Te, jotka näette alallanne kuolleita

Kuolema on osa elämää. Kunnioitan ja kohtelen vainajaa ja perhettään kuten muitakin. Monelle potilaalle kuolema on poispääsy pitkistä kärsimyksistä ja inhimillistä, kun elämä on ollut enää kipua. On myös äkkikuolemia. Silloin perhe kaipaa kriisiapua. Kaikki se on työtäni. Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, muuten vaihtaisin alaa.

Itse opiskelen lähihoitajaksi nyt nuorisopuolella toista vuotta. Olen nähnyt kaksi vainajaa, toisen kesätyöpaikallani sairaalassa kylmiössä, ja edellisen muutama viikko sitten työssäoppimispaikallani hoiva-asumisyksikössä.

Ensimmäisellä kerralla minua pyydettiin mukaan katsomaan, kun vainajaa laitettiin arkkuun kylmiöstä. Kyllähän siinä nousi tunteet pintaan, ja itkin tämän jälkeen. Mutta kummallakin kerralla vainajat ovat näyttäneet hyvin levollisilta, joskin ajattelen että he ovat päässeet parempaan paikkaan, kuin maata vuosikausia hoivakodissa ymmärtämättä mistään mitään (muistisairaiden paikka, viimisimmillään Alzheimerin tauti).
En koe mitään inhottavaa tai ällöttävää vainajissa, vaikka olenkin hyvin empaattinen ihminen. Lasten tai nuorempien kanssa tämä voisi olla toisin. Koen, että vanhana kuolleena ansaitsee päästä viimeiseen lepopaikkaansa. T: 18-v

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:22"]

Miten teidät on muuten koulutettu kohtaamaan vainaja? Se on varmaan nykyään vaikeampaa, kun kuolemasta ja ruumiista on tullut tabu länsimaissa?

[/quote]

Koulutettu.. no ei oikeastaan mitenkään. Kerrottiin minkälainen on exitus-pakkaus ja mitä se sisältää (vainajan "pyjaman", siteet joilla laitetaan silmät kiinni, ja kerrottiin miten leuka sidotaan kiinni ettei jää suu auki, ja kuinka vainaja peitetään lakanalla ja alle laitetaan muovilakana) ja ensimmäisen kuolleen nähdessäni minä sain vain seurata vierestä, kun kaksi hoitajaa laittoivat yhtä vainajaa valmiiksi.

Ei siinä sen kummempaa koulutusta ole.

t.3

[/quote]

Anteeksi mutta mitä **ttua? mikä sun koulutuksesi on? Ei tekstin sisällöstä päätellen ainakaan edes sairaanhoitaja, saati lääkäri. 

[/quote]

No olenko väittänyt olevani sh tai lääkäri? :O Mielestäni otsikossa kysyttiin "te jotka näettä alallanne kuolleita" ja mä näen. Lähihoitaja olen.

t. 3

[/quote]

:'D Arvelinkin, että lähäri, kun kuvailit kuoleman kohtaamisen perehdyttämistä noin suppeaksi. Teillähän ei ole varsinaisesti koulutusta mihinkään.

t. sh
[/quote]

Niin no varsinaisesti ei meitäkään tuon enempää exitusasioihin koulutettu. Toki voit itseäsi tittelin perusteella nostaa korkeammalle, mutta jokainen varmasti tajuaa, että vainajan kohtaaminen tapahtuu samalla tavalla, olit sitten lh tai sh.

T. Toinen sh

Sinä muita dissaava sairaanhoitaja, olet niin nolo, että ei ole sanoja kuvaamaan.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:22"]

Miten teidät on muuten koulutettu kohtaamaan vainaja? Se on varmaan nykyään vaikeampaa, kun kuolemasta ja ruumiista on tullut tabu länsimaissa?

[/quote]

Koulutettu.. no ei oikeastaan mitenkään. Kerrottiin minkälainen on exitus-pakkaus ja mitä se sisältää (vainajan "pyjaman", siteet joilla laitetaan silmät kiinni, ja kerrottiin miten leuka sidotaan kiinni ettei jää suu auki, ja kuinka vainaja peitetään lakanalla ja alle laitetaan muovilakana) ja ensimmäisen kuolleen nähdessäni minä sain vain seurata vierestä, kun kaksi hoitajaa laittoivat yhtä vainajaa valmiiksi.

Ei siinä sen kummempaa koulutusta ole.

t.3

[/quote]

Anteeksi mutta mitä **ttua? mikä sun koulutuksesi on? Ei tekstin sisällöstä päätellen ainakaan edes sairaanhoitaja, saati lääkäri. 

