Lue keskustelun säännöt.
Poikalapsi sairastuttaa äidin!
19.03.2015 |
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015030419297134_pr.shtml
Pojat on niiiin rasittavia ja tuossahan se on sanottukin että pojat vaikuttaa perheeseen erilailla kuin tytöt, ja sen allekirjoitan niin täysin! Voi että tytöt on rauhallisia ja ihania ja pojat toistensa kurkussa kokoajan. Ei jaksa.
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:40"]
Tuntuu varmaan ankealta monesta, mutta kyllä kasvatuksella on paljon osuutta ei-toivottuun käytökseen ja yleiseen levottomuuteen oli kyseessä sitten poika tai tyttö. Kuten sanoin, geeneillä osansa, mutta kyllä kasvatuksella ja läsnäololla vanhemmat voivat tehdä paljon.
[/quote]
VÄÄRIN!
Meillä asuu pienestä pitäen vastuullinen, muut huomioiva ja erittäin hyväkäytöksinen tyttö sekä täysin vastakkaisia ominaisuuksia kantava villi poika. Molemmat ihania lapsia. Jos olisin vain sen tytön äiti, luulisin, että erinomaisen kasvatukseni, lapseeni panostuksen ja upean äitiyteni takia tyttö on niin mallikasta ja olisin valmis tuomitsemaan riehuvat kurittomat lapset - tytöt ja pojat.
Onneksi sain tuon viiden poikalapsen energiat omaavan tulen ja tappuran eli poikani. Hän on opettanut minulle paljon vanhemmuudesta. Numero yksi on: jokainen he ovat yksilöitä ja tulleet maailmaan omaa elämäänsä elämään. Heistä ei voi tehdä haluamansa kaltaisia.
Säyseä lapsi ei ole säyseä kasvatuksensa vuoksi. Hän on sitä kasvatuksestaan huolimatta. Hyvänä kasvattajana itseään pitävä aikuinen ei ole oikeastaan kohdannut kunnollisia haasteita. Todelliset haasteet opettavat nöyryyttä elämää ja lapsuutta kohtaan. Voi ymmärtää sen, miten vähän voi muovata, vaikuttaa ja pakottaa. Voi kuitenkin, rakastaa, ohjata ja olla malli. Joskus sillä on seurauksia, joskus ei.
[/quote]
Kuules, minulla on erittäin haastavan temperamentin omaava poika. Ihan normaali lapsi, ei ylivilkkautta tms, mutta haastava luonne ihan psykologinkin sanoin. Olemme saaneet apua kasvatukseen perheneuvolasta, lukeneet miljoonia kirjoja, käyneet vanhemmuusryhmissä, kokeilleet eri toimintamenetelmiä hänen kanssaan toimimiseen jne jne. Ja kyllä, apua on kovasta työstä ollut! Nyt menee jo oikein hyvin, kun on ne omat toimivat kasvatuskeinot löydetty ja niistä pidetty kiinni. On ymmörretty monia asioita, joita ei olisi ymmärretty ilman tätä poikaa. Joten kukaan minut tunteva ei voi sanoa, etten olisi kohdannut todellisia haasteita.
Poikamme on hyväkäytöksinen, sosiaalisesti taitava ja homma pelaa kotona ja koulussa. Ei levottomuutta, ei käytöshäiriöitä, vahva itsetunto ja kunnioitus muita kohtaan. Mutta, ei tämä ilmaiseksi tullut vaan paljon näimme vaivaa ja monet itkut itkin ja masennuin, kun monet asiat mentiin vaikeimman kautta ja usko omaan vanhemmuuteen oli hiuskarvan varassa ja välillä poikkikin! Olen ylpeä pojastani mutta myös itsestäni, että jaksoin panostaa vaikka mahdottomalta tuntuikin. Toinen poikamme onkin sitten ihan erilainen, paljon helpompi tällä saralla, ollut ihan pienestä saakka. Joten kyllä väitän edelleen, että PALJON pystyy kasvatuksella tekemään jos rahkeet vaan riittävät!
