuksen säännöllisesti, niin että tuon exän jalusta murentuu pikkuhiljaa ja eräänä päivänä tömps, hän on romantanut sieltä kokonaan alas eikä sinua voisi vähempää kiinnostaa koko tyyppi.