Auttakaa, oon uupunut kun kaikki vastuu minulla

Up

Pitäiskö sun myös käydä juttelemassa tilanteestasi jonkun ammattilaisen kanssa? Kuulostaa siltä, että sun tunteet miehen sairauden suhteen on jääneet käsittelemättä, olet sinnitellyt ja nyt pakka hajoaa käsiin. Tää on ihan tyypillistä muidenkin puolison tai lapsen sairauksien kohdalla, jossain vaiheessa ne käsittelemättömät asiat nousevat pintaan ja voimavarat loppuvat. On aika hölmöä nyt tylyttää täällä ap:tä, mun mielestä kuulostaa siltä, että olet masentunut/uupunut. Hanki apua asioiden käsittelyyn, toi jaksamattomuus on oire. Tsemppiä!

Voi hitto kun oon ollu tyhmä. Oon hoitanu kaiken lähes 20 v.

Nyt vaan sanon miehelleni, että mulla on sairaus. Pystyn kyllä käymään töissä ja nostamaan palkkani.

Selvitän, että loppu onkin sitten perheen hommia....

Kiitos ap. Hyvä vinkki.

Siis työterveyden, kysyt miehen lääkäriltä vinkkiä, mihin sun kannattais mennä tai sitten ihan tk:hon. Ja vaadit apua, et poistu ennemmin.

t. 42

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 20:38"]

Minä voin täysin samaistua aloittajan tilanteeseen ja turhautumiseen sekä väsymiseen.

Meillä tilanne tämä: puoliso sairastanut kroonista sairautta noin 15 vuotta. Ko. sairautta ei nykylääketieteellä pystytä parantamaan, ainostaan oireita helpottamaan. Hänkin pystyy käymään töissä, mutta työ vie periaatteessa kaiken energian häneltä ja arkena työpäivän jälkeen ilta menee käytännössä levätessä ja nukkuessa (esim nukkumaan menee kl 20). Meillä ei ole lapsia eli olemme kahden aikuisen talous. Minä hoidan 95% arjen pyörittämisen eli kaupassakäynnit, ruoanlaiton, pihatyöt ym ym. Kyllä oikeasti on todella jaksaminen tiukalla. Eniten koen hankalaksi henkisen jaksamisen: minä olen aina se vahvempi osapuoli parisuhteessa, joka myös kipeänä/väsyneenä/ym hoitaa arjen. Yksin eläessä voisi vaan huonona päivänä antaa esimerkiksi ruoanlaiton olla, nyt täytyy miettiä toista, joka ilman sopivaa ravintoa menee entistä huonompaan kuntoon. On vaikea olla itsekäs ja päättää että tänään minä lepään kun näkee toisen oksentavan kivusta ja huonosta olosta vieressä. Minähän kun en ole sairas...   

Mitään hyviä neuvoja minulla ei aloittajalle ole. Itse olen miettinyt jonkinlaista terapiaa, josko siitä olisi apua lähinnä omien ajatusten selvittämiseen. Teillä kun on lapsia, niin hoitoapua voisi yrittää pyytää vaikka neuvolan kautta tms. Onko teillä kommunikaatio miehen kanssa kunnossa - ymmärtääkö hän tilanteesi?  Joillakin sairauksilla on liittoja/järjestöjä, joiden kautta voisi saada myös omainen vertaistukea (tämäkin on vaikea juttu, kun iso osa omaisille tarkoitetuista jutuista on suunnattu vanhemmille esim dementiaa sairastavaa puolisota kotona hoitaville. Itse olen kolmekymppinen ja on vaikea samaistua noihin tilanteisiin).

[/quote]

Tsemppiä sinulle! Kokeile terapiaa. Saatko mitään muuta apua? Olin ja olen onnekas, kun oma mieheni on kuntoutunut lähes entiselleen mutta sain häivähdyksen toisenlaisesta arjesta ja myötätuntoni on tosiaan sinun ja aloittajan puolella.