[/quote] Ihan OHIKSENA...et sitten näköjään yhtään ymmärtänyt lukemaasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:40"]
Tuntuu varmaan ankealta monesta, mutta kyllä kasvatuksella on paljon osuutta ei-toivottuun käytökseen ja yleiseen levottomuuteen oli kyseessä sitten poika tai tyttö. Kuten sanoin, geeneillä osansa, mutta kyllä kasvatuksella ja läsnäololla vanhemmat voivat tehdä paljon.
[/quote]
VÄÄRIN!
Meillä asuu pienestä pitäen vastuullinen, muut huomioiva ja erittäin hyväkäytöksinen tyttö sekä täysin vastakkaisia ominaisuuksia kantava villi poika. Molemmat ihania lapsia. Jos olisin vain sen tytön äiti, luulisin, että erinomaisen kasvatukseni, lapseeni panostuksen ja upean äitiyteni takia tyttö on niin mallikasta ja olisin valmis tuomitsemaan riehuvat kurittomat lapset - tytöt ja pojat.
Onneksi sain tuon viiden poikalapsen energiat omaavan tulen ja tappuran eli poikani. Hän on opettanut minulle paljon vanhemmuudesta. Numero yksi on: jokainen he ovat yksilöitä ja tulleet maailmaan omaa elämäänsä elämään. Heistä ei voi tehdä haluamansa kaltaisia.
Säyseä lapsi ei ole säyseä kasvatuksensa vuoksi. Hän on sitä kasvatuksestaan huolimatta. Hyvänä kasvattajana itseään pitävä aikuinen ei ole oikeastaan kohdannut kunnollisia haasteita. Todelliset haasteet opettavat nöyryyttä elämää ja lapsuutta kohtaan. Voi ymmärtää sen, miten vähän voi muovata, vaikuttaa ja pakottaa. Voi kuitenkin, rakastaa, ohjata ja olla malli. Joskus sillä on seurauksia, joskus ei.
[/quote]
Kuules, minulla on erittäin haastavan temperamentin omaava poika. Ihan normaali lapsi, ei ylivilkkautta tms, mutta haastava luonne ihan psykologinkin sanoin. Olemme saaneet apua kasvatukseen perheneuvolasta, lukeneet miljoonia kirjoja, käyneet vanhemmuusryhmissä, kokeilleet eri toimintamenetelmiä hänen kanssaan toimimiseen jne jne. Ja kyllä, apua on kovasta työstä ollut! Nyt menee jo oikein hyvin, kun on ne omat toimivat kasvatuskeinot löydetty ja niistä pidetty kiinni. On ymmörretty monia asioita, joita ei olisi ymmärretty ilman tätä poikaa. Joten kukaan minut tunteva ei voi sanoa, etten olisi kohdannut todellisia haasteita.
Poikamme on hyväkäytöksinen, sosiaalisesti taitava ja homma pelaa kotona ja koulussa. Ei levottomuutta, ei käytöshäiriöitä, vahva itsetunto ja kunnioitus muita kohtaan. Mutta, ei tämä ilmaiseksi tullut vaan paljon näimme vaivaa ja monet itkut itkin ja masennuin, kun monet asiat mentiin vaikeimman kautta ja usko omaan vanhemmuuteen oli hiuskarvan varassa ja välillä poikkikin! Olen ylpeä pojastani mutta myös itsestäni, että jaksoin panostaa vaikka mahdottomalta tuntuikin. Toinen poikamme onkin sitten ihan erilainen, paljon helpompi tällä saralla, ollut ihan pienestä saakka. Joten kyllä väitän edelleen, että PALJON pystyy kasvatuksella tekemään jos rahkeet vaan riittävät!
[/quote] Ihan OHIKSENA...et sitten näköjään yhtään ymmärtänyt lukemaasi!