[/quote]

No olenko väittänyt olevani sh tai lääkäri? :O Mielestäni otsikossa kysyttiin "te jotka näettä alallanne kuolleita" ja mä näen. Lähihoitaja olen.

t. 3

[/quote]

:'D Arvelinkin, että lähäri, kun kuvailit kuoleman kohtaamisen perehdyttämistä noin suppeaksi. Teillähän ei ole varsinaisesti koulutusta mihinkään.

t. sh
[/quote]

:DD Et taida olla itse sh kun tuollaista suollat. T. Oikeasti sh

Ja tuo edellinen sh, joka alkoi puhumaan koulutuksesta vainajien kohtaamiseen: Meillä koulussa myös vain esiteltiin exitus-setti, sekä näytettiin miten sitä käytetään mallinukelle. Tietenkin käytiin teoriatunnilla myös miten kohdataan vainajan omaiset, mihin otetaan yhteys jotta todennetaan kuolema, riippuen siitä onko se odotettu, luonnonmukainen kuolema vai äkillinen.
Mutta tämän enempää meillä ei ainakaan tätä käyty.
Minusta on turha pärpättää, ettei meillä olisi koulutusta mihinkään. Kuitenkin satoja tuntia tulee työssäoppimisia olemaan alla kun alalle lähdetään työelämään. Itse aion suuntautua suunhoitoon, joten varsinaisesti en noita pakollisten opintojen asioita tule tarvitsemaan käytännössä. Kaikki lähihoitajat eivät jää vanhuspuolelle, voisin sanoa harmikseni että meidän luokalta ehkä 2-4 haluavat hoitaa lopun elämää vanhuksia. Suurin osa haluaa jatkokouluttautua, sillä tulevaisuudennäkymät tuntuvat jo kauhistuttavalta.
Kotihoito ei toimi, liian vähän työntekijöitä verrattuna asiakkaisiin. Hoiva-asumisyksiköiden hoitajamitoitukset riittämättömät työn määrään (paljon kahdestaan laitettavia asukkaita). Miltä kuullostaa 16 asukasta, joista noin 9 hoidetaan sängyssä, ja kaksi hoitajaa hoitamassa illassa? Me pelkäämme. T-18 v

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 13:40"]Kuolema on osa elämää. Kunnioitan ja kohtelen vainajaa ja perhettään kuten muitakin. Monelle potilaalle kuolema on poispääsy pitkistä kärsimyksistä ja inhimillistä, kun elämä on ollut enää kipua. On myös äkkikuolemia. Silloin perhe kaipaa kriisiapua. Kaikki se on työtäni. Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, muuten vaihtaisin alaa.
[/quote]
Kimppaan täysin, voisi olla minun kirjoittamani.

Mä[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:28"][quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 13:40"]Kuolema on osa elämää. Kunnioitan ja kohtelen vainajaa ja perhettään kuten muitakin. Monelle potilaalle kuolema on poispääsy pitkistä kärsimyksistä ja inhimillistä, kun elämä on ollut enää kipua. On myös äkkikuolemia. Silloin perhe kaipaa kriisiapua. Kaikki se on työtäni. Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, muuten vaihtaisin alaa.
[/quote]
Kimppaan täysin, voisi olla minun kirjoittamani.
[/quote]
Komppaan siis.. Kiitos vaan ennustava tekstisyöttö :/

Helpollapa te pääsette, siististi ja luonnollisesti kuolleita ihmisiä jotka vielä näyttääkin ihmisiltä.

Palopaikalta löytynyt ruumis on ihan eri juttu. Jo pelkästään se haju. Siihen ei totu. Ikinä.

Olen ensihoidossa joten kuolemantapaukset ovat äkillisiä ja usein jollain muotoa väkivaltaisia. SH:na osastolla ollessa oli helpompaa kun yleensä siihen potilaan kuolemaan oli aikaa valmistautua. Kunnioitan ruumista mutta ajattelen että tämä ei ole enää se ihminen, tässä on vain kuoret jäljellä ja tarkastelen tilannetta puhtaasti anatomian kautta.

Tosin odotan ensimmäistä kuollutta lapsipotilasta kauhulla, en tiedä miten tulen siihen reagoimaan.

"I see dead people"

Olin vastavalmistunut, parikymppinen sh ensimmäisiä päiviä töissä, kun näin kuoleman ja pääsin laittamaan vainajaa. Toivottavasti tuo "vainajan laitto" ei kuulosta kolkolta, sellaista termiä ainakin ennen sairaalassa käytettiin. Eniten tilanteessa järkytti itse äkkikuolema (juuri olet jutellut potilaan kanssa ja hetken päästä hän on kuollut, sanoin hänelle vielä, että "puhutaan huomenna lisää", eipä puhuttu...). Itse kalmo ei järkyttänyt tms, laittamisessa oli melkein "pyhä" tunnelma.
..
Kuolemien ja vainajien näkemiseen tottuu tietyllä tavalla, mutta uskon, että niissä silti säilyy tietty erityinen fiilis. Varmaan samalla tavalla kuin syntymissä.