29

Kiitos 29.
En/emme saa mitään erityistä apua. En ole sellaista kyllä hakenut tai aktiivisesti etsinyt. Välillä olen yrittänyt etsiä vertaistukea esim netin kautta mutta vaikeaa se on: usein tuki on tarkoitettu itse sairastuneelle tai sitten omaishoitajille, jotka usein vanhempia ihmisiä ja enhän minä omaishoitaja olekaan.
Kyllä puolison vaikea sairaus on koko perheeseen vaikuttava asia. Minusta on hienoa että oma puoliso on jaksanut töissä käydä vaikka sekin on ollut välillä tosi vaikeaa. Luulen että se on ollut hänen mielenterveydellekin iso juttu kun ei ole vaan kotona neljän seinän sisällä murehtimassa omia fyysisiä sairauksia.

Palkatkaa apua

Kuka voisi auttaa sellaisessa että lääkäri- ja neuvola-ajat varaa, maksaa laskut ym. Voikohan tähän palkata kotiapua? Että lähettäisi sähköpostilla ohjeet ja antaisi valtuutuksen...ja laskut laittaisi postiin.

Meillä on välillä lastenhoitoapua, mutta se ei oikein riitä tähän mun väsymykseen.

ap

No voi herran jestas, tämä maa on täynnä yksinhuoltajaäitejä! Miten sä kehtaat valittaa tuollaisesta? Yksinhuoltajat on yksin vastuussa kaikesta alusta loppuun. Luuletko että olet ainoa? Eikä kukaan normaali ihminen tarvitse palkata apua perusarjen pyörittämiseen. Ainakaan minun mielestäni.

Ap, laitat asiat ja hommat tärkeysjärjestykseen, teet niistä vaikkapa listan paperille. Ja sit vaan kylmästi teet pelkästään ne tärkeimmät jutut, muut jääköön tekemättä. Ja pyydä omalta äidiltä, anopilta tai muulta läheiseltä apua.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:46"]Lyhyesti. Miehellä todettu sairaus, jonka vuoksi hän ei osaa tarttua toimeen lapsiin tai esim talouteen liittyvissä asioissa. Hyvä mies muuten ja työnsä hoitaa hyvin.
[/quote]

En ymmärrä tätä. Sellainen sairaus että töissä pystyy hommat hoitamaan mutta kotona ei.
Taidan sairastua tähän itsekin.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:59"]No voi herran jestas, tämä maa on täynnä yksinhuoltajaäitejä! Miten sä kehtaat valittaa tuollaisesta? Yksinhuoltajat on yksin vastuussa kaikesta alusta loppuun. Luuletko että olet ainoa? Eikä kukaan normaali ihminen tarvitse palkata apua perusarjen pyörittämiseen. Ainakaan minun mielestäni.
[/quote]
aika harva on oikeasti aito yksinhuoltaja. Monilla ex-mies ottaa lapset hoitoonsa lähes joka toinen viikko. Sellaiset pääsee paljon vähemmällä kuin ap.

Olen totaali yh. En tiennyt,että nyt pitäisi väsyä kun joudun tekemään kaiken yksin oman kipuja aiheuttavan sairauteni lisäksi. Ehkä ap:n olisi syytä etsiä positiivisia asioita elämästään ja tehdä siitä elämästä mukavaa. Itsestään ei mitään tule tapahtumaan.

Kaikki laskut kannattaa hoitaa suoraan sinne nettipankkiin. Mieheltä valtakirja asioiden hoitamiseksi niin että voit miehen puolesta asioida niiden tahojen kanssa, joiden kanssa mies on tehnyt sopimuksen. 

En edes ymmärrä miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi yrittää saada miestä hoitamaan osa asioista, kun ei se mieheltä suju. Helpommalla ja vähemmällä stressillä pääsee kun hoitaa asiat itse. 