[/quote]
Minä olen kokoajan ollut sitä mieltä, että huonoon käytökseen ja levottomuuteen pystyy vaikuttamaan nimenomaan kasvatuksella. Tämä edellinen kirjoittaja (ilmeisesti sinä) sitten huusi minulle "VÄÄRIN!" ja päivitteli miten helppojen ja rauhallisten lasten vanhemmat eivät ole kokeneet haasteita ja siksi pitävät itseään hyvinä kasvattajina ilman että joutuvat tekemään mitään sen eteen. Joten tähän "VÄÄRIN!"-viestiin vastasin omasta puolestani, ja kyllä, mielestäni ymmärsin mitä luin.
mulla on tyttö ja poika. molemmat ihania :) harmi että aapeen poika/pojat on saatanasta
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:40"]
Tuntuu varmaan ankealta monesta, mutta kyllä kasvatuksella on paljon osuutta ei-toivottuun käytökseen ja yleiseen levottomuuteen oli kyseessä sitten poika tai tyttö. Kuten sanoin, geeneillä osansa, mutta kyllä kasvatuksella ja läsnäololla vanhemmat voivat tehdä paljon.
[/quote]
VÄÄRIN!
Meillä asuu pienestä pitäen vastuullinen, muut huomioiva ja erittäin hyväkäytöksinen tyttö sekä täysin vastakkaisia ominaisuuksia kantava villi poika. Molemmat ihania lapsia. Jos olisin vain sen tytön äiti, luulisin, että erinomaisen kasvatukseni, lapseeni panostuksen ja upean äitiyteni takia tyttö on niin mallikasta ja olisin valmis tuomitsemaan riehuvat kurittomat lapset - tytöt ja pojat.
Onneksi sain tuon viiden poikalapsen energiat omaavan tulen ja tappuran eli poikani. Hän on opettanut minulle paljon vanhemmuudesta. Numero yksi on: jokainen he ovat yksilöitä ja tulleet maailmaan omaa elämäänsä elämään. Heistä ei voi tehdä haluamansa kaltaisia.
Säyseä lapsi ei ole säyseä kasvatuksensa vuoksi. Hän on sitä kasvatuksestaan huolimatta. Hyvänä kasvattajana itseään pitävä aikuinen ei ole oikeastaan kohdannut kunnollisia haasteita. Todelliset haasteet opettavat nöyryyttä elämää ja lapsuutta kohtaan. Voi ymmärtää sen, miten vähän voi muovata, vaikuttaa ja pakottaa. Voi kuitenkin, rakastaa, ohjata ja olla malli. Joskus sillä on seurauksia, joskus ei.
[/quote]
Juuri näin! "Kasvatuksesta huolimatta". Lapset ovat persoonia siinä kuin aikuisetkin. Jotkut ovat rauhallisia ja vetäytyviä, jotkut aivan päinvastaisia. Kasvatuksesta huolimatta.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:40"]
Pienet pojat on ihania! Tytöt kitiseviä inisiöitä.
[/quote]
Pojat tappelee ja riehuu ja pillittää, tytöt leikkii iloisina nukkekodilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:36"]http://www.iltalehti.fi/perhe/2015030419297134_pr.shtml
Pojat on niiiin rasittavia ja tuossahan se on sanottukin että pojat vaikuttaa perheeseen erilailla kuin tytöt, ja sen allekirjoitan niin täysin! Voi että tytöt on rauhallisia ja ihania ja pojat toistensa kurkussa kokoajan. Ei jaksa.
[/quote] kukas sut ?
Kun minä omia ja kavereideni lapsia katselen, niin jos adhd-poikia ei mukaan lasketa, niin kyllä ne pojat ovat kivempia. Tytöt kiemurtelee, kitisee ja valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhallinen ei ole synonyymi hyvinkäyttäytyvälle ja ei-levottomalle, eikä vilkas huonokäytöksiselle levottomalle öykkärille. Tästä ketjusta saa sen kuvan (mikä onkin yleinenkin harhaluulo), että jos joku vaan on luonteeltaan vilkas niin se sitten on ja turha yrittää kasvattaa sitä mitenkään kun ei se kuitenkaan pysty missään käyttäymäänkään kunnolla, "pojathan on poikia". Se jos mikä on väärin. Poikia, tyttöjä, vilkkaita ja säyseitä pystyy kaikkia kasvattamaan ihmisiksi.