Ei tunnu miltään. Asiallisesti ja siististi laitetaan kuollut ihminen vainajan laitto-ohjeiden mukaan sairaalassa. Omaisten suru ja elävien kärsimys ne tuntuvat välillä tosi pahalta. sh

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:22"]

Miten teidät on muuten koulutettu kohtaamaan vainaja? Se on varmaan nykyään vaikeampaa, kun kuolemasta ja ruumiista on tullut tabu länsimaissa?

[/quote]

Koulutettu.. no ei oikeastaan mitenkään. Kerrottiin minkälainen on exitus-pakkaus ja mitä se sisältää (vainajan "pyjaman", siteet joilla laitetaan silmät kiinni, ja kerrottiin miten leuka sidotaan kiinni ettei jää suu auki, ja kuinka vainaja peitetään lakanalla ja alle laitetaan muovilakana) ja ensimmäisen kuolleen nähdessäni minä sain vain seurata vierestä, kun kaksi hoitajaa laittoivat yhtä vainajaa valmiiksi.

Ei siinä sen kummempaa koulutusta ole.

t.3

[/quote]

Anteeksi mutta mitä **ttua? mikä sun koulutuksesi on? Ei tekstin sisällöstä päätellen ainakaan edes sairaanhoitaja, saati lääkäri. 

[/quote]

No olenko väittänyt olevani sh tai lääkäri? :O Mielestäni otsikossa kysyttiin "te jotka näettä alallanne kuolleita" ja mä näen. Lähihoitaja olen.

t. 3

[/quote]

:'D Arvelinkin, että lähäri, kun kuvailit kuoleman kohtaamisen perehdyttämistä noin suppeaksi. Teillähän ei ole varsinaisesti koulutusta mihinkään.

t. sh

[/quote]

Varmastikaan ei tuo tökerösti kommentoinut ole sairaanhoitaja vaan joku urpo joka haluaa lietsoa sh-vihaa.. 

Työskentelen osastolla, jossa potilaina on kaikenikäisiä ihmisiä. Viikko sitten kolmikympppinen nainen kuoli tuskaisesti ja koen vieläkin tuskaa hänen puolestaan, koska auttamiskeinoja oli niin vähän. Yleensä kuitenkin lopussa pystytään kipuja helpottamaan ja tarjoamaan potilaille tukea. Kuolevan hoitotyö menee minulla arvojärjestyksessä korkeimmalle. En enää jaksa välittää tällaisessa tilanteessa muilta potilaita tulevasta palautteesta, mikäli ovat joutuneet odottamaan lisäpeittoa tai sitä että tulen selvittämään heidän riitää naapuripotilaan kanssa koskien tv:n katselua. Jokainen kuolee vain kerran ja koen kunnia-asiakseni hoitaa kuolevaa niin hyvin kuin vain kykenen. 

Vainajat näyttävät yleensä hyvin levollisilta. Tämä tuo helpotusta myös hoitajalle, joka on joutunut todistamaan joskus tuskaistakin kuolemaa. Nuoret vainajat herättävät ristiriitaisia tunteita. 

Olen vanhuspuolella hoitajana. Kuolema on niin luonnollinen ja usein nähty tapahtuma, että se ei tunnu miltään enää. Kaikki elämä päättyy ennemmin tai myöhemmin.

Miltä kuoleva ihminen haisee ?

Ei sitä ajattele, mutta jostain syystä vainajan kuljettamisen haluaa tehdä kunnolla eikä vain vasemmalla kädellä hutaisten. Kai sitä ajattelee, että se olet joku päivä sinä siinä matkalla päätepisteeseen ja toivot että sinun matkaseurasi ajattelee samoin. 

-m35

Kun ihminen kuolee, pestäänkö hänet ennen kun laitetaan esim ne silmä"laput" ja vaatteet. Vai pestäänkö vasta myöhemmin? Mummoni kuoli syksyllä ja se laittoi minut miettimäön jotenkin kuinka outoa on se että elämä päättyy.

Mulla se koulutus oli aika lyhyt. Pomo sanoi osoitelappua antaessaan: "Tuoll o roppa, hakekaas pois." Kuolleisiin jotenkin tottuu, on vain koetettava käsitellä ja kohdella kunnioituksella. Joskus on aika pahoja, vedessä olleita tai kotiinsa kuolleita. Yks vanhempi työkaveri sanoi että kohtele niinkuin omaiset olis läsnä, se oli musta hyvä ohje. Hajuun ei kyllä meinaa tottua, mutta siihenkin on konsteja.

Sinä sh joka lähäreitä haukut - Oletpa inhottava ja törkeä, toivottavasti ei koskaan samalle työpaikalle osuta.

Kestän kuolleiden kohtaamisen, mutta ehdottomasti pahinta on, kun joudut kertomaan potilaalle, että tilanne on nyt niin paha, ettei mitään ole tehtävissä. Joudut kertomaan toiselle, että hän kuolee tähän sairauteen. Se on hirvittävää, hirvittävää eikä siihen totu koskaan.

Terv, LL