Minun miehellä ei ole mitään sairautta tai diagnoosia, mutta häneltä ei vaan juoksevien asioiden hoitaminen suju. Riittää kun hän käy töissä ja osallistuu kotona. Minä hoidan laskut, sijoitukset ja kaiken lapseen liittyvän. Enkä ole koskaan edes ajatellut, että miehessä olisi jotain vikaa. Häntä ei vaan tällaiset asiat kiinnosta ja laskut jää maksamatta vaikka rahaa on. On ihan luontevaa että minä hoidan nämä asiat, koska minulta se sujuu ja minusta se on kivaa. Mies taas tykkää enempi ruuanlaitosta ja minä olen siinä enempi apulaisen roolissa. 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 18:59"]No voi herran jestas, tämä maa on täynnä yksinhuoltajaäitejä! Miten sä kehtaat valittaa tuollaisesta? Yksinhuoltajat on yksin vastuussa kaikesta alusta loppuun. Luuletko että olet ainoa? Eikä kukaan normaali ihminen tarvitse palkata apua perusarjen pyörittämiseen. Ainakaan minun mielestäni. [/quote] aika harva on oikeasti aito yksinhuoltaja. Monilla ex-mies ottaa lapset hoitoonsa lähes joka toinen viikko. Sellaiset pääsee paljon vähemmällä kuin ap.

[/quote] Mistäs sä koko maan tilannetta tiedät? Kyllä on paljon totaaliyksinhuoltajia. Ja jos et jaksa hoitaa paperiasioita niin palkkaa itsellesi sihteeri. Jotenkin avuttomalta kuulostaa. Onko lapsia ihan liikaa vai mistä johtuu ettet yksin pysty hoitamaan perheen asioita? Mua jotenkin ärsyttää tällainen uusavuttomuus. Yksinhuoltaja kaiken lisäksi kantaa kaiken, siis kaiken vastuun yksin. Sulla kuitenkin on mies, jonka kanssa voit puhua lasten asioista. Onko se siinä kotosalla koko ajan, mutta ei pysty auttamaan missään? En oikein ymmärrä. Paitsi jos olet masentunut niin sitten ymmärrän. Sitten varmaan tarvitsette tukiperheen, jos molemmat olette sairaana, eikä lapsiperheen arkielämä onnistu.

Mikä sairaus miehelläsi on? Kummallista jos työnteko luonnistuu, mutta kotona ei saa mitään tehtyä.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 19:01"]

Ap, laitat asiat ja hommat tärkeysjärjestykseen, teet niistä vaikkapa listan paperille. Ja sit vaan kylmästi teet pelkästään ne tärkeimmät jutut, muut jääköön tekemättä. Ja pyydä omalta äidiltä, anopilta tai muulta läheiseltä apua.

[/quote]

Kiitos kun olette vastanneet. Tosiaan, koitan tehdä jonkun listan tärkeimmistä asioista. Olen jaksanut tätä jo useamman vuoden mutta nyt oon ollut pari viikkoa todella väsynyt. Hyvä kun saan lapsille puhtaat vaatteet päälle päiväkotiin.

Meillä ei ole isovanhempia apuna ja kaikilla läheisillä on omat lapset niin ei tohdi vaivata. Lisäksi mies ei halua kertoa kenellekään sairaudesta niin on ollut aika yksin tämän väsymyksen kanssa.

ap

Jätä se sika.

Otapa selvää saisitko tukiperhettä teille esim. T:se totaaliyh,joka hoitaa kaiken yksin ilman kenenkään apuja.

Miten on mahdollista että kykenee tekemään työtä mutta kotona ei mitään? Ja miksi sairaus pitää salata? Sehän lisää stressiä sinulle. On kyllä kummallinen tilanne. Mä saattaisin heivata tuollaisen miehen pihalle, eihän siitä ole mitään hyötyä perheen ja lasten kasvattamisen kannalta. Yksin tulisit todennäköisesti toimeen paljon paremmin, koska silloin vastuu lapsista olisi vain sinun, jos asutte erillänne. Jos ei pysty tekemään mitään lasten kanssa, ei hoitamaan kodin asioita, laskuja tai muuta, niin mitä siitä miehestä sitten saat? Paperilla miehen itsellesi? Mun mielestä jos sairastuu noin pahasti, ei voi olettaa että nainen muuttuu kodinhengettäreksi joka hoitaa lapset, kodin, raha-asiat ja sairaan miehen.