Häh? Ei tuossa sanota, että pojat sairastuttaa perheen, vaan että poikaraskaudet altistavat äidin vanhuusiän sairauksille.
Voi ap... Se sisälukutaito...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista että vaikutukset kestää noin pitkään.
Jeeeeeeee nyt miehiä voi sanoa rehellisesti paskoiksi, kun siitä on nyt oikein tieteellisiä todisteita!
Tsiisus teitä mammoja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:47"]Kun minä omia ja kavereideni lapsia katselen, niin jos adhd-poikia ei mukaan lasketa, niin kyllä ne pojat ovat kivempia. Tytöt kiemurtelee, kitisee ja valittaa.
[/quote]
Mikä vika pojissa joilla on adhd?
Kyllä tämä nyt on vaan lapsen luonteesta kiinni, ei sukupuolesta. Ystävälläni on mitä rauhallisin ja herttaisin poika. Omista lapsistani kaksi on tyttöjä. Toinen on kyllä rauhallinen ja näin mutta toinen on niin villi!! Aina on vekki jossain, jatkuvasti koheltaa ja on naamallaan. Kaikki vaatteet saa riekaileksi. Kokoajan saan hänen puolestaan pelätä. Ensiavussa on tullut vietettyä kyllä aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon päiväkodissa töissä ja ihmettelen kyllä näitä kummallisia olettamuksia lasten luonteista ja tyttöjen rauhallisuudesta :D
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:40"]
Tuntuu varmaan ankealta monesta, mutta kyllä kasvatuksella on paljon osuutta ei-toivottuun käytökseen ja yleiseen levottomuuteen oli kyseessä sitten poika tai tyttö. Kuten sanoin, geeneillä osansa, mutta kyllä kasvatuksella ja läsnäololla vanhemmat voivat tehdä paljon.
[/quote]
VÄÄRIN!
Meillä asuu pienestä pitäen vastuullinen, muut huomioiva ja erittäin hyväkäytöksinen tyttö sekä täysin vastakkaisia ominaisuuksia kantava villi poika. Molemmat ihania lapsia. Jos olisin vain sen tytön äiti, luulisin, että erinomaisen kasvatukseni, lapseeni panostuksen ja upean äitiyteni takia tyttö on niin mallikasta ja olisin valmis tuomitsemaan riehuvat kurittomat lapset - tytöt ja pojat.
Onneksi sain tuon viiden poikalapsen energiat omaavan tulen ja tappuran eli poikani. Hän on opettanut minulle paljon vanhemmuudesta. Numero yksi on: jokainen he ovat yksilöitä ja tulleet maailmaan omaa elämäänsä elämään. Heistä ei voi tehdä haluamansa kaltaisia.
Säyseä lapsi ei ole säyseä kasvatuksensa vuoksi. Hän on sitä kasvatuksestaan huolimatta. Hyvänä kasvattajana itseään pitävä aikuinen ei ole oikeastaan kohdannut kunnollisia haasteita. Todelliset haasteet opettavat nöyryyttä elämää ja lapsuutta kohtaan. Voi ymmärtää sen, miten vähän voi muovata, vaikuttaa ja pakottaa. Voi kuitenkin, rakastaa, ohjata ja olla malli. Joskus sillä on seurauksia, joskus ei.
[/quote]
Olen niin SAMAA MIELTÄ! Itsellä tyttö, nyt jo yli 26v, jonka kanssa ei ole ollut oikeastaan mitään kinaa ikinä mitä nyt jotain pientä n vuoden aikana murrosiässä. Tyttö aina ollut erittäin ulospäinsuuntautunut ja touhukas, ei hiljainen hissukka, mutta silti ei ole tarvinnut komentaa mistään jne. Luulinkin ensin että olen täydellinen kasvattaja.
