Henkilökohtaiset avustajat! Kysymys
Te, jotka olette toimineet henkilökohtaisena avustajana, mistä kaikesta työnantajan ehdottomasta olette kieltäytyneet ja onko teitä helposti uhkailtu potkuilla tai annettu laittomat potkut? Miten olette esim. kieltäytyneet ex tempore päätetystä työvuorosta (alle 7 päivää työvuoroon) työnantajan huutaessa vieressä, että on pakko tulla töihin, vaikka selviytyisi varmasti hyvin ilman minuakin tuona päivänä...Alkaa mennä maku tähän kiristämiseen ja mietin onko se yleistä ja miten siitä selviää...
Kiinnostaisi myös tietää, että jos työnantajalla on ollut muita avustajia lisäksenne, onko teitä kaikkia kohdeltu tasa-arvoisesti?
Olen ollut vuoden töissä työnantajalla, jonka vaatimustaso vaan nousee...Alussa sentään kyseli sopiiko, mutta nyt vaan pakottaa ja päällepäsmäröi. Muut avustajat, jotka ovat minua kymmeniä vuosia vanhempia, saavat osakseen aivan toisenlaista käytöstä...
Toimii ja määräilee kuin minun elämäni ja menoni eivät olisi yhtä arvokkaita kuin hänen (olen vielä opiskelija). Työsopimus minulla on tehty vain muutamasta kymmenestä tunnista, mutta vaatii tuuraamaan muita...Tämä "pakkovuoro" menee niihin ylimeneviin tunteihin...Miten ylipäänsä tuollaiseen pakotukseen pitäisi suhtautua? Olen vuoden verran tehnyt kiltisti kaiken, mutta nyt työnantajalta lähtee mopo kädestä. Työni on vielä fyysisesti vaativampaa kuin muiden avustajien.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 18:22"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 18:13"]
Kuulostaa siltä, että avustajan homma ei sinulle sovi, persoonasi on sellainen. Koet jos toinen esittää toiveen, että sinua painostetaan ja vaaditaan, et osaa kuten normaali ihminen sanoa mitkä ovat omat tarpeesi, vaan kyyristelet korvat luimussa. Työnantajan on vaikea lukea toisen ajatuksia. Jos työ ei kiinnosta, älä tee sitä. Yleinen ongelma on, että avustajiksi hakeutuu vaikka minkälaisia hiippareita, jotka mielellään tekisivät töitä vain kun se heille itselleen sopisi.
[/quote]
Myös avustettavalla hämärtyy usein se raja jossa pyynnöistä tulee vaatimuksia ja avustajasta itsestään selvyys. Sitten kun on kiltti ja helläsydäminen avustaja niin työnantajana toimiva avustettava polkee tämän henkilön aivan täysin ja uuvuttaa vaatimuksillaan kun ei enää tajua ja näe niiden kohtuuttomuutta.
[/quote]
Tämä voi pitää paikkaansa, mutta silti. Työnantajan pitäisi kohdella avustajia tasa-arvoisesti!
Ap
Minä tein vuoden töitä avustettavalle, joka käytti luottamustani törkeästi hyväksi. Esimerkiksi tuntilistoja katosi mystisesti, enkä saanut kaikkia palkkoja koskaan. Tämän jälkeen sairastuin burn outtiin. Hyvä ap, hae itsellesi uusi työpaikka. Kaikki avustettavat ei ole törkeitä työntekijöidensä pompottelijoita. Suurimman osan ihmisten kanssa pystyy toimimaan normaalisti, nykyinen avustettavasi on todellakin vähemmistöä eikä sinun tarvitse alistua hänen kohtuuttomiin vaatimuksiinsa.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 18:35"]
Minä tein vuoden töitä avustettavalle, joka käytti luottamustani törkeästi hyväksi. Esimerkiksi tuntilistoja katosi mystisesti, enkä saanut kaikkia palkkoja koskaan. Tämän jälkeen sairastuin burn outtiin. Hyvä ap, hae itsellesi uusi työpaikka. Kaikki avustettavat ei ole törkeitä työntekijöidensä pompottelijoita. Suurimman osan ihmisten kanssa pystyy toimimaan normaalisti, nykyinen avustettavasi on todellakin vähemmistöä eikä sinun tarvitse alistua hänen kohtuuttomiin vaatimuksiinsa.
