Miksi uskontunnustuksessa on niin hölmö lauserakenne?

Täsmennätkö hiukan.

Se on vanha teksti. Nykykieli on erilaista.

Ap viitannee tuohon loppuun: Ja Pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,  ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Että miksi se yhtäkkiä vaihtuu eikä menekään, että pyhän yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntinen anteeksiantamiseen....jne. Kun kerran luetellaan sitä, mihin uskotaan.

Olen ihmetellyt tätä samaa n. 15-vuotiaasta asti, eli kun riparilla opeteltiin uskontunnustus ulkoa.

No ensin en meinannut saada selkoa, kun välillä puhutaaan, että Jeesus on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Sitten saman tien jatketaan vain "ja pyhään henkeen". Eli tuomitsee pyhään henkeen, mitä ihmettä? Noh, sitten selvisi, että tuo kuuluu lukea ikään kuin ekalta riviltä jatkaen, eli "uskon pyhään henkeen".

Mutta sitten homma jatkuu tuon pyhään henkeen uskomisen jälkeen genetiivissä. Jälleen "mitä ihmettä?". Miksi se koko loppu on genetiivissä? Ei mitään järkeä... (noh, ehkei kannattaisi uskonnolta järkeä olettaakaan ;) )

-ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 23:59"]

Ap viitannee tuohon loppuun: Ja Pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,  ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Että miksi se yhtäkkiä vaihtuu eikä menekään, että pyhän yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntinen anteeksiantamiseen....jne. Kun kerran luetellaan sitä, mihin uskotaan.

Olen ihmetellyt tätä samaa n. 15-vuotiaasta asti, eli kun riparilla opeteltiin uskontunnustus ulkoa.

[/quote]

Nimenomaan. Ymmärsit heti! :)

-ap

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 23:59"]

Ap viitannee tuohon loppuun: Ja Pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,  ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Että miksi se yhtäkkiä vaihtuu eikä menekään, että pyhän yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntinen anteeksiantamiseen....jne. Kun kerran luetellaan sitä, mihin uskotaan.

Olen ihmetellyt tätä samaa n. 15-vuotiaasta asti, eli kun riparilla opeteltiin uskontunnustus ulkoa.

[/quote]

Uskotaan siis että on syntien anteeksiantaminen olemassa, mutta ei uskota siihen anteeksiantamiseen (se ei ole uskon kohde), vaan Jumala on uskon kohde. Auttoiko tämä yhtään?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 23:59"]

Ap viitannee tuohon loppuun: Ja Pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,  ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Että miksi se yhtäkkiä vaihtuu eikä menekään, että pyhän yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntinen anteeksiantamiseen....jne. Kun kerran luetellaan sitä, mihin uskotaan.

Olen ihmetellyt tätä samaa n. 15-vuotiaasta asti, eli kun riparilla opeteltiin uskontunnustus ulkoa.

[/quote]

Uskotaan siis että on syntien anteeksiantaminen olemassa, mutta ei uskota siihen anteeksiantamiseen (se ei ole uskon kohde), vaan Jumala on uskon kohde. Auttoiko tämä yhtään?

[/quote]

Minua ei ainakaan auta. Ei nuo genetiivimuodot tuollaista tarkoita lauserakenteellisesti.

-ap

Käännös on yksinkertaisesti paska. Kellään ei vaan ole pokkaa muuttaa sitä.

Sanatarkka käännös latinasta:

"Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän luojaan.

Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan ja Isästä ennen kaikkia aikoja syntyneeseen. Jumalaan Jumalasta, valoon valosta, tosi Jumalaan tosi Jumalasta. Syntyneeseen, ei luotuun, yhtä olemusta Isän kanssa, jonka kautta kaikki on luotu. Joka meidän ihmisten vuoksi ja meidän pelastuksemme vuoksi laskeutui taivaista. Ja on syntynyt lihaksi Pyhältä Hengeltä Neitsyt Mariasta: ja on tullut ihmiseksi. Myös ristiinnaulittu meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, on kärsinyt ja haudattu. Ja heräsi kuolleista kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaisesti: ja nousi taivaaseen. Istuu Isän Jumalan oikealla puolella. Ja on jälleen tuleva kunnialla tuomitsemaan eläviä ja kuolleita: jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekevään, joka lähtee Isästä ja Pojasta. Jota samalla Isän ja Pojan kanssa palvotaan ja yhdessä kunnioitetaan: joka on puhunut Profeettojen kautta.

Ja yhteen pyhään yleiseen ja apostoliseen Kirkkoon.Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantoon. Ja odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan aikakauden elämää.

Aamen."

http://fi.wikisource.org/wiki/Nikaian_uskontunnustus

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 00:14"]

Käännös on yksinkertaisesti paska. Kellään ei vaan ole pokkaa muuttaa sitä.

Sanatarkka käännös latinasta:

"Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän luojaan.

Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan ja Isästä ennen kaikkia aikoja syntyneeseen. Jumalaan Jumalasta, valoon valosta, tosi Jumalaan tosi Jumalasta. Syntyneeseen, ei luotuun, yhtä olemusta Isän kanssa, jonka kautta kaikki on luotu. Joka meidän ihmisten vuoksi ja meidän pelastuksemme vuoksi laskeutui taivaista. Ja on syntynyt lihaksi Pyhältä Hengeltä Neitsyt Mariasta: ja on tullut ihmiseksi. Myös ristiinnaulittu meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, on kärsinyt ja haudattu. Ja heräsi kuolleista kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaisesti: ja nousi taivaaseen. Istuu Isän Jumalan oikealla puolella. Ja on jälleen tuleva kunnialla tuomitsemaan eläviä ja kuolleita: jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekevään, joka lähtee Isästä ja Pojasta. Jota samalla Isän ja Pojan kanssa palvotaan ja yhdessä kunnioitetaan: joka on puhunut Profeettojen kautta.

Ja yhteen pyhään yleiseen ja apostoliseen Kirkkoon.Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantoon. Ja odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan aikakauden elämää.

Aamen."

http://fi.wikisource.org/wiki/Nikaian_uskontunnustus

[/quote]

Eihän tuohon saisi samanlaista ponnekkaan ulkomuistista lausumisen meininkiä ja sitä voimakasta ässän sihahdusta.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 23:59"]

Ap viitannee tuohon loppuun: Ja Pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,  ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Että miksi se yhtäkkiä vaihtuu eikä menekään, että pyhän yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntinen anteeksiantamiseen....jne. Kun kerran luetellaan sitä, mihin uskotaan.

Olen ihmetellyt tätä samaa n. 15-vuotiaasta asti, eli kun riparilla opeteltiin uskontunnustus ulkoa.

[/quote]

Ilahduttavaa, että osaan vastata tähän kysymykseen. Tuo taivutusmuotojen poikkeama johtuu siitä, että uskontunnustuksen kaltaisissa kristillisissä teksteissä uskoa-verbillä on useita merkityksiä.

Tuo alkuosan uskominen on uskomista merkityksessä 'luottaa, omistautua, turvata'. Eihän Jeesukseen uskominenkaan tarkoita kristityille sitä, että myönnetään tällaisen Jeesus-hiipparin olleen olemassa vaan sitä, että hänet hyväksytään Jahven pojaksi ja syntien sovittajaksi.

Jälkimmäinen uskominen tarkoittaa puolestaan uskomista perinteisemmässä merkityksessä 'pitää totena'.

Kielikellossa asia on selitetty seikkaperäisesti: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1366 -10