No sitten monta vuotta myöhemmin sain pojan jonka kanssa onkin ollut sydän syrjällään koko ajan (hänkin jo täysi -ikäinen). Milloin on pää auki, milloin on meinannut hukkua, pudonnut jostain jne jne. Jo ihan pienenä kun ei osannut kävellä eikä mitään onnistui putoamaan pari kertaa päälleen pinnasängystä vaikka "pohja" oli kaikista matalimmalla. Sieltä vaan tuli niin että mätkähti vaikkei pitäisi mitenkään olla mahdollista. Kenkäkaapin kaatoi päälleen pari kertaa jne jne. On ilmeisesti poliitikko ainesta kun hänestä ei ota millään selvää ja ikinä ei ole samaa mieltä vaan väittelee joka-asiasta.
Samalla lailla kasvatin mutta ihan erilaiset lopputulokset tuli.Tätäkin kohta joku alapeukuttaa, joka on sikäli huvittavaa, että mitä te oikeasti voitte toisen lapsista tietää? Ette yhtään mitään!
[/quote]
Meillä tytöllä on arpi silmäkulmassa koska tippui 1v syöttötuolista patterin päälle. On tippunut monta kertaa sohvalta ja parisängystä. On tippunut rattaista kaupassa kivilattialle. On kaatunut monta kertaa niin että polvissa on arvet. Tietenkin tässä on kasvatuksella vaikutusta. Eli en ole vahtimassa koko ajan ollut, olen kääntänyt selän. En ole täydellinen äiti. Mutta pointti että on erittäin vilkas syntyjään mielestäni ja touhukas.
Aivan pienissä lapsissa/vauvoissa ei ole aktiivisuuden ja touhukkuuden suhteen minkäänlaista eroa, ja jos on, niin tyttölapset ovat touhukkaampia ja aktiivisempia ja liikkuvat enemmän siinä kun pojat makaavat. tämän voi varmasti kuka tahansa lastensairaanhoitaja/kätilö tunnustaa.
Vaikka lapsen temperamentti on luontojaan vilkas (kuten sattumuksista näkyy)niin se ei tarkoita että hän olisi saanut koskaan käyttäytyä niin että muille on mitään haittaa kenellekään. Aina on otettu ravintoloihin, hienoihinkin, joissa käytiin paljon kun oli vain yksi lapsi noin 0-3. Tietenkin osasi olla koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Jos pienikin häiriö, niin me vanhemmat olisimme poistuneet.
Mitä tulee siihen, että poikasi olisi nyt röyhkeä ja vaikea. pojat oppivat että heidän kuuluu väitellä, koska sille nauretaan aikuisten taholta, hehheeh, meidän poika sanoi näin, ei kukaan naura noin tyttöjen jutuille, jos tyttö jotain yli 3.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 12:09"]
Kyllä tämä nyt on vaan lapsen luonteesta kiinni, ei sukupuolesta. Ystävälläni on mitä rauhallisin ja herttaisin poika. Omista lapsistani kaksi on tyttöjä. Toinen on kyllä rauhallinen ja näin mutta toinen on niin villi!! Aina on vekki jossain, jatkuvasti koheltaa ja on naamallaan. Kaikki vaatteet saa riekaileksi. Kokoajan saan hänen puolestaan pelätä. Ensiavussa on tullut vietettyä kyllä aikaa...
[/quote]
miinuspeukku huolimattomuusvahinko.
No halleluja! Mä olen se, johon tuo uutisointi sopii enemmän kuin nenä päähän. Eilen taas meinasin vetää ranteet auki noiden poikien kanssa. Helvetti, ne ei koskaa ole rauhassa, ne ei koskaan istu ja askartele tai piirrä, ne ei koskaan kävele, ne ei koskaan letitä toistensa hiuksia eikä juttele. EI! Ne hittolainen hakkaa toisiaan, ne painii, ne miekkailee, ne heittää volttia, ne scoottaa päättöminä ympäriinsä, ne ovat ylipäätään taukoamatta vaarallisia itsellensä.