[/quote]
Kiitti! Olen myös käsittänyt, että jos vuoro ilmoitetaan alle 7 päivää ennen kuin se pitäisi tehdä, niin minulla on jo ihan laillinen oikeus kieltäytyä siitä?
Jouluna kieltäydyin ja silloin minulle kyllä hommattiin sijainen, mutta nyt kun pääavustaja hilpaisi, joudun ilmeisesti kantamaan kahden avustajan vastuun? Pääavustaja oli törkeästi muutenkin halutessaan aina oman alansa töissä ja saattoi jättää tekemättä noin 40 tuntia työsopimukseen merkityistä tunneista työnantajan hyväksynnällä ja nyt minut ylikuormitetaan ja vielä pakotetaan siihen päälle tunneilla jotka eivät edes kuulu minulle kirjallisen sopimuksen mukaan. Tunnen oloni äärettömän ahdistuneeksi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 19:30"]
Vaihda työnantajaa, ja äkkiä!
[/quote]
Joo, onneksi on jo toinen työnantaja. Ihan siedettävästi meni vielä kun en ollut pääavustaja...
Toinen vaihtoehto on antaa pääavustajan tunnit kolmannelle avustajalle ja itse tyytyä pelkkään 20 tuntiin.
Rukoilen että uusi työpaikka olisi hyvä.
Ap
Mielestäni raja menee hyvän käytöksen, sekä henkisen ja fyysisen koskemattomuuden rajassa. Toki esim. neurologisella potilaalla tämä raja sairauden vuoksi on häilyvä... joten oman tuntemuksen mukaan. Avustajalla on oikeus terveeseen työsuhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 19:47"]
Mielestäni raja menee hyvän käytöksen, sekä henkisen ja fyysisen koskemattomuuden rajassa. Toki esim. neurologisella potilaalla tämä raja sairauden vuoksi on häilyvä... joten oman tuntemuksen mukaan. Avustajalla on oikeus terveeseen työsuhteeseen.
[/quote]
Terve työsuhde oli erinomainen nimitys.
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 18:13"]
Kuulostaa siltä, että avustajan homma ei sinulle sovi, persoonasi on sellainen. Koet jos toinen esittää toiveen, että sinua painostetaan ja vaaditaan, et osaa kuten normaali ihminen sanoa mitkä ovat omat tarpeesi, vaan kyyristelet korvat luimussa. Työnantajan on vaikea lukea toisen ajatuksia. Jos työ ei kiinnosta, älä tee sitä. Yleinen ongelma on, että avustajiksi hakeutuu vaikka minkälaisia hiippareita, jotka mielellään tekisivät töitä vain kun se heille itselleen sopisi.
[/quote]
Tietää kyllä ajatukseni. Olemme puhuneet paljon avustajan työstä ja olen kertonut hänelle perusteellisesti millaisesta työnantajasta pidän ja millaisesta en. Raha-asioissa sanoin jo vastaan. En vain jaksaisi riidellä enkä tajua miksi pitää jankuttaa asioista, jotka olen jo usean kerran tehnyt ymmärrettäviksi. Ja miksi minun elämäni ei ole sinänsä arvokasta? Miksi sitä pitää puolustella? Avustettava taas lellii omat sukulaisensa pilalle. Ja on ollut aikoinaan pitkään työelämässä.
En vain tajua miksei sittenkään tunne empatiaa minua kohtaan vaan näkee vain itsensä. On vain minä, minä, minä...Ja pakko, pakko, pakko. Paskat siitä mitä minulle siitä kaikesta seuraa.
Onko tämä sairautta vai mitä ja kenelle siitä voisi edes sanoa?
JOKATAPAUKSESSA EN HALUA TEHDÄ SITÄ PAKKOVUOROA ENKÄ SIEDÄ PAKOTTAMISTA.
Ymmärtäisin jos olisin ollut hankala avustaja. Huom, muiden avustettavien kanssa ei tapahtunut näin. Eivät kävelleet yli, siksikin en tiedä mitä tehdä. Olen ollut kunnioitettu koska olen ollut kiltti ja tunnollinen sekä täsmällinen. Olen ollut avustajana vuosia ja pääsen aina työhaastatteluun asti vähintään.
Ap