Voi että. Mieheni on niiiin juntti.

Ja siis kyllä, hänessä on hyvin paljon hyviä puolia, viihdymme yhdessä, rakastan häntä... Ja osaa hän olla ihan fiksukin (uskokaa tai älkää). Mutta. Tänään taas vajaan tunnin sisään töistä tultuaan tapahtui jo neljä asiaa, jotka saivat minut tuntemaan lievää epätoivoa nuoruuden miesvalinnastani.

1. Mies heittäytyi sohvalle selälleen, selasi tiktokia(!) (emme ole nuoria) ja hekotteli tissi-pieru-vitseille.

2. Katsoi sen jälkeen televisiosta Pulkkista ja piti tosi hauskana ko. hahmoa, joka esitti jotain alapäävitsiä.

3. Tullessaan syömään ruokapöytään, piti lippistä päässään. Jota pitää sisälläkin nykyään koko ajan. Jouduin erikseen käskemään ottaa lippiksen pois ruokailun ajaksi, kun ei itse tajunnut. Otti, mutta pyöritteli silmiään.

4. Ruokapöydässä minulla ja teinillä oli puhetta teinin ruotsin kielen kokeesta. Mies tokaisi keskusteluun naureskellen, että hänkin osaa ruotsia, ja lausui esimerkiksi "Jag heter hetero!" sekä nauroi äänekkäästi päälle omalle hyvälle jutulleen.

🤦🏼‍♀️

Tämän jälkeen minä pyörittelin silmiäni ja sanoin teinille, että opettelee oman ruotsinsa paremmin, jottei jäisi isänsä tasolle...