Mä rakastan noita poikia, mutta mä koko ajan pelkään niiden puolesta. Sanoin jo eilen että mun sydän kohta pysähtyy kun mä en enää jaksa huutaa enkä komentaa enkä pelätä. Eikö ne koskaan voisi olla turvallisessa paikassa turvallisesti? Ei. Ne ei voi. Mä vielä eilen illalla klo 22 paikkasin yhden pojan rintakehää kun verta vaan valui. "Pieni konflikti" iski.
Ja meillä on kuri, meillä on säännöt, meillä on vapauksia, me oikeasti yritämme kasvattaa oikein. Aina saavat kehuja fiksusta käytöksestä. Mutta keskenään ovat kuin saatanasta.
Mä sanon teille, tyttölasten tai yhden pojan äidit, poikalapset sairastuttaa äidin ja pahasti. Me poikalasten äidit varmasti rakastamme noita hulluja enemmän kuin kukaan muu lapsiaan, mutta ne ajaa meidät hulluuden partaalle. Joka ikinen päivä ja joka ikinen hetki saa pelätä kenen kallo on halki, kenen jalka poikki ja mistä sitä verta nyt tulee.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:40"]
Tuntuu varmaan ankealta monesta, mutta kyllä kasvatuksella on paljon osuutta ei-toivottuun käytökseen ja yleiseen levottomuuteen oli kyseessä sitten poika tai tyttö. Kuten sanoin, geeneillä osansa, mutta kyllä kasvatuksella ja läsnäololla vanhemmat voivat tehdä paljon.
[/quote]
VÄÄRIN!
Meillä asuu pienestä pitäen vastuullinen, muut huomioiva ja erittäin hyväkäytöksinen tyttö sekä täysin vastakkaisia ominaisuuksia kantava villi poika. Molemmat ihania lapsia. Jos olisin vain sen tytön äiti, luulisin, että erinomaisen kasvatukseni, lapseeni panostuksen ja upean äitiyteni takia tyttö on niin mallikasta ja olisin valmis tuomitsemaan riehuvat kurittomat lapset - tytöt ja pojat.
Onneksi sain tuon viiden poikalapsen energiat omaavan tulen ja tappuran eli poikani. Hän on opettanut minulle paljon vanhemmuudesta. Numero yksi on: jokainen he ovat yksilöitä ja tulleet maailmaan omaa elämäänsä elämään. Heistä ei voi tehdä haluamansa kaltaisia.
Säyseä lapsi ei ole säyseä kasvatuksensa vuoksi. Hän on sitä kasvatuksestaan huolimatta. Hyvänä kasvattajana itseään pitävä aikuinen ei ole oikeastaan kohdannut kunnollisia haasteita. Todelliset haasteet opettavat nöyryyttä elämää ja lapsuutta kohtaan. Voi ymmärtää sen, miten vähän voi muovata, vaikuttaa ja pakottaa. Voi kuitenkin, rakastaa, ohjata ja olla malli. Joskus sillä on seurauksia, joskus ei.
[/quote]
Olen niin SAMAA MIELTÄ! Itsellä tyttö, nyt jo yli 26v, jonka kanssa ei ole ollut oikeastaan mitään kinaa ikinä mitä nyt jotain pientä n vuoden aikana murrosiässä. Tyttö aina ollut erittäin ulospäinsuuntautunut ja touhukas, ei hiljainen hissukka, mutta silti ei ole tarvinnut komentaa mistään jne. Luulinkin ensin että olen täydellinen kasvattaja.
No sitten monta vuotta myöhemmin sain pojan jonka kanssa onkin ollut sydän syrjällään koko ajan (hänkin jo täysi -ikäinen). Milloin on pää auki, milloin on meinannut hukkua, pudonnut jostain jne jne. Jo ihan pienenä kun ei osannut kävellä eikä mitään onnistui putoamaan pari kertaa päälleen pinnasängystä vaikka "pohja" oli kaikista matalimmalla. Sieltä vaan tuli niin että mätkähti vaikkei pitäisi mitenkään olla mahdollista. Kenkäkaapin kaatoi päälleen pari kertaa jne jne. On ilmeisesti poliitikko ainesta kun hänestä ei ota millään selvää ja ikinä ei ole samaa mieltä vaan väittelee joka-asiasta.
Samalla lailla kasvatin mutta ihan erilaiset lopputulokset tuli.Tätäkin kohta joku alapeukuttaa, joka on sikäli huvittavaa, että mitä te oikeasti voitte toisen lapsista tietää? Ette yhtään mitään!
[/quote]
Samalla lailla kasvatit erilaiset luonteet...
Tyttölapset parempia oman kokemuksen mukaan! Ainakin ikäluokassa 6-8. Tämä siis vajaan vuoden iltapäiväkerho kokemuksen perusteella. :P
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:40"]
Tuntuu varmaan ankealta monesta, mutta kyllä kasvatuksella on paljon osuutta ei-toivottuun käytökseen ja yleiseen levottomuuteen oli kyseessä sitten poika tai tyttö. Kuten sanoin, geeneillä osansa, mutta kyllä kasvatuksella ja läsnäololla vanhemmat voivat tehdä paljon.
[/quote]
VÄÄRIN!
Meillä asuu pienestä pitäen vastuullinen, muut huomioiva ja erittäin hyväkäytöksinen tyttö sekä täysin vastakkaisia ominaisuuksia kantava villi poika. Molemmat ihania lapsia. Jos olisin vain sen tytön äiti, luulisin, että erinomaisen kasvatukseni, lapseeni panostuksen ja upean äitiyteni takia tyttö on niin mallikasta ja olisin valmis tuomitsemaan riehuvat kurittomat lapset - tytöt ja pojat.
Onneksi sain tuon viiden poikalapsen energiat omaavan tulen ja tappuran eli poikani. Hän on opettanut minulle paljon vanhemmuudesta. Numero yksi on: jokainen he ovat yksilöitä ja tulleet maailmaan omaa elämäänsä elämään. Heistä ei voi tehdä haluamansa kaltaisia.
Säyseä lapsi ei ole säyseä kasvatuksensa vuoksi. Hän on sitä kasvatuksestaan huolimatta. Hyvänä kasvattajana itseään pitävä aikuinen ei ole oikeastaan kohdannut kunnollisia haasteita. Todelliset haasteet opettavat nöyryyttä elämää ja lapsuutta kohtaan. Voi ymmärtää sen, miten vähän voi muovata, vaikuttaa ja pakottaa. Voi kuitenkin, rakastaa, ohjata ja olla malli. Joskus sillä on seurauksia, joskus ei.
[/quote]
Olen niin SAMAA MIELTÄ! Itsellä tyttö, nyt jo yli 26v, jonka kanssa ei ole ollut oikeastaan mitään kinaa ikinä mitä nyt jotain pientä n vuoden aikana murrosiässä. Tyttö aina ollut erittäin ulospäinsuuntautunut ja touhukas, ei hiljainen hissukka, mutta silti ei ole tarvinnut komentaa mistään jne. Luulinkin ensin että olen täydellinen kasvattaja.
No sitten monta vuotta myöhemmin sain pojan jonka kanssa onkin ollut sydän syrjällään koko ajan (hänkin jo täysi -ikäinen). Milloin on pää auki, milloin on meinannut hukkua, pudonnut jostain jne jne. Jo ihan pienenä kun ei osannut kävellä eikä mitään onnistui putoamaan pari kertaa päälleen pinnasängystä vaikka "pohja" oli kaikista matalimmalla. Sieltä vaan tuli niin että mätkähti vaikkei pitäisi mitenkään olla mahdollista. Kenkäkaapin kaatoi päälleen pari kertaa jne jne. On ilmeisesti poliitikko ainesta kun hänestä ei ota millään selvää ja ikinä ei ole samaa mieltä vaan väittelee joka-asiasta.
Samalla lailla kasvatin mutta ihan erilaiset lopputulokset tuli.Tätäkin kohta joku alapeukuttaa, joka on sikäli huvittavaa, että mitä te oikeasti voitte toisen lapsista tietää? Ette yhtään mitään!